Vuosi pakettiin ja uuden vuoden lupaukset

Kirjoitan vuosittain joulukirjeen. Käyn siinä läpi koko vuoden tapahtumat, oikeastaan kirjoitan sitä läpi vuoden. Tavallaan vuosi vedetään pakettiin aina joulukuun alkuun mennessä, kun kirje pitää saada postiin.

Vuoden 2018 alku oli sitä suurta sotkua kylppärissä, sitten iloa ja voitonriemua kun homma alkoi olla voiton puolella ja päästiin ensimmäisiä kertoja lämmittämään saunaa ja peseytymään!
Kevät meni kivasti, säät oli kauniita vaikka jossain vaiheessa oli niitä Siperialaisia pakkasia täälläkin, mutta niiden kesto oli aika niukka. Muistan upeat ulkoiluilmat ja raikkaan kelin, jossa tepsuttelin koirien kanssa.
Loppukeväällä mokasin: en ostanut kasvihuonevihanneksia ajoissa ja jäin lopulta kokonaan ilman. Kuka olisi uskonut, että kesästä tulee sellainen kuin se oli? Aivan mieletöntä! Me olemme kohta 10 vuotta matkustaneet vuosittain päästäkseen niihin lämpötiloihin ja aurinkoon ja nyt siitä sai nauttia koko kesän parhaassa mahdollisessa paikassa: omalla terassilla. Kesällä meillä oli Jenkki-invaasio kertaa kolme ja Ipana lensi pois kotoa 9 viikon ajaksi. Kesä oikeastaan päättyi siihen, että hän palasi syyskuun lopulla.
Syksy meni uusiin työkuvioihin tutustuessa. Miten syksy, josta on aika vähän aikaa, onkin ehtinyt jo unohtua? Ehkä siinä ei ollut mitään erikoista.
Joulun alla parit joulumarkkinat, ihanaa joulufiilistä, kynttilöitä, valoja pimeydessä....

Tämä on ollut hyvä vuosi!!

Tammikuussa 2018 tein pari lupausta julkisesti ja on tullut aika lunastaa lupaukset......

Keltainen merkkaa fillarikilometrejä, niitä on 191. Mainittakoon, että ostin kunnon fillarin vasta elo- vai syyskuussa, jolloin "kausi" oli niin sanotusti jo ohi....
Lila on kävelyä/patikoita/koiralenkkejä/iloista ulkoilua ja niitä siis 2360 kilsaa.
JEII!! Pystyin siihen!!

Vuodelle 2019 suunnittelen jotain. 

- Lakkaan kirjoittamasta Post It -lappuja ja annan ihmisten ottaa vastuun omista tekemisistään ja muistamisistaan sekä töissä että varsinkin kotona.
- Lakkaan tekemästä asioita puolesta. Kts. edellinen.
- Liikun vähintään saman verran kuin 2018. Asetan tavoitteet Endomondon saavutettujen kilometrien mukaan: kävelyä/patikointia/jaloin liikkumista vähintään 2400 km ja pyöräilyä vähintään 850 km.
- Innostun edelleen omista rakkaista harrastuksistani ja kuljetan koiria älyttömiä matkoja kokeiden takia.
- Vietän aikaa ystävien kanssa.
- Hifistelen edelleen kahvin kanssa ja etsin käsiini uusia, jännittäviä papuja, joista voi tehdä maistuvaa sumppia.
- Luen toivon mukaan taas paljon uusia kivoja kirjaston kirjoja.
- Pidän edelleen meteliä ja puhun itselleni tärkeistä asioista, ja asioista, joita arvostan! Aivan sama minkälaisen foliohattu/kukkahattutäti-maineen saan.

- En laihduta!
- En lopeta paheitani!
- En aloita uutta liikuntaharrastusta!
- En ala paremmaksi ihmiseksi!

Tiedättekö. Facebookin memory lane on kyllä aika ajoin niin ihana.
Törmäsin kuvaan vuoden viimeiseltä päivältä 2017 juuri kun olin tullut koirien kanssa lenkiltä....

Tämä kuva silmissäni menin ikionnellisena suihkuun ja nauroin ääneen!

Vuosi 2018 totisesti aloitettiin pohjalta. Kellarissa ja kirjaimellisesti lattian alta!
Siitä on tultu niin reippaasti ylöspäin, että huh huh!!

