Kuukausikuva

Varsin henkisesti tiukan tammikuun jälkeen aloitetaan vuosi niin sanotusti alusta. Mainittakoon, että olen edelleen aivan äärettömän väsynyt ihan fyysisesti liian monien valvottujen tai liian vähän nukuttujen öiden jälkeen. Täytyy koettaa tässä paikkailla pikkuhiljaa....

Otin heti tammikuun eka päivä yhden valokuvan omalta terassilta. Ajatus oli, että alkaisin ottaa vastaavan kuvan joka kuukauden 1. päivä ja mahdollisesti keräisin kuvat loppuvuodesta sitten jonoksi. 

Jos ei muuta, ainakin siitä näkisi miten säätila elää ja muuttuu. (Eipä silti, tässä oli ihan tammikuussa kelejä reunasta ja äärimmäisyydestä toiseen....)

Tammikuussa iltapäivällä 15 jälkeen oli jo melko hämärää. Ja kuten kuvasta näkyy, eipä tarvitse hirveästi lumikolaa lykkiä. 

Se, mikä vähän harmitti tässä ajatuksessa, on, että yhden kuukauden aikana on nähty jos minkälaista säätä ja tästä kohtaa otettu kuvakin on ollut useaan kertaan hyvin erinäköinen. Mutta onpahan nyt. 

Huomenna seuraavaa!

Ulkonäön päivitys

Koska olen aivan tumpelo tietotekniikassa ja en ole päässyt sinuiksi bloggerin logiikan kanssa, muokkasin blogin ulkonäön takaisin vanhaan tuttuun "näytä kaikki" muotoon, koska törmäsin jossain satunnaisessa paikassa omaan kirjoittamaani tekstiin ja jäin miettimään mitä muuta sinä vuonna tapahtui....

Koska tuosta vanhasta näkymästä ei ollut suoraa pääsyä vanhoihin tapahtumiin ja teksteihin, alkoi harmittaa se hakeminen.

Joten vassokuu.

Hyvästien jättö on haikeaa

Lauantai iltapäivä: treffit Turun keskustassa, mennään porukalla syömään sinne "kuuluisaan" Pincho Nationiin, jossa siis tilataan appsilla....  (Säilytin appsin puhelimessa pikkujoulujen jälkeen, koska ajattelin, että tuo voisi olla hauska paikka käydä perheen kanssa purtavalla. Moitteista huolimatta ihan lystikäs paikka.)

Ravintolan paras puoli: melko meluisa, joten oma keskustelu jää todennäköisesti kaikilta kuulematta. 

Toisaalta aivan liioitellun täynnä, tilauksen tekemisestä sen aloittamiseen menee 20 min ja siitä valmistumiseen toiset 20 min. Ehtii oikeasti jo tulla nälkä.

Syödään tapaksia, tilataan listalta läjä kaikenlaista ja jokainen maistele mitä haluaa. Ruoka on pitkälle uppopaistettua ja rasvaista, mutta maukasta. Mausteissa ei ole säästelty ja annokset on kauniita ja jopa huvittavia pienissä leikkimökin astioissa.

Ihan etualalla ehkä joku pasta.

Takana puulevyillä kaksi Ndujaa, sitten skagen-vohveli ja valkosipulileipä ja katkaravut.

Meitä on neljä syömässä, me ja poika ja nuorin tytär. Yhteensä kiskotaan menemään 40 annosta tapaksia (pitää sisällään jokaiselle kaksi jälkiruokaa.... jotka tuli ennen kuin viimeinen ruokatilaus...) ja lisäksi neljä juotavaa. Vettä upotetaan kitusiin muutama pullollinen.

Hellän haikeaa! Kaikilla tosi kiva fiilis. Juttu lentää pöydän ympärillä kuin milloin tahansa, nauretaan paljon....

Muutama päivä myöhemmin poika ajaa auton pihaan, kantaa kitarat, vahvistimen, tietokoneet yms sisälle. Pihassa halataan! ♥  Mies lähtee viemään poikaa vielä muutamaksi tunniksi kotiin. Lähtö olisi yöllä, lentokenttäbussi 2:30.

