perjantai 10. marraskuuta 2017

Synnyitkö 60-70 -luvulla?

Tällainen kiersi jälleen pitkästä aikaa sähköpostissa ja facebookissakin.
Kyllähän siinä niin paljon totta on, että ihan naurattaa....

1. Autoissa ei ollut turvavöitä eikä niskatukia, saati turvatyynyjä....

2. Takapenkillä oli hauskaa eikä vaarallista. Siinä sitä seistiin keskikonsolin päällä ja pidettiin kiinni vanhempien penkkien päältä. (Ja olisi lennetty kuin raketti ikkunaan äkkijarrutuksessa.....)

3. Pinnasängyt oli värikkäitä eikä lyijymaalissa oltu varmasti säästelty.

4. Ei ollut turvalukkoja tai "lapsilukkoja" lääkepurkeissa, autojen ovissa tai kodin puhdistusaineissa. Me vaan tiedettiin, ettei niihin saanut koskea.

5. Pyörällä ajettiin aina ilman kypärää, myös isoilla teillä.

6. Juotiin puutarhaletkuista, puroista ja lähteistä eikä kukaan sairastunut. Limsaa sai (jos sai) ehkä lauantaisin saunan jälkeen.

7. Jotkut rakensi mäkiautoja ja niillä laskettiin ja kokeiltiin mäkiennätyksiä. Joskus huomattiin alamäessä, että tuli säästeltyä jarruissa....

8. Leikittiin pihalla kunnes tuli pimeää. Eikä vanhemmat koskaan huolestuneet missä luuhataan.

9. Koulupäivät oli lyhyitä ja kouluruoka hyvää (miinus tilliliha).

10. Meille tuli naarmuja ja luita murtui, joskus meni hampaat. Koskaan ei vanhemmat kuitenkaan haastaneet ketään oikeuteen eikä syyllisiä etsitty. Me riideltiin leikeissä ja saatiin itse ne sopia.

11. Joskus herkuteltiin karkeilla, limsassa oli oikeaa sokeria eikä kukaan ollut lihava. Me oltiin koko ajan niin aktiivisia ja aina pihalla leikkimässä.

12. Oli ihan tavallista jakaa limsapullo koko porukan kesken, samoin kuin myöhemmin kaljatuoppi. Kukaan ei ikinä pelännyt saavansa mitään tautia.

13. Me sairastettiin vesi-, tuhka- ja vihurirokko ja sikotauti. Äidit vei meitä naapuriin tautia hakemaan ja viikon raapimisen jälkeen oltiin entistä paremmassa kunnossa ja immuniteetti oli vahva.

14. Meillä ei ollut Pleikkaria, Wii'tä, Nintendoa tai X-Boxia, ei videoita, sataa kaapelikanavaa tai Dolby Surroundia. Me ei roikuttu sohvalla "pelaamassa" vaan pelattiin joko lautapelejä tai sitten juoksupelejä pihalla.

15. Me mentiin reippaasti naapurin oven taakse pimpottamaan tai koputtamaan kun piti hakea kaveri. Me tervehdittiin niitten vanhemmat ihan luontevasti. Toisaalta me voitiin mennä vaikka usean kilometrin päähänkin hakemaan kaveria, ja kaikki tämä ilman, että kukaan pystyi vahtimaan ja soittamaan kännykkään ja kysymään missä ollaan, kenen kanssa ja mitä tekemässä.

16. Me pelattiin koko pihan lapset yhdessä, ihan tosi pienistä jo yläkoululaisiin. Kaikki osasi Kirkonrotan tai 10 tikkua laudalla säännöt ja kimpassa oli tosi kivaa. Ketään ei jätetty ulkopuolelle ja jos joku joutui kotiarestiin, ei siitä mitään traumaa saatu ja psyykkisiä oireita.

17. Aina joku ei ollut koulussa yhtä hyvä eikä pärjännyt. Sitten sitä jäätiin luokalle eikä sitä pidetty oikein minään. Ei ollut kirjainyhdistelmä-diagnooseja, kukaan ei kärsinyt dyslexiasta tai ollut ADHD. Joku oli ehkä hitaampi lukemaan ja joku vilkkaampi. Kaikki kuitenkin sai mahdollisuuden.

18. Jos koulussä hölmöili, sitä sai ensin jälki-istuntoa ja pahimmassa tapauksessa joutui rehtorin puhutteluun. Opettajilla oli auktoriteettiä eikä meille tullut mieleenkään hyppiä niiden nenille.

19. Me opittiin itse keksimään tekemistä ja takaiskujen tullessa opittiin hyväksymään pettymykset.

20. Jos me mentiin naapuriin ruoka-aikaan, niiden äiti yleensä tarjosi meillekin ruuan. Ei ollut tarve soittaa vanhemmille ja kysellä mikä dieetti perheessä on käytössä. Sitä syötiin mitä tarjottiin.


Edelleen meistä moni on hengissä ja voi hyvin.
Uskon, että moni muistelee taaksepäin noita aikoja myös lämmöllä ja ilolla. On vaikea kuvailla nykypäivän lapsille minkälaista oli olla mukula tuolloin, kun maailma oli avoin ja meille kaikki oli mahdollista.

****
Ainakin itselle tuli niin elävästi ja lämpimästi mieleen joitain yksittäisiä juttuja. Just noita kirkkis ja 10 tikkua laudalla pelejä. Asuin 4-11 -vuotiaana isossa kerrostalokolossissa Vantaalla. Meitä oli siinä todella iso pihallinen suht samanikäisiä kersoja ja kaverin löysi aina kun pihalle meni. Isolla porukalla leikittiin ja pelattiin milloin mitäkin, ja jos tuli äidille asiaa, siinä seistiin rivissä ja huudettiin "Äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa...." ja sitten aina se, kenen äitiä tavoiteltiin......

Oi noita aikoja!!
Ainakin itse elin tosi ihanan lapsuuden!!

2 kommenttia:

  1. Paljon allekirjoitan kohtia, mutta minä olin kyllä se meidän korttelin läskilapsi! Vaikka paljon pihassa leikittiin ja pelattiinkin! ='D

    VastaaPoista
  2. Ihana nostalgiapläjäys! ♥ Nuo kaikki kohdat pätee myös mun 80-luvun lapsuuteen. Kirkkis ♥ Ja nimenomaan kerrostalon pihalla isolla lapsijoukolla! Polttopallo, maa, tervapata, keinupersis, nurkkis... ikinä ei ollut tylsää tai yksinäistä!

    VastaaPoista

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Mietteitä maaliskuusta

Tämä ilmeisesti on laskennallisesti yleensä ensimmäinen keväkuukausi. Taivaan kiitos kaupunki sai aikaiseksi edes kertaalleen ajaa tästä mei...