Aurinkoa ja myötätuulta,
onnea ja iloa teille kaikille vuoteen 2019!!!

12 x 3 asiaa

Annukalla oli kiva haaste, johon tartun. Olkoonkin, että myöhään, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan.

Kolme asiaa, joista pidän erityisen paljon nyt:

1. uusi hieno otsavalo, joka valaisee 200 Watin teholla

2. ajatus "mennä valoa kohti"

3. kirjaston kirjat, joiden parissa vierähtää mukavasti illat

Kolme asiaa, joista en erityisemmin pidä juuri nyt:

1. Peri-Varsinais-Suomalainen sää: ensin lunta, sitten plussaa, tekee loskaa, sitten jäätä, liukasta.... loputon kierre kipeitä lonkkia ja selkiä liukastellessa.

2. pimeys lumen puutteessa

3. ajattelemattomat/aivottomat ihmiset, joille pitää suunnilleen pureskella ruoka valmiiksi

Kolme asiaa, jotka tein viikonloppuna:

1. tein töitä
2. luin
3. lenkitin koiria

Kolme asiaa, jotka olen oppinut viime aikoina:

1. Jos haluat jotain tehtävän, tee se itse.
2. Suihkussa on mahdollista käydä kolmessa minuutissa.
3. Minunkaan hoitajan-vatsa ei kestä täysin loputonta määrää kahvia päivässä.

Kolme asiaa, joita en vieläkään osaa yrityksestä huolimatta:

1. Tehdä vain pientä määrää jotain keittoa.
2. Trimmata koiraa niin, että siitä tulisi järkevän näköinen.
3. Olla vain hiljaa ja hermostumatta, kun jokin asia käy hermoille.

Kolme asiaa, jotka haluaisin osata juuri nyt:

1. Olla maltillinen aikuinen.
2. Nukkua kunnolla öisin.
3. Kävellä maihareilla ilman lipsuttelua ja kipeitä lihaksia.

Kolme asiaa, jotka minun pitäisi tehdä vielä tänään:

1. Käydä suihkussa. (Kolme minuuttia. Allekin, ilman hiustenpesua.)
2. Juoda teetä.
3. Tehdä aamuksi eväät.

Kolme asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan tällä hetkellä:

1. Kirjaston kirjat
2. tee
3. Odotus tulevasta lomanpätkästä tammikuun lopulla.

Kolme asiaa, jotka puen mielelläni päälle tällä hetkellä:

1. Ipanan vanha haalari!! 
2. Kalsariasu (fleece-alusvaatteet)
3. verkkarit ja huppari

Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia juuri nyt:

1. Uudet lenkkarit
2. Uudet nastarenkaat
3. Isompi petauspatja

Kolme asiaa, joista unelmoin tänään:

1. Että kylppäriremppa loppuisi lopullisesti ja tulisi käräjäoikeuden päätös
2. Että edellämainittuun liittyen saisimme vihdoin rahat urakoitsijalta - tai että homma loppuisi siihen, ettei rahaa ole ja tulisi tieto siitä.
3. Että kaikki lapset pysyisivät terveinä ja onnellisina

Kolme asiaa, joita odotan innolla lähitulevaisuudessa:

1. Talvilomat (huomaa monikko, useita lyhyitä pätkiä)
2. Kuulaat ja kirkkaat talvipäivät
3. Kevät ja ensimmäiset tulppaanit

Joulunrauhaa

"....niityillä lunta,

hiljaiset kadut,

taakse jo jäänyt on syksyn mahdottomuus...."

♪♫♫♪♪♫

Päivä on jo pidempi!! Jippii!! 

Olkoon mielikuvitusta (tai luminen metsä), mutta lauantaina 22.12. aamulla kävellessä jo kahdeksan aikaan tuli metsässä fiilis, että ilman otsalamppuakin voisi pärjätä eikä kompuroisi nilkkojaan murteille. 

Joulu tuli vietettyä erilaisin kokoonpanoin.
Lauantaina isoimmat pidot, vanhempi tytär poikaystävineen, appivanhemmat ja me kolme.

Noudatan periaatetta: jouluna syödään herkkuruokia, ei perinneherkkuja, paitsi jos ne kuuluvat jonkun herkkuruokiin.

