Paskin haaste: elokuu

Joskus käy niin, että koko kesä mennään merkillisessä euforiassa eikä listalle oikein löydy mitään. Sitten kolahtaa ja kovaa, ja hupsista: jälleen löytyy ihan sitä ihtiään vaikka kuinka.

Lyhyesti, paskaa piisaa:

- 1. työpaikka: tekivät mulle sitten ensin kivan oharin, jolla kustiin lomat (kun on sijainen, ei voi laittaa lomia koneelle ja kun ne ei ole koneella, niitä ei oteta huomioon työvuorosuunnittelussa. Olen siis virkavapaalla (anteeksi, työvapaalla, palkaton loma) syyskuussa kaksi viikkoa, jotta saan edes jotain lomaa.... JA kuuntelen sujuvasti muiden natinaa aiheesta "miten sulla on noin paljon lomapäiviä jäljellä, mikset käytä niitä".

Tämän jälkeen ilmoittivat pontevasti, että "nyt on jatkot koneella" ja kas, olivat sitten armossaan oikein laittaneet meikäläiselle kaksi kuukautta! Siis KAKSI kuukautta, ei edes vuoden loppuun. Haistakaa itse!!

Kuva netistä. Ei, liitto ei todellakaan tee tälle asialle mitään. Onhan työnantajalla varmasti tukevat perustelut käyttää puolet osaston henkilökunnasta sijaisina jatkuvasti, jo neljän vuoden ajan....

- 2. töissä pari pitkää päivää ja niistä seuraavat jalkakrampit (Ei auttanut Emgesan eikä mikään. Yöt oli helvettiä.)
(Venyttelyhän on siis täysin homojen hommaa enkä suostu vieläkään tulemaan kaapista sen suhteen! Tyhmä kun olen.)

- 3. eli: jatkuvasti huonosti valvotut yöt (selkäkivut/jalat), joiden takia pinna kiristyy ihan liki katkeamispistettä

- 4. jatkuva otsatukkakriisi!!!! (Kenen idea oli leikata ns. poikatukka ihmiselle, joka käy parturissa kahdesti vuodessa?? Nyt jo hyvässä kasvuvaiheessa muuten, mutta toi otsis.... )

- 5. läski  (Ei kaivanne selityksiä! Ei muuten liikahda mihinkään tästä kehosta.)

- 6. tekemättömät työt / oma täysi saamattomuus ja laiskuus
Tusina näitä "pitäisi aloittaa" ja "koskahan tuonkin saisi..." juttuja. On pensasaita leikkaamatta, komposti tyhjentämättä, toinen komposti raivaamatta, kasvihuone hoitamatta..... huoooh! Ihan loputonta.

- 7. muiden laiskuus ja saamattomuus
Ihan suoraan edelliseen liittyen. Ihan itse en vaan pysty kaikkeen, ja toisaalta olen hivenen saanut tarpeekseni 2500 neliön pihan hoitamisesta....  pieni rivitalopiha kuulostaa NIIN houkuttelevalta!

- 8. autonraato pihassa  (****kele!!!)

- 9. juuri tässä kuussa maalämpöpumpun ominaisuus, jossa lämpötilaa määrittävä anturi/termostaatti on pihalla (jossa on lämmintä ja viihtyisää ilmeisesti), ja se määrää, ettei esim. kellaritilassa voi laittaa patteria päälle kun pumpun mielestä meillä ei ole tarpeeksi kylmä. No ei olekaan kylmä, mutta on niin halvatun kosteaa ja inhottavaa ja kaikki vaatteet haisee valmiiksi tunkkaisilta kosteina plus että kylppäri haisee kuin oksennus kun se ei kuivu koskaan suihkun jälkeen koska ulkoilma on kosteaa!! (Joo joo, tiedän, että firmaan voisi soittaa ja pyytää heitä säätämään pumppua, jolloin lämmitys saataisiin kiertämään kellarikerroksessa. Katso kuitenkin kohta 7.....)

Suurimman ketutuksen aiheuttaja juuri kirjoittamisen hetkellä, yhdessä ja erikseen:

- 10. rahat ja niiden puute, koska (olen tuhlari):

- 11. miehen palkanmaksu ja koko työpaikka jossa maksavat kaiken ulos heinäkuun 7. päivä, ja seuraava sitten joskus jos jaksavat.

