Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Ja sitten yhtäkkiä tuntui olevan kesä. 🌞 Lähtöjään harmitti kuin sitä pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. Talvi teki hyvin runsaasti tuhojaan ja tämä vanha merenpohja viimeisteli loput. Eli viime kesänä istutetuista hyvin niukasti mitään selvisi. Kun tietää laittaneensa niihin kiinni kymppejä ja työn, saa oikeasti kyllä harmittaa. Mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Onneksi jotain yllättävää selvisi. Nimittäin koirien syömät (samperin pikku puutarhurit! En huomannut sitä ajoissa syksyllä, että olisi ehtinyt aidata....) herukat. Mustaherukka oli pureskeltu ihan maata myöten  ja sieltä se ponnistaa ♥ Valkoherukassa oli pureskeltuja varsia, jotka leikkasin. Ja kas, sieltä puskee vihreää!  Kukkapenkit on tosiaan laitettava suunnilleen alusta asti uusiksi. (Tähän kaivattaisi vähän motivaatiota, koska ei se merenpohja tuosta kohdalta minnekään ole kadonnut....) Yksi pioni tuntuisi nostavan päätään varovasti, hortensiat on ilmeisesti jäätyneet kokonaan, mikään ruoho (viiruhelpi

Meidän perheen henki ja elämähän on jo vuosia ollut tietyt koirakokeet kesäkaudella. MEJÄstä olen kirjoittanut  tarkemmin jo 2016. Kyse on lyhyesti jälkikokeesta. Meillä sitä on treenattu vähemmän vakavasti vuodesta 2005. Vähemmän siksi, että emme ole koskaan harjoittaneet koiriamme pelkästään piirinmestaruus- tai muut mestaruudet silmissä välkkyen, vaan ennemmin käytäntöä ajatellen: jos jossain sattuu sorkkaeläinkolari, on kiva, jos lähistöltä löytyy koira, jonka avulla vahingoittunut eläin voidaan paikallistaa ja päästää kitumasta. Koko, ikä ja järki järjestyksessä.... 2019 keväällä yhdessä kokeessa suunniteltiin meidän seuraavan vuoden 10-vuotis "taiteilijajuhlaa" eli lähinnä kermakakkua osallistujille, koska olemme Niinijoella startanneet niin monesti peräkkäin. Siellä tapaamamme ystävät asuvat Keski-Suomessa ja näemme varsinaisesti ehkä vain pari kertaa vuoden aikana. He ovat kuitenkin ihania ihmisiä, osa meidän mejä-perhettä. Jokainen tietää miten kevään 2020 kokeiden j

Istutin joskus maaliskuulla jo ensimmäiset siemenet turveruukkuihin ajatuksena, että ne voi siirtää suoraan isompiin ruukkuihin (tai maahan, kuten toiveikkaana ajattelin....) jatkamaan kasvuaan. Lähinnä chilit ja muutama (kaupan) suippopaprikan siemen päätyi purkkiin silloin varhain. Sittemmin jatkoin (kaupan) myskikurpitsalla ja (ostetuilla) kesäkurpitsan siemenillä.... No. Kovin hääviä ei kasvu ole ollut. En osaa sanoa miksi. Jotenkin kaikki paprikan sukuiset ovat tehneet lähinnä ne ensimmäiset sirkkalehdet ja jämähtäneet siihen. Eivät kuole, mutta eivät kasvakaan. Kyllästyin vähän ja siirsin ne isompiin turveruukkuihin jatkamaan. Tämä siis myös chilien kohdalla ja sain noita siemeniä joululahjaksi, eivät ole chileistä kerättyjä. Sikäli kun asialla on merkitystä siihen, miten hyvin jaksavat kasvaa. Revin siis ruukuista vähän reunoilta pois, koska ajattelin, että hentoiset taimet eivät jaksa kasvattaa juuriaan siitä turpeesta läpi. Sitten olin olevinaan hirveän nokkela ja laitoin muu