Tässä taloudessa tarjolla oli: palvattua hirvenpaistia, savukalkkunaa, vähän palvattua possua, kermabataatteja, waldorfin salaattia, perunasalaattia ja hyvin niukanlaisesti rosollia. Tietenkin taivaallisen hyvää jääkellarin lohta sekä pororullaa...

Ateria aloitettiin skoolaamalla imelääkin imelämmällä skumpalla, jota toin Tallinnasta. Diva Cosmopolitan oli toki hupaisaa, mutta kerrassaan kammottavan makeaa....  =)

Jälkiruokina vaniljapannacottaa (isossa kulhossa), Ipanan tekemää karpalo-kinuskifudgea, piparkakkujuustokakkua (rumalla peltivadilla) ja pikku kannuissa glögisiirappia molempien päälle.

Koska meillä on niin järjetön määrä karkkeja, nostettiin myös niitä pöytään....

Tämä saateltiin alas todella erinomaisella kahvilla. Mies sai joululahjaksi työpaikaltaan joulukahvia, jota miksasin tavalliseen vastajauhettuun kahviin.

Aattona olin itse iltavuorossa. Ipana ajoi lentokentälle (miehen vahtiessa, ajetaan siis nyt ajotunteja korttia varten) noukkimaan pojan tyttöystävineen illansuussa ja olivat meillä kun saavuin kotiin.
Poika oli ollut Irlannissa avulias ja tuupannut jonkun miehen autoa mäkilähtöä varten. Auto vaan lähti vähän rivakammin ja poika päätyi polvilleen maahan rautaisen viemärikannen päälle....  Loukkasi polvensa siinä ja hakeutui sairaalaan jo Irlannissa.
Siellä annettiin klinikalta kyynärsauvat ja lähetettiin kotiin.

Minä katselin polvea joulupäivän aamuna ja tuumasin, että konsultoin asiasta lääkäriä. Päivystyksessä ei ollut suurempaa ruuhkaa kun kävelin sen läpi töihin mennessä. Jututin päivystävää ja hän kehotti kutsumaan pojan käymään, laittoi passituksen röntgenkuville ja katsoi kintun.
Patellamurtumahan siinä. Hyvä siis, että äidin vaisto soitti kelloa. Nyt on koivessa tukeva ortoosi kuutisen viikkoa ja jatkot ortopedialle.

Tapaninpäivä aloitettiin ihanalla pitkällä metsälenkillä.
Ateriana makaronilaatikkoa juustotvistillä!! NAM!! Illalla todennäköisesti leffaan koko porukalla!

Huisin ihanaa joulun jatkoa kaikille!!

Joulun puuhia

Se lähestyy taas suurin harppauksin.
Parasta kaikessa on tosiaan tieto, että saan kuin saankin kaikki lapset tänä vuonna kotiin!! ♥
Ja toisena se, että päivä alkaa pitenemään kun nämä pyhät on vietetty. Jee!!

Isäntä viritteli meidän pihamajakkaan pihavalon. Vähän majakkaa piti korottaa, että valo ei paistaisi suoraan lasin läpi, vaan vähän sieltä kaulan korkeudelta loimottaisi.
Ihanan tunnelmallista!!!

Meidän uusi jouluperinne lienee aloitettu vuosi sitten: keikka kuuntelemaan, miten hevilettiset miehet (ja nainen/naiset) kiekuvat perinteisiä joululauluja vähän reippaamman säestyksen tahtiin.

Mielettömän hieno keikka! 

Salossa paikalla Marco Hietala, Ville Tuomi, Tommi Salmela, Pasi Rantanen ja Elize Ryd.

Mainittakoon, että paikallinen lehti kirjoitti kohtuullisen ylistävän jutun aiheesta ja salolainen yleisö kehuttiin siinä sitten samalla. Röyhistelin kyllä vähän.  *heko*  (Olisin linkittänyt jutun, mutta nykyään lehdet ei julkaise juuri mitään ilman rahaa, joten juttua ei ole näkyvissä (ilmaisessa) nettilehdessä.)

Itse tanssin pöydillä. No, en ihan. Mutta penkeille kiipesin seisomaan ja vetelin viimeisen puoli tuntia siinä, koska porukka seisoi ja tällainen hukkapätkä ei nähnyt mitään jengin takaa. Yhteislauluja ja kunnon tanssit. Vähän hermostutti, että tipahdan, joten piti tyytyä ketkuttelemaan jalat tukevasti kahdella eri jakkaralla.

