sunnuntai 27. lokakuuta 2024

Syyslomanen: Repovesi, Leivojärvi ja Seitseminen

Itsellä oli lomapäiviä käyttämättä sen verran, että töistä tuli huomautus niiden pitämisestä tämän vuoden puolella. Kaikkea kun ei voi kevääseen säästää. Varasin siis pari päivää vapaata ja päätin pitää lomasen.

Keskiviikkona pääsin töistä ajoissa. Kotona pakkasin auton, käytin pojat pienellä lenkillä ja lähdin ajelemaan. Suuntana Mäntyharju, josta olin löytänyt jonkin hyvin halvan yöpymisen. Tarkoitus oli patikoida pari päivää, koluta kolme eri kansallispuistoa ja olla ulkona.

Lähdin ilman koiria, koska majapaikat eivät olleet lemmikkimajoituksia. Olisin joka tapauksessa voinut ottaa korkeintaan yhden, koska vieraassa paikassa kolmen eri suuntaan vetävän kanssa... noh. Yksin ollessa on hauskempi pitää nilkat ja ranteet murtumatta.

Matka oli pitkä ja pimeä. 
Mäntyharjulta löytyi kauppa, josta nopeasti purtavaa ja suunta kohti majoitusta, joka ilmeni vanhaksi taloksi, jossa siis yksittäisiä huoneita ja yhteiset keittiö- ja WC-tilat. Talon omistaja asui yhdessä huoneessa poikansa kanssa ja loppuja samassa kerroksessa olevia majoitti virolaiset remonttimiehet.

Itsepä valitsin halvan.
Nukuin kuitenkin jotenkuten, mutta miehet nousivat ennen kuutta lähteäkseen töihin, joten olin sitten itsekin tien päällä jo seiskalta menossa kohti Repovettä.

Auringonnousu ei ollut kovin kaksinen pilvisyydestä johtuen, mutta päivä onneksi kirkastui hyvin.



Aamukahvit Lapinsalmen sillan parkista.
Silta oli suljettu, joten Ketunelenkkiä en päässyt tekemään.
Aamupala oli kaikenkaikkiaan vähän jouluisen oloinen:
luumukanelirahka sekä omena-kanelitee.

(Muistiin itselle: tarkista jatkossa Luontoon.fi sivuilta tilanne,
älä luota kirjan karttoihin sokeasti....)

Koska aamukahvilenkki jäi odotettua lyhyemmäksi ja päiväähän oli runsaasti jäljellä, tein pikaisen siirtymän Saarijärven parkkipaikalle ja sieltä kohti Kaakkurin reittiä.


Lounas Olhavanvuoren alapuolella.
Laavulla oli porukkaa joten jäin nauttimaan maisemasta kelopuun rungon päälle.

Aurinko alkoikin paistaa jo alkumatkasta. Pipo päässä tuli kuuma, mutta reitti oli kaunis (ja paikka paikoin sellainen käveltävä, että piti tarkkaan katsoa mihin jalkansa asettaa.)
Olhavanvuorelle oli pakko kiivetä. Ei se ylösmeno mitään, mutta alastulo. (Auts!!)



Olhavanvuorelta




Kävelin rauhassa, ihmettelin ja katselin. Reitti oli kaunis, ja minusta Metsähallitus on tehnyt hienoa työtä, kun reitin varrella on tiuhaan karttoja, joista voi paitsi tarkistaa oman sijaintinsa, pohtia jatkosuunnitelmaa reitille. Nytkin totesin, ettei se opastettu reitti olisi kiva, koska kulki paljolti teitä pitkin (pyöräreitti samalla), mutta erilaisia polkuja valitsemalla ja suuntaamalla aina seuraavalle taukopaikalle, pääsisin kätevästi järven ympäri metsässä. Hyvä valinta!

Kun olin tepastellut tuon ja päätynyt kiipeämään vielä yhden korkean huipun päälle, josta laskeuduttiin suoraan parkkipaikalle, tein vielä kahvit ja lähdin suunnittelemaan matkaa eteenpäin.
Seuraavaksi yöksi majoitus oli varattu Joutsasta.

Kävin taas kaupassa hankkimassa seuraavan päivän eväät. Tein myös hauskoja tuliais-löytöjä paikallisesta kaupasta. Sitten suunta kohti Joutiaista, majoitusta.

Ja mikä majoitus! Tällainen "rivitalo", jossa pieniä asuntoja. Maisema suoraan järvelle, johon kesäaikaan laskee aurinko suoraan eteen. ♥ Parisataa metriä hiekkarantaa, joka olisi lämpimällä säällä houkutellut kahlaamaan. 
Kämpässä todella mukava vuode, näppärä olohuone-keittiö sekä sauna. 

