Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Kirjoitan vuosittain joulukirjeen. Käyn siinä läpi koko vuoden tapahtumat, oikeastaan kirjoitan sitä läpi vuoden. Tavallaan vuosi vedetään pakettiin aina joulukuun alkuun mennessä, kun kirje pitää saada postiin. Vuoden 2018 alku oli sitä suurta sotkua kylppärissä, sitten iloa ja voitonriemua kun homma alkoi olla voiton puolella ja päästiin ensimmäisiä kertoja lämmittämään saunaa ja peseytymään! Kevät meni kivasti, säät oli kauniita vaikka jossain vaiheessa oli niitä Siperialaisia pakkasia täälläkin, mutta niiden kesto oli aika niukka. Muistan upeat ulkoiluilmat ja raikkaan kelin, jossa tepsuttelin koirien kanssa. Loppukeväällä mokasin: en ostanut kasvihuonevihanneksia ajoissa ja jäin lopulta kokonaan ilman. Kuka olisi uskonut, että kesästä tulee sellainen kuin se oli? Aivan mieletöntä! Me olemme kohta 10 vuotta matkustaneet vuosittain päästäkseen niihin lämpötiloihin ja aurinkoon ja nyt siitä sai nauttia koko kesän parhaassa mahdollisessa paikassa: omalla terassilla. Kesällä me

Annukalla oli kiva haaste, johon tartun. Olkoonkin, että myöhään, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan. Kolme asiaa, joista pidän erityisen paljon nyt: 1. uusi hieno otsavalo, joka valaisee 200 Watin teholla 2. ajatus "mennä valoa kohti" 3. kirjaston kirjat, joiden parissa vierähtää mukavasti illat Kolme asiaa, joista en erityisemmin pidä juuri nyt: 1. Peri-Varsinais-Suomalainen sää: ensin lunta, sitten plussaa, tekee loskaa, sitten jäätä, liukasta.... loputon kierre kipeitä lonkkia ja selkiä liukastellessa. 2. pimeys lumen puutteessa 3. ajattelemattomat/aivottomat ihmiset, joille pitää suunnilleen pureskella ruoka valmiiksi Kolme asiaa, jotka tein viikonloppuna: 1. tein töitä 2. luin 3. lenkitin koiria Kolme asiaa, jotka olen oppinut viime aikoina: 1. Jos haluat jotain tehtävän, tee se itse. 2. Suihkussa on mahdollista käydä kolmessa minuutissa. 3. Minunkaan hoitajan-vatsa ei kestä täysin loputonta määrää kahvia päivässä. Kolme asi

"....niityillä lunta, hiljaiset kadut, taakse jo jäänyt on syksyn mahdottomuus...." ♪♫♫♪♪♫ Päivä on jo pidempi!! Jippii!!  Olkoon mielikuvitusta (tai luminen metsä), mutta lauantaina 22.12. aamulla kävellessä jo kahdeksan aikaan tuli metsässä fiilis, että ilman otsalamppuakin voisi pärjätä eikä kompuroisi nilkkojaan murteille.  Joulu tuli vietettyä erilaisin kokoonpanoin. Lauantaina isoimmat pidot, vanhempi tytär poikaystävineen, appivanhemmat ja me kolme. Noudatan periaatetta: jouluna syödään herkkuruokia, ei perinneherkkuja, paitsi jos ne kuuluvat jonkun herkkuruokiin. Tässä taloudessa tarjolla oli: palvattua hirvenpaistia, savukalkkunaa, vähän palvattua possua, kermabataatteja, waldorfin salaattia, perunasalaattia ja hyvin niukanlaisesti rosollia. Tietenkin taivaallisen hyvää jääkellarin lohta sekä pororullaa... Ateria aloitettiin skoolaamalla imelääkin imelämmällä skumpalla, jota toin Tallinnasta. Diva Cosmopolitan oli toki hu

Se lähestyy taas suurin harppauksin. Parasta kaikessa on tosiaan tieto, että saan kuin saankin kaikki lapset tänä vuonna kotiin!! ♥ Ja toisena se, että päivä alkaa pitenemään kun nämä pyhät on vietetty. Jee!! Isäntä viritteli meidän pihamajakkaan pihavalon. Vähän majakkaa piti korottaa, että valo ei paistaisi suoraan lasin läpi, vaan vähän sieltä kaulan korkeudelta loimottaisi. Ihanan tunnelmallista!!! Meidän uusi jouluperinne lienee aloitettu vuosi sitten: keikka kuuntelemaan, miten hevilettiset miehet (ja nainen/naiset) kiekuvat perinteisiä joululauluja vähän reippaamman säestyksen tahtiin. Mielettömän hieno keikka!  Salossa paikalla Marco Hietala, Ville Tuomi, Tommi Salmela, Pasi Rantanen ja Elize Ryd. Mainittakoon, että paikallinen lehti kirjoitti kohtuullisen ylistävän jutun aiheesta ja salolainen yleisö kehuttiin siinä sitten samalla. Röyhistelin kyllä vähän.  *heko*  (Olisin linkittänyt jutun, mutta nykyään lehdet ei julkaise juuri mitään il

