Paikallisretkiä

Kannatti avata suunsa töissä ja pohtia olisiko ihan lähiseudulla jotain kivoja paikkoja, joihin voisi tehdä retken vaikka vaan työpäivän jälkeen. Samantien  työkaverit suositteli muutamaakin paikkaa, kirjaimellisesti ihan lähikulmilla.

Tiistaina heitin miehelle viestin töistä lähtiessä, että "olisko kahviretki mitään" ja kun pääsin kotiin, kaikki oli pakattu valmiiksi ja lähdettiin samantien. Kaarinassa on Vaarniemen luonnonsuojelualue, jossa oli valtavan hienot kalliot ja kahvipaikka. Siellä on myös pidempi luontopolku, jota emme kävelleet, mutta teimme kuitenkin lenkin metsässä ja kallioilla.

Tiettävästi 260 askelta.

Minä en laskenut, toiset kävelijät kertoivat.

Vaarniemen huipulla on myös näköalatorni, josta kuulemma näkee hienosti pitkälle merelle. Harmi kyllä siellä oli myös isot kyltit varoittamassa maa-ampiaisista, joten kiersimme tornin loitolta. Laavulla sen sijaan oli hyvä paikka juoda kahvit parin keksin kanssa.

Koirista Bono jäi kotiin, koska se jostain syystä ontui toista etujalkaansa juuri kun tulin kotiin. Mitään se ei kosketukselle aristanut, mutta ei kävellyt hyvin. Jäi lepäämään ja olikin tohkeissaan lähdössä lenkille kun palattiin.

Myöhemmin selvisi, että sillä on peukalon kynsi lohjennut pitkittäissuunnassa. Minne lie juuttunut kiinni? Ei hidastanut tahtia enää muutaman tunnin päästä yhtään.

Ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. Menemme uudestaan, kun pentu on kasvanut sen verran, että pystyy kävelemään muutamaa kilometriä pidemmän keikan.

Tammireitit pitää sisällään myös tämän paikan. 

Koska olin muutaman päivän vapailla ja halusin ne vapaat myös pitää, suunniteltiin joku toinenkin retki. Miehen sairaslomasta täytyy ottaa sillä lailla kaikki irti, että harvoin pääsemme minnekään lähtemään arkena varsinkaan aamusta.

Perjantaiaamun retkikohteeksi valikoitui Ruissalon Kuuvannokka.

Varsin kauniit kalliot, jotka ovat todennäköisesti mielettömän kivat kesäpäivänä. Siellä oli jos minkälaista soppea ja koloa, minne voisi asettua kirjan ja eväiden kanssa, valinnan mukaan aurinkoon tai varjoon. 

Myös Ruissalossa oli luontopolku, jota kävelimme pienen matkaa. Jälkeenpäin löysimme myös kartan, jossa reitistöä oli esitelty enemmän. Aika pitkä lenkki siellä olisi käveltäväksi, mutta varmasti kaunis. Tuo on tosi kaunis saari kaikenkaikkiaan. Minusta oli aika mieletöntä ajaa sitä Ruissalon puistotietä, kun koko 12 kilsan matkan ajettiin tammikujassa.

Kävimme myös toteamassa, että se Suomen suurin siirtolohkare "Kukkarokivi" löytyy retkeilyalueen reunalta merestä, mutta sinne emme kävelleet, koska pentu oli juuri nukahtanut autoon kun siirryimme parkkipaikalta toiselle muutaman kilsan välin. Toisen kerran siis sinnekin.