perjantai 21. toukokuuta 2021

Koronasta (olisiko viimeinen osa?)

En olisi itsekään reilu vuosi sitten uskonut, että edelleen tänä vuonna ollaan tässä tilanteessa moisen taudin suhteen. Vähättelin ja kutsuin sitä vähän tavanomaista tiukemmaksi influenssaksi. Paljonpa tiesin.

Ihmiset käyttävät tosi hienosti maskeja. Jos viime vuonna oli kummajainen mennessään kauppaan kuonokoppa päässä, tänään sitä kiinnittää huomiota niihin, joilta se puuttuu. 
Henkilökohtaisesti en niistä millään tavoin tykkää, minusta ne ahdistaa pidemmän päälle ja ilmeisesti en ole vielä löytänyt oikeaa mallia, koska jotkut ovat niin isoja, että tunkevat silmille ja toisaalta toiset tahtovat mennä suuhun puhuessa..... (Epäilemättä vika on naamassa eikä maskissa...)

Pahaa pelkään, että ainakin töissä tullaan vielä pari vuotta kulkemaan jatkuvasti maski naamalla. Toivon vaan, ettei jää pysyväksi tavaksi. Jotkut tietyt kiinalaismerkit aiheuttavat hillitöntä ihottumaa kasvoihin, toiset haisevat rotanraadolle, kun muovipakkauksen avaa....  Mutta niin vaan on meilläkin kuistilla pari pakkausta maskeja ja siitä otetaan mukaan kauppaan lähtiessä yms.


Kävin rokotuksella, kun vuoro tuli. Ikävuoro, työnantaja ei edelleenkään pysty näitä henkilökunnalle tarjoamaan, koska jossain valtiotaholla on tehty päätös, ettei terveydenhuollon henkilökuntaa tarvitse mitenkään priorisoida rokotusten suhteen. Se on mukavaa tietää olevansa tarpeellinen valtiovallankin mielestä. 

Lähipiiristä ei onneksi ole sairastunut kuin jenkkisisko perheineen. Siellä siskon mies käytti 2 kk happipulloa joutuessaan kulkemaan portaat yläkertaan, koska ei pystynyt muuten liikkumaan.  Tämä siis niin sanotun toipumisen jälkeen....  Edelleen ovat jonkin verran rajoittuneita rasittavamman liikunnan suhteen ja sairastivat siis viime kesänä!

Olen tässä vuoden varrella paitsi hoitanut koronapotilaita (tosin vain sen aikaa, että heidät on siirretty varsinaiseen koronayksikköön), nähnyt muutamien "toipuneiden" keuhkokuvia, keuhkopolilla kun töitäni olen tehnyt. Melko karua katsottavaa. En olisi uskonut minkälaista jälkeä se tosiaan jättää perusterveenkin ihmisen elimistöön ja mitä tuhoa tekee keuhkoissa, kun taudin kunnolla sairastaa. Keuhkokudoksesta tulee juustomaista, sellaista pienireikäistä Oltermannia. Näin mielellään liikkuvana ihmisenä sitä arvostaa kummasti toimivia keuhkoja....

Sanotaan, että jos tupakoitsijalle näyttää kuvan tervakeuhkoista, se ilmeisesti harvemmin motivoi tupakoinnin lopettamiseen. Noiden koronakeuhkojen näkeminen taas minusta olisi ihan terveellistä niille, jotka vähättelevät tautia edelleen ja toteavat voivansa sen tuossa ohimennen sairastaa. Toki jokainen päättää itse, mutta tekisin vastuuttomasti, jos en toisaalta kertoisi tässä mielessä omakohtaista kokemusta. Lisäksi on epäreilua ottaa riski, että sairastuu ja samalla tartuttaa muita. Kaikki kun eivät ole perusterveitä.  Tuo tauti tappaa ihan oikeasti!

