Haipakkaa, mutta fillarikausi korkattu

Onnistuin toimittamaan pyörän huoltoon juuri ajoissa ennen pahimpia kevätkiireitä. Fiksuna ihmisenä sen olisi voinut huollattaa jo keskellä talvea, mutta milloinkas sitä ajoissa olisi?

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan. 
Ajoin pyörän huoltoon juuri päivää ennen sitä lumikaaosta, mikä yllätti pari viikkoa ennen pääsiäistä. Olin liki tippa linssissä, kun ajattelin, että mun pyörä vie huoltomiehen tallissa turhaan tilaa, mutta en uskaltanut sitä poiskaan ajaa. 
Ja fiilis, kun pääsi taas hyppäämään kyytiin oli kyllä mieletön! ♥

Auton mittarinlukema oli hauska siinä kohtaa, kun siirryin taas

työmatkapyöräilijäksi. Nauratti jättää se "seisomaan".

Mulla oli viime syksynä hyvin epämiellyttävä ja epäsopiva pyöräilykypärä, ja sitäKÄÄN en saanut aikaiseksi uusia talven aikana. Nyt oli kuitenkin pakko, koska periaatteesta haluan pitää pottaa päässä ajaessani.

Ja senhän siis oli oltava keltainen. Koska mun kumisaappaat. (Joita toivottavasti en joudu käyttämään....)

Tokmannin sivusto kertoi, että meidän lähimyymälässä olisi YKSI keltainen kypärä. Sinne siis. 
No eihän ollut. Seitsemän muuta oli laatikoineen pinoissa, ja keltaista ei löytynyt kuin rakennuskypärä-mallistosta. Onneksi paikalle sattui kiva ja reipas miesmyyjä, joka kävi vähän varastoa penkomassa ja toi sen ainokaisen. 

Laitoin Tokmannin sivuston kautta palautetta, miten hienosti homma hoidettiin, koska keski-ikäiset täti-ihmiset voi joskus olla hankalia, kun ne saa päähänsä, että sen on oltava jotain tiettyä. 

Potta on oltava!

Pääsiäisen pyhät meni kivasti. Otin lauantaiksi keikkatöitä vanhassa paikassa ja tosi kivalla fiiliksellä tein illan vanhojen kamujen kanssa.

Muut pääsiäisen päivät meni rattoisasti pihahommissa. Kovin paljon ei vielä pysty tekemään, koska maa on roudassa, mutta lettuja saatiin sentään ulkotulella jo paistettua ja tulevan kesän koirahoitaja istui pitkään kahvilla ja letuilla meidän kanssa. Meillä on niin uskomaton mäihä käynyt ihmisten suhteen täällä, olen edelleen siitä hyvin otettu. On siis ihmisiä, joiden kanssa synkkasi samantien ja tosiaan on puolin ja toisin apua ja seuraa. 

Hississä matkalla töihin.

Pihalla on suuresti ilahduttanut se, että vihdoin näyttäisi istutukset alkavan tuottaa tulosta. Viime syksynä istutetut sipulit, ainakin hyvin iso osa niistä, näyttäisi nousevan pintaan, ja tosiaan kasvihuoneen kyljessä olevassa laatikossa krookukset peräti kukkii jo. ♥

Tähän viikonloppuun on sitten osunut vanhemman tyttären muutto. Nyt ollaan siis tämän kevään aikana muutettu jokainen lapsi kertaalleen. Toivottavasti saadaan pitää jonkin verran taukoa ennen seuraavaa settiä. 

Tyttären perhe muutti muutaman kilometrin vähän isompaan asuntoon ja päivän verran kannettiin tavaraa ja pyrittiin ainakin jotain laittamaan paikalleen. Tytär oli hakenut vauhtia päivystyksestä aamutuimaan (viimeisillään raskaana) ja jouduin emoilemaan ja patistamaan häntä olemaan reuhomatta muuttokuormien kanssa. 

Asunto on tosi kiva, ja kun haettiin pikku-Hilla iltapäivällä uuteen kotiin, oli kiva, että sängyt oli paikallaan ja pedattuna ja sohva kasattuna. Saivat jäädä kaksistaan sinne viettämään iltaa, kun tyttären mies oli iltavuorossa. Oli kuulemma löytänyt kotiin illalla. 😃

Ihana kevät!! Päivälämpötilat on jo tosi kivat, joskin aamuisin on aika viileää kun lähtee koirien kanssa lenkille.

Fillaroidessa onneksi tarkenee. Lapaset tosin on pakko olla.

Kuukausikuva; maaliskuu

Pyrin pitämään perinteestä kiinni. Jo kolmas kerta.... heh!

Maaliskuun ensimmäinen päivä oli hauska aamusta asti: bongailin joen toisella puolen peuralauman juuri kun tein töihin lähtöä, ja niiden kuuden lisäksi, jotka näin autolle kävellessä, väistelin naapurin pihasta tulevia neljää sitten tuossa sadan metrin päässä....

Siellä ne.... 

Sattui varsin kaunis päivä kohdalle. Aamu oli kauniin vaaleanpunainen ja erityisesti olen kiinnittänyt huomiota siihen, että nyt on valoisaa jo pian seiskan jälkeen ja illalla vielä kuuden jälkeen. Hurraa!! Päivän pituus on niin selkeästi pidempi, että töiden jälkeen ehtii kauniissa kelissä lenkille.

Maaliskuu kaikkiaan oli aika nätti. Aurinkoisia päiviä oli useita, joskin niitä lumisateitakin tuli, varsinkin siinä vaiheessa kun olin jo sallinut itseni innostua suunnitelmista istuttaa vähän sitä ja tätä ja ja ja... 

Ja siinä sitten ihmettelin, että miten tuonne puolimetriseen hankeen mitään saa koskaan. 

Ei ole vuodet veljeksiä keskenään. Meille on tässä asuessa sattunut nyt kolme napakkaa talvea ja kevättä. Ensimmäisenä keväänä ei tainnut olla lunta, mutta routaa oli ja nyt kahtena vuonna on ollut luntakin vaikka kuinka.

Sikäli ehkä ihan hyvä, että sattui nuo lumisemmat kuvat tuohon kuun alkuun. Koska nythän sitä oli viikko sitten lauantaina ihan lenkkarikelit ja hihkuin riemusta pitkällä aamulenkillä.
Sillä seurauksella, että sunnuntaina herättiin maa valkoisena ja maanantaina sitä lunta sitten tuli ja tuli ja tuli.... 

Kyllä, meni ihan tunteisiin! Huonolla tavalla!

Onneksi helpottaa jo.