Eli heinäkuun alussa tulee toki normaali kahden viikon palkka + "ennakko" ja lomarahat. Koska rahaa maksetaan kerralla paljon, siitä voi vapaasti laskea miten verottaja hieroo pieniä käsiään yhteen saadessaan n. 40% edestä veroja sitten tästä.

Seuraava oikea normaali palkka (kaksi viikkoa) maksetaan sitten vasta 22.8. Tapa on siis se, että elokuun alussa/loman jälkeen viikon palkka "pidätetään" jonain helvetin ennakkona, joka maksetaan ulos taas vuoden päästä.

Tuo firma on nostanut verenpaineitani nyt 13 vuotta eikä mikään näköjään muutu. En ole ikinä kuullut yhdestäkään työpaikasta, jossa luotettaisiin aikuisiin ihmisiin, omiin työntekijöihin vähemmän. Palkka siis pidätetään, ilmeisesti siltä varalta, ettei palaa??? Tai jotain.

(Noh, muinoin kun nuorimmainen sairasti korviaan, oli aikoja, jolloin en kertakaikkiaan pystynyt itse jäämään kotiin. Jos ja kun mies pari kertaa jäi, minun  työnantajan piti toimittaa kirjallinen todistus siitä, että minä olin töissä tuon ajan.... arvatkaa tekikö mieli pyytää häntä jäämään toiste.)

- 12. tähän liittyen: laskut  (voisiko postin kieltää jakamasta yhtään laskua vaikka kuukauteen?)

- 13. ja samaan liittyen rikkoutuvat tai huonosti käyttäytyvät kodinkoneet  (kuten pölynimuri, kahvinkeitin, ruohonleikkuri, oksasilppuri....  näen jo miten sataset taas lentää poispäin.)

****

Mainittakoon, että listalla on ollut kuukauden aikana myös:

- 14. teiniprinsessa, jonka osallistuminen mihinkään kotitöihin on täysin mahdotonta. Jääkaappi ja sen antimet kelpaavat, mutta jumalaare sentään, edes aamupalaa ei kelpaa nauttia PÖYDÄSSÄ vaan se kannetaan yläkertaan omaan läävään.

- 15. ihmiset, joiden mielestä teiniprinsessaa tarvii ymmärtää....

Väriestejuoksu

Joskus loppukesällä työpaikan tyhy-vastaava laittoi sähköpostiin ilmoituksen, jossa kertoi, että talo maksaisi ison osan, jos joku haluaisi lähteä Turkuun juoksemaan väriestejuoksuun.
Tiesin vanhastaan, että yksi työkaveri oli sitä viime vuonna kokeillut ja tykännyt, joten heitin osaston seinälle haasteen, että kerään joukkuetta.

Neljä ihmistä saatiin kasaan. Neljä, seitsemästäkymmenestä....

Tänään ajettiin aamulla Turkuun, jossa olikin melkoinen show jo meneillään. Juoksijoita lienee ollut yhteensä 4000-5000. Me olimme viimeisessä lähdössä joten näimme alkujumpat ja osan porukan maaliintulot.

Tässä vielä niin puhtaan valkoisissa paidoissa.

Lenkki oli n. 3,75 km pitkä, Endomondon mukaan. Me hölkättiin osa, osa käveltiin. Esteitä oli matkalla ehkä kymmenkunta. Toinen toistaan hauskempia pomppulinnoja: liukumäki, ylihyppypomput, ryömintäalustaa, kengurupalloja ja muuta.
(Käykää katsomassa toi sivusto. Siitä saa hyvän kuvan esteistä. Kaikki voi kiertää ja toisaalta kaikissa pärjää huonommallakin kunnolla.)

Sattuneesta syystä mulla ei ole kuvia matkan varrelta. Kännykkä oli minigripissä käsivarsikotelossa ja otti toki jonkin verran "iskemää" väreistä. Kotelo kuitenkin on pestävä ja kännyssä ei ole mitään vikaa....

Maalissa

Maalialueella jokainen sai mitalin ja pussin väriä.

