Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2016.

Paskin haaste: elokuu

Kuva
Joskus käy niin, että koko kesä mennään merkillisessä euforiassa eikä listalle oikein löydy mitään. Sitten kolahtaa ja kovaa, ja hupsista: jälleen löytyy ihan sitä ihtiään vaikka kuinka. Lyhyesti, paskaa piisaa: - 1.  työpaikka:  tekivät mulle sitten ensin kivan oharin, jolla kustiin lomat (kun on sijainen, ei voi laittaa lomia koneelle ja kun ne ei ole koneella, niitä ei oteta huomioon työvuorosuunnittelussa. Olen siis virkavapaalla (anteeksi, työvapaalla, palkaton loma) syyskuussa kaksi viikkoa, jotta saan edes jotain lomaa.... JA kuuntelen sujuvasti muiden natinaa aiheesta "miten sulla on noin paljon lomapäiviä jäljellä, mikset käytä niitä". Tämän jälkeen ilmoittivat pontevasti, että "nyt on jatkot koneella" ja kas, olivat sitten armossaan oikein laittaneet meikäläiselle kaksi kuukautta ! Siis KAKSI kuukautta, ei edes vuoden loppuun. Haistakaa itse!! Kuva netistä. Ei , liitto ei todellakaan tee tälle asialle mitään . Onhan työnantajalla varmasti tukevat p

Väriestejuoksu

Kuva
Joskus loppukesällä työpaikan tyhy-vastaava laittoi sähköpostiin ilmoituksen, jossa kertoi, että talo maksaisi ison osan, jos joku haluaisi lähteä Turkuun juoksemaan väriestejuoksuun . Tiesin vanhastaan, että yksi työkaveri oli sitä viime vuonna kokeillut ja tykännyt, joten heitin osaston seinälle haasteen, että kerään joukkuetta. Neljä ihmistä saatiin kasaan. Neljä, seitsemästäkymmenestä.... Tänään ajettiin aamulla Turkuun, jossa olikin melkoinen show jo meneillään. Juoksijoita lienee ollut yhteensä 4000-5000. Me olimme viimeisessä lähdössä joten näimme alkujumpat ja osan porukan maaliintulot. Tässä vielä niin puhtaan valkoisissa paidoissa. Lenkki oli n. 3,75 km pitkä, Endomondon mukaan. Me hölkättiin osa, osa käveltiin. Esteitä oli matkalla ehkä kymmenkunta. Toinen toistaan hauskempia pomppulinnoja: liukumäki, ylihyppypomput, ryömintäalustaa, kengurupalloja ja muuta. (Käykää katsomassa toi sivusto . Siitä saa hyvän kuvan esteistä. Kaikki voi kiertää ja toisaalta kaiki

Rintasyövästä

Kuva
VAROITUS: Tällä kertaa ei kovin kevyttä jutustelua ole luvassa, vaan täyttä asiaa. Myös kuvat (netistä) ovat pelkkää asiaa (joskin netti näyttää olevan pullollaan noita pirun kauniita vaaleanpunaisia kuvia....) **** Rintasyöpä. Carcinoma mammae. Tai mamma CA niin kuin töissä puhutaan. Rintasyöpään sairastuu vuosittain n. 5000 naista. Itse asiassa lähes joka kahdeksas sairastuu. Siitä vaan laskemaan tuttavapiiriä…. sulle ei, sulle ei, sulle ei, sulle tulee , sulle ei, sulle ei…. Lottovoitto? Harmi vaan, että lotto on epätodennäköisempi. Rintasyöpään sairastuu myös miehiä. Kyllä, miehiä. Vaikka se onkin miehillä harvinainen, mahdoton se ei ole (kuten esim. eturauhassyöpä olisi naisilla). En paljastane enää tässä vaiheessa suuria perhesalaisuuksia kun kerron, että isäni sairastui rintasyöpään toukokuussa 2016, leikattiin kesäkuussa ja käy nyt läpi siihen liittyviä hoitoja (sytostaatit ja myöhemmin sädehoito). Jotain positiivista: Suurin osa rintasyöpään s

