Takkaprojekti

Vanha takka tuli tiensä päähän ja kesän projekti oli purkaa vanha ja syksyllä pohtia sitten uutta.

No, mikäänhän ei koskaan mene kuin kuuluisassa Strömsössä, ei tämäkään. Ensinnäkin havahduttiin mielettömään menneeseen paloriskiin takkaa purkaessa, kun selvisi, että se oli luvattoman heikkoa tekoa. Onni onnettomuudessa, ettei mitään sattunut. Purku sinänsä oli helppoa, tiilethän oli lähinnä purkalla liimattu toisiinsa.....

Pinta kuorittu.

Tästä eteenpäin piti oleman rankkaa työtä, 

irtosi 1,5 tunnissa suunnilleen potkimalla.

Siivo kaiken keskellä oli tosiaan järkyttävä. Se pölyn määrä on jotain sanoinkuvaamatonta. Onneksi oli rakennettu muovitunneli suoraan ikkunaan, joten suurin pöly meni ulos ja tiilien poisheittämisen jälkeen muovin siivoaminen oli kohtuullisen helppoa.

Melko kiva pohja jäi jäljelle.

Vanhaa reikää hyödynnetään jatkossa nuohousluukkuna.

Sitten oli lattia betonoitu siistiksi ja seinä maalattu useaan kertaan. Piti vain ohimennen käydä hakemassa valitsemamme takka ja laittaa se paikalleen. Eikös juuri silloin alkanut jotkin Bauhausin hullut päivät ja haluamamme takka oli kokonaisen satasen halvempi - ja nehän myytiin loppuun päivässä. 😠

Yritin tilata takan nettikaupasta, mutta liikkeet eivät toimita liikkeestä toiseen, vain keskusvarastolta. Joten lähin olisi ollut Tampereella. 

Ihan ei rahkeet riittäneet siihen, että olisi lähtenyt sieltä hakemaan, joten homma jäi syysloman alle hautumaan. Onneksi takkamalli, jonka halusimme, on sellainen, ettei sen kohdalla tarvitse odotella betonin/laastin kuivumisia tms. vaan sitten kun se on paikalleen laitettu, sen voi ottaa käyttöön saman tien.

Sitten olikin yhtäkkiä jo lokakuu ja parina iltana oli lenkin jälkeen olevinaan vilpoisaa. Harmi kyllä oli myös sen verran matalapainetta, etten halunnut alkaa keittiön liettä lämmittämään, joten poltin kynttilöitä - ja kävin tilaamassa vihdoin takan. 

Miehet sen lopulta raahasivat sisään, omani ja kaverin. Pikkasen toista sataa kiloa painoa, sen kaksi miestä kantoi, todetakseen sisällä, että se olisi ollut kevyempi ilman sitä kuljetusta varten tehtyä puukehikkoa, jonka myös toivat olkkariin. 😅  Vaan sattuuhan näitä. 

Seuraavaksi odoteltiinkin nuohoojaa tekemään reikää piippuun. Polttelin sen aikana kynttilöitä, mikä itse asiassa lämmitti yllättävän paljon peltikuorta. Ei niitä turhaan lämpökynttilöiksi mainosteta.
(Nuohooja tulee vasta marraskuun alussa, mutta toistaiseksi pärjätään näin.)

Ei ihan vielä asennossaan.

Eikä nuo tötterötkään tule jäämään siihen päälle....  *huoh*

Harmi, että muurissa on piipun reikä nimenomaan tuossa, missä on. Eli kuvasta katsoen jotakuinkin suoraan takan takana, keskellä tuota kulmasta oikeanpuoleista seinää. Muuten takka olisi asetettu kulmittain, mutta S-mallinen mutka piippuun olisi ollut paitsi hölmöyttä, myös fyysisen tilan vuoksi älytön, joten siinä se sitten seisoo. 

Keittiön hellaa polttelin varovaisesti ja se kuivatti mukavasti talon sisäilman, jolloin lämmön tunne tuli pelkästään kuivumisesta. Puuhella on ihan parasta. Muutama vilpoisa yö tuossa oli, mutta osuivat viikonloppuun, jolloin ehti poltella yhden kierroksen aamulla ja toisen myöhemmin, niin pinta jäi lämpimäksi. Näin arkisin ei muuta ehdi, kuin pari pesällistä laittaa, mutta lämpenee se silläkin. 

