perjantai 31. joulukuuta 2021

Vuosikatsaus 2021

Minähän kirjoitan vuosittain joulukirjeen, jossa käyn läpi mennyttä vuotta. Kirjoitan sitä itse asiassa läpi vuoden, aloitan joskus jopa tammikuussa, kuten viime vuonna.

Ehdottomasti valtavin asia koko vuoden 2021 aikana oli pienen Hillan syntymä! Me kuulimme tästä juuri ennen edellistä joulua, koska tytär on parantumaton jääkellarin lohi-fani, ja hän koki tarpeelliseksi kertoa meille, ettei voisi sitä syödä ollenkaan. Selitys oli loistava ja kalan koko oli sopiva meille muille.(Mainittakoon, että 2021 jouluna jääkellarin lohta oli sitten sitäkin enemmän, koska se todella maistuu meille kaikille, mutta oli se yksi syöjä enemmän....)


Talvi oli hieno. Jopa etelässä oli kunnolla lunta ja pakkastakin aika ajoin jopa ihan purevaksi asti. 
Meitä tämä kosketti sillä lailla, että koska talo laitettiin myyntiin heti helmikuussa, oltiin hyvin runsaasti "tien päällä" eli koiralenkeillä kun esittelyjä oli. 
Muutto oli toinen hyvin iso juttu tälle vuodelle.

Meitä lykästi omilla näytöillä sikäli, että nykyinen talo löytyi heti ensimmäisellä kierroksella.
Samalla reissulla otin myös ylinopeussakon, koska olin niin tohkeissani talosta, etten keskittynyt liikenteeseen vaan ajoin edellä menevän vauhtia. No, ansaitusti sain sakon, ja myönsinkin poliisille, että harvoin tulee näin oikeaan paikkaan. Edellä menevää ei pysäytetty, koska hän havaitsi tutka-auton ja jarrutti, minä sen sijaan pälätin jotain enkä keskittynyt ja jatkoin siis sillä liian kovalla vauhdilla.



Kesä oli myös hieno. Minähän vaihdoin työpaikkaa lennossa heti kesän alussa, vähän niinkuin vahingossa. Joskin tarkoituksellisesti. Joitain asioita vaan hiersi vastakarvaan vanhan työpaikan suhteen ja uudessa samantapaisiin asioihin suhtauduttiin heti lähtökohtaisesti hyvin joustavasti ja kannustavasti. En päätynyt missään nimessä huonompaan paikkaan, päinvastoin. Minut otettiin tosi kivasti vastaan ja olen viihtynyt, Työmatkakin on nyt 10 km lyhyempi ja oikeaan suuntaan eli niin, että aurinko paistaa takaa. Vanhaan paikkaan ajaminen oli ajoittain hyvin raskasta juuri tästä syystä, että koko 35 km sai siristellä eikä voinut olla varma näkeekö, jos sorkkaeläin tulee eteen.

Vanha talo meni kaupaksi heti kesäkuun alussa ja hengähdimme velkavankeudesta. 
Uuden talon piha on vanhaa kunnon savista merenpohjaa, joten kaikki istutukset todennäköisesti pitää tekohengittää uudelleen tulevana kesänä. Epäilen niiden selviämistä.... 

Kesä oli hieno myös säiden suhteen. Kuumaa kyllä, mutta aurinkoista ja kaunista.
Pihasauna on ehkä parasta mitä ihmisellä voi olla. Vaikka tosi paljon jäi tekemättäkin, silti paljon saatiin tehtyä ja ensi kesänä voi jatkaa.



Kesän lomaretki kohdistui jälleen Lappiin. 
Pietarsaari ja Kalajoki matkalla pohjoiseen olivat tosi hienot, suosittelen!! Lemmenjoki oli kaunis, Inari vähän mitäänsanomaton ja Saariselkä on nyt nähty. En pidä noista valmiiksi tehdyistä metsäautoteistä, joita myös latupohjiksi mainostetaan. Minusta patikoinnin tarkoitus menee siinä vähän katukävelyksi. Lisäksi vierastan niitä ihmismassoja. 
Mutta loman aikana saimme kävellä rauhassa tunturissa ilman ihmisiä ja olla aivan omissa oloissammekin. Loma oli hieno! Pyhä-Nattanen oli aivan uskomaton. Sinne on ehkä mentävä uudestaan ihan vaan siksi, että se oli niin käsittämätön.