Rokotuskokemus: onnistuin eksymään uuden paikkakunnan terkkarissa. Pysäköin auton juuri sille parkkikselle, joka oli osoitettu rokotukseen tulijoille, näin siinä ihmisiä ja ajattelin tyytyväisenä, että seuraan heitä ja päädyn oikeaan paikkaan. Ja kun seuraavassa hetkessä katseeni nostin, olivat kadonneet. Pufff!

No, otin jalat alleni ja päätin, että kyllä moinen ovi jostain löytyy. Kiersin ja ihmettelin, kokeilin ovia.... 
Lopulta päädyin ilmeisesti normaalin lääkärivastaanoton tiloihin, josta ystävällinen hoitaja saattoi oikeaan paikkaan. Sen oven edessä, mistä mentiin sisälle, oli pysäköity pakettiauto ja se blokkasi näkyvyyden oveen, jossa toden totta oli iso kyltti: rokotukset. 😁
Odottelin vuoroani viitisen minuuttia, nimellä kutsuttiin, Kela-kortti tarkistettiin, hiha ylös, neula käteen, laastari ja kiitos. 
Vartin istuskelu odotustilassa ja kiitokset. Ainakin täällä oli järjestetty tosi asiallisesti, että yhdestä ovesta sisään (miinus allekirjoittanut...) ja toisesta ulos. Sellainen läpijuoksu-politiikka. Toimi erinomaisesti. Paikalla oli SPR:n vapaaehtoisia jutustelemassa ihmisten kanssa. Tarjosivat vettä ja mehua iäkkäimmille ihmisille ja kysyivät tasaisin väliajoin jokaiselta onko vointi ok. 

No, pisto nyt ei kummasti tuntunut. Mutta iltapäivästä olo oli outo, vetämätön. Lisäksi hillitön päänsärky iski päälle ja totta puhuen seuraavana aamuna olo oli jokseenkin kammottava. Töihin päädyin vain näkemään sahalaitoja silmissä ja lopulta oksentamaan. Passittivat migreenicocktailin jälkeen kotiin....
Jos tämä ensimmäisestä, kieltämättä nyt jännittää melkoisesti se toinen. Kuuleman mukaan nimenomaan Pfizerista on porukka ollut tosi kipeää jälkimmäisen jälkeen. Noh.... jos tämä paskiainen saadaan maailmasta torpattua tällä, on se sen arvoista. 

keskiviikko 19. toukokuuta 2021

Arki on parasta

Olipa mahtava viikonloppu. Olin vapaalla torstaina ja ajelin aamusta tekemään pari verijälkeä koirille. Meillä on tulossa koe samoihin maastoihin heinäkuun alkuun ja saatiin samalla hyvä mahdollisuus kävellä metsät läpi nähdäksemme, ettei esim. metsää ole harvennettu niin paljon talven aikana, että sinne ei voisi koetta järjestää. Ihana aurinkoinen päivä, hyvässä fiiliksessä käveltiin neljä jälkeä.

Seuraavana päivänä sitten miehen kanssa mentiin viemään koirat sinne ja tuo natiainenkin teki hyvää työtä! 👍  Ehkäpä sen uskaltaa ilmoittaa kokeeseen jo tänä vuonna.
Perjantaille oli sovittu myös kaikkien vanhempien kanssa yhteinen kahvi, joten tuon aamureippailun jälkeen pistettiin vähän kotia siivoukseen ja laitettiin pöytää koreaksi. 

Olipa ihan tosi kiva saada kaikki vanhemmat yhdellä kertaa. Eivät ole aiemmin käyneet meillä tuolla uudessa kodissa niin nuuskittiin sitten heidän kanssaan joka nurkka. Näin, miten appiukolla sormet syyhysi päästä tekemään yläkerran tulevaa makkaria. Toivottavasti sattuisi yhteisiä vapaita viikonloppuja, niin vaari saa tulla avuksi, jos haluaa. Hän on ollut meidän luottopakki kaikki nämä vuodet, mitä rakennushommiin tulee, ja tykkää tulla tekemään, kun omassa kodissa ei ole vastaavaa puuhaa. 

