Vuosikatsaus 2022

Tammikuu: pakkasta, hienot ulkoilukelit. Takapihan joen takana lehmien pellolla mahtava maasto antaa koirien rallatella 1,5 km suuntaansa. Iloisia kivoista naapureista ja hyvästä asuinpaikasta.

Helmikuu: kts. edellinen sääpäivitys. Mies aloitti koronalla, sairasti pari päivää aika kovin mutta tokeni siitä viikossa ihan työkuntoiseksi. Allekirjoittanut päätyi tikuttamaan joka toinen/kolmas päivä kotitesteillä pari viikkoa, kunnes joutui toteamaan, ettei tartu....

Maaliskuu: piti hakea oma korona elokuvateatterista (lasten piirretty, yskiviä tenavia...) Tulihan se sieltä, tekstiviesti possesta.

Aika ulkoiluvoittoinen kuukausi. Ensin koronan takia saikkarilla ja vapailla 12 päivää, koko ajan koirien kanssa pitkiä lenkkejä. Sitten viikko töissä ja lähtö pohjoiseen. Sallatunturissa keuhkot toipui lopullisesti ja fiilis oli korkealla. Nuorista poika tyttöystävineen mukana. Peli-iltoja, rauhallista lomaa.

Santa Claus Park, Rovaniemi

Huhtikuu: eikö tämä talvi lopu ikinä? Lunta puoli metriä vielä siinä vaiheessa, kun odotin krookusten kukintaa. No eipä sieltä sitten mitään noussut, savipohjasta... 

Suunnitelmia pihan suhteen.

Ai niin, ja hauska pitkä viikonloppu Amsterdamissa. Ihana kevät vähän etuajassa. Sieti paremmin tulla takaisin tänne lumen keskelle ja odottaa....

Toukokuu: koirien harrastuskuukausi. Pikkupojat parissa näyttelyssä ja muutamassa kokeessa. Blondi luonnekuvattiin hetken mielijohteesta ja itku tuli, kun eksyin pahemman kerran jonnekin Hämeenkyrön mutkaisille hiekkateille eikä GPS löytänyt sieltä pois....  Kasvihuone läjään pihalle, vähän kukkalaatikoita yms.

JUN Erinomainen, junnu-serti, junnu-ROP ja mitä niitä lie....

Tämän yhden kerran meillä onnistui näyttely. Ensimmäinen.

Kesäkuu: uima-allas kasaan ja täyteen. Olipa se sittenkin aika pieni. Mutta saa siinä itsensä ja koirat märäksi. Piha harmitti: suunnilleen kaikki edellisvuoden istutukset oli mennyttä saamarin savipihassa. Töissä vähän jännittävä ilmapiiri. Politiikka tuntui olevan: se saa tahtonsa läpi, joka kovimmin huutaa....

Saunan lauteita laajennettiin, että kaikki viisi mahtuu paremmin.

Kun haluut olla tyylikäs, se on pidettävä aurinkolasit päässä

vaikka olisi pilvistäkin... ♥

Heinäkuu: hetken mielijohteesta irtisanouduin ja vaihdoin lennossa työpaikkaa. Siinä kärysi kesän lomat, juuri kun ne oli taas tienattu. Noooooh....

Päädyin fillarikulkijaksi oman kaupungin terveysasemalle. Huippu porukka, tuttu työ.

Elokuu: siirryin oman talon sisällä vähän toisiin hommiin, sydän lähti liekkeihin sen suhteen välittömästi. Tää on niin mun juttu!! Ja edelleen: vitsit mikä porukka. Onko tällaista naisvaltaisella alalla oikeasti? Missä se selkäänpuukottamisen mentaliteetti on? Sitä ei tänne jaettu ollenkaan.

FlowParkissa kiipeilemässä Ipanan kanssa elokuussa.

Superkivaa!! 

Kaunis Turku syysmarkkinoiden aikaan

Syyskuu: pitkiä ihania lenkkejä, arkityötä ja vähän opettelua siihen, että meillä olisi yhteiset vapaat viikonloppuisin. Patikkaretkiä lähialueen maastoihin.

Lokakuu: vakipaikka siellä, missä sydän lähti sykkimään.... ♥  Onnellisena töihin ihan joka päivä.

Töissä kerrankin vakavana.

Puhelinvuoro.

Marraskuu: Mitä marraskuussa tapahtui? Ainakin se oli jotenkin poikkeuksellisen hellä tänä vuonna. Ei pahempaa angstia. Joka-aamuinen koiralenkki 4,5 km 5:20 jälkeen taitaa tehdä ihmeitä. Aloitin hassuja jouluvalmisteluja....

Joulukuu: kappas, korona toisella kierroksella. Tällä kertaa ihan hyvä tauti, kolme päivää oli huono olla eikä tehnyt mieli rallata pellolla lenkkiä kuten keväällä. Mutta siitä toipui hyvin ja elämä voittaa.

JOULU ♥  Mun omat paikalla. Rakkaat samaan aikaan saman katon alla vähään aikaan viimeistä kertaa.

Tämä oli hieno vuosi. Ei jäänyt ihmeellisiä asioita hampaankoloon ja tosi monia asioita oli, joista ajattelen edelleen ilolla ja hymyllä, että "voi vitsi".

Vuosi lukuina.

Käveltyjä kilometrejä:  2504,98 km   (lähes 7 km/pv)

(Olen heinäkuusta asti kävellyt koirien kanssa aamulenkin, n. 4,5 km joka aamu. Lisäksi päiviin on tyypillisesti tullut myös iltalenkki, joskin sallin itselleni siitä luistamisen, jos laiskottaa. Aamulenkki on ehkä pelastanut marraskuun aamut ja vireystila töissä on ihan erilainen.)

Pyöräiltyjä kilometrejä:   512,72 km

(Kun työmatka on 3,2 km, se tekee n. 80 matkaa edestakaisin. Pitää aika hyvin paikkansa, kun aloitin fillaroitsijana heinäkuussa ja aloin kulkea autolla marraskuussa.)

Tähän samaan vielä se vuosittainen Best Nine, jota en tosin edelleenkään ymmärrä, miten Instagram sen muka tekisi, mutta toisalta enpä minä välttämättä pidä parhaana niitä kuvia, joista muut on tykänneet, vaan ennemmin haluan muistella niitä parhaita hetkiä omassa elämässäni, joten olkaatten hyvä:

Oma porukka ♥

Parhaat muistot eli pohjoisen reissu ja sitten alareunan auringonlasku oman saunan takana. 

Joulu kävi

♪♫♫♪♪  Taas tultiin jouluun, nyt riemuita saa.....  ♪♫♪♪♫

Ja sitten yhtä nopeasti se oli ohi. Vähän kuin tavallinen viikonloppu. 
Varsinkin, kun lupauduin tekemään aaton iltavuoron osastolla, se OLI pelkkä kaksipäiväinen vapaa viikonloppu kaikkiaan.

Aattoaamun lenkillä kulttuurihistoriallisissa maisemissa

Koko nuoriso tuli meille sovitusti joulupäivänä syömään.
Poika tyttiksineen haettiin jo aattoiltana kun mies oli muutenkin noukkimassa minua töistä niin haki nuoret sitten samalla. Loppu porukka noukittiin joulupäivän aamuna sillä välin kun kävelin lenkin koirien kanssa.

