Helmikuun hauskat

Oli helmikuussa toki jotain hauskaakin. Stressiä ihan riittämiin tietyistä työkuvioista, mutta onneksi elämä on pääasiassa vapaa-ajalla. Siellä riitti kivaakin.

Joskus ennen joulua paikallisessa lehdessä oli mainos "The Classic Rock show". Ei mitään käryä mitä pitäisi sisällään, mutta kaveripariskunnan kanssa katseltiin mainosta ja todettiin, ettei se olisi huono tapa viettää lauantai-iltaa. Liput siis tilaukseen ja Turun Logomoon. Edeltävästi pizzat ja hauskaa höpöttelyä kaikessa rauhassa.

No tämähän yllätti sitten äärettömän positiivisesti! Mieletön keikka. Kasarin tenavalle ihan unelmien täyttymys. Puoliaikaan mennessä oli jo jammailtu niin, että penkit hetkui ja äänet oli käheänä. Vetivät siis settiin Van Halenista AC/DC:n kautta Dire Straitsiin ja sitten vähän Gary Moorea, Gunnareita, Heartia ja Deep Purplea, Queeniä, Bruce Springsteeniä jne.
Logomo on keikkapaikkana tosi kiva: paikoilta näkee tosi hyvin, tuo parvi tarjosi mahtavan näköalan ja bändi veti kyllä niin loistokkaasti. 

Toivon, että tulevat uudestaan Suomeen ja nimenomaan Logomoon.

Toinen kulttuuripläjäys oli sitten joulupukin kohdalleen osunut lahja eli liput Helsingin kaupungiteatteriin ja Moulin Rouge. Siinä taas puoliajalla mietti muistinko edes hengittää ensimmäisen puolikkaan aikana, kun niin hengästyttävän hienoa musiikkia, tanssia.....  kertakaikkiaan siis WAU!

Teatterista ei muita kuvia, koska kuvaaminen tietenkin kielletty.

Käymme lähes vuosittain jossain teatterissa ja joka kerta mietin samaa: kyllä ammattilaiset todella osaavat. Me tykkäämme näistä kevyemmistä näytelmistä, nimenomaan musikaalit ovat lähellä sydäntä. En ole nähnyt sitä 2001 tehtyä elokuvaa, toki teatteriesityksen jälkeen sekin jäi kiinnostamaan. Selvittelen voiko sen nähdä jostain palvelusta TV:n kautta. Sitäkin kehuttiin paljon, joskin musiikki on ollut tuolloin eri, koska viimeisimpiä hittejä siinä tuli läpi ohjelmiston.

Jos pystyt ja kiinnostuit, näkyy olevan syksylle vielä lippuja tarjolla. Suosittelen!

Muina, ihan hauskoina juttuina, oman ammattiosaston kokous luottamusmiesten ja työsuojelun kanssa kauniissa Naantalissa. Sattui upea päivä ja merenranta on vaan aina niin valtavan kaunis. Tuolloin oli vielä ne muutama pakkaspäivä, jolloin lunta ja jäätäkin näkyi. Nythän on ehtinyt taas sulaa niin, että käytännössä kaikki on pelkkää kuraa.

Hyvä puoli siinä: olen kulkenut lähes koko talven lenkkareissa eikä selkä ole vihoitellut yhtään niin paljon kuin tavallisesti.

Toivoisin, että alkaisivat kohta jo harjata pyöräteiltä hiekoitussepeliä pois. Se on niin terävää, että kaverin fillarista meni kumi hänen käydessään meillä. Aloittaisin itsekin pyöräilykauden, mutta tuon läskin renkaat on niin kalliit vaihtaa, jos menee heti sepelin takia...

Puolivitsillä suunnittelin pientä harjaa eturenkaan eteen, joka työntäisi sepelin edestä pois.  😂

Onneksi seuraava on jo kevätkuukausi. Mustarastas lauloi jo eilen aamulenkillä. Piti ihan pysähtyä, kun epäilin korviani.

Helmikuun stressi, ja kuuluihan siihen nyt jotain kivaakin

Tämä on ollut jokseenkin hirveä kuukausi tähän saakka. Olen tyytyväinen, kun se joskus loppuu.
Maaliskuun alussa alkaakin ihan uudenlainen stressi sitten. 😣

Otin naurettavan määrän ylitöitä tammikuun loppuun - helmikuun alkuun. Olinhan ostanut ne lentoliput syksylle ja luottokorttilaskun haluan kuitata heti pois, koska hätkähdin siinä ilmoitettua 15% vuosikorkoa!!!! No, tulihan tehtyä. Lasku on kuitattu pois ja seuraavat ylityöt saavat odottaa taas hetken.

Samaan aikaan omissa töissä porukasta puolet on kouluttautumassa uuteen potilastietojärjestelmään (joka on sivumennen sanoen varastonhallintaohjelma, jonka Varha viisaudessaan on valinnut, koska halpa, meille jatkossa käyttöön... siis aloitus maaliskuussa.), joten kiirettä on riittänyt. Samoin stressikertoimet on olleet kohtuullisen korkealla.

Esimies-taso ei tunnu ymmärtävän, ettei me huvikseen potilaita oteta vastaanotoille, mutta silti ainoa millä tuntuu olevan väliä, on puhelin. "Se on lakisääteinen, että kaikki puhelut hoidetaan päivän aikana". Joo, näin on, mutta jätetäänkö me sitten tikit poistamatta, haavat hoitamatta, korvat katsomatta ja istutaan ihmettelemässä kun puhelut on hoidettu? Kun mitään edellämainittuja ei siis pitäisi varata etukäteen.

