Etätyöpäivä

Harvoin, jos ikinä, tässä työssä on mahdollista tehdä töitä etänä. Niitä mummoja kun ei noin kuvaannollisesti voi tuoda omalle sohvalle.... 😁

Mutta meillä, jotka teemme hoidon tarpeen arviointia, on onneksi mahdollisuus aika ajoin ottaa kone kotiin ja tehdä puhelintyötä kotoa käsin. Toki tiettyjä rajoituksia siinäkin on. Esim. minä pystyn tekemään sellaista vain silloin, kun päivään on suunniteltu lyhennys, koska mies tulee kotiin ennen kolmea. En voi puhua kenenkään asioista niin, että talossa on toiset korvat. Eikä olisi reilua kertoa toiselle, että hänen pitää jäädä pihalle vielä lopuksi omaa työpäivääni...  En toisaalta halua lukittautua minnekään pimeään koppiin kotona, tokihan voisin olla vaikka makuuhuoneessa, kai? Helpompi toteutus näin, kun ei tarvitse moisia miettiä.

Kohdalle osui lyhennetty perjantai. Päivänä, jolloin täysikuu loimotti aamulenkillä tuntia normaalia myöhemmin ja auringon noustessa pellonreunalta taivaanranta värjäytyi metkan hattaran vaaleanpunaiseksi. Aamuja, joita ei yleensä koskaan näe.

Työkaverit otti aika rennosti.

Perjantai on tyypillisesti rauhallinen. Heti aamusta on jonkin verran tekemistä, sitten tulee seesteinen vaihe, ja iltapäivällä osa ihmisistä kömpii puhelimeen taas myöhemmin. 
Tilanteesta pystyy ottamaan hyödyn irti: pesin pari koneellista pyykkiä, koska sen koneen vieressä ei mitenkään tarvitse oleskella pesun aikana. Ripustaminen voitaneen katsoa vaikka taukojumpaksi. Ainakin siitä oli enemmän hyötyä kuin roikkumisesta puhelimella, mitä töissä tulee tehtyä....

Lounasaikaan keittelin itselleni pussista ranskalaisen sipulikeiton. Siinä on soppa, joka jakaa mielipiteitä: toiset inhoavat sydämensä pohjasta, meillä tykätään. 
Mutta jekku on pussikeitossakin siinä, että sen antaa muhia sen 10-15 minuuttia rauhassa. Kävin välillä vatkaamassa mutta hoidin pari puhelua ohessa. Ja olipa makoisaa!

Lounaan nautiskelun ohessa tuijottelin tuohon ruokapöydän päätyyn. 

Taimikasvatus on alkanut. Eikä ole siistiä.

Suihkuttelin multia ja mietin. Voisikohan tuohon ikkunan eteen rakentaa jonkinlaisen leveän laudan, vaikka roikkumaan, ja pitää taimilautasia siinä? Jos samaan telineeseen vielä tekisi jonkunlaiset pidikkeet tuolle kammottavalle vaaleanpunaiselle valolle, saisi nuo purkit viemästä tilaa pöydällä. Olisivat sitä paitsi ainakin 40cm lähempänä ikkunaa ja luonnonvaloakin.

Näin hukkapätkänä jäin vain pohtimaan yletänkö niitä siinä hoitamaan samalla tavalla. Eli pitääkö teline jättää niin alas, ettei se tavallaan säästä mitään?
Paitsi että siinä on pöydän ja ikkunan välissä kyllä tyhjä tila, joten....  hmmmm...

Seuraava mahdollinen puuhauskohde siis keksitty. Katsotaan.

Remonttireiska päivää

Se alkoi jo vuoden viimeisenä päivänä jatkuakseen heti aamusta.... nimittäin WC-remppa.
Siellä oli vanhastaan kellertävät, kutsuin niitä nikotiininkeltaisiksi, tapetit, joissa kukkia ja bling blingiä. Ei minun makuun. Varsinkin se jotenkin tunkkainen keltainen teki naamankin ihan valjuksi aamuisin kun joutui itseään peilistä katsomaan.

Ei tästä ehkä suoraan näe tapetin keltaisuutta...

Kukkakuvio kyllä näkyy.

Aloitin uudenvuoden aattona ja jatkoin yöllä ja seuraavana päivänä. Tapetti oli onneksi kiinnitetty niin, että se irtosi kiitettävän helposti vähän kostuttamalla ja tausta oli kerrassaan mainiossa kunnossa eli pohjatöitä ei tarvittu.

