Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Tälle viikolle löytyy yksi hyvin kuvaava sana: puusouvi .  (Ja se kyllä jatkuu tulevallakin viikolla...) Vaikka maalämmön ansiosta lämmittäminen onkin nyt edullista, meillä tykätään takkatulesta ja elävän tulen tuomasta lämmöstä silti. Asuinkerroksessa (eli keskikerroksessa) meillä on hyvin harvoin patterit edes päällä, vain eteisessä ja sekin lähinnä lapasten ja kenkien kuivaamista varten. Vintti on vilpoisa joten siellä lämmitys tulee talon keskuslämmityksellä, samoin kellarissa. Puuta kuitenkin kuluu kohtuullinen määrä aina talvessa ja sitä on hankittava lisää kuivumaan, koska poltamme vain ns. ylivuotista puuta. Mies tilasi rankoja paikalliselta sahalta. Nämä kun saadaan pilkkeiksi, on talvelle 2018-19 ja ehkä 2019-20 tiedossa muhevia lämpöjä. Meillä on sellainen työnjako, että mies sahaa ja minä pilkon. Olen tykännyt heiluttaa kirvestä jo ihan teinitytöstä lähtien. Kun teini-iässä olin pakotettuna vanhempien kanssa veneilemässä, pursiseurojen saarissa oli aina

VAROITUS: Sisältää kuvia eläimistä ilman nahkaa, siis lihakset paljaana!!  Ei välttämättä miellyttävää katsottavaa!! Kun olin noilla vapailla, tehtiin vielä toinenkin reissu nuorimman tyttären, Ipanana tunnettu, kanssa. Suuntana tällä kertaa pääkaupunkiseutu ja Heureka . Koska täältä ajaa reilun puolitoista tuntia sinne, ja oltiin tietenkin tehty koirien kanssa kunnon aamulenkki alle, oli pakko haukata jotain. Kokemuksesta Heurekassa on sika-kallista eikä ruoka ollut viimeksi (öööhhh, useita vuosia sitten....) edes kovin kaksista. Joten luottoravintola Espoon risteyksessä: IKEA.  (Jään odottamaan jotain kantis tarjousta, minähän syön tuolla nykyään joka kuukausi....) Lihapullat vaan toimii, ei auta.  NAM!! (Ja kun vertaa hintoja: Heurekassa hampurilainen 24,90, lihapullat taisi olla 5,90/annos) Pilvisenä päivänä aivan oikea kohde. Heti ensimmäisenä valkohai, jolla suussaan hylje. Näytti totta puhuen savukalalta..... Ponin luuranko, taus

Neljä vuotta sitten kun isot laivat olivat viimeksi Suomessa, meillä ei ollut vapaata ja jotenkin tuntui hassulta ajaa tunti työpäivän jälkeen katsomaan laivoja. Jälkiviisaana totean, että olisi kannattanut. Kun lopetin valvomisen viime torstaina, alkoi muutama vapaa, vähän normaalia pidempi pätkä. Kutsuttakoon sitä sitten vaikka mini-kesälomaksi. Perjantaina ajoimme tutuille Turun liepeille ja siitä kaupunkiin, jossa Aurajoen rannalla oli alue purjeveneille ja kaikenlaista oheistoimintaa. Tuolla lossilla pääsi myös "joen yli", tosin se ajoi viistoon, mutta ottaen huomioon jonot Förille (=jokilautta), tuohon mahtui enemmän ja se osui meille sopivaan kohtaan paluumatkalla kun palasimme autolle. Pirates of the Caribbean Aurajoki Käytiin jokilaiva Bruno II:lla syömässä tosi hyvät  metsästäjänleivät, aurinko paistoi tässä vaiheessa täydeltä terältä. Bore, ennen vanhaan tällä mentiin Tukholmaan. Nyt se on vastaavassa

Tämän viikon haaste osuu sillä lailla aivan kohdilleen, että luultavasti jotakuinkin joka vuosi teen saman asian samalla viikolla. Kyse siis marjojen pakastamiskauden aloituksesta. Vuorossa: mansikka. Meidän portin ulkopuolella kasvaa muutamia ahomansikoita. Vuosi vuodelta ne koettivat levitä ja pari vuotta sitten niitä olikin jo tosi paljon. Nyt jostain syystä heinä/ruoho valtaa alaa ja ne jäävät sinne tukehduksiin. Tosi harmi. Muutamia punaisia herkkuja olen kuitenkin napsinut suuhun asti. Varsinaiset pakastusmarjat hain luottotoimittajaltani läheiseltä tilalta. Meidän isot lapset olivat heillä töissä nuorempana muutamana kesänä ja heiltä saan aina hyvälaatuista marjaa. Tänäkin vuonna tilasin ns. pientä mehumarjaa, koska soseutan aina kaikki pakastusta varten eikä marjan tarvitse olla isoa ja siinä mielessä ensiluokkaista. No, hakiessa havaitsin, että nämä eivät ole pientä nähneetkään. Kyllä on taas niin hienoa marjaa tarjolla.... ja halvalla. Ikionnellinen!!