Sitten dj, musiikki, hirveä huudatus ja muu. Ja lopulta koko sen kertainen juoksijaporukka kerralla heitti värit ilmaan. Pommeja oli siis lennellyt jo koko matkan esteillä. Nyt pommitettiin toinen toistamme.

We are the champions!!

Pari lähäriä allekirjoittaneen pärstästä autolla.

Harmi sinänsä, että väri lähti hiuksistakin niin helpolla.

Olisin voinut olla muutaman päivän vähän värikkäämpi persoona. Töissäkin.

Tapahtuma oli tosi hauska. Rennolla tavalla hauska.

Ensi vuonna otan nuorimman tyttären mukaan, koska hän innostui ajatuksesta jo tänä vuonna mutta ei saanut ketään kaveria ja ilmoittautuminenkin meni vähän ohi.

Iso kiitos työkamut!!! TYKS Salo os. 4 voittaa aina!!

Rintasyövästä

VAROITUS: Tällä kertaa ei kovin kevyttä jutustelua ole luvassa, vaan täyttä asiaa. Myös kuvat (netistä) ovat pelkkää asiaa (joskin netti näyttää olevan pullollaan noita pirun kauniita vaaleanpunaisia kuvia....)

****

Rintasyöpä.

Carcinoma mammae. Tai mamma CA niin kuin töissä puhutaan.

Rintasyöpään sairastuu vuosittain n. 5000 naista. Itse asiassa lähes joka kahdeksas sairastuu. Siitä vaan laskemaan tuttavapiiriä…. sulle ei, sulle ei, sulle ei, sulle tulee, sulle ei, sulle ei….

Lottovoitto? Harmi vaan, että lotto on epätodennäköisempi.

Rintasyöpään sairastuu myös miehiä. Kyllä, miehiä. Vaikka se onkin miehillä harvinainen, mahdoton se ei ole (kuten esim. eturauhassyöpä olisi naisilla).
En paljastane enää tässä vaiheessa suuria perhesalaisuuksia kun kerron, että isäni sairastui rintasyöpään toukokuussa 2016, leikattiin kesäkuussa ja käy nyt läpi siihen liittyviä hoitoja (sytostaatit ja myöhemmin sädehoito).

Jotain positiivista: Suurin osa rintasyöpään sairastuneista parantuu täysin.
90 % sairastuneista on elossa viiden vuoden päästä. (Seuranta-aika on vain viisi vuotta. Tämän jälkeen annetaan ns. terveen paperit, jos kaikki on mennyt suunnitelman mukaan. Tautihan voi luonnollisesti uusia tuonkin jälkeen.)

Tämä johtuu suurimmalta osalta siitä, että ihmisten tietoisuus taudista on parantunut, tutkimusmenetelmät kehittyneet ja lisäksi seulonnat yleistyneet siten, että suurin osa syövistä diagnosoidaan jo varhaisvaiheessa, jolloin niiden hoitaminen on helppoa.

Toisaalta, ei tässä varmasti kauaa mene, kun säästöjen nimissä aletaan näistäkin seulonnoista jättää jotkut ikäryhmät pois ja/tai siirtää niiden maksamista potilaalle itselleen. Odotetaan vaan sote-uudistusta.

Rintasyöpä on melko vahvasti perinnöllinen. Angelina Jolie lienee antanut ensimmäisenä julkiset kasvot BRCA1-geenivirheelle, jonka vuoksi hän poistatti rintansa. Arvioidaan, että BRCA1- ja 2-geenivirheet aiheuttavat 5-10 % kaikista rintasyövistä. Se kuulostaa vähältä tässä.

Isän puolen suvusta kaikki hänen sisarukset, äiti ja äidin puolen sisarukset ovat sairastaneet rintasyövän. Lohdullista tietää mitä geeniperimäni kantaa mukanaan….. 

BRCA1-kantajan todennäköisyys sairastua on 44-78 % , 

BRCA2 31-56 %. 

Hilpeää tässä on se, että Suomessa ei pääse testattavaksi edes erittäin suuren sukuriskin kantaja, edes omasta pyynnöstään. Hyvin hauskaa on myös se, että molempien mutaatioiden kantajaa uhkaa vielä 20-40 % riski sairastua munasarjasyöpään.

Minä siis kuljen kaksi tikittävää pommia rintakehälläni ja toivon parasta?