Kuka ikinä WC:n oli aikanaan tehnyt, oli tehnyt hyvää jälkeä. Olihan sotku tietenkin mieletön kun tapetinriekaleita oli kaikkialla ja kamat säilössä mikä missäkin... 

Meillä kuitenkin oli ylimääräinen valkoinen tapettirulla, joten kustannukset olivat työaika ja vaiva. Edes listoja ei tarvinnut hankkia uusia, kun mies otti vanhat kauniisti pois ja pystyi käyttämään ne uudestaan.

Raikas ja valkoinen.

Vessassa tarvitaan kuitenkin aina säilytystilaa. Ihmeellisiä asioita ihmiset joutuvat hilloamaan ja jos jotain olen oppinut vuosien varrella, sen, etten ihan kaikkea heitä heti pois. (Nyt heitin aika tavalla sitä kohta 3 vuotta hillottua....)

Valitettavasti huoneen minimaalisen koon vuoksi lavuaari on mitättömän pieni ja takuulla vanha kuin Mooses. Eivätkä nuo näkyvissä olevat putket nyt mitenkään koristeelliset ole...
Siihen ei saanut mitään kivaa tai järkevää alakaapistoa, joten sen verran hassasin, että tilasin lopulta Netraudasta uuden lavuaarin ja siihen kiinteän alalaatikoston. 

No, se ei tietenkään mennyt kuin Strömsössä. Tilasin laatikoston+altaan 30.12. Netrauta lupasi toimituksen 4-7 päivän sisällä. 
Kun tilauksesta oli 10 päivää eli reilun viikon päästä maanantaina, laitoin viestin, että mikähän juttu, kun edes seurantakoodia ei olla lähetetty... 
No, siinä vaiheessa ilmeisesti kaupassa huomattiin, että "kas, joku on jotain oikein ostanut" ja alettiin puuhata sille kuljetusta. Lopulta, 13 päivää tilauksen jälkeen (perjantaina), sain viestin, että kuljetusyritys tulisi tuomaan sen kotiin seuraavana maanantaina. Soitin Schenkerille, josta älyttömän ystävällinen ja hyväntuulinen nuori mies selvitti asiaa ja kertoi, että laittavat laatikon Helsinkiin lähtevän auton kyytiin ja se tulisi vielä samana iltana. Ja niin tuli, kotiin asti. ♥  Uskomatonta palvelua!

Onpahan laatikosto.

Ja nyt silmään ottaa nuo oven viereiset hyllyt, kun on sahattu eri tavoin. 😞

Levyä vielä on, joten voi olla, että menee siltä osin uusiksi.

Toinen onnenkantamoinen kävi peilin suhteen. Minähän olen varsin aktiivinen torin ja muiden kirpparipalstojen seuraaja. Jostain syystä en kuitenkaan ollut edes hoksannut ajatella moista ennen kuin mies kysyi olinko katsonut peilejä sieltä. Ja simsalabim: Turussa oli juuri Ikeasta havittelemani peili puoleen hintaan. 

Ei silti, peilinhakureissu ei tullut kuitenkaan halvaksi, koska pysähdyin lisäksi Mustin & Mirrin myymälässä. Meillä on yksi koiran talvitakki liian vähän ja nuo kovat pakkaset tekivät ulkoilusta hankalaa. Joten kävin ostamassa toppatakin kokoa 55cm. Se ei valitettavasti ollut halpa, eikä niitä käytettynä oikein mistään löydy, mutta toisaalta meille tuskin tarvitsee ikinä ostaa uutta takkia enää.

Kiinalaisen kaupan hyllyt.

Kuvaavaa, että näiden toimitusaika oli lyhyempi kuin laatikon ja lavuaarin.

Remonttivauhtiin päässeenä aloitettiin myös eteisen maalaus. Lattia on harmaa. En todennäköisesti olisi itse valinnut tätä nimenomaista laminaattia, mutta en halunnut missään nimessä lähteä myöskään lattioiden vaihtoon. Sen sijaan edellisellä asukkaalla on ollut tapa, jossa keittiön kaappien ovet oli "kerman keltaista" (tämä on se nikotiinisävy minusta) ja samoin seinät oli maalattu samalla sävyllä. Jotenkin tunkkainen ja likaisen oloinen. Kaappit olisi menneet hyvin valkoisten seinien kanssa, yhdistelmänä aika tappava. No, eteisessä on valittu se harmaa lattia ja viereen sitten saman harmaa seinä. 

