Pihajuttuja, sisäjuttuja, koiranpoika sairastaa

Ensimmäinen kahden päivän vapaa sitten loman aloituksen maaliskuun puolivälissä. Ei ihme, että takki oli aika tyhjä. Vapaat tuli tarpeeseen, ja sanoin etukäteen töissä, että tällä kertaa meille ei tarvi soitella vaikka töistä puuttuisi puoli osastoa. NYT on mun vuoro pitää vapaat, en jousta. (Olen tehnyt viimeiset kolme listaa joka listassa yli 10 tuntia ylitöitä....)

Kasvihuone laitettiin vihdoin kuriin ja nuhteeseen. Pieniä (sopivia) paineita luo kesällä tulevat rippijuhlat, joihin haluan pihan olevan kaunis ja laitettu. Kasvarissa kasvatan perinteisesti kurkkua ja tomaattia, tänä vuonna haaveena on jälleen löytää ananaskirsikka ruukkuun. Vihannekset kasvatan aina muutenkin kasvusäkeissä niin ei tarvitse pelleillä lannotteiden yms kanssa. Alunperin kasvariin rakennettiin puusta laatikot, joihin oli tarkoitus istuttaa, mutta käytännössä niissä on viihtyneet vain muurahaiset säkkien alla. Oli aika tehdä asialle jotain.

Lattiaksi siis kunnon kerros sepeliä, jota on jäänyt yli, ja päälle laattaa. Laattojen koot ei tietenkään istuneet suoraan, joten reunustoilla sitten sepeli"koristeraita". 

Ensimmäiset perunat tuuppasin myös maahan, tuohon pöydällä olevaan astiaan. Jää nähtäväksi. Aikaisempina vuosina olen kuljettanut ämpäriperunoita sisään-ulos ja ne ovat tehneet satoa keskimäärin kolme päivää ennen kuin maahan istutetut. Nyt saavat viihtyä tuolla enkä kuljeta minnekään.

Kaivoin potut kyllä kasvilavallekin jo. Paleltukoot siellä, ei ne sen nopeammin idä jos kaivan ne maahan vasta vappuna.

Seuraa tässä hommassa oli. Tämä nimenomainen kaveri ei ole se, joka mahdollisesti kaivaa potut ylös. Mammakoiran kanssa saa olla tarkkana, ettei se näe kun niitä kaivetaan. Mamma käy penkomassa ne ylös ja syö.

Myös sisällä on saatu jotain valmiiksi. Ihana Pantry tehtiin jo viime vuonna elokuussa, ja nyt vihdoin loman jälkeen tilatut liukuovet tulivat. (Tilasin ovet siis vasta helmikuussa, toimitus toki venyi, mutta ihan itsestä kiinni, että kesti näin kauan....)

Tilasin kyltin jo syksyllä joltain fb:n kirpputoripalstalta. Se on ihanan maalaisromanttinen.

Tämä on edelleen ylpeyteni. Satuin lisäksi vkl aikana törmäämään jälleen yhteen kiinnostavaan blogiin, jossa puhuttiin paljon omavaraisuudesta, ja sain hurjat kicksit, kun heilläkin on vastaava.

Valitettavasti ihan kaikki ei vaan ole muuten mennyt putkeen.

Edu, mun rakkain Pikkukoira, Mamman Duu, muinoin karvan päälle vuoden ikäisenä juoksi kovaa pihalla alamäkeen ja teki pantterihypyn jarruttaen, ja siinä samassa repäisi lapalihaksensa pahasti. Hoito kesti kauan, mutta koirapoika toipui. Luonnollisesti arpikudosta on jäänyt, ja kun ei ole enää niin nuori koira ( 8v veteraani), alkaa kaikenlaista kremppaa tulla.

Pihalla parveilevat pulut saivat jätkän säntäilemään, ja meillä on nyt kolmijalkainen koira. *itku*

Soitin kauppareissulta omalle ell:le ja pyysin kauniisti puhelinreseptiä kipulääkkeestä. Kiitos ammattini ja ihanan lääkärin, sellainen saatiin ja nyt on tarkoitus sitten tehdä pieniä ja hiljaisia remmilenkkejä ja pikkuhiljaa toipua. 4-5 kertaa päivässä max 15 min kerralla. Sellaista pappa-vauhtia. Huokaus. Koira, joka on tottunut menemään vapaana ja vähintään tunnin lenkin pari kertaa plus pissatukset päälle.... 

Täytyy keksiä kaikenlaisia askarteluja, että pää pysyy kasassa.

Rimadyliä ja jääkaappikylmää kylmäpakkausta muutaman kerran vuorokaudessa kipeän lavan päällä. Tähän asti on auttanut.

Hartaasti toivon, että tämä menee levolla ja maltilla ohi. En millään antaisi enää rauhoittaa ja kuvata. Pehmytvauriot ei kuitenkaan rtg:ssä näy ja ajatuskin, että koiraa lähdetään viemään magneetille, saa lähinnä aikaan epätoivoista tyrskähtelyä. (Ei vähiten siksi, etten muista missä vaiheessa vakuutus loppuu, saattoi hyvinkin olla veteraani-iän koittaessa.)

Tämä koirapoika on niin rakas. Toisaalta se on maksanut vakuutusyhtiölle jo tähän mennessä niin paljon (oli nuorempana aika tohelo ja käytiin vuosittain useita kertoja hoidattamassa milloin mitäkin, ei sairauksia, vaan vahinkoja....), että seuraavaa mahdollista koiraa harkitessa pitänee vaihtaa vakuutusyhtiötäkin. 

Pitäkääpä peukkuja Edulle!! Toiveissa kuitenkin on päästä starttaamaan ainakin yhdessä Mejä-kokeessa tänäkin kesänä.