Lauantaina sitten pistettiin pöytä tuplaten kivaksi. Kaikki lapset puolisoineen (miinus yksi) tulivat brunssille ja istuttiinkin pitkään syömässä. 
Poika otti toisen auton lainaan ja kävivät heittämässä keikan Espoossa ja veivät auton sitten päivän päätteeksi Turkuun, mistä tytöt ottivat sen seuraavana päivänä käydäkseen mun isän luona. Ihanaa kun lapset vierailee itsenäisesti!


Brunssi on katettu


Pensasmustikkaa




Yksi lempiyhdistelmistäni: lakat ja narskujuusto


Oma porukka

Tehtiin sitten vielä tyttöjen kanssa retki puutarhalle kun netti paljasti yhdellä läheisellä puutarhalla olevan vielä tyrnin taimia. Tyrni ja vadelma ovat ne kasvit, joita ehdottomasti haluan. 
Ajeltiin porukalla ja hyvä, että oli näitä hillitsijöitä mukana. Minähän olisin ostanut kaiken. Yhdestä kasvista/puusta Ipana joutui huomauttamaan, että "äiti, se ei mahdu edes autoon...." 😀


Tyrnit laatikoissaan.
Aidattuna, koska eräs valkoinen puutarhuri.... 

(ja vähän peurat ja puput)


Saattoi lähteä lapasesta myös kukkien osalta


Tupantuliais-orvokit ♥

Sattui kyllä ilmojen puolesta ihan paras mahdollinen viikonloppu. Saatiin tosiaan tehtyä pihajuttuja, kun piha on tällä hetkellä jota kuinkin tyhjä. Ehkä siitä tulee viihtyisä kesäkeidas. Ihmiselle, joka on mallia "äkkiä nyt heti valmista", tämä on vähän luonnetta kasvattavaa. 

Kelit ovat sallineet myös koirien uimaharjoitukset. Olen tosi mielissäni, että Merlin osoittaa suurta kiinnostusta vettä kohtaan ja on jo pulahtanut pariin kertaan. Kylmäähän se vielä on, mutta selkeästi sillä on halu veteen mennä. 


Sumuinen aamu pikkulammen kallioilla

Keittiö on lähes valmis. Herra Ikea on kiitettävästi toimittanut loppuja etusarjoja, ja vahingossa jopa ylimääräisen kaapin rungon... 
Pari laatikon etusarjaa puuttuu vielä, ja yhden apteekkikaapin mekanismin palautan ja teen kaapista vain hyllykaapin. Tuo apteekkimekanismi on niin hassun mallinen (kapenee alaspäin). ettei siihen lopulta mahtuisi mitään, kun kyse on vain 30 cm leveästä alakaapista. Onneksi ovat joustavia tuolla ja liiat/väärät/ylimääräiset saa palauttaa.


Yhdestä yläkaapista puuttuu vielä ovi ja kaikista vetimet

Sitten tuli maanantai. Hyvä aamu: herätys 4:37, koska miehen aamuvuoroviikko ja olin itsekin lähdössä aamuun. Käytin koirat lenkillä heti viideltä ja tulin kotiin lukemaan lehteä. Tänä maanantaina vaan ilman teetä, koska oli muutamia labroja, joista yksi paastokoe. 
On muuten kertakaikkiaan kamalaa jättää edes juomatta. Miksi juuri sellaisena aamuna oikein erikoisesti janottaakin, kun tietää, että pitää olla ilman?

No, menihän se. 

Naamasi, kun olet paastonnut....  

Kävi sillä lailla hauskasti/hassusti, että töissä pukuhuoneen ovi on tavallisesti tosi painava ja tiukka. Sitä siis tarvii kunnolla repiä. No, minä tempaisin sisään mennessäni ja se olikin jotenkin ihan löysä ja lähti kirjaimellisesti kädestä ja tömähti seinään. (Kuulin jälkeenpäin, että siitä oli valitettu ja ilmeisesti korjattu....)
Tietenkin pukkarissa seisoi pomo ihan silmät selällään. Purskahdin nauruun. "Ei, en ole yhtään huonotuulinen, vaikkakin nälkäinen kun on paastokokeita....  Niin, toi oli ihan vahinko, miten se nyt oli noin kevyt...."