Harmaata harmaalla.

Tosin kirkkaudesta johtuen sitä tummuutta ei kuvasta erota.

Näin Skandinaavisen "joka paikassa pelkkää valkoista ja harmaata" tyylin tykkäjänä jopa minä olin hämmentynyt, että nyt on ehkä vähän liikaa. Mutta kuten sanottua, koska talo oli muuten täysin muuttovalmis aikanaan, tässä on ehtinyt katsella ja miettiä.

Koska valkoista maaliakin löytyi iso purkillinen, ei ollut homma eikä mikään viettää pakkaspäivää tyhjentämällä kaikki ja vetämällä iloiset Suomen-siniset maalarinteipit suojaksi ja aloittamalla homma.

Kun ovi on valkoinen, erottaa, että harmaa seinä

oli oikeastaan aika tummaa harmaata

Vaaleasta ilmeestään huolimatta maali olikin yllättävän tummaa ja vaadittiin useampi kerros, että se peittyi kokonaan. Mieshän totesi toista kerrosta vetäessään, ettei aio jatkossa ostaa jotain halpismaalia Tokmannilta, koska työnmäärä on infernaalinen. Hän hakikin sitten pikkupurkin maalia rautakaupasta ja laittoi kolmannen kierroksen vielä.

Raidallisuus näkyy hyvin. =( 

Ja siniset "listat" on kyllä hauskat. Väliaikaisena.

Maalarinteippi on siis nykyään sinistä.

Lopputulos oli iloinen. Tavarat paikalleen ja kunnon siivous. 

Tosin vähän olmi eteinen kuitenkin on. Kaipaisi väriä. Jos olisin tajunnut hankkia tuon peilin edes mustilla kehyksillä, olisi jotain särmää.... 

Kovin on valkoista. 

Suorastaan häikäisee...

Onneksi teetin suuren määrän valokuvia, eri kokoisia, perheestä. Hankin myös mustia valokuvakehyksiä, joten taidan luoda jonkinlaisen kollaasin yhdelle eteisen seinälle värin vuoksi. Yläkertaan menevät portaathan on jo valjastettu valokuville ja siitä seinästä tykkään valtavasti. 

*****

Seuraavaa remonttikohdetta ehdottelin jo. Meiltähän jäi viime talvena tapetoimatta olohuone, vaikka siitä puhuttiin. Nytkään asialla ei ole kiire, mutta lähinnä ajatuksena, että tapettia voisi alkaa katsella ja laskea menekkiä. Meillä on olkkarissa kahdella seinällä rauhallinen valkoinen tapetti ja kahdella kuviollinen, minusta hyvin outo "männynrunko"tapetti, vaihdeeksi kunnon bling blingillä...

Oikeastaan tarkoitus on laittaa vain tehostetapetti noiden puunrunkojen sijaan. Värimaailma on vähän hakusessa. En haluaisi olla pelkästään valkoinen-harmaa-musta -tyyppi, vaan vähän väriä, kuten yläkerran TV-olkkarissa. Keltainen/valkoinen leveä raitatapetti kiinnostaisi. Kaunis hento keltainen tekisi lämpimän ilmeen.

Mutta toistaiseksi pidetään pieni tauko. Remontin suhteen. Kaikkea muuta kivaa voi suunnitella.

On pakkasia pidellyt....

Eipä töissä pariin päivään paljon muita puheenaiheita ole ollut kuin pörssisähkön hinta.
Meillä on kiinteä sopimus, joka kesäaikaan osoittautui kiskurihintaiseksi aurinkopaneeleista huolimatta, joten jatkossa lähdemme mekin tähän hypetykseen, milloin pyykit voi pestä. Tosin jos koneellinen maksaa sen 40 c korkealla hinnalla, en tasan ala kyttäämään kellonaikoja, milloin sen voi päälle laittaa. 
Kalleimman sähkön hintapäivänä oli käynyt niin, että olimme edellisenä iltana kylässä eikä kotona siis pystytty/ehditty lämmitää normaalia määrää, koska nukkumaankin pitää joskus mennä.... niinpä aamulla olkkarissa oli rapsakka +16. 

Kiskurihinnoista johtuen pistin ILP:n huutamaan päiväksi hiljaisella, jotta peruslämpö pysyisi. Myös autot oli molemmat johdon päässä. Laskennallisesti varmaan hölmöä, mutta kalliiksi sekin tulee, jos autosta hajoaa moottori kylmäkäynnistyksen vuoksi. Asia, jonka voi tietenkin laskea niin monella tapaa.

