Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2015.

Hyväpäivä

Tiedättekö sellaisen tunteen, kun asiat vaan loksahtelevat paikalleen ja kaikki sujuu kuin valssi? Tänään oli sellainen päivä. Aamulla heräsin peltien kolinaan, kuulosti kuin olisi satanut tasaisesti ja lisäksi tuullut kunnolla. Kuitenkin kun olin noussut, syönyt ja pukeutunut ja pihalla koirien kera, ei vettä satanutkaan. Tuuli toki oli reipas, mutta siihenhän on totuttu. Aloitettiin perinteinen aamulenkki suunnistamalla metsään. Ja kyllä, olin ollut viisas ja pukenut maiharit (vaikka jalka ei niistä tykkääkään....) joten metsänreunaan päästyämme en kastellut sukkia heti, vaan pystyin kävelemään varsin kivasti. (Ehkä olen oppinut kävelemään älykkäämmin, ainakaan jalka tai selkä ei ottanut itseensä mitenkään merkittävästi....) Hurjan pimeää tosin oli. Kello oli tasan 8 kun lähdettiin ja vasta hyvinkin tunnin päästä valostui niin, että pystyi sanomaan muutaman kymmenen metrin päästä mitä siellä näkyy. Tämän asian hyvä puoli: eipä ollut ruuhkaa poluilla....  Koirat sai häröillä vapa

Joulumarkkinat

Ihania kuvia jostain Saksan ja Itävallan joulumarkkinoilta. Kuka lähtee mun kanssa marras-joulukuun taitteessa 2016 jonnekin pitkäksi viikonlopuksi??

Yövuoron krapulassa; myyntimies, älä vaivaudu

Kuva
Ensimmäiset yövuorot yli 9 viikkoon takana. Jännitti muuten ihan tolkuttomasti ennen ensimmäistä yötä. Olin takuuvarma, etten pysy hereillä. Ja aamulla viiden jälkeen seisoin parvekkeella pakkasessa ja toivoin, etten nukahda.... väsytti nimittäin niin paljon. Ennen seiskaa seisoin siellä uudestaan ja odotin, että tuttuja naamoja alkaisi tulla pihaan ja kävellä ohi, olisi lupaus kotiinpääsystä. Kotimatkalla pää oli niin tyhjä, että onneksi yhtään elukkaa ei osunut näköpiiriin.... Joka tapauksessa, näistäkin selvittiin. Sää suosi päivällä-nukkujaa. Kaunis pakkaspäivä ja aurinko. Oli ihanaa lenkkeillä koirien kanssa herättyään. Päivänvalo teki hyvää ja mieli piristyi kummasti. Tänään sää sitten näytti jo toisen puolensa kun alkoi vapaat: vettä tuli aamusta ja edelleen on harmaata ja synkkää. **** Meillä uusittiin taloon kaikki ikkunat muutaman vuoden aikana. Viimeiset hankittiin ehkä 2008 tai niillä main. (Voin hyvinkin muistaa väärin.) Joka tapauksessa minusta kyllä ulkoa katsott

Hyvä päivä

Kuva
Satunnaisia hauskoja tapahtumia ja sattumia: - Mulla on tosi kiva opiskelija. Hän on syventävällä jaksolla ja täysin valmis vaikka tulemaan mulle kollegaksi, niin pätevä. Ihana ohjattava. (Auttaa toipumaan edellisen jättämästä fiiliksestä.....) - Eilen jälleen TYKSissä luennolla. Hyvä puhuja (kuten muutkin yliopiston puhujat tähän asti) ja mielenkiinto aiheeseen on edelleen kova. Täytyy siirtyä kirjoittamaan seuraavaa työtä pikkuhiljaa. - Turun reissulla pitkästä aikaa visiitti lapsen luokse. Treffattiin Myllyssä, jossa hän söi ja minä join kahvit, sitten haettiin vielä kassillinen ruokaa ja ajettiin kämpille. Sillä on kaikki niin hyvin. Ilo katsoa ja kuunnella. Olivat olleet jossain Slushin viereisessä tapahtumassa, minne heidät oli valittu osallistumaan. Viikonlopun koodaustapahtuma ja hyviä kontakteja. Ihanaa kun se on niin innostunut valitsemastaan alasta ja motivoitunut opiskelija. - Ostin joitain viikkoja sitten puhelimen. Eilen kävi ilmi, että lapsikin on ostanut itsell