Olin hikoillut kuin porsas tuon Repoveden reitin, joten sauna todellakin houkutteli.



Rantaa Joutiaisen majapaikan takapihalta.

Nukuin yön todella hyvin, joskus ne univelat on hoidettava. Aamulla olin kuitenkin tapani mukaan todella aikaisin hereillä, joten jälleen aamupalatarpeet reppuun ja kohti Leivonmäkeä.
Aamu valkeni pilvisenä, eikä sääennuste luvannut paljon parempaa. Vaan mitäpä siitä. Aamukahvit jossain kuulosti jälleen erinomaiselta.

Leivonmäellä valitsin Mäyränkierroksen. Kiva reippailu aamutuimaan. Ihanaa mäntymetsää, pikkaisen suota, ja viehättävä taukopaikka laavuineen, ja pyöräparkkeineen.




Aamukahvit


Suo oli upean värinen sumusta huolimatta.
Karpalot oli jo ehditty noukkimaan.

Olin lenkkini tehnyt hyvissä ajoin ja seuraavaan paikkaan olisi aika matka. Tovin pohdiskelin lähtisinkö tutkimaan matkan varren kirpputoreja tms, mutta katsoin miten päivä etenisi.
Suunta siis kohti Seitsemistä. 

Aika alkumatkasta auto hälytti että rengaspaineet on yhdestä renkaasta pudonneet. (Harvinaisen ärsyttävä tapa, ettei kerro samalla mikä rengas....)
Seuraavalle Nesteen huoltsikalle sitten. Joku oli fiksusti (NOT!!) pysäköinyt ihan vesi/ilmapisteen eteen, joten jouduin kiskomaan ilmaletkua kaksin käsin kymmenen metriä saadakseni sen riittämään. Kuskin rengas ok, samoin takarengas, mutta hanttarin puolen eturenkaan paineet tosiaan niukat. No, ajattelin, että eikös näillä rakkineilla sitä ilmaa renkaaseen pumpata ja painoin kahvasta. Sillä seurauksella, että paineet putosi vielä 0,2 baria. Uusi yritys, kas, tässä olisi jokin nappikin.... ja taas. 
Tässä kohtaa alkoi ottaa kupoliin Olin pudottanut valmiiksi niukkoja paineita jo 0,4 baria lisää ja tuo laite ei näyttänyt ilmaa antavan toiseen suuntaan. Eikä tietenkään ketään mailla tai halmeilla, jolta olisi voinut kysyä..... (jep, olisin kyllä kysynyt.)

Tarkistin vielä hanttarin puolen takarenkaan, paineet ok. Totesin, että enempää vahinkoa en uskalla tehdä. Pikainen Googlaus kertoi, että lyhyen matkan päässä olisi toinen huoltamo. Rauhassa siis sinne.
Sielläpä olikin toisennäköinen laite, joka itse asiassa puhalsi nopeasti paineet kohdilleen ja pääsin kuittaamaan tuon auton hälyn.

Aina tulee jotain.
Mieltäni rauhoittaakseni kävin noukkimassa vielä kahvin ja suklaapatukan ja lähdin eteenpäin.

Seitseminen tuli kohdalle alkuiltapäivästä. Lounasaika muutenkin. Ehtikin jo olla nälkä.
Joten lounasretkelle.



Runoja reitin varrella.
Harmi että monista oli teksti kulunut jo pois.

Hyvä lounaslenkki. Edelleen sumuista ja pilvistä, mutta ajankohtaan nähden kovin lämmintä. Pitkokset oli paikka paikoin tosi liukkaat, ja ensimmäistä kertaa arvostin niitä uudempia, jotka tehdään poikittaissuuntaan. Niissä kengänpohja ottaa eri tavoin kiinni,




Kaikilla reiteillä oli tosi hiljaista. Repovedellä kuulin äänet laavulta, mutta en kohdannut yhtään kulkijaa. Leivonmäellä ei ollut ristinsielua itseni lisäksi, ja Seitsemisellä tuli kaksi patikoijaa vastaan. Todennäköisesti arkipäivä ja ajankohdat (varhainen aamu) söivät kulkijoita. 