Alan pikkuhiljaa ymmärtää miltä isiksen itsemurhapommittajista täytyy tuntua mennessään räjäytyspaikalle..... (huono vitsi.)

Mammografiasta

Olen käynyt mammografiassa kahdesti. Se ei ollut varsinaisesti niin hauskaa, että hakeutuisin sinne saamaan kicksejä. Siksi olikin mielenkiintoista, että jälkimmäisellä kerralla (marraskuu 2014) jouduin riitelemään tk-lääkärin kanssa siitä, kirjoittaako hän minulle lähetteen. Hän oli näet sitä mieltä, ettei mitään riskiä ole, koska en kuulu ikäryhmään. Joo-o.

Mammografiaa voinee tosiaan kotioloissa harjoitella helpoimmin niin, että laittaa rintansa jääkaapin oven/pakastinarkun luukun väliin siten, että vähän varvistaa (tai kiipeää keittiötikkaiden ensimmäiselle tikkaalle) ja iho oikein venyy kainalosta napakasti. Sitten laskeutuu takaisin koko jalkojen päälle, että kainalosta nahka oikein kiskoo.... ja puristaa kunnolla oven väliin. Tosi hauskaa. Ja tästä kinattiin??

Toiset sanoo, ettei se tunnu oikein miltään. No. Minä sanon, että sattuu ja aivan saakelisti.
Ei se puristus, vaan se pirun nahan kiskominen. Ehkä siellä on joka kerta ollut niin sadistiset hoitajat, jotka eivät edes halua tajuta tällaisen hukkapätkän korkeutta, mutta en vaan ymmärrä miksi päädyn joka kerta seisomaan varpaiden kärjille, kun pitää jättää se tissin kohta niin ylös....

Lopputulema omista mammografioistani on molemmilla kerroilla ollut: ei näistä kuvista oikein mitään näe, pitää ultrata. (Jotta sekin vielä sen kidutuksen jälkeen, turhaakin turhempi juttu.)

Olen kuullut, että ultraäänitutkimus on muutenkin varmempi (riippuu toki radiologista): se näyttää pienetkin kystat ja mahdolliset kasvainten alut. Lisäksi se on suht vaaraton, koska siinä ei altistu minkäänlaiselle säteilylle, toisin kuin mammografiassa, mikä on kuitenkin rtg-kuva.

Vaaleanpunaisista nauhoista ym kampanjoista

Jos olette kiinnittäneet huomiota, rintasyöpää kampajoidaan joka jumalan kuukausi, poislukien marraskuu, jolloin miehet kasvattaa räkäjarruja muka eturauhassyöpätietoisuuden (movember) nimissä.

Tuttavapiirissä on useampi tautiin sairastunut. Yksikään heistä ei ole antanut vilpitöntä kannatustaan idealle julistaa joka kuukausi ympäri sosiaalista- ja muutakin mediaa näitä "osta vaaleanpunainen nauha", "pukeudu pinkkiin", "muista tutkia rintasi" yms.

Päinvastoin.

Jokainen, ja ihan jokainen, on sanonut, että se on joka kerta kuin märkä rätti päin näköä. Sitä syöpää ei noin vain unohdeta, että tarvittaisiin kampaja muistuttamaan taas kerran. Ja jokainen pinkkiin pukeutuva tuo jollain lailla päivän, jolloin diagnoosi tuli, aina uudestaan mieleen.

Uskon, että kampanjoilla on hyvä tarkoitus. En epäile sitä hetkeäkään. Ja toki sillä kerätään rahaa, vai kerätäänkö? Miten iso osa keräysrahoista menee oikeasti sen taudin tutkimiseen ja miten iso osa siihen rumbaan, että tätä hulabaloota pyöritetään vuodesta toiseen 11 kk vuodessa?

Kuka kysyi syöpäpotilaalta mitä hän haluaisi?

Lisäksi: kuinka moni ostaa tuollaisen nauhanpätkän vaan ohimennen, ajattelematta sen enempää? Jengi lataa facebookit täyteen omia profiilikuviaan, joissa on jos minkälaista pinkkiä nauhaa ja sitä ollaan niin maan paljon taas reippaita ja reiluja ja varsinkin ah, niin ajattelevaisia.

