torstai 18. marraskuuta 2021

Remppaa, retkeilyä, isänpäivä 2021

Niinhän siinä kävi, että koska työ vaan haittaa pahasti harrastustoimintaa, ja lisäksi yksin puurtaminen on puuduttavaa, otettiin lopulta remppaporukka tekemään tuo yläkerran makkari loppuun.
Pääasiallinen syy siihen oli ehdottomasti se, että sellaisenaan huone oli kylmä ja viereinen huone luonnollisesti kylmeni myös. Tuntuu hölmöltä lämmittää kun lämpö menee suoraan harakoille.

(Ja voi olla, että allekirjoittanut alkoi stressata tulevasta joulusta, kun yläkerta ei tuntunut tulevan valmiiksi.....)

Muistaapa taas hetken miksi käy töissä ja vähän extraakin.


Nättiä ei ole millään mittapuulla.


Tästä pystypalkit otettu pois ja tuohon paljaan seinän kohdalle tulee
pystyt, joiden päälle se hirvittävä palkki sitten tukemaan kattoa.

(Tässä kuvassa näkyy lattiassa oleva palkki, joka on
tulevassa kuvassa peitetty ja komero nostettu...)

Sieltä oli seinät kertaalleen finnfoamattu ja lisäksi mies oli pakertanut katon valmiiksi niin, että katossa oli finnfoamit ja päällä reilu kerros villaa ennen tuuletusrakoa. Hankittuna oli koolauspuut ja levyt ja lisäksi sellainen hirvittävä palkki, jonka rakennustarkastaja halusi kattoa tukemaan, kun poistimme sieltä pystypuut tulevan vaatekomeron tieltä. Kun remppaporukka tuli maanantaina aamulla, totesivat vaan, että "tämähän on paljon pidemämllä kuin silloin kun kävin ensi kertaa katsomassa". Heidän oli helppo jatkaa siitä.

Alkukeskustelussa käytiin läpi sitä, minkälaista materiaalia laitetaan. No, koska "pikkuolkkarissa" on minusta ihana puulattia, halusin samanlaisen. Kalliimpi toki kuin joku halpa laminaatti, mutta on kestänyt hirveän hyvin koirien kynnet ja lisäksi tykkään vaan puulattiasta vanhassa talossa. Sen maalaaminen tulee olemaan operaatio sinänsä, koska maali haisee ja se vaatii ainakin kaksi kerrosta. Toisaalta sitten kestää. Hajuton sisämaali ei ole vaihtoehto lattiassa juuri keston vuoksi vaan se on oltava Betoluxia.


Levytettyä seinää ja tulevan vaatekomeron lattia vähän koholla, 
koska alapuolella oleva palkki oli korkeampi kuin huoneen lattiataso

Yläreunassa vilahtaa niukalti sitä valtavaa palkkia,
joka kiinnitettiin kattoon.

****

Ystävän mies harrastaa epämiellyttävää pahetta nimeltä nuuskaaminen, joten lähdin kaveriksi piknik-risteilylle nuuskanhakua varten. Tekosyy juoruta päivä syöden hyvin.

Minullahan on vanhastaan melko vakava angsti sinivalkoista laivayhtiötä kohtaan, koska jättivät minut kolmen alaikäisen kanssa muutama vuosi sitten Tukholmaan vain yhden PMS-oireisen virkailijan takia.... (seikkailusta) mutta punaisilta laivoilta ei piknikillä voi ostaa nuuskaa, joten vaihtoehtoja ei ollut.


Vähän parempi aamupala Steak Bar & Grillissä.



Aamupalan jälkiruokapöytä oli herkullinen

En ole itse suuri suklaan ystävä, mutta nuo konvehdit oli todella kauniita, ja maistoinkin pari. Vähän liian tryffelistä ja imelää itselleni, mutta edelleen: älyttömän hienoa käsityötä.
Skumppa-aamupala oli tietenkin kiva ja istuttiin ihan huolella ajan kanssa, koska matka Maarianhaminaan kestää sen kuutisen tuntia. 