Lämmityskustannus on suurin meno sähkönkulutuksessa. Onneksi meillä on pihasauna, koska siellä vesikin lämpenee samoilla puilla. Saunominen on muutenkin parasta! Vesilaitoshan huomautti pyytäessään vuosittaista mittarinlukemaa, että meidän kulutus on yli 6 kuutiota arvioitua pienempää. No, koska sauna lämpenee viikottain ja siellä on kantovesi (jota jää vielä aina yli), pystymme kummasti aika pienellä peseytymään.

Luvallista askartelua työpäivän ajaksi...

Se harmi, mikä pakkasista on, on koirien lenkit. Ne on niin tottuneet päivittäisiin pitkiin lenkkeihin, etteivät pysty käsittämään (vaikka palelevatkin) näitä pikkuhyppelyjä. 
Kaikille löytyy manttelit ja yhdelle tossut. Pikkupojat ei tossuja pitäneet ja kulkevat ontumatta, joten saavat olla ilman. Ollaan pyritty tekemään edes kolme pikkulenkkiä niiden kahden reilun sijaan, mutta työajoista johtuen aina ei vaan pysty.

Olen koettanut keksiä niille päänvaivaa työpäivien ajaksi, koska ovat heti kotiin tultua aivan levottomia ja varsinkin Mellis mennä räksyttää pihalla turhautumistaan.

Viime viikolla tehtiin runsaasti pahvisilppua, kun rakensin aamulla niille karkkikätköjä pahveista ja teipistä.

Sisällä ei ole -16. 😅

Mittari on kuistilla ikkunan välissä.

Kuistilla ei tosin ole paljon +10 enempää....

Eihän tämä nyt edes ole mitään paukkupakkasta vielä. Normaali Suomalainen talvi. Ei vaan olla taas useampaan vuoteen tähänkään totuttu. Viimeksi oli näitä lukemia silloin tammikuussa, kun mursin olkapääni. Muistan vaan, että ulkoilin koirat ja itse kovin vaatetettuna sen sairasloman ajan.

Pohjoisen lukemat on olleet huikeita. Onneksi emme ole talvilomalla pohjoisessa. Siellä kun tuskin pystyisi koirien kanssa liikkumaan edes tätä vähää mitä täällä.

Puulämmityksestä johtuen puuta ja sytykkeitä menee reilusti. Ihana naapuri keräsi kaikki joulusta jääneet kynttilänjämät meille ja tein uusia sytykkeitä. Nyt on sitten blingiä kun jonkun kynttilän kuori oli kultakimalteinen. 

Onneksi olemme tilanneet aina kesällä traktorikuorman puuta. Edellisvuotista riittää vielä vähän, mutta se on sekapuuta ja viimekesän hankinta koivuhalkoa. Poltamme sekaisin, joten kumpikaan pino ei vajene yksinään. Koivusta huomaa, miten paljon parempi sen lämpöarvo on, kun lämmittää. Se vaan nokeaa, joka ei tosin sikäli ole ongelma, että nuohottava on joka vuosi kuitenkin.

Vielä kun keksin minne saisin kivasti tuhkaa lannoitteeksi, ettei se kulkeudu koirien tassuissa tai omissa kengissä sisälle. Käsittääkseni ainakin jotkut marjapensaat tykkää tuhkasta. Pitänee googlailla...

Kuukausikuvat: vuosi 2023""

Onneksi keräsin näitä kuvia läpi vuoden, koska todennäköisesti ne eivät olisi tallessa enää missään siinä vaiheessa, kun havahtuisin ajatukseen "piti tehdä vielä yhteenveto koko vuodesta".

Valikoituja paloja myös vuosittaisesta joulukirjeestämme vähän modattuna.

Vuosi 2023 oli kaikinpuolin kiva ja toivon toki seuraavasta vielä parempaa. Kuvat tylsiä, koska sama maisema eri aikoina.

Vuoden kierto omalta etuovelta katsottuna:

Tammikuu oli näköjään lumeton.

Tammikuu oli hyvästien aikaa. Jo neljäntenä päivänä pojan tyttis lensi Hanoihin ja poika pakkaili kamppeitaan, kuljetteli niitä kierrätykseen, kaatikselle sekä luonnollisesti meille jemmaan, ja lensi perässä 24. päivä. 