Sen sijaan, kuka ostaa esim. Fiskarsin pinkin puutarhanhoitoväline-setin ja ottaa sen kanssa pose-kuvan ja lataa sen jonnekin nettiin, näyttääkseen, miten on sijoittanut rahaa tähän keräykseen/tutkimukseen/hyvään tarkoitukseen? Vähemmistö, sanon.

Ei mulla muuta.
Vähän ajattelemisen aihetta, ehkä.

Ja jottei kukaan nyt vetäisi ihan hirveitä poroja nokkaansa, itsellänikin on kultasepältä ostettu rintaneula mallia "pink ribbon". Ja se on ihan joka päivä töissä omassa kynätaskussani kiinni.
Tosin, jos olisin nyt ostamassa sitä, miettisin kahdesti.

****
LÄHTEET: 

https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/rintasyopa/

https://www.docrates.com/syopamuodot/rintasyopa/?gclid=CjwKEAjwxeq9BRDDh4_MheOnvAESJABZ4VTqPl3OS5CbgU83gHeB_GDGgZc3f812QOMHN72IR5sXHBoCaiTw_wcB

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00618

http://www.cancer.fi/roosanauha/

Viikonlopun viettoa kotioloissa

Poika ilmoitti tulevansa tyttöystävän kanssa käymään. Hurja suunnittelu tietenkin ruuan suhteen, vaikka myönnettäköön, että olisin suunnitellut muutenkin kun kerrankin olen vapailla viikonlopun.














Lauantaiaamuna menen paikalliseen markettiin hakemaan vielä perunoita ja jotain viimehetken juttua. Kaupan kassajonossa tajuan, että tänään alkaa sorsastus.

Jonossa on nimittäin kaksi tosimiestä. Niitä, jotka metsästää...  *silmien pyörittely hymiö*

Päällä pellepuvut, puheet on melkoiset ja varsinkin kovaääniset, hihnalla neljä laatikkoa kaljaa ja perässä muutama paketti makkaraa. Ensimmäiset oluet avataan reippaana jo autossa, joka on parkissa omani vieressä, takapenkillä haulikot suojapusseissaan.
Kellohan oli tässä kohtaa jo huikeat 9:10.

Kausi alkaa virallisesti klo 12.

Tiedän pysyä loitolla siitä suunnasta, jonne kuulin heidän aikovan.

Mutta meillä oli kiva päivä. Söimme hyvin ja paljon, jälkiruokiakin oli triplaten ja soitin tuonne mäen päälle ja kutsuin lisää porukkaa kahvipöytään. Juttelua, seurustelua, naurua ja tarinointia.

Kolmessa sukupolvessa.

Sunnuntaiaamuna mies ottaa koirat ja lähtee niiden kanssa metsään. (Ei metsälle.... heh! Kävivät tosin sen verran kävelemässä tutun joen vartta jo lauantai-iltana, että näkivät onko ankoille tänä kesänä viety hernettä tai muuta syötävää. Ei ollut. Hiljaista oli.)

Minä luin lehden loppuun ja join teeni, sitten kiskoin päälle trikoot ja painuin reippaalle lenkille, tarkoituksena vähän kävellä aikaa vastaan eli oikeasti hiki päässä.

Erinomainen lenkki, tosi hyvä fiilis.

Hätäinen suihku, koska tuon tunnin aikana oli päässä muhinut suunnitelma.

Minä tykkään vaihtaa järjestystä. Huonekalujen järjestystä siis.

Meidän olkkari on sen mallinen, etten ole koskaan (lue: ikinä) tyytyväinen nykyiseen vaan seuraava (joka on edellisten edellisten toistoa) on aina parempi. 

Joten, vaikka mies ei ollut vielä palannut koirien kanssa, eipä muutaman kalusteen siirtäminen tosinaiselle mikään ongelmatilanne ole. 

Siitä heilahti keinutuoli ruokahuoneen puolelle ja sohvapöytä sivuun, tuolit ulos ja nakitin vielä tyttären kantamaan sohvan tyynyt ja huovat terassille tuulettumaan.

Kesken kaiken hässäkän mies saapuu. Kertoo paljon hänen viilipyttymäisestä luonteestaan, kun ainoa lakoninen kommentti on: jaaha, taas. Perkaan marjat ensin ja autan sitten.