Aamupalalla ainoa hassu juttu oli rikkoutunut kahvikone. Minä hain kupillisen cappucinoa ja se toimi hyvin. Hetken päästä näin, kun siinä vilkkui diskovalot, mutta tarjoilija sanoi sen kuuluvan asiaan.... ja olin hakemassa lisää kahvia, kun edellä ollut rouva totesi, että se antaa maidon, muttei kahvia ja toisaalta toisessa annoksessa espresson muttei maitoa....  (pikku vika tosiaan...)

Otin termarista Löfbergin liilaa, mikä on kammottavinta kuraa, mitä maa päällään kantaa. Mutta kofeiini.



Paluumatkalla otettiin buffet-ruokailu ja siellä angstasin uudestaan laivan järjestelyjä. 
Joka paikassa toitetettiin maskeista ja turvaväleistä. Samalla laivan oma henkilökunta kulki ilman maskeja ja seurasin ruokaa jonottaessani miten tarjoilija hiplasi omia hiuksiaan koko ajan, ja välittömästä sen jälkeen meni korjaamaan jotain ruokatarjoiluja samoilla käsillä. EI NÄIN!!!
Samoin buffassa oli toinen puoli suljettu kokonaan ja kaikki ihmiset plaseerattu vain keulaan yhteen klimppiin. Toden totta, varmasti helpompi plokkarille, mutta mites se koronaturvallisuus ja ne välit? Kun mekin istuttiin neljän hengen pöydässä, vieressä joku 30 cm korkea kukkahässäkkä ja sen takana toinen pöytä ja ventovieraat, väli oli ehkä 70 cm.

No, siitäkin selvittiin. Angsti ei sanottavasti helpottanut, enkä edelleenkään käytä ko. laivayhtiötä saadessani itse valita. Mutta pakko sanoa, että kaikki meni muuten ihan ok ja meillä oli kiva päivä.

Meille oli paluumatkalle varattu hytti, ja käytiin tekemässä ne pakolliset ostokset (ts. ostin kilon brie-juuston, vakio-ostokseni laivalta) ja sen jälkeen pälistiin hytissä.
Pitkä päivä se on. Sitä on jotenkin ihan valmis siihen mennessä kun vasta vaihdetaan laivaa. Siinä mielessä hytti on äärettömän kiva, koska on edes vähän omaa rauhaa ja voisi vaikka ottaa päiväunet, jos väsyttäisi. 

****

Isänpäivää vietettiin hyvässä hengessä ja mainiossa kelissä.
Aamulla koirille kunnon lenkki kaikessa rauhassa ja sää oli kuvien mukainen.



Lenkin jälkeen meidät oli haastettu pojan toimesta ärhäkkään nelinpeliin vetämään tunti sulkapalloa. Yksi hauskimmista tavoista viettää aikaa yhdessä!!!
Sen jälkeen noukittiin vielä tytär perheineen kyytiin ja ajettiin meille syömään isolla porukalla. Ipana oli valitettavasti joutunut siirtymään lomilta takaisin palvelukseen jo ennen, joten hän oli mukana omissa ajatuksissaan.


Oli jälleen niin rentoa ja mukavaa koko porukalla. Pieni Hilla oli vaunuissaan pöydän päässä tärkeimpänä osallistujana ja meidän koirat oli hirmuisen kiinnostuneita hänestä, kun nyt alkaa olla liikettä ja ääntä. Pientä Boogieta piti vähän toppuutella, kun olisi koko ajan ollut nuolemassa, ja varsinkin vaippaosasto oli niiiin kiinnostavan tuoksuinen..... 


Baby treffit

Parasta näissä päivissä on tosiaan yhdessäolo ja se rentous ilman pönöttämistä. 

maanantai 8. marraskuuta 2021

Koiranäyttelyssä Tartossa

Enpä olisi uskonut kirjoittavani moista. Minä ja koiranäyttely on vielä varovainen kyllä, mutta että Viroon. Tässä kohtaa.