Ahvenanmaan viikonloppu

Nelisen vuotta sitten käytin Bonon näyttelyssä Eckerössä Ahvenanmaalla ja siitä jäi kivat muistot. Päätin ilmoittaa Boogien samaan paikkaan ja ottaa pitkän viikonlopun retkeilyn kannalta ilman tulostavoitteita. Parasta kaikessa oli, että sain vielä handlerin kehään, koska jännitän itse niin paljon, että koirakin on kuin jäykkä .... 

Lauantaina aamulaivalla yli. Hytissä oli vähän levotonta, kun aamulenkki oli jäänyt väliin. Ajoimmekin suoraan laivalta Getaan ihan saaren pohjoisosaan ja lähdimme retkelle Getabergetille. Tuon reitin varrelta löytyy myös luola ja useita mahtavia kiipeilykallioita. Siellä oli meidänkin kulkiessa kiipeilijöitä, jotka kantavat ne bonnel-patjat suojaksi ja pelkin käsi- ja jalkavoimin kapuavat muutaman metrin korkeuteen kiviseinää. 

Heti reitin alussa oli outoja kivikasoja. Niitä oli satoja ellei tuhansia.

Ihmisen kasaamia, syy miksi, ei selvinnyt.

Reitti kulki runsaasti pitkin kallioita ja en lähtisi sinne sateella, jäisellä kelillä tai muuten edes sateen jälkeen. Sileä kallio on järjettömän liukas märkänä, sitä se oli paikka paikoin nytkin, kun edellispäiväisen sateen jälkeen muutamassa kohdassa oli kosteaa.

Pian kivimuodostelmien jälkeen paljastui aukea paikka, jolla kallio muodosti yhdensortin amfiteatterin. Kuvasta ei näe, mutta kallio muodosti "penkkejä" toinen toisensa perään. Niillä oli kiva istua ja pistellä eväät parempiin suihin.

Kiipeilykallioissa oli monissa kohdin magnesiumjauheet käsien jäljiltä. Yhden poikatrion näimmekin kapuavan, mutta en kehdannut alkaa heitä häiritsemään kuvaamalla. Oli se hienon näköistä, kun ihminen roikkuu käsien ja jalkojen varassa selkä alaspäin ja pääsee siitä nousemaan pystysuoraan ylös... Taitavia nuoria.

Punagraniitti oli kaunista auringossa. Tässäkin kalliossa on kuin jonkun sivuprofiili. (Huomasin vasta jälkeenpäin kuvia läpikäydessäni.)

Aivan reitin päässä laskeuduttiin kauniille rannalle, jossa voisi kesäaikaan todellakin pulahtaa. Koirat sen tekivätkin, me emme.
Koko reitti oli jotain 5 km luokkaa. Tietyistä kohdista johtuen en suosittelisi huonojalkaiselle, mutta todella kaunis ja ihmeellinen se oli. 

Retken jälkeen oli ihan kivakin mennä kirjautumaan hotelliin. Koiratkin olivat tyytyväisiä ja loppuilta meni lähinnä kirjaa lukiessa.

Sunnuntaina Boogien kehä oli vasta klo 13 aikaan, joten meillä oli hyvää aikaa kiertää kaupunki aamulenkkinä. Maarianhamina on kaunis ja tykkään varsinkin merikorttelista kovin. Sunnuntainahan mikään ei ole auki, mutta katsella voi kuitenkin. 
Siitä, ettei mikään ole auki, olimme toki sen osalta hämmästyneitä, että olisimme halunneet mennä syömään jonnekin näyttelyn jälkeen ystävien kanssa, mutta ainoat ravintolat avoinna olivat lähinnä sporttibaareja. Eivätkö paikalliset halua syödä ulkona sunnuntaisin?

Maarianhaminaa aamuauringossa

Lähdimme ajelemaan Eckeröön 11 aikaan ja saavuimme sen verran aikaisin hallille, että Boogie sai vielä rentouduttua esittäjänsä kanssa ja minä panikoida huolella....

Näyttelyn jälkeen suuntasimme Träsket-nimiselle luontopolulle, koska kuten sanottua, jos kiviseltä saarelta löytyy suota, pakkohan se on käydä katsomassa. Myös täällä oli kivikasoja hautamuodostelmien muodossa, ja toki se suokin.

Kaunis reitti tämäkin. Hyvin runsaasti kallioita pitkin kulkeva reitti, matkan varrella kauniita sekametsiä sekä mm. marjakuusia luonnonvaraisena. 