Seuraavana päivänä saan töihin viestin, että Frankfurtin kenttä on ihan luuseri paikka, pieni ja epäkäytännöllinen ja toiminnot kuin suoraan itä-Saksasta... sitten seuraan loppupäivän Flightradar24 sovelluksesta, miten kone nousee ja missä se lentää.......  Tirautan pienet itkut koiralenkillä illalla. 

Yöllä on tullut hyväntuulinen viesti "miksei kukaan vastaa viesteihin", "Ai juu, teillä onkin yö"

Lopulta kuvaa uudesta asunnosta, viestiä että kaikki on hyvin, matka meni rauhallisesti ja täällä ollaan.

Seuraavan yön nukun kuin tukki!

Mies on ollut muuttamassa Ipanaa edellisen illan. Aika ronttaaminen kamoissa, vaikka periaatteessa asunto oli muuttoa vaille valmis.

Ystävä laittaa viestin: älä huoli, elämä kantaa kun on saanut hyvän pohjan. Ja itken taas.

Muutoksia tulevaan 2023

Näin vuosikatsauksen jälkeen on hyvä vähän pohtia suunnitelmia ja tavoitteita tulevalle. Meidän kohdalla tulee melko suuria muutoksia.

Heti tammikuun alussa pojan tyttöystävä ottaa siivet alleen ja lentää Hanoihin Vietnamiin. Palaa siis kotiin Suomessa vietettyjen vuosien ja opiskelujen jälkeen. Loppukuusta poika lentää perässä. Molemmilla vain yhdensuuntainen lippu eli paluusta ei ole tietoa. 

Löytyykö sieltä töitä, löytyykö omannäköinen elämä, sitä lähtevät etsimään ja tekemään..... 

Haikeaa! Äärettömän haikeaa ja samalla tunne onnistumisesta: olen kasvattanut nuoren, joka uskaltaa kokeilla ja luottaa siihen, että elämä kantaa myös toisella puolen maapalloa. Olen saanut mahtavan miniä-kokelaan, vähän kuin kolmannen tyttären. He pärjäävät kyllä!

Aasia on suuri, joten varmasti kahdelle korkeakoulutetulle löytyy töitä. Toisaalta tietävät kyllä, että Eurooppa on vain tässä kulman takana ja aina voi palata takaisin ilman tunnetta, että olisi jollain tavoin epäonnistunut. Päinvastoin. 
Itse saatoin jopa sanoa, että olisi kiva jos palaisivat. Voisihan tuo sikäläinen anoppikokelas muuttaa Eurooppaan, ehkä. Koska fakta kuitenkin on, että valitsemallaan alalla työnäkymät keskittyvät vahvasti enemmän länsimaisiin maihin. Mutta katsotaan miten tämä tästä etenee.... 
Ainakin saattaa olla tiedossa joskus lomareissua siis jälleen Aasian suuntaan.

Toisaalta marraskuussa tuli huikean hienoja uutisia: vanhempi tytär on saanut opiskelupaikan XAMKista ja aloittaa siellä opinnot näillä näkymin tammikuussa 2024. Seuraa muutto Kouvolaan, jossa kampus sijaitsee... 
Tämä ihanainen perhe siis lähtee kolmen tunnin matkan päähän. 

Ehkä jopa edellistä isompi huokaus. Samalla kuitenkin toistamiseen onnistumisen tunne: ovat valmiit kokeilemaan siipiään, todenneet, että opiskelemalla maailma avautuu ihan eri tavoin. 

Maantietä riittää ja se ole kuin renkaat alle.

Näillä näkymin nuorin, Ipana, sentään jää tänne alueelle edelleen. 
Jatkaa toistaiseksi töissä eikä ehkä enää haaveile lähdöstä Libanoniin YK-joukkoihin, kuten välittömästi armeijasta kotiuduttuaan.
Itse äitinä yritän houkutella hakemaan yhteishaussa jonnekin opiskelemaan, mutta toisaalta armeijavuoden jälkeen on tietenkin kiva vähän kerätä rahaakin tulevaa varten. Kunhan ei jämähdä sinne. 

Katotaan mihin vuosi johtaa.
Melkoisena vitsinä tässä on jo ehditty puoli viikkoa kuulla "varhaisista" aamuista.... 
(Varha = Varsinais-Suomen HyvinvointiAlue)