Ihan pihalla

Koko alkuviikon on ollut hellettä. Allekirjoittanut esiintyy kotipihallaan luultavasti täysin asiattomasti pukeutuneena... mutta se on sitten voi voi.

Kasvihuoneen kanssa on puuhaa pari kertaa päivässä: aamulla ovi on avattava, muuten lämpötila hyppää aivan liian ylös. Tänään unohtui aamulenkin jälkeen ja sisällä oli +52°C. Illalla taas tomaatit ja kurkut tarvitsee vettä ja ovi laitetaan kiinni. Siinä välissä siellä puhutaan runsain mitoin "lannoitteita".... =D
Kasvihuone on ainoa paikka, jossa kastelen joka ikinen päivä näillä keleillä. Kesäkukkia en opeta siihen, että vettä tulee joka ilta, koska sitten ne ei kestä yhtään pois-kotoa-iltaa. Ihan hellejaksoilla, ja näin vastaistutettuina, kastelen n. joka toinen päivä, mitä pidemmälle kesä menee, sitä harvemmin, varsinkin jos on yhtään viileämpää.

Tein havainnon: minulla on kuusi (6!!) kastelukannua.

Evoluutiossahan on tunnetusti sattunut virhe, eikä naisille synny aina uutta käsiparia kun syntyy uusi lapsi. Ajatelkaa vaan miten käytännöllistä sekin olisi. Mitä sitten, että ainakin minä näyttäisin tässä kohtaa jo jumalatar Shivalta kaikkine mustekalakäsineni, mutta tarpeen niistä moni olisi.

Niin, mutta siis kastelukannuihin. Kun kerran raajaparia on vain se yksi, mihin hittoon ihminen on voinut kuvitella tarvitsevansa kastelukannuja niin, että riittää naapurillekin?

Omenapuun kukkia ei vaan voi olla liikaa.

Nyt niitä jo putoilee ja piha näyttää kuin lumisateen jäljiltä.

Joskus vuonna kivi ja keppi (lue: noin 1998 ehkä) istutin meidän isot lapset tonttulakit päässä mummolan pihalle kukkia satavien omenapuiden alle ja mies kuvasi. Niistä sai hurjan hauskat joulukortit "ihan vähän talvisine" maisemineen - plus älyttömän kauniin muiston kauniista kesästä. Vinkin saa ottaa käyttöön. 

Sireeniaita kaipaisi kipeästi leikkaamista. Tänä kesänä se voidaan leikata aikaisintaan myöhään syksyllä, mikä tarkoittaa sitä, että ensi vuonna se ei kuki. Huokaus.

Toisaalta, se ei ole mitenkään kaunis naurettavan korkeana ja varjostaa tylsästi, joten hyvää leikkaus sille tekee. Kun joku vaan viitsisi kontata siellä juurakossa ja vetää joka toisen varren ihan juuresta poikki niin se samalla tuuheentuisi. Nyt siitä näkee läpi, mikä tarkoittaa meidän uroskoiran räksytystä kaikille ohikulkeville koirille kun se pääsee niiden kanssa silmäkkäin. (Verkkoaita välissä, mutta näkyvyyttä se ei estä.)

Mainitsinko jotain omenankukista, joita ei voi olla liikaa? 

Sovitaanko, että tämä on jo kolmas puu eli täysin eri kukat. 

Saskatoon kukkii jälleen todella runsaasti. Jännittää vaan miten sadon käy. Edellisvuonna saakelin räkättirastaat pisteli puun tyhjäksi yhdessä yössä. JA paskoivat terassin.

Jos mahdollista, koetan saada yhden rastaan kiinni, ja niin julmaa kuin se onkin, tapan ja ripustan näkyville. Se pitää muut pois....  Mikään muu ei nimittäin niitä pidä loitolla.  (Jos jollain on vinkki miten saa rastaat muuttamaan kauemmas kuin naapuriin, otan vastaan.)

Onnimanni, eli puistoatsalea. Kuvassa ei näy, mutta siihen on tulossa ne keltaiset kukat. Tosin lehteähän se nyt pukkaa, vastaistutettu kun on.

Puutarhavahti. Mököttää kun en ole koko keväänä suostunut yhteenkään pallonheittoleikkiin. Se jalka kun ei vaan kestä.

Sitäkin enemmän on tosin tehty piilotus-leikkejä, jossa jätän istumaan paikalleen ja käyn jemmaamassa pallon jonnekin. Sitten se saa rauhassa tohkata ja etsiä.

Riippapajukin kukkii jo.

Asiattomasta pukeutumisesta.

Onko ikä vain numeroita, vai pitääkö ja odotetaanko ihmisen käyttäytyvän ikänsä mukaisesti? Näin ollen, onko suhteettoman rujoa, että rouvasihminen, hyvinkin jo 40+  täyttänyt, esiintyy omalla pihallaan/terassillaan bikinin yläosassa, vatsamakkaroineen, ja nauttii elämästään ja kesälomastaan? Ei sillä, että sitä välttämättä näkisi kuin oma porukka, aika hyvin olen pensaiden takana, mutta naapurissa on ollut kattoremontti, ja ne kattomies-ressukat ovat pakosta mahdollisesti tämän näyn nyt polttaneet verkkokalvoilleen.

Ainakaan kumpikaan miehistä ei onneksi pudonnut kauhusta kirkuen.