Nightwish

Kuva
Olen aiemminkin (edellisessä blogissa) hehkuttanut bändiä. Ei auta. Olen ollut intohimoinen Dingo-fani muinoin 1980-luvulla ja tämä kolahti samalla tavalla silloin 2000-luvun alussa. Kesällä keikka oli samaan aikaan kun olimme Jenkeissä. Hirveän pahoillaan ei toki voinut olla, ettei keikalle päässyt kun vaihtoehto oli Yellowstone..... mutta toki mielessä kävi, että marraskuun konserttiin olisi hienoa päästä. Työvuorotoiveeksi laitoin, ettei iltavuoroa, mutta sitten tuli saikku ja kaikkea muuta ja liput jäi ostamatta. Joskus viikko sitten katsoin lippumyyntiä ja vain aivan korkeimmalle piippuhyllylle olisi saanut enää paikan joten vähän haikeana totesin, ettei aina pysty. Ja sitten vanha koulukaverini laittaa fb-sivuilleen, että hänen kaverinsa yrittää päästä lipusta eroon muiden menojen takia. Jösses! Olin samantien käsi pystyssä. Työvuorotkin natsasi täydellisesti. (Joskus ihmisellä käy mäihä!!) Eilen ajoin vanhoille huudeille Itä-Helsinkiin. Treffasin tämän Marjon, joka luo

Marraskuu

Kuukausista kamalin, elämme sitä juuri nyt. Olen niin syntynyt väärään maahan, en kestä kaamosta, pimeyttä, sadetta, synkkyyttä ja kalseutta. Tänä vuonna myönnettäköön, että on ollut helpompaa kuin aiemmin. Tosin maailmalta tuli huonoja uutisia, joiden takia oli mieli aika maassa tässä menneen viikon. Jos olisivat lähempänä, olisin lentänyt itse paikalle, nyt teki vähän heikkoa.... Parempaan päin kuitenkin onneksi jo mennään. Arki pyörii.

Uutiset Suomesta

Aamun Hesari sai ärsyyntymään: juttu jostain koulusta, jonka lapset opiskelevat parakeissa kun rakennus on homeessa. Pikkujutussa vieressä tarina jostain paikkakunnasta, jonne rakennetaan maan ensimmäistä hirsikoulua, koska on todettu hirsirakennuksen olevan sisäilmaltaan erinomainen. Ongelma vaan on, etteivät hirsirakennusten ilmanvaihtomääräykset toteudu nykystandardien mukaan. Pisti kiukuttamaan tosissaan. Mikä tässä maassa mättää kun asioita ei osata enää tehdä kunnolla vaan kaikki on yhtä juosten kustua ja sekundaa? Ja että raha on ainoa, mikä ratkaisee. Miksei niitä standardeja voida muuttaa kun KAIKKI rakennukset järjestään jostain 80-luvulta on nykyään mätiä, kun rakennustekniikka on muuttunut ja sen mukana näköjään maalaisjärkikin on vedetty vessasta alas. Ehkä nämä muovipussikämpät kaikkine hiton hienoine ilmanvaihtosysteemeineen ei todistettavasti sovi tähän ilmastonalaan? Eikö noin 30 vuoden jälkeen voi todeta, että metsään mentiin ja lahjakkaasti? Miksei? Tämäkö on h

Halloween

Olen vuosia ollut sitä vastaan, että kaikki mahdollinen jenkki-hapatus raahataan tänne ja sitten krääsäkauppiaat on ainoa taho, joka ideasta hyötyy. Toisaalta jo aika monta vuotta sitten isompi tyttö järjesti useampana vuonna peräkkäin synttäreidensä juhliksi Halloween-teemaisen diskon... kaikkine oheiskrääsineen ja tarjottavineen. Tänä vuonna meillä ei mitenkään juhlittu, mutta olen muuttanut omaa ajatusmaailmaani matkan varrella. Suomen syksy on synkkä, pimeä ja pitkä. Miksei siihen voisi jotain hippaloa vähän ujuttaa? Trick or treat -kierros ja mahdollisesti jopa tuttujen kesken sovittu trick voisi olla ihan hauskaa (ilman vessapaperia tai kananmunia....). Isolla porukalla yhteiset illanistujaiset. Kyllä. Tässä maassa muutenkin pönötetään ihan liikaa. Juhlapyhät on yhtä haudoilla juoksemista (mielellään räntäsateessa) ja sen jälkeen pimeässä kämpässä yksin istumista telkkarin äärellä ja pitäähän sitä nyt kossua ottaa, Suomalainen juhlapyhä kun ***kele on.... Jenkkilässä itsen