Joululaulut iskee aina muutenkin, ja tuo on konseptina niin hullu, ettei siitä voi olla tykkäämättä. Totta puhuen en kuitenkaan mielelläni kuuntele RJ levyjä esim. autossa. Sama tunnelma ei vaan välity. Levyltä haluan kuunnella ne perinteiset perinteisenä.

Kotia laitoin sen verran jouluasuun, että ostin Ikeasta pari punaista tyynyliinaa ja nuo harmaat huovat sohvalle. Alunperin olisin halunnut punaiset, mutta sellaisia ei ollut. Tuo harmaa on rauhallinen ja kiva, ja koska tuolien päälliset on punaiset, joulufiilistä on tekstiileissä näin riittämiin.

Jouluvalmistelut on muuten menneet rauhassa ja hyvin. 

Parina iltana otin asiakseni oikein tehdä jotain, ja nyt jääkaapeissa näyttää jo varsin namilta....

Tässä tulossa pororulla.

Leikkele kylmäsavuporoa folion päälle limittäin, päälle mautonsa Philadelphia-juustoa ja napakalle rullalle. Tämä pakkaseen, ja jäisestä pötköstä leikataan viipaleita tarjolle.

Viime vuonna laitoin jotain maustettua juustoa ja se oli todella vahvan suolaista. Tästä syystä tänä vuonna tuo "mauton".

Ai että sieppaa toi keittiön valon keltainen väri!!!

Kynttiläpaja

Kuten sanottua, minäKIN sorruin sitten tähän kynttiläjuttuun.....
Eli tilasin soijarouhetta ja purkkeja, ja sydänlankoja ja tuikkukippoja.

Vaikeinta oli päättää tuoksu. Tuoksullinen vai ihan vaan kynttilä?
En itse tykkää vahvoista tuoksuista. Ikean vaniljantuoksuiset purkkikynttilät on olleet ikiaikojen suosikkejani, koska vanilja on mieto.
Toisaalta teki mieli jotain raikasta. Sitruuna viehätti ajatuksena, mutta sen raikkaus tuoksuna on sitten taas vähän sellainen niin ja näin.

Joten:

Eukalyptusta sen olla pitää.

Kiva polttaa esim. saunassa, jossa ehkä jopa vähän virkistää.

Toisaalta se puhdistaa ja raikastaa ilmaa, joten sopii talouteen,

jossa aika ajoin haiskahtaa märkä koira.....

Limepopille sattui pikku kämmi. Tilasin tuikkukippoja 10 kpl mutta sain vain 8.

Reklamoin asiasta samantien, ja he postittivat minulle neljä kuppia lisää. (Vähän hämmästytti, ettei mukana ollut pahoittelua tms vaan pelkät kupit kirjekuoressa. Valehteleeko ihmiset niin paljon saadakseen jotain ilmaiseksi, että tällaisen toimittajan ensimmäinen reaktio on vaan lähettää uudet? Todella sääli, jos näin on.) 

Ensimmäisellä kierroksella jätin kyllä tuikut tekemättä kokonaan.

Sulatin massan mikrossa useiden vinkkien perusteella. *vink vink* te, jotka siitä jo ehditte kirjoitella!! 

Se olikin kätevää. Vanha Tupperin mikrokannu palveli tässä täydellisesti ja tuoksu oli siinä helppo sekoitella lusikalla joukkoon.

Liimasin kuumaliimalla sydämet purkkien pohjiin, joten eipä siinä lopulta mennyt kuin vajaa 10 min kun nämä viisi purkkia oli tehty.

Sen verran surffasin tuolla sivustolla, että alkoi kiinnostaa kyllä ne voiteet ja rasvat.

Tosin, minä en askartele. Olen lahjakas kuin kameli mitä tulee mihinkään askarteluun. Vähän täytyy siis hillitä itseään. Tahtoa voi olla, mutta kun taitoa uupuu, voi tulla sutta ja sekundaa.

Joulumarkkinoita osa II

Vierivä kivi ei ehdi sammaloitumaan. Koska oltiin muutenkin menty hulluna, ex tempore reissu Tallinnaan ystäväpariskunnan kanssa ei ollut yhtään hullumpi idea. Olkoon sitten vaikka tällainen pikkujoulujuttu.