Se siis valittamisesta. Tiedostan kyseessä olevan se kuuluisa eettinen stressi. Haluaisin tehdä työni hyvin, ja koen, ettei siihen anneta mahdollisuutta. Aika ajoin toivoisin voivani olla samalla tavalla kyyninen, kuin muutama työkaveri, joiden mukaan potilaan myöhäinen ajanvaraus on "heidän henkilökohtainen helvettinsä".... kun niitäkään asioita ei voi jättää hoitamatta.

Ja tämä on ehdottomasti vain väliaikainen tilanne. Joskin asiakkailta tulee runsaasti palautetta, jossa Varhaa nimitetään mm. Turhaksi tai Harhaksi, jotka molemmat ovat melko osuvia nimityksiä. Sama tilanne lienee kaikilla hyvinvointialueilla. Se ei kuitenkaan stressiin vaikuta vähentävästi.

Sään puolesta on ollut outoa. Viimeisen kuukauden on voinut kulkea lenkkareissa, koska lunta on korkeintaan sen verran kuin kuvassa. Tämäkin eiliseltä, tähän saakka on ollut täysin kuiva ja musta maa. 

Selkä on kiittänyt. Kovapohjaiset kengät vetää aina ruodon jumiin, joten vähän helpommalla on päässyt lenkkien kanssa. Tosin runsaat ylityöt lyhyessä ajassa, ja valvotut yöt perään, vetivät viikko sitten koko kropan ihan hassuun tilaan. Aamulenkki ei vaan lähtenyt kulkemaan ja suunnitellun reippaan mittaisen lenkin sijaan oli pakko palata kotiin vähän vähemmillä kilsoilla. 

Keskiaikaista ranskalaista kylää tässä.

Pullapuoti sisältä.

Tämän orkidean oikeastaan haluaisin.

Paikallinen kyläyhdistys järjesti Lego-tapahtuman. Porukka siis rakensi Legoista kaikenlaista ja vei esitteille. Paikalla oli upea ranskalainen kylä pullapuoteineen linnoineen. Kaikki rakennukset oli tämän parikymppisen nuoren miehen toimesta kuitenkin myös sisustettu. Kerrokset sai erilleen ja joka kerroksessa oli oma ideansa. Hän esitteli meille linnaa, jossa ruokasalissa oli upeat kipsireliefit seinällä, kristallikruunu katossa jne. Koska hän oli ajatellut linnan olevan turistinähtävyys, myös yleiset WC-tilat oli rakennettu ruokasalin lähelle. Mieletöntä mielikuvitusta, aivan upeaa toteutusta!

Heti eteisessä oli noin metrinen Eiffel-torni.

Pidätin henkeä, kun taaperoikäiset kulkivat 

melko huolettomasti heilutellen siitä ohi....

Tällainen Star Wars fani tietenkin ilahtui suunnattomasti, kun työkaverin 9v poika toi paikalle omat settinsä avaruutta ja hahmoja.... ♥

Star destroyer

Star Trooper

Koska arki on ollut tietyllä tavalla rankkaa, olemme lämmittäneet saunaa monta kertaa viikossa. Koko porukka relaa ihan eri tavoin saunan lämmössä kuin muuten.

Saunan jälkeen olemme katsoneet Areenasta Peltsin ja Osmon ja tästä ihastuneena myös Peltsin Lappi -nimisen sarjan. Olemme huonoja seuraamaan mitään sarjoja muuten. Areena on kätevä, kun voi katsoa useamman jakson peräkkäin. 
(Sarjojen katsomisen huonoudesta kertoo sekin, että meiltä jäi Konfliktista viimeinen osa näkemättä, koska oltiin sinä lauantaina jossain.... Mitään maksullista kanavaa meille ei hankita ja vielä sitä ei maksuttomasta näe.)

Tarjousteet.... eipä lopu hetkeen.

Nuo Peltsin sarjat olivat varsinaisia hyväntuulen ohjelmia ja saivat Lappi-kaipuun jälleen ihan uusiin mittoihin. Ollapa mahdollisuus lähteä vaikka vuodeksi.

Lapin kaipuuta helpottamaan olemme ystävien kanssa suunnitelleet kesälle tulossa olevaa reissua kartan ja reittien ällistelyllä. Kyllä yksi parhaista lomista on se, jota voi suunnitella, sitten elää sen läpi ja vielä jälkeenpäin muistelle. Varsinkin hyvällä porukalla.

Loppuun vielä elävää kuvaa yläkerrasta. 
"Kerro, että sinulla on koira kertomatta, että sinulla on koira".... 

Sohva oli jonkin aikaa niin päin, että sen selkänojalta pääsi hyvin kurkistelemaan pihalle. Ja yläkerrasta näkee kauas, joten takuulla päivisin on ollut paljon vahtimista ja haukkumista.

Kunhan vähän lämpenee, pesen ikkunat ja nuo nenänjäljet. Nauratti, kun ne tässä aurinkoisena päivänä olivat silmien alla. 

Kuvan surullisen näköinen puu on persikka. Se pudotti, ja pitikin pudottaa, lehtensä pitkin talvea. Nyt on mahtavan kokoiset silmut jo, ja toivon, että se vielä pitää vähän aikaa taukoa ennen kuin alkaa puskea uutta. Persikka kukkii valitettavasti jo maalis-huhtikuussa, joten jos haluan hedelmiä, joudun tämänkin suhteen olemaan itse pienenä pörriäisenä vesiväripensselillä. Niinhän sitruunat on pölytetty jo monta vuotta.