On pakkasia pidellyt....

Eipä töissä pariin päivään paljon muita puheenaiheita ole ollut kuin pörssisähkön hinta.
Meillä on kiinteä sopimus, joka kesäaikaan osoittautui kiskurihintaiseksi aurinkopaneeleista huolimatta, joten jatkossa lähdemme mekin tähän hypetykseen, milloin pyykit voi pestä. Tosin jos koneellinen maksaa sen 40 c korkealla hinnalla, en tasan ala kyttäämään kellonaikoja, milloin sen voi päälle laittaa. 
Kalleimman sähkön hintapäivänä oli käynyt niin, että olimme edellisenä iltana kylässä eikä kotona siis pystytty/ehditty lämmitää normaalia määrää, koska nukkumaankin pitää joskus mennä.... niinpä aamulla olkkarissa oli rapsakka +16. 

Kiskurihinnoista johtuen pistin ILP:n huutamaan päiväksi hiljaisella, jotta peruslämpö pysyisi. Myös autot oli molemmat johdon päässä. Laskennallisesti varmaan hölmöä, mutta kalliiksi sekin tulee, jos autosta hajoaa moottori kylmäkäynnistyksen vuoksi. Asia, jonka voi tietenkin laskea niin monella tapaa.

Lämmityskustannus on suurin meno sähkönkulutuksessa. Onneksi meillä on pihasauna, koska siellä vesikin lämpenee samoilla puilla. Saunominen on muutenkin parasta! Vesilaitoshan huomautti pyytäessään vuosittaista mittarinlukemaa, että meidän kulutus on yli 6 kuutiota arvioitua pienempää. No, koska sauna lämpenee viikottain ja siellä on kantovesi (jota jää vielä aina yli), pystymme kummasti aika pienellä peseytymään.

Luvallista askartelua työpäivän ajaksi...

Se harmi, mikä pakkasista on, on koirien lenkit. Ne on niin tottuneet päivittäisiin pitkiin lenkkeihin, etteivät pysty käsittämään (vaikka palelevatkin) näitä pikkuhyppelyjä. 
Kaikille löytyy manttelit ja yhdelle tossut. Pikkupojat ei tossuja pitäneet ja kulkevat ontumatta, joten saavat olla ilman. Ollaan pyritty tekemään edes kolme pikkulenkkiä niiden kahden reilun sijaan, mutta työajoista johtuen aina ei vaan pysty.

Olen koettanut keksiä niille päänvaivaa työpäivien ajaksi, koska ovat heti kotiin tultua aivan levottomia ja varsinkin Mellis mennä räksyttää pihalla turhautumistaan.

Viime viikolla tehtiin runsaasti pahvisilppua, kun rakensin aamulla niille karkkikätköjä pahveista ja teipistä.

Sisällä ei ole -16. 😅

Mittari on kuistilla ikkunan välissä.

Kuistilla ei tosin ole paljon +10 enempää....

Eihän tämä nyt edes ole mitään paukkupakkasta vielä. Normaali Suomalainen talvi. Ei vaan olla taas useampaan vuoteen tähänkään totuttu. Viimeksi oli näitä lukemia silloin tammikuussa, kun mursin olkapääni. Muistan vaan, että ulkoilin koirat ja itse kovin vaatetettuna sen sairasloman ajan.

Pohjoisen lukemat on olleet huikeita. Onneksi emme ole talvilomalla pohjoisessa. Siellä kun tuskin pystyisi koirien kanssa liikkumaan edes tätä vähää mitä täällä.

Puulämmityksestä johtuen puuta ja sytykkeitä menee reilusti. Ihana naapuri keräsi kaikki joulusta jääneet kynttilänjämät meille ja tein uusia sytykkeitä. Nyt on sitten blingiä kun jonkun kynttilän kuori oli kultakimalteinen. 

Onneksi olemme tilanneet aina kesällä traktorikuorman puuta. Edellisvuotista riittää vielä vähän, mutta se on sekapuuta ja viimekesän hankinta koivuhalkoa. Poltamme sekaisin, joten kumpikaan pino ei vajene yksinään. Koivusta huomaa, miten paljon parempi sen lämpöarvo on, kun lämmittää. Se vaan nokeaa, joka ei tosin sikäli ole ongelma, että nuohottava on joka vuosi kuitenkin.

Vielä kun keksin minne saisin kivasti tuhkaa lannoitteeksi, ettei se kulkeudu koirien tassuissa tai omissa kengissä sisälle. Käsittääkseni ainakin jotkut marjapensaat tykkää tuhkasta. Pitänee googlailla...

Satunnaisia (talvi)kuvia ja ruokahöpötystä

Tämä on ollut mahdottoman hieno talvi!! Myös valokuvausta ajatellen...
Ainoa harmitus on, että pakkasessa sormet kylmenee turhan paljon kuvattaessa ja lisäksi laitan puhelimen aina välipaidan taskuun, jotta se pysyisi läpimänä ja akku kestäisi... joten sen kaivaminen edellyttää hetkellistä vetoketjujen avaamista ja kaivelua. Aika ajoin ehtii tulla vähän vilu. 