Syksyn uutinen oli Boogie. 
Kaksi koiraa menee siinä missä yksi, lähes helpomminkin, kun niillä on toisistaan seuraa. Kolme koiraa on silkkaa typeryyttä, mutta on nuo karvakaverit kuitenkin hirveän hauskoja. Joskin menetän hermoni niiden kanssa noin kolmasti päivässä.
Ja menettäisin kahden kanssa ihan yhtä lailla, joten siinä mielessä kolme ei tee tilanteeseen muutosta.

Onneksi on koirat. Niiden ansiosta oma henkinen jaksamiseni on hyvällä tolalla. Tarvitsen todella päivittäin annoksen raitista ilmaa ja kävelyn, ja ilman koiria en takuulla huonolla ilmalla lähtisi.



Syksyllä tuli tehtyä joitain retkiä ihan eväiden kanssa ja vielä enemmän ilman eväitä. Nykyään on niin nastaa tulla kotiin ja laittaa puuhellaan tulet ja tehdä kahvi siinä. Jopa enemmän hauskaa kuin juoda se ulkona. 
Niitä laavu-keikkoja tulee kuitenkin vielä.

Meillä on tosi kivat ulkoilumaastot. Kotoa kun lähtee, laiskimmillaan voi kävellä tien yli ja on metsässä. Toisaalta 900 m käveltyään on myös metsässä, jossa on sitten huisit polut ja reitit. Vähän toiseen suuntaan pitää kävellä 1,2 km ja on metsässä, jossa tullaan etsimään sieniä yms jatkossa. Sielläkin kivat polut ja reitit, ja meidän uimalampi. 

Kaiken kaikkiaan ollaan tosi tyytyväisiä päätökseen muuttaa. Meillä on älyttömän kivat naapurit, joiden kanssa vietetään yhdessä uudenvuoden aattoa ja toisaalta tullaan varmasti tekemään yhtä sun toista jatkossa. Pihat kun on vierekkäin, on helppo pujahtaa naapuriin milloin minkäkin tekosyyn nojalla. Tuossa kadulla nähdään viikottain ja pälistään seudun asioita. Vähän sellainen "meillä lämmitetään tänään sauna, tuletteko" -meininki. Tykkään ja arvostan!!



Joulun olin melko odotetusti töissä. Kun aloittaa uutena, ikäänkuin velvollisuuksiin kuuluu tarjoutua olemaan töissä, että muut saa juhlia. Lisäksi Hilla oli vielä niin pieni, ettei tajua joulusta mitään, joten jatkossa on tärkeämpää viettää se kotona.
Me oltiin miehen kanssa joulusaunottu 23. päivä illalla. Aattona tehtiin rauhallinen lenkki ja juotiin yhdessä kahvit ennen kuin lähdin töihin iltavuoroon. Mies jatkoi mun työpaikalta sitten koirien kanssa suoraan anoppilaan yllättämään heidät iloisesti. Sai viettää siellä kivan päivän ja tuli illalla noukkimaan allekirjoittanutta töistä, joten ihan joulumieli kaikilla. 

Mies noukki pojan puolisoineen ja Ipanan joulupäivänä meille ja pääsin itse kirjaimellisesti valmiiseen pöytään. Oli kyllä ihanaa!! Lisäksi lapset innostui lämmittämään saunaa ja isot jäi jopa yöksi. (Harmi sinänsä, että menin pitkään päivään töihin 26. päivä, koska lyhyeksi jäi seurustelu....)