Selitä siinä. Mahtoiko uskoa? 😂  Ainakin se vähän varovasti kysyi "onhan sulla aamupala mukana". 
Luuli kai, että puren joltain potilaalta pään irti ensi töikseni. 

Mutta voi veljet, harvoin maistuu kahvi yhtä hyvältä, kuin moisen jälkeen. Pääsin siis ensimmäisten joukossa piikin alle, ja kaikki kunnossa. Mahtavaa!

maanantai 10. toukokuuta 2021

Elämänmuutoksia

Arkipäivien plussapostauksessa vähän vihjailinkin jo kertoneeni lääkärille ikäviä uutisia. Olen irtisanoutunut.

Päätöstä en tehnyt kevyin perustein. Onhan tämä muhinut ilmassa jo reilun vuoden. Ilmapiiriongelma töissä on ollut paikka paikoin käsinkosketeltava ja olen ollut onnellinen töissä vain polilla. Pärstäperusteinen johtaminen ei vaan sovi itselleni.
Kyselin mahdollisuutta erilaisiin "vaihtoihin". Olisin toivonut työnkiertoa kasvattaakseni osaamistani, halusin kouluttautua ja kokea uutta. Kysyin vuorotteluvapaata. Kaikkeen vastattiin yksiselitteisesti, ilman perusteluita "ei".  En nähnyt hirveästi vaihtoehtoja.

Muuton jälkeen palikat alkoivat loksahdella paikalleen: sain soiton itselleni täysin uudesta paikasta ja tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. Joten jo kesäkuun alussa puhaltavat uudet tuulet. Katsotaan. 

En lähde ovet paukkuen, en polta siltoja takanani.
Olen aidosti pahoillani, että en saa kouluttaa kollegaa polityöhön ja lääkäri jää yksin. 
Ja jännittää aivan hitokseen.

Ehkä ihmisen kuuluu vaihtaa noin 10 vuoden välein?


Silmät laitettu kuosiin: ripsien ja kulmien kestoväri.

Olen käynyt tekemässä yhden vuoron uudessa paikassa. Porukka otti todella avoimen iloisesti vastaan. Sain kysellä tyhmiä, sain kyseenalaistaa, sain vastauksia.

Osastonhoitajan kanssa vaihdoin muutaman sanan. Nauroin tekeväni nyt isoja muutoksia, olkoon viiskymppisen villitystä. Vaihdoin osoitetta ja nyt työpaikkaa. Jospa pidän miehen, lapset ja koirat vielä. 😂



Kuisti on kuin kasvihuone. 
Vielä en uskalla laittaa maisseja ja sisäkasveja pihalle,
yöt ovat olleet sen verran viileitä.

Jossain kohtaa koti alkaa olla remontin osalta tehty. Keittiöstä puuttuu vielä joitain etusarjoja, laatikostot ovat paikallaan ja toivon mukaan tällä viikolla saadaan sähköt ja sitä myöten liesi ja uuni käyttöön. 
Viikonloppuna tehtiin myös pikkuremppaa vessaan. Mies laittoi sinne uuden pöytätason ja vielä pari pienempää hyllyä, joten sain tavarat paikoilleen eikä lattialla ole enää mitään. JEE! (Miten helppo siivota kun imurin saa joka koloon!)

Tilasin Torista pitkän harkinnan jälkeen 325 cm pitkän pitsiverhon. Se ei ollut kallis, mutta aina arveluttaa ostaa sokkona. No, kävi tuuri ja sain mielestäni aivan ihanan pitsikapan kuistille. Käsinvirkattu. Ihastelen noita ihmisiä, jotka osaavat tehdä tällaisia käsitöitä. Itse neulon kyllä sukat pakon edessä, mutta minusta ei ole näpräämään.... 