Näistä Leivonmäki jäi mieleen sellaisena, jonne voisi lähteä fillaroimaan. Näytti olevan hienoja reittejä... 😅
Lisäksi kaikista tuli mieleen, että voisi kokeilla uudestaankin. Mutta kieltämättä tuo ajaminen on aika rankkaa. Se asuntoauto olisi niin kätevä, koska voisi majoittua vaikka parkkipaikalle eikä tarvitsisi miettiä majapaikkoja ja niiden aukioloaikoja. 
Tämä menee pohdintaan. Ehkä sellaisen auton voisi toisenkin kerran vuokrata ja kierrellä. Puistojahan Suomessa vielä riittää....

Viimeisen yöpymisen olin varannut Ikaalisten kylpylästä, jonkin yksityisen ihmisen loma-asunto. Perus hotellihuone ilman erityisiä mukavuuksia. Onhan tuo jo aikaa nähnyt, mutta perussiisti. 
Olemme olleet Ikaalisissa joskus 2009-2010 aikoihin ja muistelin siellä olevan kivan pururata-reitin. Kävin vielä ihmettelemässä maastoja verrytelläkseni, mutta ilmeisesti vanhan reitin päälle on rakennettu ja kuntorata oli siirretty toisaalle. Pienen hyppelyn tein ja ihmettelin samalla, kun purkavat sieltä vanhemmasta päästä olevia rakennuksia. Taitaa olla juuri niitä, joissa silloin majoituimme.

Tapani mukaan heräsin älyttömän aikaisin. Olin kaikesta ulkoilusta niin väsynyt, että luin iltaisin kirjaa muutaman sivun ja sammuin ajoissa. Niinpä herätys oli kuten yleensä arkena....
Niinpä olin tien päällä jo 6:30 kohti kotia.


Olen aina tykännyt pitää osan lomista vasta syksyllä. 2014 olen valinnut saman (tässä), ja näköjään niitä olikin lähes joka vuoden lokakuussa, kun hiukan kaivoi. 
Minusta pitkää syksyä kannattaa pätkiä, ja olen taas kerran jotenkin huomattavasti virkeämpi ja intoa täynnä joulua odottamaan, kun oli pieni breikki. En ole koskaan halunnut pitää kesälomaa sitä perinteistä 4 viikkoa putkeen. Ja onneksi sen lyhentäminen on ollut ok myös töissä.

Jotain tuliaisia tosiaan toin, myös joululahjaostoksia ehdin pohtia, kun haahuilin kaupassa.
Näistä saa pienet makumuistot retkikahveilla ja lisäksi purkkien koot on jokseenkin täydelliset pitää repuissa kahvia varten. (Juomme siis pikakahvia reissuissa, jos toki kotonakin paljon,)


Huisin kiva syysloma. 
Uusin innoin kohti marraskuuta ja sen kautta sitten kohti joulua ♥ 

Jouluna uudet kujeet.

6 kommenttia:

  1. Oih - Repolaisen vesillä.... yksi lempipaikka - ehkä nimensä perusteella!!
    https://repolainenreissaa.blogspot.com/2023/07/reittivalintoja.html

    Sorry kun laita näitä vanhoja postauslinkkejä, mutta sinä saat minut kaivelemaan niitä itselleni, niin kuvittelen sitten kiinnostavan muitakin, heh heh...
    Ja kiitos, ensi kesälle tuli vinkki. En tajua miten meillä on Leivonmäki polkaisematta... ollaan näemmä aina menty ja tultu pois Jyväskylästä jotain muuta reittiä, kun ei ole osunut ohikulkumatkalle... ehdottomasti lähdettävä polkaisemaan, googleukkelin kanssa jo "poljin" siellä. Ilolla aina otan uusia reittejä to do -listalle.
    Nautinnollista on myös lukea ja bnähdä kuvia tutuista paikoista, miten erilaisia ovat eri vuodenaikaan ja mihin sitä silmänsä ja mielenkiintonsa kohdistaa. Olet varsinainen seikkailija - ja ymmärsinkö oikein, ihan itseksesi? Arvostan! Minä tuskin, ilman ukkokultaani saisin lähdetyksi...
    Mistään rengaspaineistakaan ymmärtäisi yhtään mitään...

