Viikonlopun tohinoita ja sadonkorjuuta

Olipa jotenkin kiireinen viikko, joka jatkui vielä viikonloppuun. Silti näin maanantaina on olo, etten ole tehnyt mitään.

Tein viime viikolla parina päivänä ylimääräisen iltavuoron toisessa työpaikassa ja perjantaina oli ihana tulla kotiin suoraan saunaan. Lauteilla istuimme ja puhuimme, että pitänee aloittaa takan paikan valmistelut ja lauantaina lenkin jälkeen vähän kokeilin rappauksen reunaa, joka repsotti. Siitähän irtosi jonkin verran vanhaa maalattua pintaa ja kas, alta löytyi mm. vanhaa sanomalehteä. Ei ollut siis takka tehty vasta 90-luvulla, vaan oli alkuperäinen. Hyvä, että tuli purettua.

Saman lehden ilmoituksista saisi hyvän hevosen ja 

sille apilaheinää. 

Hirveän paljon rappaus ei irronnut. Hioimme vaan reunat suoraan. Sitten piti rapsutella tiilten päältä kaikki irtonainen pois. Se pölyn määrä jälleen.....  pahimmillaan myös palovaroitin kiljaisi, kun pöly tietysti kävi sen nenään siinä alapuolella hiotessa.

Lopulta lattia oli kohtuullisen siisti. Vedettiin ruman keltainen vedeneristys/praimeri pintaan ja jätettiin kuivumaan. Tähän on välillä myös rakennettu "seinät", joiden taakse betoni voidaan lattiaankin valaa. Jospa tällä viikolla saisi betonin levitettyä ja seinän hierrettyä myös siistiksi. Sitten muuri pitää maalata ja nuohooja tulee poraamaan piippuun uuden liitäntäreiän. Lopulta takka voidaan asentaa.

On tämä ollut aika jumppa, mutta toki talvella liekkien ääressä istuessa kiittelen itseäni, että tuli tehtyä.

Vanha työpaikka kyseli josko tulisin tekemään yhden vuoron. Sovittiin sunnuntain iltavuorosta. Matkan varrella se sitten vaihtui niin, että päädyin tekemään yövuoron la-su. Hullu!! Minähän en ole kuuluisa valvomaan ja varsinkaan tekemään yövuoroja. Sehän oli yksi syy, miksi työpaikkaa vaihdoin viimeksi. Ahneudella on siis se kuuluisa loppu ja päätyy hommiin, joista ei niin välitä.

yökkö

Menihän se. Meitä oli kolme vanhaa sijaista ja yksi kesätyöntekijä. Vanha työkaveri nappasi kyytiin la iltana ja ajettiin yhdessä töihin. Samoin sain kyydin kotiin, mikä oli toki kivaa, koska en kokenut itseäni kovin vakuuttavaksi kuskiksi siinä 25 tunnin valvomisen jälkeen....

Onneksi yö oli mukavan rauhallinen, vaikka tekemistä oli koko ajalle. Ei ehtinyt pysähtyä nuokkumaan, mikä on pahinta yövuorossa.

Torkuin muutaman tunnin sunnuntaina aamulla ja sitten lähdin liikkeelle. Parasta pysyä liikkeessä niin ei uuvahda.

Tyrnejä on saatu kerättyä hyvin vähän. Suurin osa ei suinkaan ole vielä edes kypsiä ja kerääminen on todella hidasta. Mutta kuivuri on pöhissyt nyt yötäpäivää ja ensimmäinen satsi oli valmista. Rouhin sen ja kuivatin rouhetta vielä pari tuntia homehtumisen estämiseksi. Osa marjoista kun jää aina vähän kosteiksi.

Tyrnirouhe on niin hyvää!!

Nam!!

Sain vaihtokaupalla ison puskan Mojito-merkkistä minttua, ja keräsin siitäkin lehtiä. Pari satsia teetäkin olen keittänyt, ja koska olen niitä hassuja ihmisiä, jotka tykkää hammastahnan makuisesta teestä, tuo on ihan herkkua. Tein ison kannullisen jääteetäkin kaappiin. 

Loput keräämistäni lehdistä jätin kuivumaan hellan päälle (ei ole lämmitetty). 

Varsinainen sadonkorjuutaso: tarjottimilla kuivuu -30% laputettua leipää koirille, sitten muutama hassu kanttarelli ja minttua.

Syksy saa pikkuhiljaa tulla

Ihanat elokuiset hämärät illat ja kuulaat aamut!! 
Muistan taas, miksi yleensä tykkään kovasti suunnitella kesäloman elokuulle. Silloin, kun se muista syistä johtuen on mahdollista.

