Töissä kilpailijalla.... ja Nuku ulkona -haaste

Silloin kun aloitin tuossa nykyisessä työpaikassa, pyysin samantien erillisen luvan käydä kilpailijalla keikkailemassa. (Meidän alalla vaaditaan sivutoimilupa.)
En ole oikeastaan pystynyt käytännön syistä tekemään kuin ihan yksittäisiä päiviä näiden neljän vuoden aikana: kaikkia vapaapäiviä kun ei vaan halua uhrata työntekoon vaan sitä vapaatakin tarvitsee. Eikä tietenkään aina ole edes tarjolla töitä juuri silloin kun itselle parhaiten sopisi.

Silloin kun päällä oli vielä valkoiset....  Hiusten pituudesta/lyhyydestä päätellen joskus tammi-helmikuussa 2016

Nyt kun tiesin jääväni pidemmille vapaille, päätin jo ajoissa, että ilmoitan käytettävissä-olostani ja laitoin sähköpostin kilpailijan hallinnolliselle osastonhoitajalle, jonka tunnen vanhastaan. (Entinen oma esimieheni....) Hän ilmoitti iloisena, että voinen odottaa soittoa vaikkei heti olekaan antaa vuoroja.

No, pari päivää sitten soi puhelin ja kilpailija sitten kyselee tulisinko. Minähän lupasin.
Syy tähän on rehellisesti ahneus. Kilpailija maksaa muutenkin parempaa palkkaa, ja lisäksi kun on keikkalainen, saa lomakorvaukset yms samantien, jolloin käteen tuleva osuus on melko paljon suurempi. Opiskeluaikana rahoitin perheen elämän täysin keikkailemalla ja irtokeikoilla tienasi paremmin kuin kesäajan sopimuksilla.

(Kärjistetysti 7 vuorosta saa käteen yli tonnin, vrt. sh:n peruspalkka muualla kuin yksityisellä TESsillä alta 2500 eur/kk täällä pois pk-seudulta)

Nyt muutama vuoro takana ja muutama edessä. Tiukkaa aikataulua en buukannut vaan halusin myös omaa aikaa. Ja kuulkaa: työ on fyysisesti paljon raskaampaa, mutta porukka on hyvää, vastaanotto on ollut iloinen ja tykkään. Avartaa kummasti tietyllä tavalla kun näkee "oman kättensä jäljen" siinä mielessä, että omia vanhoja potilaitani tuolla on jatkokuntoutuksessa ja kuulen, miten meidän tekemiset ovat vaikuttaneet heidän jatkosuunnitelmiinsa.
Suosittelisin ihan jokaiselle!!

Nykyinen työpuku on sininen. Mikrokuitukangas on melko kiva. Mukava pyjama päällä ja ihan joka roiske ei heti näy.

****

Kuinka moni bongasi tämän haasteen jostain sosiaalisesta mediasta? Eli Suomen Ladun "Nuku yö ulkona"?

Minähän olin päättänyt jo viime vuonna, että tuollaista kansallispuiston laavua täytyy testata yöpymiseen jossain välissä, ja koska kesäaikaan oletan puistossa olevan enemmän väkeä, halusin jättää sen syksyyn.

Haastekin osui sopivasti kohdalleen, joskin me otimme yön ennakkoon vuorokautta aikaisemmin.

Perjantaina töiden jälkeen rinkat pakkaukseen, koirat kyytiin ja kohti Nenustannummen parkkipaikkaa. Kohteena Kalasuntti.

Reitti oli meille uusi. Viime vuonna kävelimme toista kautta saman saaren toiselle puolen, ja harmittelimme kalliolla kahvia juodessa ettei siitä päässyt yli. Tänä vuonna Metsähallitus on uusinut paikkoja ja tuonne on tehty kaksi lossia, joiden avulla saareen pääsee nyt kahdelta eri reitiltä. Mainio juttu.

Luontoon.fi -sivulla kerrotaan tästä reitistä näin: 

Sahajärven kierros, 8 km rengasreitti
LähtöpisteLaviakallion pysäköintialue (Sauruntie 910, Salo) tai Nenustannummen pysäköintialue (Sauruntie 671, Salo)
RetkeilyrakenteetKalasuntin laavu, jossa avotulentekopaikka
ReittiselostusSahajärven kierros, 8 km, kulkee metsien ja pienten suoalueiden lisäksi Sahajärven poikki. Huomioitavaa: Järven ylityksessä on apuna kaksi lossia sulan veden aikana.