    Asumisen mahdollistava kukuneuvo on kyllä kiva - vaikka tosi vaatimaton onkin.
    Meillä on siis vain perus paku, yöpymisen ja luonnossa sapuskoimisen mahdollistava logistiikaltaan tekee reissaamisen niin edullisen ilman yöpymis- ja ravintolalaskuja. Risukeittimellä tulee tehtyä kyllä niin halpaa ruokaa, että reissaaminen tulee paljon halvemmaksi kuin kotona eläminen. Pakumme soveltuu vain kesäkäyttöön tai ehkäpä nippa-nappa miinusasteissakin, kun on kunnon makuupussit - mutta mulla tahtoo aina pää paleltua piposta ja hupusta huolimatta. Siksi reissaamme tuolla oikeastaan vain toukokuulta-lokakuulle...
    Pakun takaosasta on kuva täällä
    https://repolainenreissaa.blogspot.com/2024/06/jussin-2024-polkaisut.html
    - siinä on siis keittiö, kodinhoitohuone ja vessa pyörävaraston kanssa samassa - etuosassa sitten levitettävä lavetti jossa poikittain nukkua - ihan peruspaku ilman mitään eristyksiä.
    Neljä kesää tuolla reissattu ja toivottavasti vielä monta edessä....
    Leivonmäelle ensi kesänä - kiitos siitä kuuluu sulle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Repovesi oli IHANA!! ♥
      Hyvä kun laitoit linkin, käyn nuuskimassa koska uudet ideat ovat aina tervetulleita.
      Leivonmäki tosiaan polkemalla jäi itseäkin kiinnostamaan. Ehdottomasti kannatettava idea napata kiinni. =)

      Juu, ihan itsekseni olin. Toki vähän jännitti tuossa ensimmäisessä majoituksessa, kun kaikki kauhukuvat tietenkin mielessä, mitä voisi sattua..... ja toki tien päällä on aina vähän jännää olla yksin. Ajaminen yksin on myös vähän tylsää.

      Pakettiauto on ollut meilläkin mielessä. Se helpottaisi kummasti. Varsinkin nyt, kun "viisaat päättäjät" pohtivat myös asuntoautojen verotuksen kiristämistä niin, ettei sellaisen hankkiminen ole enää missään nimessä järkevää. Pakun voisi pitää pakuna katsastuksessa ja sitten kiinnittää kaapit yms ja laittaa sängyt sisälle. Eihän siinä sinänsä "asuta" vaan lähinnä se on kulkemista ja nukkumista varten.
      Itsellä on vaan viha-rakkaus-suhde noita diesel-autoja kohtaan, joten se toistaiseksi tökkkii. Jos joku kehittelisi edes hybridin pakettiautoon.... Meillä toki sinne pitäisi saada myös koirille hyvä häkkitila esim. sängyn alle.
      Hmm. Tämä menee harkintaan.

      Poista
  2. Kuulostaa kivalta reissulta, vaikka harmi tietty toi Lapinsalmelle turhaan ajaminen. Olisinpa älynnyt varoittaa sua siitä! Mä olen käyny itse nykyään sen Tervajärven ympärikävelyn. Pitäis joskus kokeilla tuo toinen laita eli Saarijärven parkki ja sieltä sitten lähtö. Ketunlenkki on mun mielestä tylsä nykyisin, kun on polkuja levennetty sorateiksi suunnilleen. Väkeäkin alkoi siellä olla vähän turhan paljon minun makuun.

    Voi kun joskus tosiaan voitais mennä yhdessä joku patikka, se olis niin kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku kerta sovitaan Tervajärven kierros yhdessä!!! ♥
      Katsoin kartasta ja näyttää viehättävältä.

      Se Saarijärven lenkki oli kaunis ja kiva. Tosin siitä tuli aika pitkä patikka, kun sinkoilin vähän sinne ja tänne.... =)
      Nuo järviä kiertävät reitit on kaiken kaikkiaan yleensä hauskoja. Tosin siellä oli matkan varrella jokin "vain vuokrattavaksi" oleva mökkihässäkkä, jonka pihan läpi ei edes saanut oikaista....

      Poista
  3. Aivan ihana syyslomakierros! Oikein tuli himo päästä itsekin kansallispuistoihin patikoimaan ja viettämään omaa lomaa ihan itsekseen. En ole tainnut käydä patikoimassa tänä vuonna kertaakaan!!

    Kaikki käymäsi paikat ovat mulle entuudestaan tuntemattomia, joten ne laitetaan ehdottomasti muistiin. Kiitos vinkeistä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patikointi on minulle helpoin tapa nollata pää. Se, että siinä vähän tulee kuntoiltua, on lisäplussa mutta ei itse idea.

      Nuo oli ihania paikkoja. Joihinkin (kaikkiin!) haluan vielä uudestaankin.

      Poista

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Maaliskuu, kevätkuukausi

Edellisessä postauksessa mainitsin mustarastaan. Meidän aamulenkkireitin varrella olevassa metsässä on jotain lintuja. Tarvitsee selvittää m...