Laivalla mennessä pientä purtavaa ja miehille Irish coffeet, meille kahvi ja jotain muuta.....  =)
Itse kokeilin jotain laivan omaa drinkkiä, jossa kuohuvaa sekä kanelilla maustettua viskiä. Koska en ole viskin ystävä, tästä jäi vähän sellainen olo, että hmmmmmm.... olisi voinut olla hyvääkin.

Tässä kuvassa ei näy, mutta Tallinnassa oli kivasti lähes joka kujalla laitettu

pieniä joulukuusia ovien pieleen ja valaistu ne.

Kysyvä kylttien lukija ei tieltä eksy.

Vanhankaupungin rakennukset on vaan niin kauniita!

Ortodoksinen kirkko on myös niin hieno

Olen jo vuosia puhunut, että olisi kiva kerätä näitä mökkejä

ja rakentaa niistä itselleen pieni joulukylä.

Toompean mäellä punaisia kattoja.

Turistina!

Tuo munkki on niin creepy.

Vähän Star Wars -fiilis tulee, mutta

miksi siellä takana lukee

Breathe babe!?

Raatihuoneen torilla oli markkinat! ♥

Iloisia ihmisiä, juotavaa, purtavaa, hauskaa pientä jouluista myytävää.

Pystypöytiä, joihin sai mennä seisoskelemaan sen juoman kanssa....

Mikä siinä on, että vain kahden tunnin matkan päässä maailma on niin erilainen?

Miksi Helsingissä ei nähdä, että vähän vapaampi politiikka tuo sitä iloista tunnelmaa?

En kaipaa ryyppäjäisiä julkisesti, mutta jos nyt ottaa glögin tuossa vaeltaessaan,

tuskin siitä heti rapajuopoksi tarvii alkaa nimittelemään? 

Siis ilman, että pitää karsinoida "anniskelualueelle", 

josta ei ole lupa poistua ennen kuin muki on tyhjä.

Pizzat otettiin tankkaukseksi ja taas jaksoi.

Niitä ihania palloja.

Koska en niitä uskaltaisi kuuseen kuitenkaan ripustaa, olen luopunut tästä haaveesta.

Satamaan palatessa hauska led-valaistu puu.

Kotiin tullessa selvisi, että pieni Bono ei saane tänä vuonna lahjoja.

Yksi tonttu oli teurastettu olkkariin....  =D

Toinen löytyi keittiöstä pienen riisikasan vierestä.

Isot lapset ovat joskus vuosia sitten askarrelleet päivähoidossa riisitonttuja.....

Ja ostin sitten itselleni yhden mökin.

Tämähän tietää kivasti sitä, että jatkossa tarvitsee matkustaa

jälleen eri kaupunkeihin voidakseen laajentaa kokoelmaa.

Miehet olivat hiljaisesti sitä mieltä, että voidaan ottaa se viimevuotinen Prahakin uudestaan.

Meidän osaltahan se kuulemma "meni hukkaan", kun kumpikaan 

ei ymmärrä oluista tuon kukkuakaan.... 

Joulumarkkinoita osa I

Vietin tässä viikon lomaa.
Viikon, jonka aikana menin tukka putkella ja niin sanotusti peräsuoli pitkällä.... jos joskus, tämän loman jälkeen tarvitsisin lomaa toipuakseni. Tosin hyvällä fiiliksellä!!

Meillä oli Lurppa-lehden toimituskunnan tapaaminen,

ja kuvattiin toimittajia.... 

Nipistin rajaamalla yhdestä otoksesta naamakuvan itsestäni joulufiiliksissä!

Kuvan koira ei ole omani vaan lainahurtta.

Työpaikkani TYHY-retki suuntautui tänä vuonna Helsingin joulumarkkinoille. 

Harmi kyllä päivä oli tosi harmaa, joten kuvaaminen ei varsinaisesti viehättänyt. Toisekseen.... en haluaisi sanoa, mutta sanonpa kumminkin: kun Suomessa vaan on niin jäykkä politiikka tällaisten tapahtumien suhteen niin siitäkin vähästä viedään ilo. Nuo Tuomaan markkinat oli ehkä ilottomin tapahtuma ikinä. Latteat, hiljaiset.