Ainoa jouluruoka, jota voisin syödä loputtomasti:

jääkellarin lohi ja saaristolaisleipä

Ruokalistan osalta annoin periksi perinteille rosollin ja Waldorfin salaatin muodossa, muuten meillä ruokana on yleensä kaikkea muuta kuin tyypillistä jouluruokaa, koska siitä ei kukaan (paitsi mies) erikoisemmin pidä ja minua ahdistaa ajatus, että niitä hillotaan sitten siihen saakka, että homehtuvat jääkaapissa.

Who said I can't have nachos and guacamole for Christmas?

Watch me!

Kellarista löytyi olohuoneen (rumaa) tapettia vielä rulla, joten tein siitä "pöytäliinan", johon kirjoitin ikäänkuin menun näkyviin. Toimi buffet-pöydässä itse asiassa kivasti ja sai vähän huumoria kylvettyä, kun ruoka tosiaan oli mitä oli.

Oli kyllä kivaa, kun porukka oli oikein ajan kanssa eikä ollut kiire. Pieni Hilla nukkui 2,5 tunnin päikkärit ja jaksoi sen jälkeen olla puuhakkaana muiden mukana. 

Joulupukkia ei tänä vuonna tullut. Hilla on vielä vähän pieni sille eikä ollut mitään tarvetta.

Itse asiassa, koska kasvisgratiineita joutui odottamaan (laitoin ne vähän hassun malliseen astiaan ja kestivätkin huomattavasti kauemmin, kuin ohjeessa sanottiin....), päätettiin jakaa lahjat jo ennen ateriaa. Mikä olikin toimiva ratkaisu, koska siinä yhteydessä saatiin sitten mm. kasattua Hillan taaperokärry valmiiksi, ja neiti pääsi päristelemään heti herättyään. Tuollainen vuosikas kun on vähän kärsimätön odottelemaan, että etsitään jotain ruuvimeisseliä yms kahvan kiinnittämiseksi.

Illan suussa sitten osa nuorisosta lähti toisella autolla kotia kohti. Poika jäi vielä ja tunnettuun tapaan otimme tiukan peli-illan tuon jo tutuksi tulleen Terraformin Mars -pelin muodossa.

Yksi harvoja lautapelejä, joissa tietääkseni yksi peli kestää hyvinkin 3-4 tuntia ja toisaalta koko ajan tapahtuu ja on hauskaa. (Todennäköisesti vastaavia on tusinoittain, en vaan tiedä niistä....)

Yöpuulle käytiin hyvinkin Tapaninpäivän puolella.

Tapanina olin varannut meille vielä puuhaa nuorison kanssa eli pakohuoneen Turusta.

Olen itse käynyt siis kerran aikaisemmin ja oli jonkinlainen käry mitä siellä odotetaan. Piti kuitenkin varata sellaisesta paikasta, jonne kävisi myös e-passi yms, joten paikka oli itsellekin uusi. 

Pakohuoneesta ei ole kuvia, se on niissä ankarasti kielletty. Opettaja Riikonen kuitenkin sai meidät lankaan emmekä ehtineet tunnissa avata kaikkia lukkoja, koska ensimmäisen kanssa sähläämiseen meni turhan paljon aikaa. Harmi. Mutta vähän nälkä jäi, että vastaavaa voisi tehdä toistekin. 

Hauskaa kuitenkin oli.

Mitä tulee lahjoihin, no, näin aikuisten kesken ei mitään ihmeellistä hankita. 

Me laitoimme omalta osaltamme kaikki tenavat jonnekin matkalle: ensimmäinen lahja on jo käytetty, kun poika oli pari päivää Tallinnassa joulumarkkinoilla. 

Vanhempi tytär perheineen pääsee keväällä pariksi päiväksi Helsinkiin, siellä Korkeasaareen ja Allas Sea Pooliin uimaan (pojan lahja heille) ja nuorin lähtee Vaasaan katsomaan Nightwishin keikkaa, joten hänelle junaliput ja hotelliyö. 

Minä kävin jotain toimittamassa Tokmannilla ennen joulua ja siellä oli mm kaikki yövaatteet -40% joten hankin itselleni pari uutta pyjamaa sekä Reino-tohvelit. Lisäksi mies osti jo aikaisemmin syksyllä uuden puhelimen, koska vanha alkaa olla tullut tiensä päähän. 

Siitähän tosin riemu meinasi revetä, tai tilannehan ON vielä kesken... koska tein puhelimen kloonauksen suoraan luurista toiseen ja havaitsin varsin nopeasti, että esim. pankkien tunnistautumisjutut menee kaikki uusiksi. Mutta niitäpä ei sitten noin vain uusittukaan ja nyt odotankin pankin tekevän asialle jotain, koska olen kaikkien tunnistautumisten suhteen täysin jumissa. Luulin siis, että vanha puhelin pitää poistaa nettipankissa, jotta uuden voi ladata sinne (ja poistin sen), ja nyt olen tilanteessa, jossa missään puhelimessa ei ole sovellusta, jolla pankkiin pääsee.

Ehkäpä pankki voisi hiljalleen tulla 2020-luvulle sieltä 1980-luvulta.....  

Ihmiset nimittäin vaihtavat puhelimia eikä voi olla todellista, että jotain pahvinumeroläpyskää vuodelta 2019 tarvitaan vielä tässä kohtaa, kun on käyttänyt tunnistussovellusta siitä lähtien.

Joulufiilistelyä

Jouluhulluus iski täysillä! Ei tosin yllätä.... 

Laitoin jo hyvän matkaa marraskuun puolella muutamat valot esille. Tykkään siitä, että kun valot ovat ajastimen päässä, voin ajastaa ne niin, että herätessä ja alakertaan kömpiessä siellä on jo jotain valoa. Nimenomaan tuollaista hellää valoa, ei mitään kattolamppuja.

Ruokapöydällä valot saavat olla myös ruokapöydän koristeena aattoillallisella.

Vaihdan tosin nuo mustat tabletit punaisiin ihan vaan sesongin vuoksi.

Koska jostain syystä oma Instagram-tilini on ollut varsin täynnä kaikenlaisia askarteluideoita syötteissä, olen hiukan sallinut itseni huvitella ajatuksella, että voisin jotain askarella. Mitä en siis todellakaan normaalisti tee. Olen hyvin lahjaton ja lyhytpinnainen, enkä osaa ajatella geometrisesti tai kolmiulotteisesti jotta jotain paperista leikatuista tähdistä tulisi esim. sen näköisiä, että haluaisin ne pitää esillä. Omat askarteluni ovat luokkaa alakoululainen....

Sen sijaan jotain ideoita saatoin varastaa. Kuten esimerkiksi tekemämme jouluhalko.

Jouluhalko

Katajan rungon pätkä, roikkuu ketjuilla katosta ja 

valaisee nyt pimeän ajan ruokapöydän päällä.

