Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2019.

Mihin porukkaan kuulut?

Kuva
Isäni työn vuoksi minä olen muuttolaatikkolapsi. Asuin koko kouluaikani korkeintaan 5 vuotta samalla paikkakunnalla, muutimme koko ajan. Aloitin alakoulun Hakunilassa Vantaalla (1976-81) ja kävin kuudennen luokan Taipalsaarella ja yläkoulun Lappeenrannassa (1981-85), lukion aloitin Porvoossa, mutta vaihto-oppilasvuoden (1987-88) vuoksi se jäi kesken, kun vanhemmat (ja minä perässä) muuttivat Englantiin, jossa jatkoin opintoja. Suomeen palattuani (1990) asuin tovin isovanhemmillani Turun seudulla, muutin Uuteenkaupunkiin opiskelemaan ja sieltä miehen kanssa Helsinkiin (1993-97). Hesasta päädyimme tänne (1997). (Todennäköisesti taustastani johtuen koen aika ajoin perustavanlaatuista mielihalua muuttaa minne tahansa....) Lapsena koin muuttamisen helpoksi. Sain helposti uusia kavereita, sopeuduin joka paikkaan. Puhun edelleen sujuvasti Hesan slangia, mie ja sie tai sitten tätä nykyistä (mikä on minusta kaikista murteista rumimman kuuloinen) määkimistä ja isittelyä (mitä en muuten

Pieni iltapäivän saaristohyppely

Kuva
Sattui pari vapaapäivää keskelle viikkoa. Alunperin vapaita oli putkeen kolme, mutta vinkki maanantaina työkaverilta, että tiistaina sataa, sai minut vaihtamaan vuoroa niin, että pidän sen kolmannen vasta lauantaina (kun taas paistaa!) Aamun koiralenkin jälkeen poikkesin kaupassa ja ostin vähän retkievästä. Mies pääsi töistä klo 14 ja noukin koirien kanssa hänet kyytiin ja lähdettiin ajamaan kohti saaristoa. Alkuperäinen idea oli ottaa lautta Nauvosta kohti Rymättylää ja ajaa sieltä Naantalin kautta kotiin, mutta niinhän siinä kävi, että lautan aikataulu olikin tunnin aikaisemmassa kuin meidän emmekä ehtineet. Niinpä ei pidetty kiirettä kun päästiin moottoritieltä pois, vaan pysähdyttiin Sattmarkissa Paraisilla pitämässä evästauko. Bonolla oli ongelma. Se ei halunnut syödä possunkorvaa, vaan kuopata sen. Mutta mitä tehdä kun kaveri on sidottuna samaan puuhun ja näkee? Sattmarkissa pysähdyttiin tosiaan hyvin, syötiin ja käveltiin Robinson-lenkkiä (jonkinla

Raparperipiirakka

Kuva
Ihan vaan, ettei se taas joutuisi hukkaan, ohje itsellekin muistiin. Tämän ohjeen olen saanut naapurilta, tavallaan kahdelta eri naapurilta, toisistaan tietämättä. Olen vakuuttunut, että kuvakin tästä on jossain, mutta millään hakusanalla en edes omista kirjoituksistani sitä löytänyt.  Noloa, tavalllaan. Mutta nyt se on muistissa!! Sille yläfemma ja huomenna piirakkaa sekä kotona että töissä. Raparperipiirakka 3 munaa 3 dl sokeria 1 dl voisulaa 1,5 dl kermamaitoa 4,5 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta Vatkaa munat ja sokeri. Lisää vuorotellen kermamaito ja jauhoja. Kaada vuokaan, päälle rutkasti raparperin paloja, paista 15-20 min, kunnes pohja nätti. Kuorrutus: 3 dl kermamaitoa 1,5 dl sokeria 2 rkl perunajauhoja 2-3 rkl voita vaniljaa Sekoita kaikki aineet kattilassa, kuumenna, kunnes sekaisin, ÄLÄ keitä! Kaada piirakan päälle.

Mansikkaa

Kuva
Hullu säilöjä iskee jälleen!! =D Olen ihan hämmentynyt siitä, että mansikkasesonki tuntuu aikaistuvan vuosi vuodelta. Ei siitä loppujen lopuksi niin kauaa ole, kun meilläkin lapset oli pieniä, ja mansikoita ostettiin pakastettavaksi joskus heinäkuun lopun puolella, siis puolivälin jälkeen. (Tai sitten aika kultaa muistot.....) Nyt kun palattiin pohjoisesta, JA täällä on ollut (minusta) viileä kesä, joka puolella uutisoitiin, että "pääsesonki on nyt, kiirehtikää...."  Ja kyse oli siis kesäkuun lopusta! Yhtä kaikki, lähdin sitten samaan hysteeriseen kilpajuoksuun itsekin. Ensin tuli laatikollinen. Siitä syötiin, jotta napa naukui. Pari purkkia saatiin sosetta pakastettavaksi ja vähän aamupalarahkan joukkoon. Niin, luonnollisesti rönttimehua tehtiin kaikista ja ai että oli hyvää!! Kiitos Marketta vinkistä! NAM!! Rönttimehu Viiden kilon laatikon peratut vihreät röntit Jokunen mansikka 2 dl sokeria (laitoin itse jatkossa vähän niukemmin) 2 tl sit