Edelleen auringonlaskut on aika ajoin todella huikean värisiä. Ja nämä tummat hämärät illat tekevät sen, että nimenomaan värit tulevat esiin. 

Herra vanhapoika viihtyi tämänkin kesän ulkona. Kastelin kaktuksia aika tavalla silloin keväällä ennen ulostuontia, sittemmin olivat siinä helteessä ja myöhemmin taas viileämmässä. Olen joitain kertoja nostanut ne lautaselle, kaatanut kunnolla vettä ja jättänyt useaksi tunniksi siihen imemään. 

Tämä tyyppi kiittelee sitten taas kukkakruunullaan.

Hiukan harmittaa, että tuin sen pystyyn tuon kepakon avulla. Nyt kaktusraukkaan on painunut ura tuosta kepistä 😕

Mutta toipunee.

Harkitsen jälleen sen katkaisemista ja istuttamista uuteen ruukkuun. Lähinnä siksi, että aivan alkuaikoina sitä ei ole ehkä hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla ja tästä syystä varsi on kovin muhkurainen. Aikojen kuivuus ja kosteus näkyvät. Pelkään vaan, ettei se leikkauksesta tokenisi, ja tästä syystä hillitsen itseni. 

En sitten tiedä kuuluisiko tämän näköisten kaktusten ylipäänsä olla "roikkuvia" eli pitäisikö sen antaa kaatua maahan ja kasvaa sitä pitkin?

Satunnaisesti on ollut kauniita iltoja ja olen päässyt grillaamaan edelleen omaa kesäherkkuani: ruisleipää, jossa juustoa ja tomaattia.

Olimme pyytäneet ystävät kahville ja harmikseni juuri sinä iltana sitten satoi. Lettutaikina oli tehty valmiiksi, että olisin saanut lettukestit pystyyn, mutta kun ei onnistunut. Toivottavasti myöhemmin. Lettujahan voi syödä syksymmälläkin, se ei kesää vaadi. 

Sadonkorjuuaika on ollut kesäkurpitsoiden kohdalla. Chilit vasta kukkivat, joku raakilekin siellä näkyy olevan. Ja sitruuna kukkii nyt toista kierrosta kun oksat ovat jo täynnä pieniä kesällä pölytettyjen sitruunoiden alkuja!! Mietin vaan miten se ne kaikki mahtaa kestää....

Tyrnit alkavat olla kohta valmiita kuivuriin. Edellinen urakalla tehty rouhe onkin syöty kaikki pois, joten odotan innolla uutta satoa. Tyrni tekee aivan käsittämättömän määrän marjaa tänä vuonna. Ja onneksi ne ehtivät kypsyä ennen syyskuuta, koska lähdemme viikoksi reissuun ja olisi ollut harmi, jos olisivat jääneet linnuille... 

Koska meidän tyrnit on sitä vanhaa kantaa, jossa on orapihlajan tyyppiset piikit, näiden kerääminen tulee olemaan ratkihupaisaa.... (NOT!)

Mutta kiittää tekijäänsä sitten kun on noukittu. Täytyy aloitella pikkuhiljaa. Kuivuriin ei niin hirveästi kerralla mahdu, joten useampana päivänä noukkien saa kädet pidettyä verinaarmuilla pitkään. 

Itse olen hakenut vähän iltatöitä. Budjetti vaatii nyt melko tarkkaa pohtimista, joten koen helpommaksi käydä tekemässä joitain extratunteja muualla korjatakseni vähän tilannetta. Eihän se kevyttä tai helppoa ole, ja täytyy pitää visusti vaari, ettei mopo lähde keulimaan ja ala mennä taas liiallisen urakoinnin puolelle. 

Mutta kuulumisiin!

Pieniä iloisia asioita

Edellisessä kodissa toivoin vuosia portaita, joiden leveys riittäisi siihen, että portaille voisi laittaa kukkapurkit. Pieni asia, mutta toivoin kuitenkin. Siellä takaovelta rakennetut portaat olivat niin kapoiset, että mikä tahansa purkki olisi ollut tiellä. Lisäksi pelkäsin, että ne putoavat koirien juostessa ohi.

Nyt minulla on ne portaat!! Ja siis portaat on olleet jo reilun vuoden ja vasta kun löysin edullisesti isoja pallokrysanteemeja, hoksasin, että niitä voi ainakin kokeilla.

(Edelleen on mahdollista, että kohta on purkit palasina, jos herrasväki ottaa liian vauhdikkaasti raput alas, mutta surraan sitä sitten....)