Tuossa kahdeksisen viikkoa sitten sain vinkin, että Tartossa olisi kahden päivän koiranäyttely tarjolla. Meidän setäkoira-Bono on perheen näyttelytähti, ja jotenkin tämä loputon korona-hässäkkä on alkanut käydä hermoille, kun mitään harrastuksia ei ole voinut harrastaa sen takia. Kun lisäksi serkkutyttö oli helposti houkuteltavissa reissuun mukaan, pistettiin ilmot kehiin ja päätettiin lähteä.


Perjantaina laivaan aamupäivällä. Rahtilaivalla yli, matkan aikana pystyi istumaan kanttiinissa, muuta viihdettä laivalla ei ollut. Mutta syötiin kevyt lounas. 
Muugassa koirien pissatus ja suunta kaakkoon. Virossa satoi, joten suurempia ulkoiluja ei houkutellut edes tehdä. 


Tarttoon saavuimme pimeällä, kuinkas muuten. Idioottimainen kellojensiirto teki sen, että neljältä alkaa hämärtää. 
Hotelli oli kiva ja siinä oli kivat ulkoilumaastot ihan vieressä. Olisi varmasti kesällä mielettömän kaunis paikka, koska joki meni hotellin ravintolan ikkunoiden takaa. Muutenkin joki ja ne lukuisat sillat oli rauhoittava ja kaunis maisema. Tuonne pitää ehkä joskus matkustaa vain katsomaan maisemia.
Koirat lenkille, hetken lepo, ja sitten viereiseen kauppakeskukseen sen verran, että saatiin iltapalaa ja pientä purtavaa. 




Koiranäyttelyistä ei sen enempää. Bono oli erinomainen, mutta jäi vaille lisätitteleitä tai palkintoja. Kilpailu oli kovaa ja kisakumppanit tällä kertaa sen karvan verran parempia. 
Sikäli oli kuitenkin onnistunut reissu, että sillä oli mieletön draivi päällä, esiintyi minusta valtavan hyvin ja ennen kaikkea oli pöydällä reipas ja antoi katsoa itsensä. Häntä huiskui ja sen askellus, mikä on koiran paras puoli, oli lennokasta ja saikin siitä kehuja. Ylipäätään se sai kahtena päivänä huikeat arvostelut, joten eipä näkynyt kahden vuoden tauko tämän koiran näyttelymenestyksessä.

Myös matkakumppani-koira ehti nopeasti kehään, sai arvostelunsa eikä sen enempää. Päästiin siis livahtamaan messuhallista pois ajoissa ja suunnattiin kauppakeskukseen syömään. Mukana oli serkkutytön tytär kenneltyttöilemässä ja hän oli riemuissaan päästessään vähän shoppailemaan. Saattoi meille aikuisillekin vähän tarttua jotain joulumieltä mukaan.....


Koimme matkan melko koronaturvalliseksi kaikesta huolimatta. Joka paikassa oli tosi runsaasti käsidesiautomaatteja ja ihmiset käyttivät maskeja. Me pidimme väliä muihin esim. ruokapaikoissa, kun söimme, luonnollisesti ilman maskia. 
Koronapassit kysyttiin nähtäväksi koiranäyttelypaikalla ennen sisäänpääsyä ja vastineeksi sai rannekkeen, jota näyttämällä pääsi sisälle aina pissatusreissun jälkeen. Ja se myös kontrolloitiin, vaikka tulikin sellainen olo, että ne ihmiset näki meidät niin monta kertaa ramppaavan siinä edestakaisin, että tunnistivat jo kasvoista (maskin takana). 

Pizzapaikassa kysyttiin myös koronapassit ennen kuin pääsi istumaan. 


Pieni näyttelystara suuressa maailmassa



Nuo koristeet ikkuinoiden ympärillä on vaan niin kauniita.
Tuollaiset "verhonarut" ikkunoiden alla olisi huikean hauskat. 
Harmi, ettei nykyään enää haluta rakentaa tällä lailla kaunista.