Enkä pysty samaistumaan niihin Oriflame- ja Amway-kauppaisiin joulumarkkinatunnelmassa. Metrilakusta puhumattakaan. Pahoittelut. En vaan pysty.

Senaatintorin markkinameininki oli melko vaisua. 

Toki oli arkipäivä ja oltiin paikalla aamupäivästä. Silti.

Valaistus ja mökit eivät olleet paljon paremat pimeälläkään, 

eikä ihmisiä ollut juurikaan liikkeellä myöskään lauantaina 19:30 jälkeen.

Silloin oli jo karusellikin kiinni (!!!) mitä en kyllä tajua.

Milloin sinne on tarkoitus mennä lapsiperheenä karuselliin ja viettämään aikaa

jos ei viikonloppuna alkuillasta?

Piparkakkulatte lämmitti sekä ruumista että mieltä.

Pääkaupunkimme on vaan aina niin kylmä.

Mereltä puhaltaa tuuli ja pikkupakkasessa se oli raakaa!

Olisin halunnut käydä Amos Rexissä katsomassa sen tämänhetkisen näyttelyn. 

Sinne oli aamulla 11 jälkeen 50 metriä jonoa pihalla, joten ajattelimme koettaa myöhemmin. Kun menimme sisälle klo 14 aikaan, eteisaula parveili ihmisiä, mutta lippuja ei myyty eikä asiasta kyllä mitenkään myöskään tiedotettu. Kaksi naista seisoi tiskin takana, mutta mitään ei tapahtunut. 

Koska emme tienneet, eikä google osannut auttaa, onko näyttelyyn esim. jokin ihmismääräraja, emme vaan jaksaneet jäädä seisomaan takki päällä ja odottamaan. 

Harmi! Kuulin vasta jälkeenpäin, että tuo näyttely loppuu jo loppiaiseen, enkä kyllä ehdi Helsinkiin sitä katsomaan enää tässä välissä.

Sen sijaan päätimme tutustua uuteen Oodiin.

Rakennus on vielä ulkopuolelta vähän kesken, mutta hieno!

Lisäksi se on kyllä oivallisella paikalla.

Sisätilat oli kerrassaan upeat!!

Helsinkiläisenä veronmaksajana olisin tyytyväinen.

Kirjoja on toki vähän, ja sunnuntain 16.12. Hesari kertoi asiasta enemmän.

Olen vakuuttunut, että siitä tulee hieno kokonaisuus.

Portaikossa kiersi hieno listaus ihmisistä, joille Oodi on tarkoitettu.

En äkkiä pysty kertomaan mikä olisi puuttunut...

Kurkistin keskeneräisen kakkoskerroksen raosta ja mielenkiintoiselta näytti sekin.

Nämä ovat nimeltään istumaportaat tms.  (Näin pohjapiirroksesta.)

Vessa oli kokemus sinänsä.

Täysin unisex-vessa.

Loosien ovet olivat lasia, ja kun valo tuli osin takaapäin, 

oli kyllä vähän hämmentävää tajuta käsiä pestessä, että 

tavallaan näki mitä siellä tehtiin........ 

Vastalause noille ikuisille pirun käsien puhaltimille!

Sairaanhoitaja minussa kilahtaa heti kuppi nurin.

Mikään ei levitä pöpöjä yhtä hyvin kuin tuo jumalaton märkien käsien pöhistely.

Lasipalatsin aukiolla oli toiset markkinat, ja näillä oli jo vähän sellaista keski-Euroopan meininkiä.

Oli syötävää ja juotavaa, ja koristeet ja valot sillä lailla jouluisesti. 

En raaskinut millään ostaa niitä kaikkia ihania juustoja, mitä kojuissa myytiin...

*huoh*

Memphis Kamppi

Ehkä paras lounas hetkeen!! Aivan mielettömän hyvää!

Palvelusta myös 10+ 

En kehdannut nuolla lautasta, mutta mieli teki.

Tälle vahva suositus meiltä, jos etsit ruokapaikkaa!

Vähän Helsinkiä vielä hämärän aikaan. 

Kivan näköistä ja ihmisiä liikkeellä.

Tykkään meidän pääkaupungistä (poislukien se ikuinen kylmä tuuli!)

mutta olen onnellinen, etten asu siellä enää.