Kuistilla vihdoin verhot

Halusin jatkaa vanhan VPK:n naisosastossa muutosta huolimatta. Huhtikuun alussa en päässyt kokoukseen, koska kaikki oli kotona vielä sekaisin. Nyt päätin ottaa ajan itselleni ja lähdin pontevana liikkeelle. Varasin ylimääräisen 30 min ehtiäkseni käydä Kukkatalossa ja olin sopinut nappaavani yhden ystävän kyytiin. Joten hyvin poikkeuksellisesti moottoritielle. (Koska reitti Kukkataloon olisi siitä "suorempi".)

VIRHE!!!

Puolimatkassa ensin asfaltointityömaa, ja tuntemattomasta syystä letka pysähtyi viideksi minuutiksi täysin paikalleen, vaikka vain toista kaistaa tehtiin.
Muutama sata metriä sen jälkeen, vauhti oli juuri noussut n. 100 km/h, säikähdin kun salama iski näkökentässä taivaan poikki ja samantien alkoi tulla rakeita ikkunaan. 
Siitä pari sataa metriä ja tiellä olikin jo 10 cm raekerros:


Suvikelit

Vauhti putosi 40 km/h ja mentiin kieli keskellä suuta.
Vastaantulevien kaistalla oli jo kolme autoa pois tieltä: yksi nokka minua kohti keskikaistaleella, toinen perä pystyssä rinteessä tien toisella puolen ja kolmas nokka samaan suuntaan kuin itselläni.... 
Yksi ensihoitoyksikkö oli paikalla ja matkan aikana vastaan tuli vielä viisi lisää siniset vilkkuen. Lopulta tuli vielä Pelastuslaitoksen paloautokin.... 
Toivottavasti ihmiset selvisivät loukkaantumatta!

Minä EN ehtinyt Kukkataloon. en lopulta edes yrittänyt. Noukin kaverin ja ajettiin suoraan kokoukseen. Illalla kotiinpalatessa aurinko paistoi, (vanha) tie oli kuiva ja oli epätodellinen olo, että lumiset kuvat olivat edes totta.

maanantai 3. toukokuuta 2021

Kolmen peruspäivän plussat ja miinukset

Onhan näitä haasteita, joihin on pakko tarttua. Tämä on viime viikolta.

TIISTAI

- erittäin huonosti valvottu yö

Mies tulee iltavuorossa töistä vasta 23:30 ja lisäksi koirat oli älyttömän levottomia koko yön ja ylitseni käveltiin toistuvasti. Nukuin ennen työpäivää niin, että katsoin kelloa viimeisen kerran kolmen aikaan ja herätys oli viideltä. 

+ aamuvuoro alkoi kuitenkin hyvin enkä ollut ihan niin väsynyt, kuin kuvittelin etukäteen

+ työvuoro meni kivasti, työt tuli tehtyä hyvällä vireellä

+ kotona oli tehty lisää keittiöremppaa ja minulla on jo pari pätkää ihan oikeaa tasoa käytössä → helpottaa elämää kummasti

+ mielettömän kiva pitkä lenkki koirien kanssa

- pikkumiinus siitä, että en melkein onnistunut pihasaunan lämmityksessä alkuun, koska en löytänyt sytykepaloja ja paperi palaa huonosti

+ sauna kuitenkin lopulta valmis ja rentouduin kunnolla

+ ehdin lukea kirjaa ja juoda teetä rauhassa

Tiistaina jäätiin siis reippaasti plussalle erittäin heikosti alkaneen päivän jälkeen. Saunan sytytys harmitti hetken, koska laiskotti enkä jäänyt katsomaan syttymistä. Mutta voi pojat mikä auringonlasku saunan jälkeen, vaikkei se tietenkään kuvasta näytä niin hienolta.