Loppujen lopuksi olen melko tyytyväinen. Ensinnäkin: onpahan jälleen kerran siivottu isolla ässällä. On nimittäin pesty ja kuurattu joka nurkka ja sohvan alunen.

Kun hankin, ja nyt vihdoin sen teen, ison rullaverhon olkkariin, TV:tä pystyy katsomaan silloin kun siltä tuntuu. Meillä on nimittäin yksi suurimmista ongelmista se, että ikkunoita on paljon ja ne osoittavat etelään JA länteen. Näin ollen meillä ei paista joko telkkariin tai silmiin aurinko aamulla yhdeksältä, aina muulloin kyllä.

Paiskasin myös ison olkkarin pöydän pois jaloista. Olen kaupitellut sitä kirpparilla pitkään, mutta en tunnu pääsevän eroon. Nyt olkoon meidän vintin varastotilassa.

Kannatin myös puita sisälle. Kohta on syksy. Oikeastaan aika ♥. 

Hivenen teki mieli pistää takkaan tuli, ihan vaan kuvaamista varten. Se vaan on niin massiivinen ja lämmittää jopa yhdellä lämmityksellä niin, että meillä ei nukkuisi kukaan seuraavana yönä. 

Samaan syssyyn kun into oli päällä, pesin neljä koneellista pyykkiä (mm. olkkarin tuolien päälliset), tein koirille vihannessosetta, koska vannon ja vakuutan myös niiden kohdalla aidon ruuan syömiseen. Meidän mummokoira (tai pappakoirakaan, kuvassa) ei olisi kaikkine sairauksineen tuossa kunnossa ilman ruokavaliota, sanokoon tästä kuka vaan mitä vaan.

Muuten, yksi hulluimmista ostoksista ikinä: pölynimurituoksu.

Ehhehe, hekottelin ajatusta pitkään: talo joka tuoksuu pölynimurille. Mutta ei, siis jonkinlainen hämärä jauhe, jota ripotellaan lattialle ja sitten imuroidaan, ja sen tuoksun pitäisi levitä imurin kautta koko talouteen.......

Näin ihanteellisessa maailmassa. Talossa, jossa on Dyson, tämä ei toimi. Se nimittäin ei palauta ilmaa säiliön läpi huonetilaan... vaan eipä hätää. Ripsuttelin kamaa lattioille ja annoin hetken siinä seistä ennen imuroimista, ja se tosiaan tuoksui raikkaalle.

Vuoden turhake ehdottomasti, mutta kerrankin hauska sellainen.

Nyt saa syksy tulla. Kuivuri saa pöristä omenapaloja. Siirapilla ja kanelilla ja ilman. Oi, nam!

Viinirypäleetkin alkaa sinistyä. Jännä miettiä mitä niistä tänä vuonna tekisi. Mehua kun meillä ei varsinaisesti mene. Pystyisiköhän niistä veivaamaan hilloa? Kun marja on pikkuriikkinen ja siemenet sisällä kovin isoja....

Sadonkorjuuta

Tein kuivurilla bataattisipsejä:

kuorin bataatit ja vetelin juustohöylällä lastuja, joihin ripottelin vähän päälle perunankuorrutetta (sis. mm. valkosipulia) ja annoin pöhistä. Älyttömän hyviä!!

Tosin vinkki vitonen: niitä ei ehkä olis kannattanut vetäistä kulhollista yhdeltä istumalta (mutta kun hyvä kirja vei mennessään enkä huomannut.....) Bataatteja oli nimittäin lähdössä reilu 3 kg ja vaikka menivät pieneen kulhoon, niiden kuitupitoisuus oli melko huima..... ja allekirjoittanut vietti muutaman tukalan hetken veskissä kun pakki meni ihan sekaisin. Paska loppu siis hyvällä stoorilla muuten.   =)

Pakastimessa muutama jäljelle jäänyt voitaikinalevy.

Kas, jääkaapissa vähän ylijäänyttä juustoraastetta. Ne yhdistämällä saa kohtuullisen kivat naposteltavat. Nopeaa ja näppärää. En edes vaivautunut rikkomaan kananmunaa voitelua varten, sen kuin ripottelin juustoraastetta noille leikatuille tangoille ja uuniin.