Ajelimme melko nälkäisenä takaisin Maarianhaminaan ja viestittelimme ystäville suunnitelmista. Päädyimme läheiseen sporttibaariin, jossa olemme kerran aiemminkin syöneet erittäin hyvät pizzat, joten koska päivän sankari oli kohtuullisen rento, lähdimme hyvissä ajoin jo yksille.

Pizza ei pettänyt taaskaan. Vaihdoimme rauhassa kuulumiset ystävien kanssa. Hekin olivat olleet näyttelyssä, mutta heillä koirat olivat kehässä jo klo 9 niin emme näyttelypaikalla tavanneet. 

Maanantaina aamulla ajoimme vielä Ramsholmeniin, jonne kuitenkin ehdottomasti kannattaisi mennä keväällä kukkaloiston aikaan. Kaunis se oli nytkin, mutta kurainen. Toisaalta nyt siellä ei laiduntanut lehmiä, koska koirien kanssa on aina vähän turhan jännittävää kävellä laidunalueiden poikki....

Päivä oli pilvisen puoleinen, mutta sillä lailla lämmin, että hyvin viihtyi.

Reitti oli lyhyen napakka. Niin pitikin, laivaan oli tarkoitus ehtiä. Joten kävelyn jälkeen auto jälleen alle ja kohti Stallhagenin panimoa, jossa on kokemuksemme mukaan aina järjettömän hyvä ruoka, eikä todella pettänyt tälläkään kertaa.

Päätellen suuresta määrästä työmiehiä, jotka tulivat haalareissaan, olimme oikeaan aikaan paikalla lounaalla.

Kalapihvi, muussi ja salaatti suli suuhun.

Pestopasta oli kuulemma myös taivaallisen hyvää.

Mies tykkää Stallhagenin oluista, mutta panimolta emme niitä ostaneet, koska olimme ehtineet hakea kaupasta jo muutenkin tuliaiset ja samalla muutaman purkin jokaista sorttia. 

Se, minkä voisi vinkiksi antaa, on, että moni muukin todennäköisesti haluaisi ostaa valmiissa pakkauksessa esim. 2 purkkia jokaista laatua. On tylsää, että valmiit packit on pakattu aina täyteen vain yhtä.

Luulisi, että noita pahvipakkauksia voi muotoilla esim niin, että ihminen lastaisi siihen itselleen haluamansa oluet ja sitten setti vaan liimattaisiin kiinni. Sen kuljettaminen nimittäin 12-packissä olisi helpompaa kuin irtotölkkien.

Idean saa varastaa vapaasti käyttöön.

Gårdsbutiken on viehättävä, vaikken mitään ostettavaa löytänytkään.

Ajoimme auton lähelle satamaa ja teimme vielä hyppelyn pitkin kaupungin syrjiä. Löysimme mm. äärettömän kivalla paikalla olevan koirapuiston (metsässä) ja samoin urheiluhallilta lähtevän pehmeän ja kauniin kuntoradan. 

Laivalle päästyä seuralaiset olivat valmiit ottamaan rauhallisesti kuuden tunnin laivamatkan ja kieltämättä itsekin oli aika takki tyhjänä. 

Kiva reissu, kivoja reittejä ja ihanaa olla kotona.

Kuukausikuva: syyskuu

Elokuun loppu oli eritoten märkä. Sitä viimeistä viikkoa, jolla kuukausi vaihtui syyskuuhun, korosti aamujen yllättävä (no, yllättävä ja yllättävä....) hämäryys, eli katuvalot oli aamulla lenkille lähtiessä päällä ja joinain aamuina sammuivat kesken lenkin, kun oli valoisampi aamu, mutta joinain paloivat loppuun saakka.

Kuva otettu aamulla klo 6:05 kun tultiin kotiin. Surullisen harmaata. 

Onneksi tuo syyskuun ensimmäisen päivän aamu oli vain aamu. Päivällä kirkastui ja ilta oli totta puhuen oikein kaunis.

Muuten syyskuu oli sään puolesta aika kiva. Ulkoilukelit pysyivät hyvinä ja varsinkin nyt viimeinen viikko oli todella yllättävän lämmin. Tosin yöt ovat aika ajoin niin kylmiä, etten jaksa uskoa ananaskirsikan hedelmien valitettavasti kypsyvän ollenkaan.... harmi.