Takana oleva kety näyttää, että
pulloilla oli korkeutta polveen saakka.
Lystikäs idea.



Aivan hotellin vieressä oli kirjakauppa, jonka läpi kuljettiin kauppakeskukseen. Se oli mieletön!!! 
Siellä oli tällaisia koristejuttuja myynnissä, kaikkea mahdollista lahjajuttua, ihania pieniä soppia nojatuoleineen, minne sai käpertyä selailemaan kirjoja, kirjahyllyjä eri puolilla ja kaikki laitettu todella kauniisti esille.
Olin salaa iloinen, etten lue viron kieltä, koska kirjakauppa oli muutenkin jo houkutteleva ja minähän olen ihan kirjahullu. 


Hullu muutenkin!
Jaaha, jouluun on niin vähän aikaa, että saatan jo pukeutua ja
valmistaudun tulemaan varastamaan teidänkin joulun..... 

Lasit eivät ole omani.
Serkku osti itselleen pikkujoulurekvisiittaa.

Kotimatkalla tavallisempi laiva, jossa myös ostosmahdollisuus. Pakko myöntää, että nuo laivojen myymälät on kyllä niin nähty. 
Jonkun karkkipussin ostin ja itselleni yhden silmänympärysvoiteen, koska oli hyvä tarjous. Muuten meni enemmän sellaiseksi "huooooh, jaa niin, näitä samoja aina vaan" katselemiseksi.
Haukattiin jotain pientä ja odotettiin Helsinkiin saapumista. Paluumatkalla keinutti aavistuksen, ja meistä laiva piti epämiellyttävää kolahtelua ilmeisesti maininkia vasten. Itseäni arvelutti lähinnä se, miten koira reagoi moiseen kolinaan autokannella, mutta kaikesta päätellen siellä oli kiskottu huolella vaan unta. 😀

Minä olen nyt pari päivää vapaaehtoisessa "karanteenissa" ja käyn koronatestissä keskiviikkona. Töistä järjestettiin aika testiin, kun kyselin viime viikolla pääsisinkö. Tuntuu paremmalta mennä takaisin töihin tietäen, ettei ainakaan tarkoituksella levitä mitään.


Ihan parhaat tuliaiset aina Virosta mistä tahansa ruokakaupasta. Niiden teevalikoima on niin hieno!!
Tuo Greenfieldin minttusuklaa sulattaa sydämen lisäksi kielenkin..... 

tiistai 2. marraskuuta 2021

Saunoista, sisustelua (Saunaa en sentään sisusta!)

Minähän olen saunahullu. Voisin saunoa vaikka joka päivä.
No jaa, en ehkä. Mutta joka toinen. 


Meillä saa aina saunaan kaverit. 

Kauan sitten edesmennyt Mummokoira Karo ei saunasta piitannut. Se ei tullut sinne edes houkuteltuna eikä ollut vähääkään pahoillaan jäädessään yläkertaan nukkumaan, kun me mentiin saunaan.
Pappakoira Edu taas halusi lämpöön jo pienestä pitäen. Sen mielestä saunassa oltiin rauhallisesti ja hiljaa, makailtiin pää tassuilla eikä hötkyilty. Välillä käytiin viilentymässä pihalla, kesät talvet, ja sitten palattiin. (Ja juotiin löylyvettä, johon oli kaadettu tilkka olutta. Se oli Edun bravuuri ja se oli syvästi loukkaantunut kun saunoin yksin miehen iltavuorossa, koska en juo olutta....)