Viikonlopun viettoa kotioloissa

Kuva
Poika ilmoitti tulevansa tyttöystävän kanssa käymään. Hurja suunnittelu tietenkin ruuan suhteen, vaikka myönnettäköön, että olisin suunnitellut muutenkin kun kerrankin olen vapailla viikonlopun. Lauantaiaamuna menen paikalliseen markettiin hakemaan vielä perunoita ja jotain viimehetken juttua. Kaupan kassajonossa tajuan, että tänään alkaa sorsastus. Jonossa on nimittäin kaksi  tosimiestä . Niitä, jotka metsästää...  *silmien pyörittely hymiö* Päällä pellepuvut, puheet on melkoiset ja varsinkin kovaääniset, hihnalla neljä laatikkoa kaljaa ja perässä muutama paketti makkaraa. Ensimmäiset oluet avataan reippaana jo autossa, joka on parkissa omani vieressä, takapenkillä haulikot suojapusseissaan. Kellohan oli tässä kohtaa jo huikeat 9:10. Kausi alkaa virallisesti klo 12. Tiedän pysyä loitolla siitä suunnasta, jonne kuulin heidän aikovan. Mutta meillä oli kiva päivä. Söimme hyvin ja paljon, jälkiruokiakin oli triplaten ja soitin tuonne mäen päälle ja kutsu

Sadonkorjuuta

Kuva
Tein kuivurilla bataattisipsejä: kuorin bataatit ja vetelin juustohöylällä lastuja, joihin ripottelin vähän päälle perunankuorrutetta (sis. mm. valkosipulia) ja annoin pöhistä. Älyttömän hyviä!! Tosin vinkki vitonen: niitä ei ehkä olis kannattanut vetäistä kulhollista yhdeltä istumalta (mutta kun hyvä kirja vei mennessään enkä huomannut.....) Bataatteja oli nimittäin lähdössä reilu 3 kg ja vaikka menivät pieneen kulhoon, niiden kuitupitoisuus oli melko huima..... ja allekirjoittanut vietti muutaman tukalan hetken veskissä kun pakki meni ihan sekaisin. Paska loppu siis hyvällä stoorilla muuten.   =) Pakastimessa muutama jäljelle jäänyt voitaikinalevy. Kas, jääkaapissa vähän ylijäänyttä juustoraastetta. Ne yhdistämällä saa kohtuullisen kivat naposteltavat. Nopeaa ja näppärää. En edes vaivautunut rikkomaan kananmunaa voitelua varten, sen kuin ripottelin juustoraastetta noille leikatuille tangoille ja uuniin. Kahvipöytää koulujen alkupäivänä. Laitoin keväällä k

Perinteet

Kuva
Kun tuli tuossa edellisessä puhuttua niistä meidän perheen perinteistä liittyen koulujen alkamiseen, pohdin mitä muita perinteitä meillä on. Monella perheellähän on esim. jokin juttu liittyen tiettyihin juhlapyhiin, asiat vaan tehdään aina samalla tavalla. Mitkä on perinteitä, mitkä vaan tapoja?? Mikä niiden ero on? Varsinainen pohtimisen aihe. Jos aloitetaan vuoden alusta, järkytyksekseni pitää päätyä aina toukokuulle, ennen kuin keksin mitään perinnettä, nimittäin Karoliinan päivään . Meillä ei juhlita nimipäiviä enkä koskaan seuraa kalenterista milloin kenenkin nimpparit on. (Tästä seuraa tilanteita, kun töissä en yhtään tajua miksi joku tuo sinne kakkua ja pullaa.....) Mutta kuten joskus aiemmin kerroin, Karoliina-nimellä on meidän perheessä vahvat perinteet ja sitä juhlimme. Toukokuun 20. päivä merkitsee siis meille paljon, ja silloin on aina tarjolla jotain tavanomaista parempaa kahvipullaa. Olosuhteiden pakosta Karoliinanpäivän-kahvit on monesti siirretty edelliseen/seu