Varsinais-Suomessa näyttää tällä hetkellä hyvin kauniin talviselta. Toivon, että jatkuukin näin ainakin jonkin aikaa.
Yllätyksekseni olen jo pari kertaa kuullut lintujen tirskutusta metsässä. Yleensä ovat aloittaneet vasta helmikuulla, mutta sopiihan se tähän nykyiseen kiire-aikaan, että linnutkin ovat aikaisessa. Ihan titityytä ei ole vielä kuulunut, mutta se lyhyt tityy kyllä.

Mahtavaa tulevaa vuotta!! 
Onnea ja menestystä, tulkoon kohdallesi se, mistä sitten ikinä haaveiletkin!!


lauantai 18. joulukuuta 2021

Loppuvuoden tuumailuja

                                     

Edelliseen kirjoitukseen liittyen: oli tosi hauska revyy ja jälleen kerran kiiteltiin ääneen kotimatkalla päätöstä muuttaa. On se vaan niin helppoa, kun ison kirkon keskustasta kotiin menee se 25 min ovelta ovelle. 
On kiva huomata, että joskus tietyt äkkinäiset päätökset poikii positiivisuutta, vaikka siinä tilanteessa ehkä jännitti ja toisaalta mietti mennäänkö ojasta allikkoon.


Joulutunnelmissa. Ihana ihminen kävi reissussa ja toi mulle pannan, jossa poronsarvet. Tätä edelsi siis Tarton reissulla laivalla katsotut hiuskoristeet, jotka jätin jostain syystä ostamatta, ja paluumatkan laivalla ei mitään kivaa ollutkaan myynnissä. Puhuin siitä silloin, että olisi kiva mennä jouluna töihin, kun olisi jotain, edes kulkunen ponnarissa.... 
Joten nyt siis ihan muina poroina.

Psst! Tilasin kampaaja-ajan heti alkuvuoteen. Peräti kolmas kerta 7 kuukauteen. Herrändå, tästä alkaa ihan tulla tapa.


Karkkihyllyä

Työkaveri puhui kahvipöydässä tehneensä jo useana vuonna hilloa persimoneista. Sharon, kaki, mitä niitä nyt on, rakkaan lapsen monet nimet. Sopii kuulemma juustojen kanssa, tai paahtoleivälle. Miksei letuille, pannarille ja mille vaan, mihin kukakin nyt hilloa haluaa laittaa.

Minusta tuo on kivanmakuinen hedelmä ja ostan niitä usein syksyllä, kun hintataso on järkevä. Mutta enpä ollut koskaan edes ajatellut, että niistä voisi jotain tehdä. Yllytyshulluna kuitenkin.... 
Google vinkkasi paristakin ohjeesta, joissa laitettiin ihan hippunen kardemummaa ja toisessa kanelia. Minähän tykkään molemmista mausteista kovin, joten lusikankärjellinen kardemummaa ja lusikallinen kanelia tuohon kattilalliseen. 

Ja huh hei, olipa muuten sitten niin hyvänmakuinen hillo, etten sanotuksi saa. ♥ 
Minä tein näin:

Persimonhillo

6 persimonia (mitä kypsempiä, sitä helpompaa)
3 dl hillosokeria
1 dl vettä
0,5 tl kardemummaa
1 tl kanelia

Kuori hedelmät, pilko paloiksi. Keitä tilkassa vettä, kunnes pehmenevät. Minä surautin tässä vaiheessa ne monitoimikoneella sillä lailla pehmeiksi, että soseeseen jäi selkeästi vielä kokkareita. Aivan sileän hillon saa ajamalla sosemaisemmaksi.
Palauta kattilaan, lisää sokeri ja mausteet ja keitä sokerin ohjeen mukaan, kymmenisen minuuttia. Kuori vaahto, jotta saat kaunista ja kirkasta hilloa.

Luin, että kovemmista hedelmistä tulee kirkkaamman keltaista ja kypsemmistä tummempaa hilloa. Oli miten oli, tästä tuli itselleni uusi suosikki.