Edu koulutti Bonon aikanaan tähän käyttäytymiseen ja sen myötä myös juniorisarja on oppinut olemaan rauhassa. Boogie tuli ensimmäistä kertaa saunaan kun oli asunut meillä ehkä viikon ja hoksasi heti mikä on homman juju. Näistä kukaan ei härvää tai häslää mitään, vaan asettuvat kuten kuvassa, makailemaan rauhassa. Ja kyllä, tulevana kesänä todennäköisesti laajennamme lauteita ihan vaan, että sinne mahtuu mukavammin.... 😀

Erityisesti näin syksyn viileillä ja kosteilla keleillä mikään ei ole yhtä ihanaa kuin lämmin sauna, jossa ei ole liian kuuma. (Minulle ihannelämpö on siinä 60 asteen tuntumassa, koska silloin voi istua ja olla rauhassa, heittää aika ajoin löylyä ja silti pystyy hengittämään.) Saatan makailla jalat kohti kattoa vaikka puolikin tuntia ihan vaan hiljaa.
Tai sitten parannamme maailmaa sen kanssa, kuka nyt saunassa sattuukaan olemaan kanssani. Mies tai joku ystävistä.

Meillähän on tässä uudessa kodissa pihasauna. Milloinhan muuten lakkaan kutsumasta sitä uudeksi kodiksi? Milloin uudesta kodista tulee vaan meidän koti? Kun siinä on asuttu vuosi? Kaksi vuotta tai enemmän?
Pihasauna oli erityisesti miehen unelmien täyttymys. Ja täytyy sanoa, että mitä useammin sen itsekin lämmitän, sitä enemmän siitä kerta kerralta tykkään. Lisäksi tämä on ensimmäinen kerta kun meillä on puukiuas ja löylyt ovat kostean pehmeät.

Meidän saunassa on täysin kantovesi. Kiukaassa on ympärillä vesisäiliö, eli peseytyminen tapahtuu joko perinteisesti vadissa kauhomalla tai sitten ladattavalla retkisuihkulla, joka on hankittu metsäkeikkoja varten ja ehkä maailman kätevin laite tuolla. Vesi kannetaan sisältä. WC:n bideesuihkulla valutetaan ämpäreihin ja kirjaimellisesti kannetaan. Säiliöön uppoaa joku 3-4 ämpärillistä ja lisäksi kylmä vesi. Muutaman keikan saa tehdä.

Kiuas vaihdettiin sen jälkeen kun olin päättänyt pestä ja järjestää kiuaskivet uudestaan ja löysin savutorvesta muutamia läpipalaneita kohtia. Koska kyse on puilla lämmitettävästä, en totisesti halua pikkuhiljaa savustaa itseäni hengiltä....
Tämä nykyinen kiuas onkin äärettömän tehokas ja lisäksi siihen tosiaan tuli tuo vesisäiliö, kun ennen oli erikseen pata. Vesisäiliön olemassaolo taitaa olla se klikki, mikä tekee löylyistä pehmoisen kosteat, koska säiliössä oleva vesi tietenkin höyrystyy koko saunan ilmaan.

Edellisessä kodissa oli sauna, jota ihailin kaikki vuodet, ja olen edelleen sitä mieltä, että siitä tuli yksi parhaista itse tehdyistä kohteista siinä talossa. 


Tässä saunassa oli, ja on toivottavasti edelleen, sähkökiuas, joka oli hetken mielijohteesta ostettu, kun kerran oltiin hakemassa jotain ihan muuta rautakaupasta (ja jätettiin se jokin ihan muu vielä ostamatta...) 
Tuossa Harvian Cilindrossa oli riittävästi pöhinää tuohon melko suureen löylyhuoneeseen, mutta samalla sen löyly oli pehmeä eikä se kuivattanut ilmaa liiaksi. Parasta tässä saunassa oli isot U-malliset lauteet ja tuo koko saunan kattava keskimmäinen laude. 

Tuo sauna suunniteltiin täysin hatusta siten, että poika (perheen pisin) istutettiin tuolille ja mitattiin hänen yläkropan pituus penkistä. Näin päädyttiin asemoimaan ylälauteet korkeudelle, jossa hänen on mukava istua eikä pää ota kattoon, ja loput lauteet sitten niiden mukaan. 