Menomatkalla ilma oli kaunis ja metsä raikas. Sivumennen: ei yhtään ainutta hirvikärpästä näiden retkien aikana tähän mennessä. Ihmiset pelkää noita metsiä ihan suotta!!

Reilun vitosen jälkeen päädyimme lossille. Siis käsin hinattavalle, ja kiskoimme itsemme yli. Lossilla tuli samanaikaisesti muutama nainen, jotka olivat jo edellisen yön yöpyneet jossain ja päättäneet yöpyä tuolla. Lisäksi saaressa oli jo valmiiksi yksi telttakunta, joilla oli myös mukana koira. Haaste on siis saanut arvoisensa vastaanoton!! Olen oikeastaan ihan vähän ylpeä meistä Suomalaisista!

Myönnän, että hiukan harmitti tuo porukka, eniten koirien vuoksi. (Kaksin ollessa ne olisi voinut pitää vapaana saaressa ja olisivat tulleet ja menneet omaan tahtiinsa... nyt oli pakko olla remmin päässä läpi yön.) 

Jos ilta ei olisi alkanut pimentyä, olisimme luultavasti patikoineet syömisen jälkeen toisen pätkän takaisin autolle ja tulleet yöksi kotiin, mutta nyt aurinko laski eikä pimeässä kävely huvittanut (varsinkaan tuon järkyttävän painavan rinkan kanssa.)

Niin, rinkka. Olen onnellinen, etten paina tuota 20 kiloa enemmän. Ja varsinkin ettei paino ole kyttyränä selässä/harteilla. Polvet nimittäin meinasi hikata aika ajoin kalliolle kiivettäessä.... ja minä sentään pidän itseäni melko hyväkuntoisena. Huh huh!

Naiset oli kuitenkin tosi mukavaa porukkaa ja syötiin ja juteltiin siinä nuotiota poltellessa. Koiratkin tottui nopeasti siihen, että seurueessa on enemmän porukkaa, mutta eivät sentään lähteneet kerjäämään heiltä lihapullakastiketta....

Jos olisimme olleet kahden, olisimme poltelleet koko yön, nyt kuitenkin piti vähän toisiakin kuunnella ja siirryimme laavuun makuupusseihin.

Pikkukoira ei tosiaan ollut ihan perillä mitä tapahtuu ja oli varsin valpas läpi yön. Otti tirsoja aika ajoin ja kävi jaloissa makaamassa mutta nopeasti tuli liian kuuma ja siirtyi taas pois. Mummokoira taas kaivautui Pasin makuupussiin ja nukkui kuin pieni porsas. Ihana.

Aamulla kuuden jälkeen alkoi valostua ja koirienkin mielenrauhan vuoksi pakkasimme kamat nopeasti ja lähdimme. Toki vähän kuin varkaat aamun hämäryyteen, mutta koirien vuoksi oli helpompi ettei tarvinnut jokaista vessaan menijää haukkua.

Reitti autolle kulki sitten sen ympyrän toiselta puolen. Siellä olemme ennenkin kävelleet ja nopeasti se sujui. Rinkat muuten jätimme Laviakallion parkkipaikalle ja kävelimme ilman niitä tuon vitosen. Sitten haimme rinkat autolla myöhemmin.

Mummokoiran aamuhetki. Linssilude.

Nyt on siis haasteeseen vastattu. 

Jatkoa ajatellen: en luultavasti enää innostu yöpymään tuolla. Sen verran lonkat särkee, koska vanhat luut ei vaan kestä tuollaista kovaa alustaa ja en osaa nukkua kuin kyljellään.

Idea oli todella kiva. Yötä myöten patikoimisen voisi toteuttaa joskus kesällä kun yöt on valoisia. Ja aivan ehdottomasti tuo reitti on käveltävä vielä uudestaan niin, että Kalasuntin laavulla syö ja juo kahvit ja jatkaa sitten ympyrän loppuun. Maisemat oli paikoitellen aivan hurjan kauniit.