sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Mahti viikonloppu

Rakkaat vanhat ystävät ajoivat pihaan lauantaina aamupäivällä. Tervetuloa Team Porvoo!
Hetken ihmettelyn jälkeen pakkauduttiin autoon ja nokka Teijolle. Kaikki tykkäävät liikkua, ja jo aiemmin on ollut puhetta, että tuo kansallispuiston alue on tosi kaunis. Koska sääkin oli puolellamme, Teerisaareen kahville.
(Sikäli harmi, että n. sata muutakin oli havainneet saman ja parkkipaikka oli tosi täynnä. Onneksi alue on iso ja sinne ne ihmiset vaan "hävisivät"....)


Kyltit on uusittu sitten viime syksyn. Tämä on lempipaikkani ja pelkästään siksi, että asumme tässä lähellä, pidän osan lomistani aina syksyllä: pääsen patikoimaan tänne rauhaan.
Tälle vuodelle on target: haluan tulla yöpymään laavulle loppukesästä/alkusyksystä.


Laavulla oli miesporukka, joten leiriydyimme kalliolle. Siihen paistoi ihanasti aurinko.


Älli ja Tälli, tai Äly ja Väläys. 
Mummokoira ja Pikkukoira, aina geimeissä mukana. Pikkukoiralle oli pallonheitin ja tennispallo, ja aika monen uintivedon jälkeen sekin oli valmis jäämään hetkeksi rantaan....


Pallohuuli.

Patikointiretken päätteeksi ajoimme vielä Teijon läpi takaisin. 
Kotona potissa odotti muhevat tuoksut: peura oli muhinut aamusta alkaen ja oli jokseenkin riivittävän hyvää.
Seurustelun ja viihtymisen merkeissä siis. Terassilla parit spritzerit, tiedättehän: 50/50 valkoviiniä ja Spritea. Raikasta ja kesäistä! Illalla saunaan.

Pyhäaamuna rauhallinen startti, pitkä aamupala kaikessa rauhassa ajan kanssa, hölöttäen luonnollisesti. Tulipahan maailma taas järjestykseen!

Kun Team Porvoo lähti ajamaan kotiinpäin, me siirryimme pihalle. Lievää paniikkifiilistä alkaa nousta sen vuoksi, että aika loppuu kesken kaiken tekemisen suhteen. Voisiko perheen mieshenkilön jotenkin saada monistettua esim. kolmeksi näiden tulevien kahden viikon ajaksi??
No, eipä se stressistä paremmaksi muutu. Mieshenkilökin otti auton alleen illansuussa ja painui kalaan. Piha odottakoon.

Minä siirryin keittiöön, jossa vähän proteiinipitoista iltapalaa, nimittäin protsku-banaanilettuja.

Proteiinibanaaniletut

5 munaa
2 banaania
1,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl vehnäjauhoa (ei välttämätön)
1 tl leivinjauhetta

Heitin hiutaleet blenderiin ja jauhoin ne jauhoksi. Munat ja banskut perään ja sotkuksi, ja koska se näytti tosi vetelältä, lisäsin nuo jauhot. Taikina tosin turpoaa, joten jos et ole yhtä hätäinen luonteeltasi, älä hosu jauhojen kanssa....

Paistamiseen kookosrasvaa. Sinä, joka inhoat kookoksen makua, älä huoli, se ei maistu. Kookos vaan kestää paistamista paremmin ja maistuu näissä takuulla paremmalta kuin joku oliiviöljy. Tähän yhteyteen en ala paasata omia mielipiteitäni THL:n ruokasuosituksista liittyen mm. kookoksen tai rypsi/rapsin käyttöön ihmisravinnossa.....


Myönnän, että se proteiini kärsi jossain määrin inflaation siinä kohtaa kun tiputtelin muutaman pisaran vaahterasiirappia päälle..... mutta so what? 

Loma jatkuu. Samoin aurinko.

4 kommenttia:

  1. Kyllä vietetty aika hyvien ystävien kanssa antaa hyvää mieltä pitkäksi aikaa!

    Noi banskuletut on hyviä! Ja siirapin kanssa vielä parempia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Parhaita on sellaiset ystävät, joiden kanssa juttu jatkuu vuoden tauon jälkeen kuin olisi nähty vartti sitten, eikä tarvitse ensin päivittää kaikenmaailman kuulumisia.

      Poista
  2. Mulla on ollut aikeissa testata noita banaanilettuja, mutta jostain syystä se aina vaan jää ja jää! Pitää ryhdistäytyä nyt kun loma alkaa :)

    ps. meikä lähtee huomenna patikoimaan Repovedelle...vähän jännittää se riippusilta! :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Banskulettuja pitäisi tehdä useammin. Itse asiassa ne voisi sopia aamupalaksikin. =)
      Itse paistan niistä sellaisia jenkkityylisiä eli pulleita. Vähän haastavaa alkuun kääntää niitä, mutta kahdella lastalla onnistuin kiitettävästi. Kun pannu lämpenee sopivaksi, homma helpottuu.
      Oi, Repovesi. Järkyttävän kaunista maisemaa!! Riippusillat on parhaita! Älä putoa. =)

      Poista

Kylppäriremonttia, surullinen osa III

**  VAROITUS!! Sisältää roisia tekstiä! ** Viimeksi jäätiin siis kertomuksen tähän vaiheeseen: Olin aivan halvauksen partaalla tuost...