Kuten sanottua, minäKIN sorruin sitten tähän kynttiläjuttuun..... Eli tilasin soijarouhetta ja purkkeja, ja sydänlankoja ja tuikkukippoja. Vaikeinta oli päättää tuoksu. Tuoksullinen vai ihan vaan kynttilä? En itse tykkää vahvoista tuoksuista. Ikean vaniljantuoksuiset purkkikynttilät on olleet ikiaikojen suosikkejani, koska vanilja on mieto. Toisaalta teki mieli jotain raikasta. Sitruuna viehätti ajatuksena, mutta sen raikkaus tuoksuna on sitten taas vähän sellainen niin ja näin. Joten: Eukalyptusta sen olla pitää. Kiva polttaa esim. saunassa, jossa ehkä jopa vähän virkistää. Toisaalta se puhdistaa ja raikastaa ilmaa, joten sopii talouteen, jossa aika ajoin haiskahtaa märkä koira..... Limepop ille sattui pikku kämmi. Tilasin tuikkukippoja 10 kpl mutta sain vain 8. Reklamoin asiasta samantien, ja he postittivat minulle neljä kuppia lisää. (Vähän hämmästytti, ettei mukana ollut pahoittelua tms vaan pelkät kupit kirjekuoressa. Valehteleeko ihmiset niin paljon saad

Vierivä kivi ei ehdi sammaloitumaan. Koska oltiin muutenkin menty hulluna, ex tempore reissu Tallinnaan ystäväpariskunnan kanssa ei ollut yhtään hullumpi idea. Olkoon sitten vaikka tällainen pikkujoulujuttu. Laivalla mennessä pientä purtavaa ja miehille Irish coffeet, meille kahvi ja jotain muuta.....  =) Itse kokeilin jotain laivan omaa drinkkiä, jossa kuohuvaa sekä kanelilla maustettua viskiä. Koska en ole viskin ystävä, tästä jäi vähän sellainen olo, että hmmmmmm.... olisi voinut olla hyvääkin. Tässä kuvassa ei näy, mutta Tallinnassa oli kivasti lähes joka kujalla laitettu pieniä joulukuusia ovien pieleen ja valaistu ne. Kysyvä kylttien lukija ei tieltä eksy. Vanhankaupungin rakennukset on vaan niin kauniita! Ortodoksinen kirkko on myös niin hieno Olen jo vuosia puhunut, että olisi kiva kerätä näitä mökkejä ja rakentaa niistä itselleen pieni joulukylä. Toompean mäellä punaisia kattoja. Turistina

Vietin tässä viikon lomaa. Viikon, jonka aikana menin tukka putkella ja niin sanotusti peräsuoli pitkällä.... jos joskus, tämän loman jälkeen tarvitsisin lomaa toipuakseni. Tosin hyvällä fiiliksellä!! Meillä oli Lurppa-lehden toimituskunnan tapaaminen, ja kuvattiin toimittajia....  Nipistin rajaamalla yhdestä otoksesta naamakuvan itsestäni joulufiiliksissä! Kuvan koira ei ole omani vaan lainahurtta. Työpaikkani TYHY-retki suuntautui tänä vuonna Helsingin joulumarkkinoille.  Harmi kyllä päivä oli tosi harmaa, joten kuvaaminen ei varsinaisesti viehättänyt. Toisekseen.... en haluaisi sanoa, mutta sanonpa kumminkin: kun Suomessa vaan on niin jäykkä politiikka tällaisten tapahtumien suhteen niin siitäkin vähästä viedään ilo. Nuo Tuomaan markkinat oli ehkä ilottomin tapahtuma ikinä. Latteat, hiljaiset. Enkä pysty samaistumaan niihin Oriflame- ja Amway-kauppaisiin joulumarkkinatunnelmassa. Metrilakusta puhumattakaan. Pahoittelut. En vaan pysty. Senaatintorin mark