Onhan tuo sisäsauna ehdottomasti maailman näppärin. Mikään ei ollut hauskempaa kuin vesisadepäivänä laittaa sauna lämpenemään kun lähti koirien kanssa lenkille. Palattuaan kylmissään ja märkänä sai heti mennä lämpimään.
Meillä on tässä talossa periaatteessa myös kellarissa pieni sauna, mutta se on auttamatta aivan naurettavan pieni, jopa yhdelle. Se on laivan hyttimalliin tehty komponenttina taloon kannettu eikä vaan toimi. Koska pihasauna on niin kiva, tuskin tulemme kellarin saunaa käyttämään muuhun kuin tavaran säilytykseen... 


Taitaa mennä mauttomuuden puolelle, mutta ostin vähän saksan marketista jouluvaloja. En arvannut miten riivatun pitkä on tuhannen valon ketju. Olin ajatellut, että se riittää niukasti tuohon pukuhuoneen ikkunan ympärille (oikea reuna) ja ehkä vähän oveen..... mutta nyt on koko piharakennus huolella jenkkityyliin valaistu. Pitänee lähteä liioittelemaan ja vetäistä lisää räystäisiin ja kulmiin. Ei puutu kuin teko-joulupukki kapuamassa tikapuita katolle. Valaistuna tietenkin.

Valoista tuli mieleen, että joulukin tulla jolkottaa.
Minun tuli lähes huoli, että mistä karkkihylly. Eihän voi tulla joulua ilman moista. Siitä tekemällä tehtiin perinnettä vanhassa kodissa ja jokainen muksu, joka meille jouluna tulee, odottaa takuulla löytävänsä taas äidin kaikki kirpputoreilta ostetut purkit täynnä herkkuja....¨


2019 karkkihylly valoineen

Apuun onneksi astui luottomarket ruotsalaisessa kuosissa. Olin nähnyt jossain kuvan ja vähän ideoinut sitä itse:


Tykästyin nimenomaan tuohon peiliin kaapin yläpuolella. No, kaappi oli haettavissa samantien kun nettisivuja tarkistin, mutta peili löytyi vain mustana. Seuraavalla viikolla ilmoittivat, että nyt löytyy peiliäkin ja koska mies oli ajamassa muutenkin Ikean ohi, hän lupasi noukkia sen tullessaan. 
Siinä kävikin sitten niin, että hän otti numeroa isomman ja sehän onkin hieno! 

(Onpa muuten metka efekti tuo perspektiivi: kaapin ja peilin välinen tila on todellakin sentilleen samankokoinen molemmissa päissä, mutta tästä kuvakulmasta näyttää, kuin jompikumpi olisi vinossa...)

Sain noissa kaapeissa lisää kaipaamaani säilytystilaa. Hankin niihin sisälle käteviä kannellisia muovilaatikoita, joissa pysyy paperit, kynttilät, nenäliinat yms pikkusälä, mitä on pakko jossain kuitenkin hillota. Laatikot pinoutuvat päällekkäin ja istuvat kätevästi kaappiin, koska sen syvyys on niin hyvä.
Eikä tuosta laskutasosta haittaa suinkaan ole..... 😏

Kaapit ovat samaa sarjaa kuin jo aikaisemmin ostetut astiakaapit. Ne ovat nyt vastapäisellä seinällä, mutta päällä on vielä vitriinit. Tuo peili heijastaa aivan valtavasti valoa ja tuo huoneeseen uskomattomasti avaruutta. 

(Ja käytyäni tässä taannoin ystävän kanssa kirpputorilla, pystyin kuin pystyinkin vastustamaan muutamia suloisia purkkeja, koska totuus on, että mulla todellakin ON riittävästi karkkipurkkeja eikä niitä minnekään ylimääräisenä mahdu....)

Alkukesän harjoitteluloma

Työnantaja vaatii, että kesäkuukausien aikana on pidettävä tietty määrä lomapäiviä pois, ellei erittäin painavasta syystä niitä suunnittele ...