Kahvipöytää koulujen alkupäivänä.

Laitoin keväällä kaksi tainta avomaankurkkua laatikkoon.

Toinen on tehnyt uskollisesti pulleita pötkylöitä ja hölskytyskurkkuja on syöty omasta maasta. Vähän katkerana jo vilkuilin sitä toista, että "kelpaa siinä kukkaa vääntää muttei mitään sen enempää".... ja sitten eräänä päivänä siellä oli keltaisia palloja.

Siis mitätäh?? Mitä ihmettä olen ostanut? 

Ilmeisesti jokin toinen lajike avomaankurkkua, olisko joku melonikurkku tms? Kurkulle maistuu mutta on huvittavan näköinen.

Tyrnit on lähes kerätty. Joka ilta lasillinen smoothieen. Pakkasessa tolkuton määrä pusseja pakastettu tuoreena, yksi kuivurillinen kuivattuna rouheena.

Poskilihat kiristää ajatuksestakin, mutta kaipa ne vitamiinit tulee tarpeeseen. Soijamaito loiventaa kitkeryyttä jonkin verran, ja ostin tänään appelsiinikeittoa myös seuralaiseksi....

Ansaittu vapaapäivä. Yksinäinen "yhden päivän viikonloppu" keskellä viikkoa.

Päiväkahvi terassilla, vaikkakin ihan hetki kuvan ottamisen jälkeen taivas vaihteeksi repesi ja vettä tuli hetken niin maan perusteellisesti..... alkaakseen taas muutaman minuutin jälkeen paistaa kirkkaasti.

Länsi-Suomen sää: arvaamaton ja yllättävä!

Kuivurista puheenollen: kuivattelin eri juureksista lastuja yllämainitulla tekniikalla. Ja heitin kuivat lastut koneeseen ja jauhoin pilkkeeksi. Lisäsin vielä kourallisen kuivattuja suppilovahveroita ja voila, meillä on "keittopohja". Eli vähän kuin "lihaliemi" paitsi ettei mitään sinne päinkään.

Mutta jotain, minkä voi heittää soppaliemeen antamaan makua.

Sienistä pitäisi tulla se umamin maku, se, mikä korvataan teollisissa tuotteissa E621:llä eli natriumglutamaatilla. Tästä ei periaatteessa puutu kuin suola, muut maut on ihan aitoa.

Ja ennen kaikkea: sanokaa nyt miten nätti tuo pullo on!! ♥  Voisin pistää näitä riviin jonnekin pöydälle.

(Kirpparilöytö taas kerran...)

Lounas nuorimman tyttären kanssa. No jaa, lounas klo 15? 

Jokin ateria kuitenkin.

Lohi paistui uunissa ja lanseerasimme yhdessä uuden lisukkeen: väririisi.

Kun tavis riisi ei juuri maistu miltään ja toisaalta pakastevihannekset on äärettömän helppoja, ne yhdistämällä sai kivasti väriä lautaselle.

Mainitsemattakaan, että oli hyvää. 

Perinteet

Kun tuli tuossa edellisessä puhuttua niistä meidän perheen perinteistä liittyen koulujen alkamiseen, pohdin mitä muita perinteitä meillä on. Monella perheellähän on esim. jokin juttu liittyen tiettyihin juhlapyhiin, asiat vaan tehdään aina samalla tavalla.
Mitkä on perinteitä, mitkä vaan tapoja?? Mikä niiden ero on? Varsinainen pohtimisen aihe.

Jos aloitetaan vuoden alusta, järkytyksekseni pitää päätyä aina toukokuulle, ennen kuin keksin mitään perinnettä, nimittäin Karoliinan päivään. Meillä ei juhlita nimipäiviä enkä koskaan seuraa kalenterista milloin kenenkin nimpparit on. (Tästä seuraa tilanteita, kun töissä en yhtään tajua miksi joku tuo sinne kakkua ja pullaa.....)