Jos aloittaisin työn nyt, tekisin jotain toisin. Laittaisin valojen alle hopeanauhaa tms joka vielä toistaisi valoa paremmin ja sinällään piilottaisi ei-niin-kauniit valosarjan johdot.

Idea tähän tuli jonkun tekemästä kynttiläkruunusta, johon oli kieputettu valosarja ja lisätty joulukoristeita. Se oli todella kaunis, ja hetken aikaa sallin itseni harmitella, että muinoin hävitin meidän vanhan kynttiläkruunun tarpeettomana.

Onhan se mahdollista, että pitää alkaa kirpputoreja koluamaan vähän sitä silmällä pitäen....

Jouluhalkoakin mietittiin, että jospa nähdään se vaiva, että kiedotaan valot pois ja paikataan se alennusmyynti-hopealangalla ja tehdään uusiksi.... 

Ruokahuonetta aamun hämärissä

Lisäksi omistan ihania ystäviä, jotka innostavat kokeilemaan asioita, kuten nyt tässä tapauksessa jälleen askartelua, jonka tein koronapäissäni.

Mies haki pihalta yhden sireenin rungon, pätki sen mittojen mukaan paloiksi ja porasi päihin reiät. Pujotin niistä siimaa (mikä viheliäinen tarvike muuten solmittavaksi!) ja sidoin "kuuseksi". Sitten purin koko roskan ja sidoin löysemmin, jotta välit olisivat isommat. 

Suunnittelin sen heti alkuun tähän ikkunaan, joten mitat oli varsin kapeat, mikä asetti vähän vaatimuksia muullekin koolle. Niitä upeita seinäluomuksia olen edelleen nähnyt Instassa, ja hetken pohdin, löytyisikö esim. yläkerran portaista sellainen seinä, johon sen voisi toteuttaa.....

Kun kuusi oli sidottu mittoihinsa, se ripustettiin ikkunan karmiin. Sitten vaan hopeaköynnöstä ja valosarja, lisäksi muutama hassu joulupallo ja sehän onkin aika kiva tuossa keittiössä. 

Juomabaari ja takana tuo ikkunakuusi

Meillä on vuosia ollut ns. karkkipöytä jouluna. Se oli hyvä silloin kun lapset oli kotona, koska tiesi, että kaikki tulee syötyä. Minähän olen itse armoton karkkihiiri, mutta tässä on pakko vähän hillitä hampaiden ja kilojen vuoksi, joten muuton yhteydessä pari vuotta sitten hävitin suuren osan kaikista karkkipurkeista ja nyt hankin hillitysti vähän jotain. (Itselleni turvallinen vaihtoehto on ostaa suklaakonvehteja, kun en tykkää suklaasta....)

Sen sijaan, koska kaikki lapseni eivät juo kahvia, halusin sellaisen jokaiselle jotakin -tyyppisen tarjoilun juomia ajatellen. Monellahan näitä kaakaobaareja löytyy. Mausteita on nyt kahviin, teehen, kaakaoon ja glögiin. Ja kaikkia on jouluna tarjolla. Pitää vielä selvittää mikä valmiskerma olisi sellainen, ettei sula heti kaakaon päältä. 

Amazon oli aivan huippu, koska mies oli tilaamassa itselleen joka tapauksessa värisevää rannekelloa, jota käyttää herätykseen, ja samalla surffailin ja löysin nuo kahvisiirapit. Ostin kesäretkellä Porvoosta tosi kivoja pikkupulloja kahvisiirappia, mutta niiden hinta ja varsinkin postitus Suomessa on niin suolainen, etten raaskinut tilata niitä. Amazon myi tuplamäärän ja vielä telineen samalla hinnalla.... 😐 joten ihmetellä saa rauhassa, miksi Suomessa kauppa ei kannata.

Tämä on paras aika tätä sesonkia: odottaminen!

Olen kutsunut muutamia ystäviä silloin tällöin nyt kahville, tai testaamaan juomabaaria, ja samalla saan mahdollisuuden kokeilla paria jälkiruokaideaa, joita myös matkan varrella olen kehitellyt.

SULOISTA JOULUNAIKAA YSTÄVÄT!!! Ihanaa odottamista! Hyviä tuoksuja! Rakkaita ihmisiä!

Toinen kierros

Osallistuin ammattiyhdistyksen kokoukseen ja sen jälkeen pääsimme syömään joulun kunniaksi. Mainittakoon, että tulin valituksi oman ammattiosastoni hallitukseen, joten oli syytäkin käydä haukkaamassa heidän piikkiin. 😃

Se, mikä EI mennyt ihan putkeen, oli ravintola. Muuten viehättävä, mutta suomeksi lasikuutio Turun torin reunalla. Ikkunan vieressä, ja muita istumapaikkoja ei ollut... oli jäätävän kylmä. 
Lisäksi meitä oli 16 ruokailijaa muiden lisäksi, olimme tilanneet ruuat etukäteen, mutta silti paikalla oli vain kaksi tarjoilijaa ja kaikki toimi aivan sairaan h-i-t-a-a-s-t-i! Ja äänitaso oli ravintolassa melko kova. Muistan ajatelleeni, että on harmi, kun pitää huutaa, jotta vastapäätä istuva kollega kuulee.

Paistettua turskaa ja muussia

Ehdottomasti herkullista!

Creme brulee ja kardemummainen mustikkajäädyke

Toi jäädyke oli pala taivasta ja creme brulee ei vaan ikinä petä!

Loppu hyvin, kaikki hyvin, ruoka oli hyvää, seura vielä parempaa ja ilta kiva, vaikka menikin myöhään. Olin kuitenkin ehtinyt tehdä kaksi toivottua kirjaostosta edeltävästi, joten joulutontun hommiakin samaan syssyyn.

MUTTA. 
Aamulla heräsinkin sitten hyvin hiljaisena. Kirjaimellisesti. Ääni tuli pihinänä. Ammatissa, jossa puhuminen on oleellinen osa työpäivää, minusta ei paljonkaan olisi iloa. 
Lisäksi päivän mittaan alkoi yskittää kuivasti, nenäkin ehkä vuoteli aavistuksen..... 

Ja näissä hommissa sitä saa tikkua nokkaan sitten nopeammin kuin ehtii lopettaa keskustelun pomonsa kanssa. 

Kollega nappasi näytteen ja sitten odotettiin. 
Mokoman touhun soisi jo lopetettavan. Mitähän hyötyä siitäkin on? Korona hoidetaan ihan tavallisena flunssana: niin kauan pysytään pois töistä, kun on oireinen, ja sitten voi palata. Daa!  Aivan turhaa rahanmenoa kunnille ja sairaanhoitopiireille. Yksi testi maksaa sen reilun satkun, lisäksi käytetty työaika, kun neniä kaivellaan ja puuhataan tarroja yms. 

Jään odottamaan mitä vuoden alusta tapahtuu, kun hyvinvointialueet siirtyvät valtion leipiin kokonaan. Ilmeisesti ainakin tartuntatautipäiväraha pitäisi lakkauttaa, joten työnantajilla ei pitäisi olla intressejä teettää testejä niin riivatun paljon. (Jälleen kerran, sote-ala lienee poikkeus, kuten jatkuva kuonokoppa päässä kulkeminenkin.....)