Kuvaus yhden sairaanhoitajan yhdestä yötyövuorosta. Meidän sairaalan, itse asiassa meidän osaston, yövuorojen työaika on 20:30 - 7:15. Näin kun olen illantorkku, normaalioloissa hakeudun sänkyyn lukemaan helposti jo 21 jälkeen. Arvatkaa vaan miten hauskaa on aloittaa työvuoro kun yleensä silloin menisi nukkumaan. No, valittamatta asiasta enempää, tykkään kuitenkin jollain perverssillä tavalla siitäkin vuorosta. Minusta tämän työn suola on potilaat ja pippuri sitten vuorotyö. Meillä on Suomen suurin yksittäinen vuodeosasto. Meidän potilaspaikkamäärä on 43 kun talo on kirjaimellisesti viimeistä sijaa myöten täynnä. Päivisin osasto jaetaan kolmeen soluun, joissa jokaisessa on ns. oma henkilökuntansa, öisin se jaetaan kahtia. Johtuen muutamista yhden hengen eristyshuoneista, jako ei mene ihan tasan puoliksi, mutta karkeasti yöllä kaksi hoitajaa vastaa n. 22 potilaasta. Yleensä jako on sairaanhoitaja/lähihoitaja. Meillä on käytössä ns. hiljainen raportti. Tarkoittaa sitä, että hank

Sanottakoon, että olen lukenut tuosta otsikossa vihjattavasta sarjasta sen ensimmäisen kirjan. Järkyttävää sontaa!!! Minun nuoruudessani  (silloin kun porukka kulki luu tukassa ja ratsasti dinosauruksilla.....) ilmestyi joku typerä tyttöjen lehti SinäMinä, ja Fifty Shades of Grey oli just jonkun Jallun ja SinäMinän sekasikiö. Ei todellakaan tarvinnut lukea ekaa osaa enempää, eikä varsinkaan maksaa latiakaan mennäkseen katsomaan sen elokuviin.  (Minun mielipiteeni.) Dinosaurukselle sille sopiva pipo!! Suloinen työkaveri näitä tekee. **** Mutta otsikkoon. Ei tarvitse matkustaa sademetsään nähdäkseen aivan hurjan määrän eri sävyjä vihreästä. Hakkuaukealla, katse kohti peltoa ja sen takan toista hakkuuta. Sama paikka, ihan vähän eri valo ja tunnelma on heti toinen. Sademetsää?? Ehei, pururataa ja sen maastoa. Hauska kivi, jonka halkeama tosin liikkui kun otin siitä tukea. Seisoin kyllä päällä, mutta varoin tuota irtoavaa osaa.  **** M

Koin tuon viime viikkoisen tavan melko hauskaksi: listata kuvia, joita on sen viikon aikana otettu. Niistä näkee aika äkkiä mitä on tullut puuhailtua. Vaikka kuvaankin aika paljon, koetan kuitenkin välttää kuvaamasta ihan samoja juttuja useita kertoja . Paino sanalla "koetan"..... Tälle viikolle muutama erikoinen juttu: mies ja koirat heitti talviturkin. Tai siis mies, koirathan on uineet jo monta kertaa. Minä jänistin. Vetosin siihen, että vesi on kuitenkin kylmää ja hitsi kun harmitti rannassa ettei uikkaria tullut mukaan. Pojat kun se näytti hauskalta! Bono ui jo tosi hyvin. Tämän lätäkön vesi oli hurjan kirkasta. Sellainen metsälampi. Meidän vakiolampemme Suuri pelastaja lähti vauhdilla kun mies sukelsi. Laiheliini märkänä. Ei tarvinne tätä koiraa laittaa dieetille... Tää on sellainen "elämäni miehet" -kuva. Ne, jotka vielä asuu kotona. Ensi kerralla kyllä itsekin!! Sitten tuli tehtyä nettiostoksia.