Ikionnellinen tietyistä ihmisistä ympärilläni! Bonon tämän kesän pentujen kasvattaja ja narttukoiran omistaja (kaksi eri henkilöä) ovat tulleet tutuiksi. No, minähän olen kerännyt noita Taika-sarjan mukeja (joista en sivumennen alunperin edes tykännyt yhtään) siten, että jokaista mukia on kolme. Sittemmin sarjaan on tullut myös näitä samankokoisia, mutta eri nimellä kulkevia, joita olen joko saanut tai itse ostanut aina yhden, tyypillisesti joulupakettiin. Viime vuonna ostin Joulupukin Pajakylästä toisen tätä Satumetsää ja tänä vuonna oli tarkoitus hankkia kolmas, mutta kas kas, sarjaa ei tehdä enää.

Huutelin sitä Facebookissa ja toinen näistä kesän uusista koiratuttavista ilmoitti, että heillä on mukeja yllinkyllin ja yksi joutaisi meille vaikka heti. Niinpä tein tikusta joulusta asiaa ja piipahdin viemään pienen joulutervehdyksen ja palluttamaan yhtä Bonon pennuista (superkaunis tyttö muuten!), ja kotimatkalle sain mukaani siis mukin. ♥ (Jatkossa painan mieleeni, miten mukeja suunnitellaan tehtäväksi, että ehdin hankkia tarpeellisen määrän, JOS nyt tätä vielä jatkan ja uusia kerään.)


Koska yläkerta on saatettu suunnilleen siihen tilaan, miksi se nyt toistaiseksi jää, sain ison sohvan rohjakkeen vihdoin sinne telkkarisohvaksi. Olohuone toisaalta huusi jotain istuinta siltä varalta, että joskus joku tulee kylään.... 
Ikea oli helppo vaihtoehto ja Ektorp vielä helpompi. Erityisen helppoa oli se osuus, kun netistä tilaa ja jää vaan odottamaan.

Se nyt ei mennyt ihan Strömsönä kuitenkaan.
Olimme lähdössä Raskasta Joulua -keikalle. Päätin kuitenkin, että ehdin kuin ehdinkin tilata yhden sohvan siinä juuri ennen. No, tilasin, Visa vinkumaan ja iloisena konserttiin. Seuraavana päivänä tarkistin sähköpostiin tullutta tilausvahvistusta ja hitsiläinen, sohvan väri oli joku beige. Nooouuu!
Tutkimaan pystyykö tilausta vielä muokkaamaan, eipä tietenkään, vaikka toimitus oli sovittu vasta viikon päähän.
Tylysti peruin koko roskan, se oli yllättävän helppoa.
Ja sitten perään uutta tilausta, tällä kertaa tarkistaen kolmeen kertaan, että koko ja väri oli oikein.

Se, minkä kämmäsin jälkimmäisellä kerralla oli toimituspäivä. En hoksannut muuttaa, joten eihän täällä ketään ollut paikalla sitä vastaanottamassa. Mutta jätin postille puhelimessa ohjeet laittaa se autokatokseen, koska vettä tuli kaatamalla.

Kun ajoin työpäivän jälkeen kotiin, mies oli metkan näköisenä pihalla. 
Autokatoksessa oli litteä laatikko.
Mmmhh!! Sohva siis tuossa?? 
Keräsimme rohkeutta ja avasimme ja simsalabim, kyllä siellä oli sohva. Jotenkin blondina olin kyllä ajatellut, ettei sohva sentään tulisi itse rakennettavana, mutta hei, Ikea.....


Varsinais-Suomi soi meille melko kivan viikon pakkasineen. (No, oli siinä kymppi liikaa mun makuun....) Sittemmin yllättäen tai sitten ei, muuttui kuraksi, loskapaskaksi ja niin edelleen. Ja kun tienpinnat on nyt ihastuttavasti märät, on hyvä heittää siihen pakkanen jälleen päälle. 😕

Tänään aamulla lenkillä oli taas lipsuvaa: askel eteen ja puolikas taakse. Ja selkä jumittaa lupaavasti. Se niistä tulevista yöunista. 
Toisaalta sääennuste lupaa onneksi pidemmälle menevää pakkasjaksoa ja vähän luntakin.
Saatan tehdä toisen satsin jäälyhtyjä, koska ne edelliset pääsivät kaikki sulamaan ja olisi kivaa, jos aattona tai ylipäänsä joulunpyhinä saisi kynttilät pihalle kauniisti. 

