tiistai 20. syyskuuta 2016

Koiran murheita

Pieni pönttöpääni ♥. Isopieni Pappakoira, mun Pikkukoira.
Nuorena saatu vamma oikeassa lavassa (koko lapalihaksen repeämä kahtia), joka ei näin vanhemmiten enää paranekaan, kun ottaa nopeita eri suuntiin repiviä spurtteja ensin sinne, sitten tänne....

Olisiko ollut vuosi sitten syksyllä se hyppäsi alas isolta kiveltä, josta oli tullut meidän vakkarilenkillä paikka, jossa syödään karkkia. Heitin Mummokoiralle karkkia mustikanvarpujen joukkoon haisteltavaksi, ja Pappakoira loikki aina kivelle, jolla halusi niitä etsiä.
No, laskeutui jotenkin huonosti ja klenkutti jalkaansa, sitä samaa vanhaa vammajalkaa.

Se kuitenkin toipui parin päivän levolla. Sitten tuli peura, tai kissa, tai pupu.... läpi talven aina jotain minkä perään piti lähteä sata lasissa.... ja aina reissuilta palasi osin kolmijalkainen poikakoira.
Lainasin jo naapurista laseria, jolla saatiin lihakset toipumaan, aina seurasi tiukka kuuri remmilenkkiä ja alakuloisia korvia....


Ja jälleen sama juttu: typerä peura juuri sellaisessa kohdassa, että vauhti ehti nousta kovaksi, sitten vielä rytistellen metsään että raikui. Pieni hetki takaa-ajoa, ja kun adrenaliinipiikki oli ohi, ei ollutkaan enää kivaa.
Alkuun näytti siltä, että vamma paranee jälleen vanhoin konstein, mutta tällä kertaa oli alakuloinen koira päätä roikottaen kotona illan. Vähän myös vaikutti aggressiiviselta esim. Mummoa kohtaan, josta päättelin, että sitä tällä kertaa sattuu oikeasti.


Iltapalan yhteydessä Rimadyl (onni on eläinlääkäri, joka antaa varoiksi muutamia kipulääkkeitä kotiin).
Tänään aamulenkki oli ollut rauhallinen ja päivä mennyt pitkälti levossa, silti portille tuli tohkeissaan kolmijalkainen kun palasin töistä.
Päätös: lääkärikeikka on tarpeen joten sinne.
Evidensia Salo kutsui heti paikalle.


Sekä rinnan, olkapään että lavan lihakset oli jäykät ja kovat. Palpointia tuo ei pistä pahakseen, mutta ihan minunkin kädelle oikea lapa oli kuuma, selvästi lämpimämpi kuin vasen.
Antoi lääkärin tutkia, ei oikein tykännyt tassun nostelusta ja venyttämisestä eteen ja taakse, eikä huolinut lääkäriltä mitään kanankappaleita kiitokseksi.
Hoitaja antoi pari minuuttia oikein timakkaa laseria ja tämän jälkeen maistui vähän kananhelttakin.

Nyt ohjelmassa kuusi laserointikertaa, remmilenkkiä ja viikon särkylääkekuuri.

Voi Eduardo sinua, kun pitäisi muistaa, että vaikka korvien väli on vasta täyttänyt 2 vuotta, kroppa alkaa kuitenkin olla jo eläkeiässä ja pitäisi vähän himmata....

1 kommentti:

  1. Noi koirat on just tollasia! Ensin mennään pää viidentenä jalkana ja sitten tullaan kolmijalkasena takaisin. Ihan pönttöjä!

    Toivottavasti hoito auttaa, että taas pääseen peurajahtiin! ='D

    VastaaPoista