Testitulos antoi odottaa itseään. Se hyöty siitä oli, että tulipa käytyä Omakannassa tarkistamassa omat tiedot ja tsekkaamassa, että edelleen olen itseni kanssa samaa mieltä mm. hoitotahdosta, elintenluovutuksesta yms asioista, jotka sinne saa itse kirjata.
Ja sitten heti alkuiltapäivästä tuli kaksi tekstiviestiä: ensin kollega-tartuntatautihoitajalta ja heti perään sairaanhoitopiiriltä: olet positiivinen ja ohjeet vältellä kontakteja 5 päivää ja liibalaabaa.....  

Samperi että sapetti!
Päivän mittaan olo oli toki muuttunut nuutuneemmaksi ja totesin päätyväni napsimaan Buranaa kummalliseen muurahaisia ihon alla -tunteeseen, lämpökin nousi. 
Eniten kuitenkin harmitti se, että olin nyt sitten altistanut koko ammattiyhdistysporukan, varsinkin ne muutamat, jotka istui vieressä. 

Karanteenissa siis. 
Eipä silti, tämä on rankempi kierros kuin keväinen. Onko variantti muuttunut vai johtuiko kevään "helppous" siitä kuukautta aiemmin saadusta rokotteesta? Nythän siis edellinen oli se 8 kk sitten sairastettu tauti. MUTTA. Olen ollut sairaampi ihan perusflunssassa, joten sikäli saa olla tyytyväinen tilanteeseen. Tosin jaksoin koiria lenkittää hitaasti ja rauhallisesti sen normaalin aamulenkin verran kertaalleen enkä enää toiste saman päivän aikana. (Keväällä ravasin niitä 10-15 kilsan lenkkejä koko ajan....)

Käyn koiralenkit edelleen sellaiseen aikaan, etten juurikaan tapaa ketään. En siis tuolla kulkiessani altista ihmisiä! Raitis ilma sitä paitsi helpottaa kummasti hengittämistä, vaikka se tietty tukkoisuus tällä kertaa puuttuukin.

Kaipa tästä jonkunlainen jokavuotinen riesa meille jää. 
Ainakin tämän talven osalta uskon olevani hyvin suojattu. Tutkimustietoa siitä, että sairastettu tauti antaa itse asiassa rokotusta paremman suojan, on olemassa runsaasti. 
Influenssarokotteen kanssa joudun nyt vähän himmaamaan, ainakin muutaman viikon. Ennen joulua sen kuitenkin haluan. Onneksi tyypillinen influ-kausi alkaa Suomessa yleensä vasta vuodenvaihteen jälkeen ja huippuhetket sen suhteen osuu sinne hiihtolomaviikkoon....

Pysykääpä terveinä!

Kotitöitä lämmityksen osalta

Kaikissa haasteissa kysytään aina lempi- ja inhokkikotityöstä. 
Toisaalta on ne kumpia hyvänsä, tehdä kuitenkin tarvitsee. Niin sanotut inhokkityötkin menevät vähintään vähän vasemmalla kädellä kun ei liikoja ajattele. Harva kai sitä oikeasti nauttii jostain sukkien parittamisesta tai vessanpöntön pesemisestä. (Enkä yhtään sano, etteikö tuntuisi kivalta jälkeenpäin, mutta sillä hetkellä se tuskin on mikään nautinto....)

Meillä on kotityö, jota haluan tehdä ja joka tekee elämästä miellyttävää: talon lämmittäminen puilla. Mahdollisesti hyvinkin vanhanaikaista. Todennäköisesti tällä hetkellä monen mielestä myös hyvin kallista. Epäkäytännöllistä? Epäsiistiä? Ehkä näitä kaikkia, mutta silti nautinto. 

Puun polttamisessa ja liekkien katselussa on jotain sellaista ikiaikaista rauhoittavaa tunnelmaa. Kun siitä seuraa samalla lämmin koti, mikä voisi olla mukavampaa?

Kaikista mieluisin ja se, jota aletaan lämmittää syksyllä ihan ensimmäisenä, on keittiön puuhella. Olen jo sata kertaa ehtinyt sitä kehua, enkä kyllä heti lakkaa kehumasta.

Hellan vieressä on pieni Ikeasta hankittu puukori, johon tuodaan sellaista turhaa kolopuuta, mitä mies saa työpaikaltaan ilmaiseksi. Näiden puiden varassa säilötään jotain heille töihin tulevaa tavaraa ja se menisi roskiin, jolleivat jakaisi niitä työntekijöiden kesken. Joten sekä käytännöllistä että ekologista.

Kun hella on sytytetty näillä "laudoilla", laitan pesään pari kertaa muutaman kunnon halon. Meillä on luottotoimittaja, jolta saan joka vuosi takuulla hyvää polttopuuta sopuhintaan. Puu on sopivasti kuivaa, palaa sillä lailla, että piipusta ei nouse kuin kirkasta lämmintä ilmaa. Joten puolustelen tällä myös mahdollisia hiukkaspäästöjä; omalta osaltani pyrin tuottamaan niitä mahdollisimman vähän.

Olohuoneessa on takka, joka tarvitsee purkaa ensi keväänä. Siinä lienee ollut alunperin avomallinen tiilitakka, johon joku on kiinnittänyt tuon takkasydämen ja slammannut ulkopuolelta. Ajatus on ollut hyvä, mutta se ei kestä polttamista. Viime keväänä pesän yläpuolelta putosi 1,5 tiiltä tulipesään. Ne muurattiin nyt syksyllä takaisin, mutta huoli on joka päivä, ettei tuli pääse jonnekin rakenteisiin. Joten tämä joutuu siirtymään. 

Tälle syksyllehän ei tietenkään saanut enää mistään uuden asennusta, kun havahtui tilanteeseen vasta elokuussa. Toisaalta saattoi olla hyväkin, ettei saanut, koska nyt meillä on talvi aikaa pohtia minkälaisen haluamme. Olohuone on pieni, eikä meillä lämpö kulje ympäri, vaikka olisi miten hyvin varaava takka. Sikäli joku pienempi, kamiina-tyyppinen ratkaisu saattaisi tulla kyseeseen. Porin Matti lämittäisi tuon yhden huoneen äkkiä ja siinä voisi vaikka polttaa aamullakin pesällisen ja ehtisi silti sulkea luukut.

Tässäkin tulet aloitetaan noilla laudoilla ja vasta ensimmäisten kekäleiden päälle laitetaan klapia. Takka ei juurikaan varaa lämpöä. Pinta tietenkin lämpenee hyvin, mutta suurin hyöty on säteilylämpö, joka tulee kun luukut on auki polton aikana. 

"Punaisten lyhtyjen huone"

kiitos hassunvärisen kasvilampun

Vintin TV-huoneessa on suloinen pieni kamiina. Sen oli edellinen omistaja hankkinut ja meidän toimesta se kytkettiin piippuun. Viime talvena sitä ei poltettu, mutta tänä syksynä ollaan otettu käyttöön. Päällä oleva propelli pyörittää lämmön hyvin koko yläkertaan. Lisäksi fysiikan lait toimivat tässäkin: kun ylhäällä on lämmin, alakerran lämpö ei niin sanotusti karkaa sinne. Ainoa huono puoli tässä on se, että me tykkäämme nukkua viileässä ja tämän polttamisen kanssa on aina arpapeliä tuleeko yöllä liian kuuma. TV-olkkarissa lämpötila nousee vartissa 18 -> 24 asteeseen.