Onni on hyvin aktiivinen perhe WhatsApp, joka alkoi pian kilistä kuulumisia suuresta miljoonakaupungista ja samoin meidän kuulumisia sinnepäin. 

Nuorempi tytär muutti pojalta jääneeseen asuntoon ja siitä tuli uusien huonekalujen ja toisenlaisen järjestyksen mukana hyvin erilainen nuoren naisen asunto.

Ensimmäinen ajatus näin loppuvuodesta:

oliko meillä tosiaan näin vähän lunta vielä helmikuussa?

Helmikuun lopulla poika päätyi tekemään viisumijuoksun (visa run) Bangkokiin, koska Vietnam antaa vain 30 päivää yhdellä saapumisella. Meillä kotona suunniteltiin kaikenlaista ja alettiin pikkuhiljaa puuhailla mm. yläkerrassa remontin merkeissä. Arki sujui painollaan.

Maaliskuun upeat hanget.

Toinenkin viisumijuoksu tarvittiin. Lentokentät kun on tunnetusti erikoisen halpoja paikkoja syödä ja juoda (NOT!!!) niin poikaa suorastaan riemastutti käydä lounaalla Bangkokissa toistamiseen. Koska erinäisiä talvilomia on sinne lennetty, totesi, ettei Suvarnabhumi ole kovin kummoinen paikka eikä kaipaa sinne vähääkään takaisin. Onneksi työrintamalta kuului hyviä, ja saatiin aluilleen hirvittävä show kaikkien koulutodistusten ja työtodistusten virallistamisessa.

Sivumennen sanoen: Vietnam ei tunne käsitettä posti. Kukaan ei postita mitään minnekään.

Kaikki leimatut, allekirjoitetut ja satoja euroja maksaneet paperit piti siis toimittaa maahan kuriirilla, ja sekin tuntui olevan hivenen arpakauppaa, löytyykö koskaan perille. Onneksi valittiin työpaikan osoite.

Kotona aloitettiin yläkerran tapetointiremontti ja siihen samaan syssyyn sitten askarreltiin vähän puustakin mm viinipullotelinettä/pöytää jne.

Kevään järjettömän hienot ulkoilukelit ja

uskomaton auringonpaiste huhtikuussa ☼

Vanhemman tyttären kotona oli vesivahinko, mistä syystä alkoi hillitön asunnonetsintä. Ehdittiin juurikin muuttaa heidät numeroa isompaan kerrostalokämppään Turussa ja sain puhumalla itselleni palkattoman vapaan toukokuun alkuun voidakseni viettää päivän Hillan kanssa, kun tyttärelle puuhattiin elektiivistä sektiota. Mutta pikkunappulahan ei malttanu odotella, vaan herättiin vapun aatonaattona uutiseen, että terve poika on syntynyt. ♥

Kotona laitettiin siemeniä multaan ja alettiin toivoa suuren suurta satoa mm. chileistä, pak choi kaalista sekä kurpitsasta.

Koirat aloittivat harrastuskauden haistelemalla ensimmäiset koejäljet ja oltiin kovin tyytyväisiä. Myös jotain koiranäyttelyitä kevääseen mahtui.

Toukokuusta muistan eniten sen, että oli kylmää.

Olin huolissani miten taimien käy, kun pakkasyöt estivät viemästä kasvihuoneeseen.

Toukokuussa sitten vauvan ihmettelyä ja lisää koiratapahtumia.

Taimethan itivät hyvin, mutta kylmyys pidätteli viemästä niitä pihalle. Hiukan jännitti miten kävisi. Toukokuulla oli vielä pakkasöitä, joten nuo etelän hetelmät eivät kyllä kestäisi. Mitään autolämmitintä en halunnut kasvihuoneeseen viritellä.

Ihan kuun lopulla todettiin, että kestää minkä kestää tai sitten ei. 

Kesäkuun alussa kolmen viikon hillitön helle. 

Lämpötilat koko ajan +30 luokkaa.

Mehän olimme juuri sen hellekauden reissussa. Viisi-vuotis-suunnitelma, joka vihdoin toteutui: lähes kahden viikon reissu Jenkkilän länsirannikolle huippuseurassa ja paikan päällä 100v juhlat.

Kotiin juhannukseksi ja jussin jälkeen töihin.

Heinäkuu taas sateinen ja viileä.

Tässä kohtaa pohdin kasvihuoneen olemassaolon tarkoitusta.

Mikään ei kasvanut kylmyyden vuoksi.