Joku tuntematon oli tampannut ihanan sydämen metsään meidän vakio-

karkkipaikalle, joten laitoin karkit sydämeen, että sain 

hauvat siihen kuvattavaksi.
Tämä ystävänpäivänä! ♥ 

Voisin seisokella täällä ja vaan katsella maisemaa kun 

se elää auringon siirtyessä.

Rakas nenä ♥

Vahva suositus tälle!!

Luin aiemmin sen edellisen kirjan ja tykkäsin.

Tämä oli tosiasioihin perustuva, kertoen ensimmäisestä presidenttikaudesta.

Arvostan miehen tekemää työtä ja suurisuuntaisia suunnitelmia ja haaveita.

Ainakin kirjasta saa käsityksen äärettömän selväjärkisestä ihmisestä, jolla ei ole liiallisia kuvitelmia omasta kaikkivoipaisuudestaan tai mahdollisuuksistaan. 

Tuossa maassa on pähkähullu puoluejärjestelmä ja täysin idioottimainen logiikka siinä, että kun saat jotain väkisin runnottua läpi, seuraava pressa voi yhdellä allekirjoituksella sen perua. (Mikä tuli todistettua jälkeenpäin....)

Pullavanukas, osa II

Ei ole kaunis, mutta oi jestas miten hyvää!

Silloin kun lapset oli pienempiä, luin jostain dekkarista, miten sankaritar teki pullavanukasta ja kiikutti vadillisen poliisiasemalle kiitoksena. Minä tein silloin sitä donitseista ja laitoin nesteeseen myös kondenssimaitoa. Ja huh huh miten imelää!!

Nyt tarkistin reseptiikkaa vähän aikuisempaan makuun.

Leipänä paahtoleipää (täysvilja), munamaito ihan maidosta (5 munaa / 6 dl maitoa),

väleihin mustikoita pakastimesta (4 dl, sokeroimaton) ja nokareita vaniljatuorejuustoa päälle.

Annetaan ensin 10 min hautua, että leipä imee kosteutta munamaidosta.

Paistetaan folion alla alkuun 30 min  175°C ja sitten otetaan pintaan väri.

JEEESSSS!! Todellakin toimii!

Meidän paikkakunnalle ilmestyi uusi burgeripaikka.

Pariskunta, jonka työt korona vei, halusi työllistää itsensä,

ja laittoivat ison tien varteen pienen kopperon, jonka luukusta myyvät.

Respect yritteliäisyydestä!!!

Mainittakoon heti alkuun, etten syö ikinä hampurilaisia. Halusin kuitenkin testata tuon paikan, ihan jo kannatusmielessä. Sunnuntaina kun ajoin kotiin, soitin etukäteen ja varasin miehelle naudanlihaburgerin ja ranut, itselleni tilasin juustopallot ja bataattiranut.

Voi veljet!!! Suositus tällekin, jos sattuisit syystä tai toisesta

ajamaan Salosta kohti Tammisaarta. Siinä se on, puolimatkassa.

Viki & Jack's

Vietän tällä viikolla talvilomaa. Taisin joskus aiemminkin jo mainita, että meillä työehtosopimuksen paras puoli on siinä, että kun varaan itselleni loman ke-su, käytän lomaa vain kolme päivää, mutta saan viisi. Olin lisäksi suunnitellut tälle viikolle maanantain ja tiistain vapaaksi, joten lomaa oli tiedossa koko viikko. Ei huono, sanoisi Jorma Uotinenkin. 

Noh, tilanteet muuttuu.
Osastolla oli puute tekijöistä ja kollega keuhkopolilta tarvitsi vapaan lääkärikäyntiä varten, joten otin itselleni pari vuoroa tästä keskeltä viikkoa.
Niinhän ne sanoo, että halvat huvit hulluilla, mutta joskus lomalla voi jopa tienata! 😄

Pakkaspäiviä ja joulu vol 3

Siinähän sitten kävi niin, että isäni, joka on viettänyt viimeiset 10 vuotta Thaimaassa talvet, keksi keväällä, että Espanjan Aurinkorannikko kuulostaisi hauskalta paikalta. Minä vähän varoittelin. Fuengirolassa kolattiin lunta 2018 helmikuussa eikä siellä tunneta kolminkertaisia ikkunoita ja hyvää keskuslämmitystä....

Mutta mitäs muna tietäisi, kun kana päättää. 
Niin vanhukset ottivat suunnan kohti Torreviejaa joulukuun alussa. Tammikuun alkuun mennessä olivat palelleet riittävästi, ja pääsin pariin kertaan sanomaan ne kuuluisat "mitäs minä sanoin" -sanat. Heh! Palasivat Suomeen viikoksi ja lähtevät kokeilemaan onneaan Kanarialle seuraavaksi.

Mutta Suomeen tulivat, ja koska olivat välissä pois eikä joulua vietetty yhdessä, ohjelmistoon siis jouluateria vol 3.
Jotkut omista työkavereistani hikkasivat melkoisesti, kun kerroin, että meillä syödään taas jouluateria. Että "joo, olet jouluhullu, mutta siihen on sellaiset 350 päivää... että...."

