Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2018.

Terveisiä Ähtäristä

Kuva
Huikean rankan viikon päätteeksi ajoimme perjantaina Ähtäriin viettämään patikkalomaa koirien kanssa. Viikko meni töissä vauhdilla, stressaten yhdestä sun toisesta asiasta ja tehden ohimennen vielä yksi ylityövuoro toisen perään (tietämättä liiton asettamasta vuoronvaihto- ja ylityökiellosta, josta sain sitten kuulla... mutta jos maassa on idiootti pääministeri, ei se ole potilaiden vika, eikä niitä voinut pulaankaan jättää.) Torstaina vielä päivä astma-koulutuksessa Helsingissä, joten matkoineen olin pois rapiat 12 tuntia silloinkin....  onneksi koulutus oli joka osaltaan loistava! Pystynpähän tekemään työni jatkossa hyvin! Perjantaina vaihdettiin autoon alle talvirenkaat ja viriteltiin katolle teline ja boksi. Onhan tuo minun auto varsin hullunkurisen näköinen iso boksi katolla. Olen sitä (boksia) koettanut kaupata ja ostaisin tilalle pienemmän, mutta eipä taida nykyään oikein kelvata tuollainen ei-minkään-merkkinen...  Pääasia kuitenkin, että autoon mahtui sisäll

Keltainen on kiva väri

Kuva
Kun on tällainen maantienharmaa blondi, keltainen väri vaatteissa saa näyttämään lähinnä banaanilta. En siis suin surminkaan laita päälleni keltaista. (Paitsi hetkinen, minulla ON jakkupuku hailakankeltaisena, krääh!) Mutta keltainen on itsessään iloinen ja pirteä väri. Eritoten luonnossa se on kirkas ja mieltä piristävä! Joskus Suomen sininen taivas sattuu niin täydellisesti syksyn väreihin. Olkoonkin, että tulee vähän ruotsalainen vaikutelma.... Tein uudestaan suolasitruunoita .  Edellinen satsi kesti pari vuotta ja käytin niitä melko säännöllisesti. Nyt laitoin joukkoon muutaman limen, ja sen sijaan, että olisin käyttänyt pelkät kuoret, lohkoin ja laitoin lohkot suolaan. Hedelmälihaa tuskin pystyy käyttämään, eiköhän se ole myrkkysuolaista? Mutta kuoret antaa kivan maun monille ruuille, meidän perheessä pääasiassa broileriruuille , mutta miksei monelle muullekin. Kaadoin päälle vielä rutkasti sitruunamehua varmistaaksen suolan sulamisen ja tällä h

Dinosauruksia katsomassa

Kuva
Ei ole mikään suuri salaisuus, että olen dinosaurus-fani. Kun viime keväänä/kesällä tuli mainos, että dino-spektaakkeli tulee Suomeen, tiesin haluavani liput. Myönnettäköön, että olin ikävä ihminen ja rikoin ohjeita: erikseen nimittäin mainittiin (kahdesti!), että kuvaaminen ei ole sallittua ja puhelimet jopa kehotettiin laittamaan kiinni.....  (perustelu oli mielestäni tosi onnistunut: kenttää ei noin 160 miljoonaa vuotta sitten oikein ollut. Hehe!) Mutta malta nyt olla kuvaamatta. ♥ Tein parhaani, etten häirinnyt kenenkään muun katselua ja kuvasin hyvin huomaamattomasti omaa rintaani vasten, ettei valo osuisi kenenkään silmiin. Kuvien laatu ei siis ole mikään mahdottoman hyvä. Tässä vaiheessa vielä melko tyhjä Hartwall Arena. Brachiosaurus on AINA ollut suosikkini. Kesällä tulleessa leffassa yksi niistä hylättiin saarelle ja se päätyi tulivuoren purkauksesta johtuviin liekkeihin ja sydän särkyi.... vaikka se oli pelkkää elokuvaa.  M

Siivouspäivä

Kuva
Tiedättekö, kun joskus kämppä on kuin kaatopaikka ja tuntuu, että itse on ainoa, joka sen huomaa? Rehellisyyden nimissä minä olen monesti se, joka huomaan mutta en viitsi... ja se se vasta tympeää on. Erityisesti nyt kun tunnun koko ajan saavan vain yhden päivän vapaita, on niin järjettömän tylsää käyttää se ainoa vapaa johonkin muuhun kuin itsen relaamiseen. Aivan tosissaan raivostuttaa, kun ei koskaan tunnu olevan sitä päivää, jolloin minä saan vaan olla ja nauttia. Jos joskus joku muu tekisi kaikki päätökset, kuljetukset, pohtimiset ja toimet .  Niin varmaan, sitten täydellisessä maailmassa...  *huoh* Tänään ohjelmassa Ipanan hammaslääkärikeikka. Koska periferiasta ei bussit kulje, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuljettaa. Mitenhän tämäkin olisi järjestetty, jos mulle olisi laitettu tähän työvuoro? Hain Ipanalle bussikortin harrastuksia varten ja tuli siinä yhteydessä puhe Matkahuollon virkailijan kanssa näistä naurettavista bussiaikatauluista. Hän ei uskonut, kun sanoin, että

Ruskaa

Kuva
Meillä on ollut joitain aika rapsakoita öitä. Ainakin satunnaisesti aamulla lehteä hakiessa on havaittu lievää säärikarvojen pystyynnousua, kun pakkanen on puraissut...  =) Siitäpä sitten on seurannut sitä, että puiden lehtien väri on jälleen tosi hienoa! En löytänyt RUSKAa tarkoittavaa sanaa muulla kielellä. Tai siis pystyyhän sen selittämään, mutta siis yksi sana. Hauskaa, miten meillä on tuollainen sana. Eikös eskimoilla ole tusina sanaa tarkoittamaan lumen eri muotoja? Vähän harmittaa, ettei esim. tuo Brynna ole nyt Suomessa, koska hän oli äärettömän taitava kameran kanssa, ja olisi pystynyt vangitsemaan mielettömiä kuvia näistä väreistä. Minä kun pikaisesti lenkillä napsin jotain kännykällä (jossa sivumennen on ihan hyvä kamera), ei niistä vaan tule sellaisia, kuin haluaisin....  (ja toki kannattaisi keskittää se kuvaaminen aikaan, jolloin paistaa eikä ole pilvistä...) Sain aika mielettömän otoksen taannoin sairaalan parvekkeelta. Meillä on siinä välittömästi toi

Miksi? Mitä? Kenelle?

Kuva
Pienimuotoinen identiteettikriisi tai jotain päällä. Pohdin blogin pitämisen järkevyyttä ja tapaa. Aikanaan, edellisen blogin aikana, mielestäni profiloiduin koirabloggaajaksi. Kirjoitin omista koiristani, niiden harrastuksista ja tekemisistä ja pohdin mahdollista kasvattamista. Verkot vesillä ei ole elämäntaitoblogi, ei sisustus- tai puutarhasellainen, en pysty näkemään blogille tarkoitusta tai kohderyhmää. Blogi alkoikin vähän vahingossa, edellisen poltetuilta raunioilta. Siis: mitä, kenelle, miksi ja miten? Joulu tulee kuitenkin! ♥ Ensimmäiset uudet koristeet, enkä raaskinut jättää niitä laatikkoon vaan otin esille. Hullu nainen iskee jälleen.