Hurjan kiva uutinen meidän jouluun: Ipana pääsee lomille 23.12. ja on lomilla uudenvuoden yli! ♥
Koko perhe ilmeisesti joulupöydässä. ♥♥♥

Luulen, että tämä kanava asettuu nyt joulurauhaan!
Ihanaa ja rauhallista joulunaikaa teille kaikille! Nauttikaa, levätkää, tehkää sitä, mistä eniten tykkäätte!

tiistai 7. joulukuuta 2021

Joulua odotellessa

Jouluhullu nainen täällä, päivää!!

Työvuorolistan mukaan olen kiinni koko joulun, mutta se ei haittaa. Tänä vuonna pieni Hilla on niin pieni, ettei hän vielä tiedä joulusta mitään, ja lisäksi oma perheeni on samanlainen kuin minä: joulu on mielentila, ei tietty päivä kalenterissa. ♥  

Tänä vuonna toki täytyy vähän pohtia miten onnistumme yhdistämään kaikkien työvuorot ja kiinni-olot yhteiseen ruokapöytään, mutta jos niin ei käy, sitten vietämme vaan useamman joulun. Ei huono vaihtoehto sekään! Tähän meillä on jo totuttu.


Ipana tiesi viime lomalla käydessään vain, että on kiinni joko joulun tai uudenvuoden, mutta ilmeisesti Puolustusvoimat eivät päätä noita listoja kovin varhaisessa vaiheessa, ja voi olla iloinen yllätys saada lapsi kotiin jouluksi nopeallakin aikataululla.


Minua on nyt hemmoteltu urakalla sään puolesta. Ainakin edelliset kolme kertaa vapaapäivinä on ollut kuulas ja kirkas päivä ja olen saanut ulkoilla ihanassa auringonvalossa ja oikein helliä sillä kirkkaudella.
Lisäksi havaitsen itsessäni yllättävän piirteen, että ihastelen tuota kuuraista ja valkoista maastoa. Tämän havainnon tein jo viime vuonna, ja näköjään sitä vanhemmiten alkaa enenevässä määrin nauttia siitä, että ON useita vuodenaikoja. Varsinkin, jos miettii, että ei siitä niin montaa vuotta ole kun vietimme sen viiden kuukauden mittaisen marraskuun sateineen ja rapoineen lokakuusta maaliskuulle. 


Joulupöytää olen vähän rakentanut eteiseen, ja lisäksi aloitellut pikkuhiljaa joulun karkkipöydän valmistamista. Koska lämmitän päivittäin takkaa ja puuhellaa, en ole erityisemmin kaivannut kynttilänvaloa, mutta sain ihanalta työkaverilta noita oransseja lyhtykoison kukkia, jotka on maljassa hauskat kynttilärimpsun joukossa. (Sain myös koison juurakoita, jotka toivon mukaan juurtuvat ja lähtevät kasvamaan....)

Pientä pikkujoulutunnelmaa olen hakenut tilaamalla itselleni ja miehelle liput teatteriin, jossa menee revyy. Pitäisi olla sellainen, että illalla on poskilihakset hellänä nauramisesta. Samoin ostin taas parin vuoden tauon jälkeen liput Raskasta Joulua -kiertueelle. Sikäli kun sitä voidaan järjestää epidemia-tilanteen takia...... 😡

Noin ammatillisesti olen vuoroin kauhuissani ja vuoroin valmis itkemään tätä meneillään olevaa tilannetta. Tää on ihan älytöntä. Tosin varmasti ihan odotettua ja todennäköisesti näillä tullaan menemään jatkossa sitten vuosittain.... mutta silti. Huoh!

Alkukesän harjoitteluloma

Työnantaja vaatii, että kesäkuukausien aikana on pidettävä tietty määrä lomapäiviä pois, ellei erittäin painavasta syystä niitä suunnittele ...