Mutta kuten joskus aiemmin kerroin, Karoliina-nimellä on meidän perheessä vahvat perinteet ja sitä juhlimme. Toukokuun 20. päivä merkitsee siis meille paljon, ja silloin on aina tarjolla jotain tavanomaista parempaa kahvipullaa. Olosuhteiden pakosta Karoliinanpäivän-kahvit on monesti siirretty edelliseen/seuraavaan viikonloppuun, mutta kuitenkin. Joka vuosi ne juodaan.

Elokuulla on aina Perniön Laurin Markkinat, ja siihen liittyy oleellisesti, että perhe käy yhdessä syömässä markkinaletut (muurinpohja-mallia) ja yleensä juomassa kahvit. Kun vanhempani muuttivat tänne 2006, isä on sen jälkeen joka vuosi vaatimalla halunnut tarjota nämä. Emme kieltäydy.

Toivottavasti keksin jossain matkan varrella jotain muutakin, nimittäin seuraavana mieleen tulee vain se koulujen eka päivä ja siihen liittyvät lettukestit. Markkinat osuu yleensä suunnilleen koulujen alkua edeltävälle viikonlopulle, joten lettusia popsitaan elokuussa taajaan...

Ylipäänsä alkaa tuntua, että kaikkiin perinteisiin liittyy jonkunlainen syöminen. Onko Suomalainen perinnekulttuuri sitä, että syödään, juodaan ja ollaan yhdessä? Ehkä tavallaan.

Voisin kuvitella, että hauska perinne olisi vaikka joka vuosi viedä perhe yhdessä kuumailmapallolennolle tms. mutta ehkä syömiset on hivenen helpompi järjestää?

Syksy on Suomessa pitkä ja melko synkkä. En mitenkään keksi mitään säännöllisesti toistuvaa juttua koko syksylle, ennen kuin on aika aloittaa joulun odotus, ja meillä tällä pienellä kylällä on 6000 asukkaan kyläksi varsin mahtavat joulukadun avajaiset.

On partiolaisten tonttuparaati, iso toritapahtuma, jossa erilaista myytävää, joskus ollut seppä takomassa, valitaan Pukkien Pukki (joku paikallinen yrittäjä tyypillisesti), Joulupukki tonttuineen saapuu paikalle, heitellään karkkia. Kaikenkaikkiaan mahdottoman kiva ja iloinen perjantai-ilta.

Tähän meidän perheessä liittyy se, että haemme aina paikalliselta Kebab-ravintolalta kebsut, jotka syömme kotona kun ilotulitus räiskäistään taivaalle. (Naapurimme pitää tuota kebab-paikkaa, ovat tulleet Suomeen Kosovosta joskus 90-luvulla ja ovat ehdottomasti suloisista suloisimpia naapureita ja aivan hurjan hyviä kokkeja!! Perniön Kebab voitti Radio Novan "Suomen paras"-kilpailun vuosia sitten.)

Joulu on luonnollisesti se, mikä varmasti joka perheessä luo omat perinteensä. Tiedän myös, että toisille joulu on sillä lailla pyhä, ettei siihen liittyviä perinteitä edes ole lupa ajatella muuttaa.

Meillä vietettiin ehdottomasti melko perinteisiä jouluja vuosia kun lapset oli pieniä: tiedättehän, kinkku, laatikot, kalat, lahjat ja kuusi tykötarpeineen. Edelleen haluaisin olla kotona Joulurauhan julistusta katsomassa ja päästä sen jälkeen saunaan. Nykyisessä työssä se ei aina ole mahdollista. Mutta olemme muokanneet sitä niin, että sauna + ateria voidaan hoitaa muulloinkin.

Kun äitini kuoli ja itse vaihdoin työpaikkaa, samalla vapautui ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen mahdollisuus olla joulun aikaan vapailla. 2009 lensimme ensimmäistä kertaa Thaimaahan (isäni vietti/viettää siellä talven) ja vietimme erilaisen joulun. Ne joulut toistuivat muutaman kerran, sittemmin vaihdoimme loma-ajankohdan kevääseen. Mutta teemasta erilainen joulu emme enää luovu. 

Meille joulu on mielentila, ei tietty päivä kalenterissa tai tietyt ruuat. Tämän nuo muutama muualla vietetty joulu opetti.

Nuokin ruokailijat ovat muutaman vuoden kasvaneet täksi jouluksi... 

Mitä teillä tehdään, mistä voisitte käyttää nimeä perinne?