Kamiinassa poltetaan vain lautapuuta. Oikeastaan yksi kunnon pesällinen sitä riittää. Propelli pyörii vinhasti vielä pitkään jälkeen.

Nyt kun kuuluisat sähkönhinnat pännivät ihmiskuntaa yleisesti, koen lämmittämisen puilla myös sellaisena, jolla pystyn vaikuttamaan omaan elämäämme taloudellisesti. 
Mainittakoon, että meinasi mennä kirjaimellisesti kuppi nurin kun Caruna ystävällisesti ilmoitti nostavansa kuluttajahintoja siirron osalta vuoden 2023 aikana KAHDESTI. 😡
Olen valmis lyömään vetoa, että vuoden kahden päästä ilmoitetaan sitten jumalattomista osingoista osakkeenomistajille, kun kaikkien pakko-asiakkaiden selkänahasta on jälleen revitty tuotot. Voisipa edes siirtoyhtiön kilpailuttaa....

Haasteita ja kysymyksiä

Näin tämän haasteen jo aika kauan sitten jossain blogissa. Muistan silloin ajatelleeni, että olipa kivat kysymykset. Nyt kirjoitin kysymykset muistiin ja päätin, että palaan siihen myöhemmin, jolloin en enää muistele toisten vastauksia vaan olen aidosti itse jotain mieltä.

1. Asioita, joista et koskaan kirjoittaisi blogissa

En kertoisi mitään täysin henkilökohtaista, en kertoisi lähimmäisistä, perheestä myöskään, enkä jakaisi mitään uskonnollista, poliittista tai muuta ismiä, jos sellaista tunnustaisin.

Tätä jäin itse asiassa miettimään. Itse asiassa, jos tunnustaisin vakavasti jotain ismiä (koiraismi? lasketaanko? 😀), luulenpa, että totta puhuen kirjoittaisin siitä ja selittäisin kaikille, jotka siitä mahdollisesti loukkaantuisivat tms, että sehän on vain harrastus.

Asia, mikä itseäni tympii näissä ismeissä jo lähtökohtaisesti, koska näitä tyyppejä on, joiden mielestä mm. suorapuheisuus on vain rehellisyyttä (kun töräytetään toiselle päin naamaa, että "oletpa lihonut, onko huolia") eikä suinkaan huono tapa ja epäkohteliaisuutta. Eli esitetään, että ensin mainittu kommentti on tarkoitettu sanottavaksi siksi, että voidaan olla niin empaattisia ja muka-kuuntelevia.
Toivon, että jos tällaiseksi ryhtyisin, joku tulisi ja kalauttaisi päähän kerran riittävän kovaa. Onneksi ystäväpiiriin kuuluu ihmisiä, jotka sen tekisivät. 

2. Missä pihistelet/säästät

Tällä hetkellä en varsinaisesti pihistele. Toki seuraan sähkönkulutusta, mutta jos minun tarvitsee jotain sähkölaitetta käyttää, käytän sitä pohtimatta pitäisikö käyttää ajoittaa muuhun, halvempaan aikaan. Samoin ajan autolla, vaikka polttoaineen hinta on järjetön. 

Pyrin ostamaan ruuat järkevästi, ettei tulisi hukkaa. Suunnittelen ruokalistaa niin, että jääkaappi tyhjenisi aika ajoin ja sitten vasta haettaisiin täydennystä. En toki siinä onnistu suinkaan edes joka toinen kerta.

3. Missä et pihistele/säästä

Ruokakaupassa ostan mitä tarvitsee enkä katso hintaa. Tosin en myöskään hanki sisäfileitä, alko-tuotteita tai kalleinta mahdollista, vaan voin hyvinkin ostaa kaupan omaa merkkiä ja punalaputetun tuotteen, jos sellainen on tarjolla.

Ulkovaatteet ja varsinkin kengät kuuluvat myös sarjaan hankin kerralla itselleni riittävän hyvää. 

4. Lempikotityö

Pyykkien ripustaminen ulos kauniina tuulisena kesäpäivänä

5. Inhokkikotityö

Sukkien laijttelu/parittaminen.
Tätä en tosin koe niin vastenmielisenä enää, kun meitä on vain kaksi. Silloin kun perheessä oli kotona viisi henkeä ja kaikilla mustia sukkia, joskus paloi käpy ihan täysin....

6. Vanhin omistamasi esine

Jos ajatellaan suoraan ikää, ehdottomasti tämä talo (1947). 
Yksittäisenä esineenä eräs pullavati, jonka sain mammalta (äidin äiti) ja oli ollut jo hänellä käytössä kauan.

Tässä yhteydessä mainittakoon, että tykkään ostaa kirpputoreilta jonkun vanhoja esineitä. Vaatteita en niinkään hanki kirpparilta, koska ne vaatteet, joita tapaan hankkia, eivät yleensä kirppareilta löydy (urheiluvaatteet, kalvopintaiset ulkoilukamppeet yms), mutta noin käytännössä suosin tori.fi ja muita vastaavia sovelluksia sillä lailla kaikessa, etten suinkaan ensimmäisenä ole menossa kauppaan.

7. Eniten käyttämäsi puhelinapps (TOP5)

WhatsApp, Chrome, Instagram, pankin numero sekä S-pankin nettipankki.

En ole kuuluisa appsien lataaja. Päinvastoin, ärsyttää (samoin kuin somessa), että joitain asioita ei pysty tekemään/käyttämään ilman erillistä appsia.... 

Esim pikkujouluissa olimme syömässä ravintolassa, jossa tilaus ja maksu piti hoitaa appsilla. Koska omistan varsin vanhan puhelimen, jonka muisti on hyvin rajallinen, jouduin tosissani pohtimaan minkä appsin voin poistaa voidakseni ladata tämän ravintolan vastaavan tilalle. Tympeää. Näin täti-ihmisenä en jaksa käsittää....

8. Käytätkö vitamiineja? Mitä?

Vannon D-vitamiinin ja sinkin nimiin joka talvi. Syön yhden 50 mikrog D-vitan ja yhden sinkkitabletin uskollisesti joka ilta. Nyt olen ottanut kuuriluonteisesti myös B-vitamiinitabletin.

9. Työ, jota et voisi koskaan tehdä

Opettaja, lastentarhan henkilökunta
Menettäisin hermot noin viidessä sekunnissa. Tästä syystä olen joskus sanonut myös omasta työstäni, etten ikinä voisi mennä töihin lastenosastolle. Ei, koska en haluaisi hoitaa sairaita lapsia, vaan koska en kestäisi heidän vanhempiaan. Ei silti, sairaat lapsetkin ON pelottavia.

10. Mitä piirteitä arvostat toisessa ihmisessä

Sellainen rehellisyys, joka ei loukkaa. Avoimuus, avuliaisuus ja vilpitön tahto ajatella ihmisestä hyvää.