Muovikapina

Kirjoitin taannoin paikalliseen lehteen mielipiteen ja ilahduin kovasti, että se julkaistiin jo seuraavana päivänä. Postitin nimittäin jutun vasta ke iltapäivällä, ja koska lehti ilmestyy torstaisin, ajattelin sen väkisin menevän seuraavalle viikolle. Mutta tällaista tekstiä/mielipidettä siis allekirjoittaneelta löytyi, ihan omalla nimellä allekirjoitettuna. Muovia on voinut kierrättää Suomessa vuodesta 2016.  Tällä hetkellä muovia kerätään noin kilon verran per suomalainen. Ruotsissa on kierrätetty sen verran pidempään, että keräysmäärät ovat jo liki 8 kiloa/henkilö.  Sekajätteeseen laitettu muovi päätyy suurimmaksi osaksi poltettavaksi, mutta jätteenpolttolaitosten kattavasta verkostosta huolimatta kapasiteetti ei riitä kaikkien suomalaisten jätteiden käsittelyyn. Ilmastonmuutosmielessä muovin kierrätys on oleellisen tärkeää. (Yle uutiset 4.7.2018)  Pieni Puumalan kunta (noin 2200 asukasta) Etelä-Savossa kolminkertaistaa väkimääränsä kesäasukkaiden myötä. (HS 30.6.2019) Puumala

Sopivasti lihava

Kuva
Työkaveri osti paljun. Luonnollisesti tästä aiheutui samantien keskustelu "koska paljuillaan". Minä en lämpene ajatukselle ihmislihakeitosta noin lähtökohtaisesti. Haluaisin, että sinne valutetaan täysin uusi vesi enkä ehkä siltikään tuntisi oloani mukavaksi lilluessani omissa ja muiden ihohitusissa. (Sori, en vaan pääse tästä mielikuvasta...... ja olen syvästi pahoillani, jos joku nyt on innoissaan omasta paljusta ja saa tästä pahan mielen.) Toisekseen olen luopunut esiintymisistä alusvaatteissa saati uikkareissa julkisesti (muut kuin perhe eli tässä tapauksessa mies), koska lyhyenä hukkapätkänä olen sellaiset 30 cm liian lyhyt tähän painoon. Kehopositiivisuus tai mitä onkaan, ei ole löytänyt tietään vielä meille. Siinä määrin, että osallistuisin paljuiluun tässä naisporukassa. (Kysymys kuuluukin, miksi tunnen itseni ihan hyväksi mennä saunaan parin muun ystävän kanssa!) Kun 45 tuli mittariin, aloin selkeästi keräämään estrogeenirengasta vyötärölle. Nyt kun

Liikunnat ensimmäinen puoli vuotta

Kuva
Koska yllytyshulluus ja omat tavoitteet. Endomondo on lahjomaton. Kävelen kyllä, mutta fillaroinnin osalta tavoitteet on menneet niin penkin alle kuin mahdollista. Selityksiä riittää: aina tuulee (ihan totta, ihan koko ajan kesäkuussa oli kova tuuli kun edes harkitsin ajattelevani, että lähtisin pienelle fillarilenkille....)  Olisin myös halunnut loman aikana fillaroida pidempiä retkiä, mutta koska loma meni reissuissa, ei siinä ollut saumaa. Kävelyn suhteen ollaan onnellisessa tilanteessa, kilometrejä tälle vuodelle kävellen 1249 . (Jostain pähkähullusta kämmistä johtuen 1,59 km näistä kirjautuu lajin golf alle, näppäinvirhe ilmeisesti puhelimessa....)  Tavoite oli 2400 km koko vuoden aikana ja tähän voisi päästäkin. Pyöräilyä kesäkuun viimeiseen päivään mennessä vasta vaivaiset 85,35 km . Oma vuoden tavoitteenihan oli 800 kilsaa. Kesäkuussa ei tainnut tulla kuin jokunen pikkupätkä, ei yhtään isompaa lenkkiä. Huoh! Sitä saisi pistää renkaat laulamaan joka toinen päivä päästä

Luetut kirjat: kesäkuu

Kuva
Toukokuulta jäi tuo yksi kolmesta kotimaisesta ja pääsin sen lopettelemaan heti ensimmäisenä päivänä. Ja tietenkin siinä vaiheessa oli kirjasto kiinni ja reissu tulossa, ettei ehtinyt edes piipahtaa hakemassa matkalukemista.....  Onni on pokkarit. Mies sai isältäni tuon John Chrishamin. Erilainen kuin aiemmat. Tälle suositus. Keplerin otin omasta hyllystä kun en muuta siihen hätään löytänyt. Toisin sanoen mies otti sen itselleen mukaan Lontooseen ja luin sen Caminosaaren jälkeen.  Kirjastossa pistäydytty. Osa I. Meillä on oma kirjasto suljettu 7-8 viikkoa, mikä on täysin naurettavaa toimintaa. Ääähhh!! Sorrun tähän taas. Eli hillitön määrä kuvia typeristä kirjoista..... huooh! Olen aikanaan tehnyt Englannissa asuessa yhden pitkän "lopputyö"-tyyppisen kirjoitelman Agatha Christien kirjoista ja kirjoittamisesta. Tykkään dekkarirouvan kirjoista hirveästi!! Niitä oli helppo valita kesälukemistoon kun kirjaston hyllyillä oli. Tosin valikoiman määrä e