Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2020.

Lukusuositus

Kuva
Luin kyllä jo keväällä Tehy-lehdestä juttua, miten TYKSin tehon hoitaja kirjoitti dekkaria.... Sittemmin juttua oli myös Hesarissa tai jossain.... No, nyt sain Patun kirjat käsiini ja voi pojat! Vahva lukusuositus. Luonnollisesti tässä kohtaa omin tuon hoitajan itselleni ja totean, että meidän tehon hoitaja . Tyksiähän me Salossa ollaan....  😉 Kuvassa kirjat väärinpäin eli Salaisuuksien Galleria ensin, siinä esitellään tyypit. Varjojen saari on itselläni vielä vähän kesken ja olen nauttinut. Ahmin molemmat tiiviillä aikataululla, noin kolmessa neljässä päivässä molemmat. Tämä näin välipalana. Teen lukulistaa vuoden kirjoista erikseen, julkaisen sen sitten vuoden vaihteessa....

Töihin paluu

Kuva
Olen nyt ollut takaisin töissä reilun viikon. Viime viikolle työpäiviä siunaantui hienosti kolme: polipäivät (ma & ke) ja sitten sunnuntai. Tälle viikolle sitten polit ja tiistai, eli tein tähän alkuun tällaisen hyvin tyypillisen neljän päivän putken. Ja kuulkaas, takki on taas aika tyhjä. *phuuuuh* Onneksi tähän tulee perään nyt neljä vapaata, tulevat tarpeeseen. Teen siis nyt lokakuun puoliväliin asti 60 % listaa (osasairaspäivärahalla), ja sen jälkeen haen varmaankin 80 % listan loppuvuodelle. Tulevaisuus näyttää jo aika hyvältä! Oli fiksu lääkäri, kun tiesi jo ennalta, ettei ole mitään saumaa palata 100 % työntekijäksi samantien. Tässä 60 % on tekemistä, jos tulee putkia. (Kiitos vaan yhteiskunta ja Kela, siitä tuesta, että tähän pystyy mahdollisesti joku, jonka talous ei muuten kestäisi!!!) Muuten töihinpalaamisesta: jännitti ihan tolkuttomasti. Hyvä, ettei ollut pakki sekaisin ekana päivänä kun palasin. Taivaan kiitos tiesin olevani parhaissa käsissä, koska

Hei hulinaa

Kuva
Huh, olin unohtanut minkälaista on pentuarki. ♥ Kotimatka meni mainiosti. Alkumatkasta Merlin oli levoton ja piippasi ja pyrki kiipeämään olkapäälle. Rauhoittui sitten. Oli väsynyt tohkattuaan muutenkin jo pihalla pitkään, mutta autossaolo sai sen levottomaksi alkuun. Lopulta nukkui kuin tukki, ensin sylissä, sitten penkillä vieressä koko kolmen tunnin matkan kotiin. Kotona isot pojat sai tutustua sylissä haistellen. Edu oli tapansa mukaan vältteleväinen; haisteli kyllä läpi, mutta ei ollut yhtään kiinnostunut. Bonoa kiinnosti kovin ja päästinkin ne samantien yhdessä nurmikolle. Vähän turhan riehakas isompi tietenkin on, kun ei ole totttunut, mutta tosi nopeasti osasi varoa, ja cockeri kyllä korottaa ääntään kun päälle kävellään.... Ilta meni siinä ihmetellessä. Aika tavalla tämä tassutteli taloon mentaliteetilla: tulin, näin ja muutin sisään. Ei minkäänlaista epäröintiä tai paniikkipisuja. Yö oli vähän levoton. Nukuin spanieleiden kanssa yläkerrassa, että Edu saa mennä vapa

Ihan vaan muina koirakuiskaajina

Kuva
Bonon kasvattajalla on pentuja. Meidän ollessa Lapissa näin kuvan, missä pentuja oli jo syntynyt. Emona on koira, joka oli nuori viikari silloin, kun olemme ensi kertaa heillä käyneet. Ihastuin silloin tähän nuoreen narttuun, ja se on toiminut tässä välissä useammankin pentueen leikkitätinä matkan varrella. No, nyt Kaja sitten sai omat pennut. Missään nimessä meille  ei pitänyt tulla uutta koiraa. Tai piti, tolleri. Edun kasvattaja kuitenkin joutui siirtämään suunnitelmiaan vuodella, koska koronan takia ei voi matkustaa uroksen luokse. Meillehän tästä ei sen isompaa ongelmaa tule, minä haluan koiran tietyltä kasvattajalta ja nimenomaan hänen tietyltä nartulta, niin sittenhän odotan.  Noh. Kajan pennut sitten oli kuvattuna edestä ja takaa, ja jossain kohtaa jo pohjoisessa tein havainnon, että siellä oli blondi poika. Siis hyvin vaalea urospentu. Minähän ihastuin aivan järjettömästi Bonon pennuissa niihin kahteen kullanruskea-valkoiseen.... Kerroin Johannalle, et

Ihania uutisia

Kuva
Bonon viimekertaisesta mejä-kokeesta ei jäänyt jälkipolville mitään kerrottavaa..... Mutta olin koiran kanssa tien varressa odottamassa miehen opastamasta paluuta, kun puhelin kilahti aivan valtavan ihanan viestin: Niin, aattelin vaan, että pitää varmaan tähän perhe-ryhmään (WhatsApp) laittaa ennen kuin lataa mihinkään sosiaaliseen mediaan.... Vanhempi tyttäreni siis!! ♥ Olkoon karma tai miksi sitä kukaan tahtookaan kutsua, ehkä yhden perheen päivään mahtuu vain tietty määrä iloa per päivä, ja tämä oli ehdottomasti suurempi asia kuin Bonon mejä-tulos. Koska perheeni on hassu, emme lähteneet pönötyslinjalle juhlistaaksemme tätä, vaan kiipesimme puuhun. Kyllä, oikeasti. Turun Flow Park sai meidät taas toimeen. Aika lailla hiki päässä ja jotkut tietyt lihakset kovilla menimme sitkeästi useamman radan koko porukka.  (Ja että pari päivää myöhemmin löysi itsestään ihmeellisiä lihaksia mm. sormista.....) Ai että mulla on ihana perhe!!!