Voiko ihminen iloita pienistä asioista näin paljon?

Kunhan krysanteemit vielä aukeavat ja loistavat keltaisena,

loistan minäkin kuin aurinko.... 

Pienet arkiset asiat, joista jaksaa iloita, kantavat pitkälle. Klishee ehkä, mutta pätevä.

Toisena iloisena asiana havaitsin aamulla perinteiselle lenkille lähtiessä tohkeissaan olevat koirat ja kauniin auringonnousun. 

Viime talvena setäkoira Bono loukkasi selkänsä ja oli pari kuukautta sellainen, ettei hypännyt sohvalle, sänkyyn tai autoon ja oli selvästi kipeä liikkuessaan. Oli liukastunut paljaalla lattialla ja ilmeisesti venäyttänyt lihakset selästä. Silloin ei aamulenkillä ollut kuin kaksi koiraa.

Se, että se lähtee nyt, ihan samalla innolla kuin nuoremmat veljensä, aamulenkille, on joka-aamuinen ilonaihe.

Aamulla klo 5:20, lenkille lähdössä

Parasta elämässä on kuitenkin arki. Se, että arki sujuu, tekee elämästä pääosin aurinkoista ja hymyn huulille, vaikka sataisikin... 

Mainittakoon, että kuvan ottamis-aamuna katselin taivaanrantaa hiukan huolissani. Päätin ottaa fillarin alle normaalia aiemmin, lähdin ehkä 7:18 kun normaalisti starttaan siinä 7:25. No, matkaa työpaikalle oli vajaa kilometri kun taivas aukesi. Selvisin suurelta osin kuivana, kiitos varhaisemman lähdön. 

Ja ilokseni myös työpäivän jälkeen, Pekka Poudan lupailuista huolimatta, taivas olikin vain pilvinen ja pääsin kuivana kotiinkin. 

Monia asioita on kesken. Takan pohja on täysin tekemättä, aloittamattakin. Toisaalta olohuoneessa on pesty ikkunat! (Priorisointi kunniaan.....)

Pihalla on takaosan ryteikkö täysin rytökärpän pesänä eli sekaisin, siivoamatta, nurmi leikkaamatta, piha ajamatta ja tasoittamatta....  Vadelmat on siirtämättä, minttu odottaa siirtoa ruukussa. You name it, meillä se on todennäköisesti  tekemättä.

Pahimpana, tai se, mikä eniten henkisesti vaivaa, on kiitoskirjeen ja -paketin lähettämättä jääminen vielä, kesälomareissun kiitokset siis. Kun pitää ajaa lentokentälle viemään kuriiriposti. Posti kun ei tullaa, ja makeiset yms kiitokset pitää tullata.... 

Omat koirat on pesemättä ja trimmaamatta, pari kurssia on tilaamatta.

Toisaalta ollaan saatu sovittua kiva ruokailu koiranhoitajien kanssa. Meillä on yksi koirakoe järjestettävänä ja siihen asiat alkavat olla järjestyksessä. Ilmoittauduin kansalaisopiston kurssille, mistä sain riemua koko päiväksi onnistuttuani saamaan paikan. 

Kaiken ei tarvitsekaan olla tasapainossa. Jos jokin kohta on rempallaan, toisessa alkaa olla valmista.

Aikaa tässä vielä on. Syksy on vasta edessä.

Kuukausikuva: heinäkuu

Heinäkuun ensimmäinen päivä valkeni pienessä tihkusateessa. T-paitakeli kuitenkin aamulenkillä. Hyvin nihkeää, vaatteet liimautui ihoon.

Itse asiassa koko heinäkuun alku oli sateista ja märkää. Kun ensin kirottiin sitä kuivuutta, nyt alkoi jännittää tuleeko vastarannan peltojen multa vyörynä jokeen, koska aikamoista järveä sade sinne rakenteli ja tuo sininen savi tunnetusti luistaa.....
(Itse vetäisin kunnolla lipat aamulenkillä yhdessä alamäessä. Jottei menisi ranne, otin vastaan jalalla, joten lonkka sinelmillä ja sääressä tehokas asfaltti-ihottuma... puhumattakaan miltä kroppa tuntui pari päivää tapahtuneen jälkeen.)

Lehmät ovat tulleet. Vielä eivät tule kohdalle, mutta hyvän matkaa ovat jo lähempänä.

Loppukuusta ollaan ihmetelty aivan älyttömän viileitä aamuja. Kaunista on, mutta kylmää. Fillaroidessa pitää jo pohtia ottaako lapaset käyttöön vai ei. Heinäkuussa!!!