11. Kaunein näkemäsi paikka

Yksittäisiä upeita paikkoja minulla on ollut onni nähdä monta. Koska ovat niin erilaisia, on äärettömän vaikea, melkein mahdotonta, valita joku yksi.

Pyhä-Nattanen oli järisyttävän hieno. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa.
Grand Canyon oli upea, sellaista ei ole toista.
Mutta pistä näitä nyt sitten mihinkään hienous-järjestykseen.... 

12. Mitä sinulla on aina jääkaapissa

Valo, Oivariinia, kuivamaitoa kahviin, rahkaa, Alpron soijamaitoa

13. Mistä pidät itsessäsi

Olen pääsääntöisesti luonteeltani pirteä ja hiton hyvä työssäni. (Kukas se kissan hännän jne...)
Pyrin ja osaan ottaa kaikki mukaan, kun ollaan porukalla jossain tilanteessa, esim töissä kahvihuoneessa.

14. Mistä et pidä itsessäsi

Tietynlainen jees jees-tyttöily pännii. Välttelen konflikteja, joskus jopa siinä määrin, että harmittelen jälkeenpäin, etten sanonut vastaan tai ollut julkisesti eri mieltä. 
Paljon on asioita, joilla ei loppujen lopuksi ole juurikaan väliä, mutta aina joskus sallin liiallisessa määrin kävellä itseni yli.

15. Harrastus, jonka haluaisit aloittaa

Haluaisin kerätä itsestäni irti paluun punttisalille. Tarvitsisin lihaksia ja muistan miten hyvin voin, kun kävin säännöllisesti.

16. Kuvaile kotiasi kolmella sanalla

Rakas keltainen tupa

17. Mitä tekisit, jos voittaisit Lotossa 10 miljoonaa?

Ostaisin lapsille omat asunnot ja antaisin pesämunat. Sijoittaisin osan niin, että voisin eläkkeellä mennä ja tulla vapaasti.
Todennäköisesti korjauttaisin molemmat ulkorakennukset täysin.

18 Lempiherkkusi

Näitä on liikaa. Olen ihan liian armoton herkkupeppu...

19. Mitä et osaa tehdä ilman apua

Saattaisin osata, mutten halua opetella: asentamaan uuteen televisioon kanavia ja hakemaan niitä. Suuren osan aikaa olen ihan tavallisen kaukosäätimen kanssa täysin kädetön idiootti, koska käytän sitä muutaman kerran vuodessa.

20. Mieleen jäänyt YouTube video

No, tämä nyt on ihan hölmö, mutta yksittäinen musiikkivideo Nightwishiltä: Ghost Love Score ja erityisesti siinä ne muutamat viimeiset minuutit, kun Floor kiekaisee lopussa ja kitaristi-Empun ilme paljastaa, miten kivaa lavalla on....

En juurikaan katso muita kuin satunnaisia musiikkivideoita ja niitäkin lähinnä voidakseni kuunnella musiikkia.

21. Lempihedelmäsi

Persimon/Kaki/Sharon

Sama oranssi pallo eri nimisenä. Opin tuntemaan hedelmän nimellä Sharon ja voisin syödä niitä loputtomasti....
Niistä tehty hilloke maistuu taivaallisen hyvälle, kun sen maustaa joulumausteilla. Toimii esim. piparin ja homejuuston kanssa tai muuten vain juustotarjottimella. Myös lettujen päälle uppoaa...

22. Mitä kaipaisit lisää elämäsi tällä hetkellä

Näin marraskuussa: valoa, päivänvaloa. Aikaa nähdä päivänvaloa.

23. Horoskooppimerkkisi ja nouseva merkkisi

Olet kalat eikä aavistustakaan mistään nousevista. En edes tiedä mitä se tarkoittaa.

24. Mikä rästiin jäänyt asia sinun pitäisi tehdä, mutta et millään viitsi/jaksa

Pyyhkiä pölyt ja silittää tyynyliinat

25. Tärkein asia, jonka olet oppinut elämäsi aikana

Älä rakastu romuun! Pidä muistot ja ihmiset elämässäsi sen sijaan.

Sähkön hinnoista

Minä olen ehkä viimeinen ihminen, jonka näkee innostuvan jostain puhelimeen ladattavasta appsista. Päinvastoin. Pistää kiukuttamaan, kun monia asioita ei pysty hoitamaan ilman.
Mutta latasin itselleni Fingridin sähkönseuranta-appsin, koska halusin olla valveutunut kansalainen.... pöh, kunhan halusin seurailla hintoja, jotta tietäisin milloin kannattaa tuhlata ja milloin jättää pesukoneet käyttämättä.

Appsista näkee sähkön hinnankehityksen joko pylväsdiagrammina tai sitten avaamalla, ihan centtihintoina.

Olen itse määritellyt sinne nuo kipurajat, eli milloin hinta on niin tapissa, että pyväs on punainen, ja toisaalta, vihreän aikaan olisi järkevintä käyttää. (Aika usein vihreää näkee lähinnä yöllä 2-4 välillä.... eikä edes viikottain.)

Tämä kuva on torstai-perjantai 10.-11.11.

Perjantaille odotettiin kunnon hinnannousua illan suuhun.

Tämä taas on lauantai-sunnuntai 12.-13.11.

Lauantaina tuuli kovin ja hinnat kääntyivät jopa miinus-merkkisiksi.

Tuossa aikaisemmin jo kirjotin, miten olen suunnilleen kerännyt pyykit aina viikonloppuihin, koska jostain syystä hintataso tipahtaa yleensä aina viikonloppuun ja noin sunnuntaina näkee jo hintojen kehityksen kalliimpaan päin. Lieneekö sitten teollisuuden tarvitsema sähkö, mistä syystä käyttäytyy noin? Looginen ajatteluhan (minusta) olisi, että hinta olisi viikonloppuna kalliimpi, kun kaikki ihmiset todennäköisemmin juurikin pesevät pyykkiä ja tiskiä, tehdään ruokaa, saunotaan yms. Koska sillä lailla se näyttäisi käyttäytyvän arkisin: hintapiikki osuu aamulla 6-8 väliin ja illalla 16-20 väliin.

No, se, mikä tässä yhtälössä ei ole omassa käytöksessäni loogista, on, että meillä on vakiohintainen sopimus. Eli käytänpä sähköä sitten hinnalla 45 c/kWh tai -0,3 c/kWh, maksan siitä aina saman. 

Miksi siis säästää? Eikö olisi hauskempaa ja järkevämpää tuhlata kallista sähköä, kun ei sitä itse joudu maksamaan?

No. Asiasta voidaan varmasti olla kaikenlaista mieltä. Itse pyrin joka tapauksessa vähentämään sähkön kulutusta, ja valitettavasti viime vuoden esimerkit antavat näyttöä siitä, että tuhlailemalla sähköyhtiöt tekevät herkästi noita yksipuolisia päätöksiä nostaa hintoja tappiin ihan kaikilta....  Mainitsemattakaan, että saatan olla niitä viimeisiä, jotka saivat määräaikaisen kiinteän sopimuksen edes tehtyä. 