Oli sopiva aika olla töissä tämä kesä. Mies kiskoi käsiinsä lapasia "heinäkuun helteillä", kun aamuisin pisti nollaan vielä puolivälissä kuuta...

Muina juttuina kivoja iltoja kesäteattereissa, oli jokirantakävelyä Turussa, stand up iltaa ja eksyttiinpä vielä DBTL:n kun työnantaja piffasi liput. 

Elokuu ei paljon heinäkuusta parantunut.

Lisää askarteluja puusta: vaatehuoneen ladonovi, TV-tasoa ja muuta. Kasvari antoi yllättäen satoa kuitenkin kun muisti vettä kantaa. Ja vettähän riitti....

Tyrniä tuli ennätys paljon. Sitä kutsuttiin naapureita myöten noukkimaan, ettei jäisi puskiin ja keitin itse ensi kertaa tyrnihilloa, joka oli järjettömän hyvää. 

Taitaa pensailla olla vaan sellainen tapa, että suuren sadon jälkeen menee muutama vuosi hengähtäessä ennen seuraavaa. Joten vastaavaa määrää ei tarvinne toivoa tälle vuodelle.

Syyskuukin on kuvassa vielä surkea.

Muuten oli jo kohtuullisen ilmat.

Kiva viikko Sallatunturissa ystävien kanssa. Patikointia, peli-iltoja, saunaa ja rauhallista oleskelua. Läskifillarointi puraisi kovaa. Ja mikä parasta: pohjoisessa oli huippukelit ulkoiluun. 

Ajan milloin tahansa tuon 13 tunnin pätkän päästäkseni tuonne rauhaan. Sielu lepää.

Lokakuu on.... no, lokakuu.

Töissä kaikki normaalia. Loppukuusta aloitettiin rokotukset allekirjoittaneen laskeskeltua menekkiä jne. Päästiin ihan uutisiinkin, kun alueiden terveyskeskuksista oltiin ainoa, joka ehti ja pystyi rokottamaan kaikki riskiryhmään kuuluvat määrätyssä ajassa. Säästettiin vielä rokotteissakin, kiitos vallan mainion porukan! 

Huikeita uutisia Vietnamin suunnalta: tulisivat ainakin viikoksi Suomeen joulun alla! ♥

Marraskuisen aamun pimeys.

Ilman joka-aamuista koiralenkkiä en varmasti jaksaisi herätä. Kiitos noiden personal trainereiden, hommassa on vähän järkeä. Arki rullaa.

Marraskuinen päivä ei merkittävästi valkene....

Koko marraskuu 6-päiväistä viikkoa, kun rokotukset oli joka sunnuntai. Järjettömän hyvin organisoitu juttu. Koko kiitosta en voi itselleni ottaa, tuolla on toteutettu homma niin monena vuonna, että riitti kun hoiti lääkkeet paikalle. 

Mutta toki takki oli aika tyhjä kun viisi viikkoa oltiin menty. Minähän hölmönä otin vielä muutaman muunkin vuoron siihen päälle.

Joulukuun alussa on jo niukasti lunta maassa.

2022 oli sama juttu, että joulun alla oli lumi maassa ja juuri ennen joulua luvattiin nollaa ja loskaa.  Joulukuu oli sään puolesta helppo kuukausi. Koirat ei juurikaan kuljeta kuraa sisälle ja toisaalta petivaatteiden tuuletus jne oli helppoa kun on raikasta. Onneksi ne suojakelit eivät sulattaneet kaikkea pois ja lunta tuli lisää vielä joulun alla. Valkoinen joulu siis 2023.

Jouluvaloja katseltiin ja omaan pihaan levitettiin käsittämätön määrä lamppua.

Myös muun jouluamisen kanssa annoin itseni lähteä ihan reiluun nousukiitoon. Se on vain kerran vuodessa.

Joulu tosiaan etupainotteisesti loistavalla fiiliksellä, ja Tapaninpäivänä kerättiin jo koristeet sisältä pois.

Uudenvuoden aattona aloitin päivällä repimään WC:stä tapetteja ja päätin vuoden iltavuorossa keikkatöissä sekä ystävien luona ihanalla iltapalalla töiden jälkeen. Puolenyön aikaan kotiin ja vähän tapettien repimistä ennen nukkumaanmenoa. Uusi vuosi alkaa siis tyypillisesti remontilla. Mitäpä sitä pitkittämään, kun asiasta on puhuttu ja tarvikkeet löytyy kotoa valmiina.