Paskin haaste: syyskuu

Myönnän, että kuukautena syyskuu on ollut melko mukava. Ainahan sitä sheibaa on, ja totta puhuen piti oikein miettimällä miettiä mikä kunnolla jurppisi....  (Parempi näin! Ihmisen elämässä pitää asiat olla oikeasti hyvin, kun haasteen "ongelmat" on tätä luokkaa...)

- Koirapojan jalkariesa on toki tässä kuussa eniten harmia aiheuttanut juttu!!  EI KIVA!

Mainittakoon kuitenkin, että säännöllinen särkylääke ja laserhoito on tehonnut. Se on hyväntuulinen, jaksaa lenkit eikä merkittävästi enää kävele klenkuttaen. Tosin lenkit on melko lyhyitä ja rauhallisia, ja olen vältellyt aktiivisesti kävelyttämästä niitä asfaltilla.  MUTTA, samalla voin sen verran kehua, että ollaan pystytty tekemään useampia pikkulenkkejä päivässä eikä se silti iltaisin onnu. Eli toipumista tapahtuu. JEE!

Laser-hoitoja on nyt otettu viisi, ja kunto kohenee kerta kerralta. Aivan loistavaa! Kolmannen jälkeen (maanantaina) se jo huiskutti häntäänsä aivan innoissaan hoidon päätteeksi, ja totta puhuen menee lääkäriin nyt juosten. (Niinhän ne tytöt lupasi....)

- Selkään ommellut tikit on kanssa yksi varsinainen riesa. (Iso poistettu luomi.)

Ne ommeltiin keskiviikkona yli viikko sitten, samana iltana suojaksi laitettu haavaside jo repsotti, koska paikka ihan rangan päällä on hankala: hikoilee eikä mikään liima pidä. No, minähän näppäränä tempaisin koko sidoksen hiivattiin siitä....

Torstaina ne jo kutisi ihan sietämättömästi, perjantaina olisi tehnyt mieli nojata lähimpään mäntyyn selkä paljaana ja rapsuttaa kuin karhu.....  *huoh*  Tätä siis vielä vajaa viikko??? Ou jee.

Tietenkin kaikenlainen saunominen kiellettiin. Ja eikö just nyt sitten tullut sen verran viileä, että olisi niiiiiin tehnyt mieli. Toinen huoh.

- Selkälihakset on luonnollisesti hirveässä jumissa, ja samoin tikkien vuoksi kaikenlainen venyttely on melko mahdotonta. Kiertoliike kiristää, kumartuminen kiristää, vääntäminen kiristää.... *kele* Kiristää jo päästäkin!  

(Ja arvatkaa vaan repeääkö toi kohta auki kun ompeleet otetaan pois? Nimittäin se on just siinä kohtaa selkää, missä iho aina kiristää kun kumartuu, kiertää, venyttää.....)

- Takan ensimmäinen sytytys: kämppä kuin tulipalon jäljiltä, savut sisällä. Huoh!! En ehkä opi ikinä.

- Piha on edelleen levällään kuin ryssän kaatopaikka. Kasvihuoneessa on toinen kasvusäkki tyhjentämättä, katteet on levittämättä ja lehtiä tietenkin putoilee koko ajan.....  Puhumattakaan isosta kompostista, joka kasvaa täynnä liekoa, mikä lie elämänlanka tms. mutta sellainen, mistä ei eroon pääse ikinä, joten kompostissa olevaa multaa ei siis voi käyttää mihinkään. Nurmikolle sitä voisi varmaan levittää, mutta kuka sen haravoisi ja painaisi piikeillä reikiä nurtsiin....?

- En tiedä minne sijoitan sellaiset kesäkukat, joita voisi periaatteessa talvettaa, mutta viileissä ja valoisissa oloissa. Normaalisti veisin isän varastoon, mutta nyt ovat kotona joten se ei taida käydä.

Varsinkin tänä vuonna maljaköynnös on tosi upea, samoin pelargoneja olisi monta, verenpisaroitakin voisi koettaa talvettaa.....

- Saakelin banaanikärpäsiä on koko maailma täynnä. Aamulla kun kaataa teen, niitä pörrää jo naamalla ja juodessa saa tosissaan varoa, ettei niele muutamaa....

Olen nyt kuukauden pitänyt pöydällä koko ajan lasia, jossa on balsamicoetikkaa, vettä ja fairyä. Se kerää niitä toki jonkin verran, mutta ilmeisesti pääsevät lisääntymään jossain viemärissä tms, koska vaikka lasin pohjalla on viikottain koko sukukunta, jostain syystä niitä lentää kymmenittäin joka päivä.

- Karkkilakko on varsinkin ihan peestä.

Mä haluuuuuun!!!

Salmiakkia!!!

Ihan oikeesti: ei grammaakaan, ei senttiäkään, ja kaksi kuukautta ilman mitään hyvyyksiä. Aivan ahterista! Ja miksi?? Itsensä kiusaamisen nimissäkö??

Rehellisesti mietin, kuka asiasta kärsisi, jos vaan menisin ostamaan karkkia. 

Omatunto ja ylpeys tässä lyö naamalle: sähän lupasit ja uhosit. PAH! 

****

Jep. Asiat on oikeesti todella hyvin, koska tässä on valittamisen aiheet!   *virnu*