Jos yhtiö menee konkurssiin holtittoman hintakehityksen vuoksi, eipä se meikäläistä paljon lohduta, jos joutuu jatkossa ostamaan pörssisähköä. Vaikka toki tällä omalla seurannallani voisi ajatella, että pystyisin pörssisähkössäkin säästämään. Ja pysyisinkin tällä hetkellä. Sähkölämmitteinen talo vaan voi yllättää, jos tulee kova talvi, ja silloin arvostan takuulla kiinteää hintaa. Meillä kun ei pystytä keskittämään lämmittämistä vain öiseen aikaan.....

Toivon toki, että koko sähköala pystyy järkevöitymään. Eihän tässä ole tällä hetkellä mitään älyä, että jotkut ihmiset aidosti kärsivät kylmästä tai joutuvat hakemaan lainaa päivittäisissä tarpeissa pärjätäkseen. Suomessa kun vaan on oltava katto pään päällä talvisin.

Remppa vai muutto?

Oli vähän vauhdikas viikonloppu, yllättäen.
Alunperin olin kutsunut naapurit lasilliselle lauantaina ja tarkoitus oli vain leipoa ja siivota. Mutta heillä alkoi vatsatauti ja laitoin vähän koemielessä ruokapöydän tuoleineen kirpputorille myyntiin ja siitä se lähti.

Tuo vanha ruokapöytähän oli vanhassa talossa hyvin toimiva 8-paikkaisena. Tänne se ei mahtunut mitenkään noin suurena, tästä syystä myöskään sen päälle teetetty lasi ei koskaan mahtunut taloon. Lisäksi ilman lasia en ollut tajunnut, että pinta on niin arka. Heti muuton jälkeen meille tuli ystäväpariskunta kylään ja tein jotain uuniruokaa. Käytän pannunalustoina kaakeleita, joissa on tukevat huopatassut alla. Nostin tuon uunivuuan pöytään ja söimme. Vasta jälkeenpäin huomasimme, että pöydän pintaan oli tullut vaalea jälki juuri sen kuuman kohdalle. Pinta siis otti nokkiinsa.... 

Yhtä kaikki, kirpputorille setti lähti ja olin todella yllättynyt, kun kysely siitä tuli samantien. Joku olisi tulossa sen ostamaan jo seuraavana päivänä. No mutta. Meillä siis on itse kirpputorilta hankitut pöydänjalat jo valmiina, vain pöytälevy puuttui. 

Tästä seurasi pyhäinpäivän retki Bauhausiin, jossa mies ei osoittanut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa päästäessään minut haahuilemaan vapaasti... koska ideoitahan riittää. 

Ruokahuoneen lattia peiteltiin ah-niin-kauniilla kevytpeitteellä, nostettiin uudet jalat paikalleen ja testattiin ostettuja liimapuulevyjä. Jipii, olipa vaalea ja kaunis. 

Halusin vahata pinnat Osmo-colorilla, joten urakka venyi samantien vähintään 4 vuorokauden mittaiseksi. Sain lauantaina vahattua pinnat kuultovalkoisella, mutta päälle tulisi kaksi kerrosta kirkasta öljyvahaa, joiden väliin hionta.....
Muistatteko, että olen tyyppiä hetivalmiiksi....? Saattoi joutua hillitsemään itseään ihan tosissaan.

Levyt vain laitettu malliksi jalkojen päälle.

Tähän käsittely ja siivous...

Kämppä oli sekaisin kuin mikä, siivoaminen tuntui turhalta, joten annoin koirankarvojenkin vain olla. Koska vahdin nykyään Fingridin appsin kautta sähkön spottihintaa, totesin viikonlopun olevan ainoa aika maailmassa, jolloin kannattaa pestä pyykkiä. Pistin siis kaikki virkatut matot pyykkiin ja katselin ympärilleni "kirpputorisilmillä".

Samaan syssyyn sitten keittiön lamppu vaihtoon, löysin sattumalta pari hauskaa lamppua jälleen kirpputorilta tästä omalta kylältä.
Sunnuntaiaamuna ajelin siis ympäri kaupunkia noutamassa ja tähtäsin itseni kotiin tiettyyn aikaan, jotta meiltä hakeva ihminen löytäisi hakemansa.

Vietimme aikanaan hääyön Naantalin kylpylässä ja viime jouluna poika tyttöystävineen osti meille joululahjaksi lahjakortin, jolla sai 3 tunnin uimiset ja pizzat kylpylässä. Koska vihdoin meillä on yhteistä vapaa-aikaa viikonloppuisin, tämäkin ympättiin tähän vauhdikkaaseen viikonloppuun.

Kylpylä oli kiva. Tein kaksi 30 minuutin ohjattua vesijumppaa ja lilluin sitten venyttelemässä lämpimissä poreissa. Kaikessa rauhassa pesut ja sauna, siihen päälle varsin erinomaiset pizzat. Täydellinen päivä sen suhteen, että keittiövuoron sai jättää iltaan ja keskittyä vain arkiruokaan. 

Onko elämää ilman sanomalehteä?

Olen ollut yli 25 vuotta Hesarin tilaaja. Ihan ensin isäni tilasi sen pojan nimellä viikonloppunumeroina. Sittemmin päätin tilata koko lehden ihan joka päivä jaettuna. Olen täysin fiksoitunut aamurutiiniin, jossa kaiken muun heräämisen jälkeen tapahtuvan tohinan jälkeen saan istua alas teekupin viereen (kirkaslampun valoon) ja lukea lehden.

Mutta kuinkas kävikään. 
Muutettuamme tänne lehti alkoi tulla mitä hulluimpiin aikoihin. Oli todella paljon aamuja, jolloin lehteä ei ollut laatikossa. Tein siitä ilmoituksia tuloksetta, koska Hesarin mukaan lehden on oltava laatikossa klo 6. Vasta sen jälkeen voi valittaa, ettei se tullut ajoissa. 
No, vanhoilla työajoillani lähdin ajamaan töihin 6:15 joten tuo kuuden jakelu oli lievästi sanottuna myöhään. Muistaen, että vanhassa osoitteessa (pieni käpykylänen) lehti kolahti laatikkoon säännönmukaisesti klo 3-4 välillä. 

Vaikka tämänhetkinen työaikani sallisi heittämällä lehden selailun vasta kuuden jälkeen, minua alkoi risoa lehden politiikka (hinnasta puhumattakaan....), joten ilmoitin, että saa olla jatkossa tulematta.
Erittäin lukuisista tyrkyttelyistä huolimatta en myöskään lämmennyt digi-versiolle, koska luen netistä lähinnä iltapulujen otsikot, harvoin muuta enkä halua opetella elämään, jossa aamulla ensimmäiseksi avaan koneen.

Nyt marraskuun alkupäivinä on sitten aamut, joihin tarvitsee keksiä ohjelmaa n. 30-45 minuutiksi aamuisin. 😅
Alkaisiko jumpata, joogata tai opetella seisomaan käsillään? 
Nukkuminen ei ole siis vaihtoehto. Herään joka tapauksessa isännän kanssa yhtäaikaa ja lähden lenkittämään koirat. Suihkun jälkeen on se joutilas aika, jota en pysty siirtämään. 

