maanantai 12. syyskuuta 2016

Harrastuksena laihdutus?

Jo 2014 myönsin, etten voi ihan vakavalla naamalla väittää kärsiväni mitenkään huomattavasta ylipainosta. Mutta se ei samalla tarkoita sitäkään, ettei mitään ylimääräistä olisi. Olen mallia lyhyt ja paksu. Paljon tissiä, persettä ja vyötäröä. Lupaavasti omenalihavuus....

Inhoan itsestäni otettuja (kokovartalo)kuvia enkä tajua mikä hinku miehellä on ottaa kuvia jossain Thaimaassa kun kävelen merestä kohti. Hyi yök!!! Delete sellaisille!!



Jenkkivuoden aikana (1987-88) pulskistuin niin paljon, että kun vanhempani tulivat toukokuussa moikkaamaan, isän ensimmäiset sanat oli "herranjee kun sä olet lihonut". Ja kyllä, silloin kyse oli hiilariturvotuksesta, mikä oli yhtä pullavaa höttöä pitkin kroppaa. Naamakin oli kuin aurinko, yhtä pyöreä....

(Jos en väärin muista, en luultavasti ole painanut yhdenkään raskauden aikana niin paljon kuin silloin kotiutuessani.)

Se, mikä tuossa turvotuksessa oli metkaa, on se, että se hupeni itsekseen kun palasin Eurooppaan ja söin taas meille normaalia kotiruokaa ja fillaroin paikasta toiseen kuten siihenkin asti. En siis pitänyt mitään kuuria, en treenannut enempää kuin ennen, en totta puhuen edes huomannut laihtuvani. Silti olin kesän päätteeksi entisissä mitoissani.
(Jenkkisysterit tuli vuotta myöhemmin ja olivat järkyttyneitä "mun laihuudesta".....)

Nyt olen ollut elokuun alusta lähtien syömättä karkkia. Olen ehkä sortunut muutamaan Ville Vallaton -jäätelöpuikkoon enemmän kuin normaalisti, samoin esim. tänään paistoin kattilassa popcorneja. Tosin ne kuuluvat periaatteessa "normaaliin valikoimaani" muutenkin.


Ja arvatkaa mitä: kiinnostaa ihan hitokseen kun vaaka ei kyllä näytä, että mitään muutosta tästä tulisi!!

Project Maman Katja kirjoitti samasta asiasta - oli ollut vuoden syömättä karkkia eikä grammaakaan lähtenyt. Miksi siis kiusata itseään???

Myös ihana työkaveri kysyi "Miksi?
Täällä eletään vaan kerran. Eikö siitä pitäis nauttia eikä kiusata itseään?"

Haen nyt perusteluja ja motivaatiota jatkaa. Hammaslääkäripelko ei kelpaa.

Olen kuitenkin elämäni aikana laihduttanut. En ehkä useita kymmeniä kiloja edes yhteensä, mutta kuitenkin.

Olisiko ollut 2011 kevät, kun söin reilun pari kuukautta personal trainerin tekemän listan mukaan ja treenasin aktiivisesti (tosin laiskasti, myönnän nyt). 
En ole aiemmin ollut yhtä aneeminen, mutta myönnän, ettei mielitekoja ollut ylenpalttisesti eikä pidättäytyminen jostain karkista ollut vaikeaa kun motivaatio-mopon oli ajanut pihaan.

Toi anemia, tai siis veriarvojen huonontuminen, oli oikea syy alkaa syödä uudestaan ihan kaikkea. Kuurin aikana nimittäin söin kanaa, kanaa, kanaa ja broileria. Ja vihanneksia. Hillittömästi vihanneksia. Ja lisäravinteita eri proteiinijauheiden yms muodossa.
Ja muuten: koska kuurin aikana kaikki hiilarit oli julistettu pannaan, ensimmäinen leipäpala keräsi kroppaan samantien useamman sata grammaa nestettä....  Ei sekään voi ihan terveellistä olla, että pihtaa jonkun ruoka-aineen kohdalla noin perusteellisesti.


Toki itseä jurppii kun uimarannalla (ulkomailla) sitä löysää röllykkää on joka puolella ja minähän kuitenkin esiinnyn bikineissä jos/kun lämpötila on +30°C. 
Enemmän kuitenkin huolestuttaa perintötekijät (sydäntaudit) ja se, että omenalihavuus on tunnetusti epäterveellistä.

Sääriin en taida pituutta enää saada, vaikka uskollisesti joka vuosi aloitan kirjeen "rakas joulupukki, olen ollut tänä vuonna kiltti...."

(Kuvat netistä.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kylppäriremonttia, surullinen osa III

**  VAROITUS!! Sisältää roisia tekstiä! ** Viimeksi jäätiin siis kertomuksen tähän vaiheeseen: Olin aivan halvauksen partaalla tuost...