Aurinko paistoi kauniisti, kun laitoin kaikkea valmiiksi.

Meillähän ei syöty perinteistä Suomalaista jouluruokaa 24.12.kaan, joten tuskin nytkään. 

Listalla oli Waldorfin salaatti, perunasalaatti sekä jääkellarin lohta alkupaloiksi, pääruokana muussi ja peurakäristys. Lisukkeena kohmeinen puolukkasurvos ja vihreät pavut.

Aurinko paistoi pöytään hauskasti kattauksen aikana ja nuo sitruunat oli niin kirkkaat siinä, että oli pakko napata kuva.

Mies noukki pojan tyttöystävineen Turusta ja Klonkku kepitteli perille. Polvesta tulee vielä vallan hyvä, vaikka se tietty nyt onkin äärettömän hankala käytössä. (Kuva muuten joululta meiltä, ei se kalsareissa esiintynyt nyt....)

Olipa meillä mukavaa! Pitkän kaavan mukaan syötiin ja höpötettiin. Pojan tyttöystävä oli tehnyt taivaallisen ihanan tiramisun kahvin kanssa, ja avattiin heidän Irlannista tuomansa Christmas Pudding myös. Tuo Brittiherkku on ihan omaa luokkaansa. Minä tykkään, minusta se on hauskanmakuinen. Ja näytti kelpaavan muillekin!

Ihania päiviä! Parina päivänä näyttäytyi aurinkokin ja kävi mäihä, että kalenteriin oli kirjoitettu vapaat juuri tälle viikonlopulle.
On ulkoiltu ja seurusteltu.

Tuo joulupukin tuoma otsavalo on tosiaan niin loistava. Tässä pojat valokeilassa pilkkopimeässä metsässä. 

Kirkko näkyy hauskasti huurteisten puiden takaa vähän harmaampana päivänä. 

Yhtään ei harmittanut, että lohta jäi juuri sen verran, että aamuteen kaveriksi sai lohivoileivän. Jääkellarin lohi on niin ääreist helppo valmistaa, että pitäisi useammin tehdä. Ja niin hyvää!!! Tulipa tämän viikon Omegat huolehdittua luontevasti.

Jääkellarin lohi

Valmista 1-2 litraa 10% suolavesi (eli litra vettä ja desilitra suolaa -suhteessa)

Laita lohifile astiaan nahka ylöspäin ja kaada vesi päälle, lohen tulee peittyä kokonaan.

Jätä tekeytymään jääkaappiin pienen painon alle (että pysyy pinnan alla) 2,5-3 vuorokaudeksi.

Minä laitoin lohen veteen keskiviikkoiltana ja otin pois liemestä lauantaina aamupäivällä. Oli sopivan suolainen ja raikas. Leikataan kuten graavilohi eli ohuiksi viipaleiksi.

Isäni tykkää sen kanssa kastikkeesta, jossa on smetanaa ja sinappia tai piparjuuritahnaa. Tällöin kalaviipaleet voi olla vaikka vähän paksumpiakin. 

Nyt on ladattu akkuja kolmen päivän vapaiden verran. 

Jaksaa taas painaa tulevan viikon.

Talven sävyjä

Pikkupakkaset on vihdoin saapuneet myös Lounais-Suomeen.
Paino sanalla pikku, koska edelleen pakkasta on maksimissaan se kolme astetta eikä esim. lumitykkiä ole haluttu vielä käynnistää, koska se vaatisi mielellään vähintään sen -5.

Mutta suureksi iloksi on ollut myös kirkasta. Sitä aivan järkyttyy nähdessään (sattumalta vielä vapaapäivänä) aurinkoa, kun on tässä useamman kuukauden taapertanut vain pimeydessä.

Kirkko aamulla 6:45 kun ohitettiin.

Nuo valot on jotenkin hienot.

Koska meillä herättiin tänään ennen viittä (vapaalla, juu) ja lattiavalu oli sovittu alkavaksi kuudelta, tein koirien kanssa vaan pienen lenkin 6:30 ja päätin, että hoidan muutamia kotiasioita välissä ja lähden sitten päivällä niiden kanssa metsään.

Matkalla metsään.

Kello on n. 10:30 ja maailma on jotenkin tosi sininen.

Vakkaripaikalla karkkien etsimistä.

Polut on jotakuinkin tallattu jo auki.

Hyvin vähän on lunta tai kuuraa enää pinnoilla.

Loppujen lopuksi Suomen talvi on aika harmaa.

Vähän vihertävää joukkoon, mutta eipä paljon muita sävyjä ole.

Näitä piikikkäitä kasveja oli vaikka kuinka.

Nämä nyt toki on vähän piikkisiä itsessäänkin, tyrnit,

mutta paljon oli piikkejä kaikissa varsissa ja korsissa.

Ihana lenkki. Pitänee ottaa enemmän tavaksi pyrkiä menemään vasta valoisassa lenkille. Se virkisti vielä enemmän kuin tavallinen lenkki. Valo sen tekee.