KESKIVIIKKO

+ hyvin nukuttu yö, koko porukka oli ihan kanttuvei ja koirat erinomaisen hyvällä tuulella aamusta

+ keuhkopolipäivä, mikä on sinänsä työmaailmassa aina plussaa

- varovaisesti huonoja uutisia keuhkolääkärille, mutta 

+ hän suhtautui asiaan tosi iloisesti ja kannustavasti

- työpäivän jälkeen kiireellä parin paketin kautta (Matkahuolto ja R-kioski, ärsyttää, kun tavarat postitetaan eri osoitteisiin/eri tahon kautta ja niitä saa noukkia sieltä täältä) kotiin ja koirille ihan liian lyhyt lenkki, enkä ehtinyt haukkaamaan kuin jogurtin 

+ Mellin treenit, löydettiin hyvin paikalle ja vaikutti kivalta, Mellis tuntuu osaavan jotain asioita, vaikka on ihan pellossa kasvanut

Treenaan siis koiranpojalle taipumuskoetta varten tiettyjä asioita. Paikallinen koirakerho järjestää tällaisen 5 kerran kurssin. On mahdollista, että Mellistä tulisi lopulta kuitenkin meille metsästyskäyttöön koira, ainakin se osoittaa tällä hetkellä varsin hyviä ominaisuuksia siihen.

+- treenit kestivätkin laskemani tunnin sijasta kaksi, olin nälkäinen ja väsynyt, enkä ehtinyt enää kävelyttää koiria uudestaan (matkoihinkin meni 40 min suuntaansa)

+ kotona oli valmiina ruokaa, joten nälkäkiukku laantui nopeasti

Keskiviikkonakin jäätiin enemmän plussalle 3/6, vaikka muutama tylsäkin juttu mahtui päivään.
Siedän selvästi huonosti kiirettä ja nälkää. Jälkimmäinen ei ole yllätys itsellenikään, olen aina ollut herkkä laskeville verensokereille ja sana nälkäkiukku on kohdallani enemmän kuin totta. Mutta en ole aiemmin ajatellut, että tuollainen "normaali" kiire, jossa pitää vähän kruisailla paikasta toiseen toimittamassa jotain asiaa, voi olla noinkin iso stressitekijä. Ehkä päivän muu kiire yhdistettynä siihen oli iso juttu juuri tuona päivänä. 


TORSTAI

+ jälleen hyvin nukuttu yö, nukuttiin koko sakki meille pitkään eli 7:20 saakka

+ ihana pitkä aamulenkki auringonpaisteessa 

+ tekisi mieli antaa tuplaplussa: vihdoin sähkömies talossa, mutta 

- hän laittoikin vain sähköt "aluilleen", koska nyt tarvitsee laittaa kaapit yms paikalleen, että voidaan kytkeä loppuun. Ei siis vieläkään ruuanvalmistusmahdollisuutta!

+ vapaapäivä ja päiväunet sohvalla

+ toinenkin kiva lenkki

+ rento vapaapäivä, ansaitusti

Torstai oli odotettavissa plussapäivä, koska vapaalla. Hiukan himmensi iloa se, ettei sitä uunia ja liettä ole vieläkään kytketty. Laitoin sen sijaan laiskan naisen kanapataa slow cookerilla. Ruokaa se on sekin.

Työkaverit vähän naureskeli vappuviikonloppuna töissä, kun pureskelin eväitäni, että "onko sulla joku dieetti menossa vai, kun ei ole hiilareita". Kanapataa ja pakastevihanneksia, nimittäin. 
Minä kun en ole suuren suuri perunan ystävä, olen jo puolivakavasti harkinnut niiden keittämistä mikrossa. Riisiäkin pohdin, kahvinkeittimellä. En kokeillut.....

Uuden pihan muodot

Keväällä kun pakkasin, selvittelin myös somen ihmeellisestä maailmasta, että ilmeisesti uudella paikkakunnalla ei olisi lehtokotiloita. Näin...