Noh, ongelma ei ole edes ongelma, saati että olisi vakava. 

***

Viikonloppuna oli vähän toisenlaista ohjelmaa.
Järjestimme töissä rokotusaamun, jotta saadaan noita influenssa- ja koronatehosteita jaettua ihmisiin nyt kun kausi jälleen alkaa.

Varsin mukava ja tehokas aamu/päivä. Otimme potilaita vastaan klo 9-14 ja pistimme useamman kymmenen piikkiä. Meitä oli kolme työparia ja homma oli joutuisaa. Ihmiset oli kovin tyytyväisiä ja ylipäänsä palaute miellyttävää. Jäi ehdottomasti hyvä mieli moisesta lyhyestä ylityöstä.

Menen toistekin, jos pääsen.

Lauantai-illan kruunasi jälleen sauna. 
En lakkaa hehkuttamasta meidän pihasaunaa. Sen rennompaa olotilaa en pysty kuvittelemaan.

Sain vihdoin aikaiseksi hankittua itsellenikin hamam-hiusturbaanin. Varsinkin pihasaunassa aika ehdoton, saa hiukset heti piiloon kun hetken kuivattelee itseään viileässä ja sitten kipittää sisälle. Hankin hamam-pyyhkeet silloin pian muuton jälkeen saunapyyhkeiksi ja ovat kyllä erittäin hyvät. Jos en olisi vuosien varrella hankkinut niin montaa froteista hyvää kylpypyyhettä, voisin vaihtaa kaikki pyyheliinat noihin hamameihin. Mutta en lähde sentään hyviä ja toimivia heittämään pois vain vaihtamisen takia. Mutta hamamit kyllä kuivuu tosi nopeasti ja periaatteessa niiden peseminenkin on ekologisempaa, koska tykkäävät viileämmästä vedestä ja lyhyemmästä pesusta. 

Satunnaisia kuvia ja tapahtumia

Pelkkää sekalaista soppaa tiedossa.
Purin puhelimesta kuvia koneelle, kiukuttelin, kun kaikki ei kuitenkaan siirtyneet. Ihmettelin tätä aikani, päädyin lähettämään/tallentamaan ne itselleni sähköpostiin, josta voi ladata koneelle. Sitten ällistelin, että kuvat on silti vielä puhelimessa.

Huoh! Tietotekniikan ihmelapsi täällä, päivää.

Ipana kävi ja pelleiltiin pallolla.

Palloon liittyen muuten, meinasi käydä vahinko. Olin kuljettanut sitä taskussa jollain reissulla ajatuksena ehkä ottaa joku kuva. Se tietenkin unohtui, ja lopulta laskin pallon käsistäni eteisen lipaston päälle. Eräänä päivänä oltiin lähdössä lenkille ja puin tossuja jalkaan ja ihmettelin, kun yhden kukan aluslautasesta jollain tavoin nousi höyry. 
Noustuani ylös tajusin, että aurinko paistaa tuohon palloon ja se sulatti siitä aluslautasesta siinä muovia kaikessa rauhassa. Tulipalon riski siis aivan todellinen! Hitsit, että säikähdin....
Sen jälkeen pallo on ollut aina lipaston päällä olevassa korissa ehdottomasti varjossa.

Pidin pienet syyskauden aloittajaiset, kerrankin ihan kaikki lapset ja vanhemmat pääsivät yhtä aikaa. Ahdasta meillä toki on näin isolle lössille, mutta olipa kivaa.

Ruskan värejä.

Tietyllä tapaa harmittaa, ettei meillä ole yhtään vaahteraa. 

Sitten muistan aina miten herkästi ne lähti itämään jokaisesta siemenestä, mikä putoaa ja kiitän onneani, ettei meillä ole pihassa yhtään vaahteraa....

Boogie joutui viettämään krapulapäivää eli lonkka- ja kyynärkuville.

Lopputulos kiittää: parasta mahdollista luustoa! Jes!!

Jovelan Johanna oli laittanut erilaisia sähkönsäästövinkkejä. No, sähkölämmitteisessä talossa, jossa ei kukaan ole päivisin kotona, on pakko lämmittää myös sähköllä, maksoi mitä maksoi. Mutta innostuin toki ideasta laittaa puuhellan päälle lämpökivet imemään lämpöä ja sitten hitaasti levittämään sitä huoneeseen.

Meillähän ei keittiössä ole mitään muuta lämmitystä kuin puuhella, ja tietenkin muualta asunnosta lämpö kulkeutuu ilmavirtojen mukana. Mutta varsinaisia pattereita ei ole yhtään. Poltan kuitenkin talvikaudella päivittäin pari pesällistä klapia hellassa, koska pidän puulämmön pehmeydestä. (ja siitä pienestä savun tuoksusta, mikä väkisinkin tulee....)

Kivien toimittaja on kotimainen HelaStone. (En saa tästä maininnasta mitään hyötyä.)
Olin eritoten kovin iloinen siitä, että toimittaja on kotimainen.

Pyyhin tarkkaan jokaikisen pölyhitusen pois hellan päältä.

Siinäpä homma, kun olen lyhyt pätkä ja hella melkoisen syvä.

Kivet on 40 mm paksut ja niitä on yhteensä kuusi kappaletta.

Alkuperäinen tilaus oli neljä kiveä, 

mutta ilmoittivat tehtaalta, että niistä tulee liian painavat.

Nytkin ovat yli 10 kg/kpl.

Huomaa hassu vaaka.

Pojan tyttöystävä toi sen minulle.

Luulenpa, että itseäni on vauvana punnittu vastaavalla.
Muistelen, että äiti sai sellaisen äitiyspakkauksessa ja meillä

olisi ollut sellainen kotona kun olin lapsi. 

Siinä on tosi hyvä kuivattaa sieniä. 

Voi huvittaa itseään seuraamalla miten 250 grammasta tulee 50 grammaa.

Olen varsin innoissani tästä. Hellaa vasten on kivestä tehdyt pienet "kepit", jotka varmistavat ilmankierron hellan ja kiven välissä. Näin kivet eivät toivottavasti halkea kuumetessaan ja pääsevät lämpenemään tasaisemmin. Halkeamisen riski on varmasti suuri, jos käytän liettä, koska siinä kuumuus tulee suoraan liekistä hellan pintaan. Uunin kautta lämpö nousee tasaisemmin ja välissä on vähän muutakin materiaalia eli hellan itsensä kiveä.

Teen ihan omaksi ilokseni ja kuriositeettina jonkunmoisen seurannan tässä, miten kivien pintalämpö käyttäytyy kun niitä lämmitetään päivittäin. (Sillä edellytyksellä, että löydän sellaisen lämpömittarin....)

Näin syksyn tullen on saanut kaivaa jo pitkät kalsarit esille. Samoin olen työmatkafillarointia varten varustautunut myös kahdella paidalla. Vähän välillä tympii sitten pakata niitä välivaatteita töissä kassiin, koska iltapäivällä lämpö on sen verran korkea, että hikoilen liikaa, jos puen kaikki päälle. 

Toisaalta, eipä ole mitään syytä valittaa. Pääasia, ettei tarvitse palella.