Kesä tulee pihallekin

Ja sitten yhtäkkiä tuntui olevan kesä. 🌞

Lähtöjään harmitti kuin sitä pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. Talvi teki hyvin runsaasti tuhojaan ja tämä vanha merenpohja viimeisteli loput. Eli viime kesänä istutetuista hyvin niukasti mitään selvisi. Kun tietää laittaneensa niihin kiinni kymppejä ja työn, saa oikeasti kyllä harmittaa.
Mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Onneksi jotain yllättävää selvisi. Nimittäin koirien syömät (samperin pikku puutarhurit! En huomannut sitä ajoissa syksyllä, että olisi ehtinyt aidata....) herukat.

Mustaherukka oli pureskeltu ihan maata myöten 

ja sieltä se ponnistaa ♥

Valkoherukassa oli pureskeltuja varsia, jotka leikkasin.

Ja kas, sieltä puskee vihreää! 

Kukkapenkit on tosiaan laitettava suunnilleen alusta asti uusiksi. (Tähän kaivattaisi vähän motivaatiota, koska ei se merenpohja tuosta kohdalta minnekään ole kadonnut....)

Yksi pioni tuntuisi nostavan päätään varovasti, hortensiat on ilmeisesti jäätyneet kokonaan, mikään ruoho (viiruhelpi tai elefanttiheinä) ei tuntunut selviävän ja myös kuulemma ikuinen kestävä lyhtykoiso ei näytä merkkejä ylösnoususta. Kuunliljoja en välttämättä odota vielä nousevankaan, mutta eipä kyllä tunnu nousevan noista syksyllä istutetuista sipuleista kuin ehkä 20/300. 

Onneksi sentään hevoskastanjan taimi selvisi, niin pienestä kuin sekin mokoma ponnisti.
Kultasateet ovat vielä kysymysmerkkinä, rungot taimissa ikään kuin vihertää, mutta eivät ole puskeneet mitään silmua lehteen vielä. 

Yritän malttaa. Nyt on vasta toukokuu ja kevät on ollut kylmä ja pitkä. 

Grillauskausi päästiin avaamaan.

Ostin uuden grillin ja tykätään tästä inkkarinuotio-mallista kovin.

Oma uusi grilliherkkuni on tomaattijuustoruisleipä.

Molemmat leipäpalat voidellaan, väliin paljon juustoa ja tomaattiviipaleita.

Kääritään folioon ja paistellaan lämpimäksi kunnes juusto sulaa.

Ensimmäinen ajatus muuton jälkeen oli, että ei meille kyllä enää kasvihuonetta taideta laittaa.

Niinpä.
Oltiin pohjoisessa (siis viime heinäkuussa) ja selailin jotain kuvastoa, jossa myytiin kasvihuoneita aivan sikahyvällä alennuksella. Sulo Vilen minussa otti vallan ja kas, meillä on tuplat isompi kasvihuone, kuin vanhassa paikassa.  Blondin logiikka voi olla omintakeista.

Mies teki isäni kanssa päivän työn kasaamalla rungon.

Viimeistelyyn pääsin itsekin vähän mukaan,

lähinnä työkalujen ojentajaksi.

Sisälle tulee kolme kasvulavalaatikkoa, joihin tänä kesänä

perunaa, kesäkurpitsaa, myskikurpitsaa ja ehkä jotain.....

Chilit (joita tekihengitän) ja paprikat (sama) pidän ruukuissa.

Tuon lavan päälle hankin kasvusäkin ja pari kurkkua.

Tilasin pitkään havittelemani wisterian ajatuksella istuttaa se terassin ympäri tehtävään kukkalaatikkoon ja olin jo tehnyt suunnitelman, miten syksyllä otan varret alas ja peittelen ja ja ja.... 

Googlailu opetti, että se ei todennäköisesti silti selviäisi talvesta näilläkään leveysasteilla. Ja huomioiden tosiaan tämän penteleen merenpohjasaven ja kylmyyden/märkyyden yhdistelmän, luovuin ajatuksesta ja pistin sen isoon ruukkuun. Viedään kellarin portaisiin talveksi.

Sama syyssyrikälle, joka ilmeisesti voisi talvehtia täällä (kasvuvyöhyke I käsittääkseni), mutta pelaan nyt varman päälle. Kivojahan nuo ruukutkin ovat sikäli, että niitä voi sitten siirtää....

Keijunmekko ja pelargonit ovat hienossa kasvussa.

Otin ne nyt jo ulos harjoittelemaan ilmojen kanssa....

Kyllä tuntuu ihanalta  välillä voida mennä ulos ilman erillistä pukeutumista. Ainakin auringossa tarkenee T-paidalla ja capreilla. Eilen illalla tosin metsän siimeksessä oli jo hiukan viileää niissä tamineissa ja varovainen pitää olla. Yleensä onnistunut vilustuttamaan itseni aina jossain vaiheessa kevättä, kun pitkäkalsarikausi on loppu... 

Kevään harrastuskausi aloitettu

Meidän perheen henki ja elämähän on jo vuosia ollut tietyt koirakokeet kesäkaudella.

MEJÄstä olen kirjoittanut tarkemmin jo 2016.
Kyse on lyhyesti jälkikokeesta. Meillä sitä on treenattu vähemmän vakavasti vuodesta 2005. Vähemmän siksi, että emme ole koskaan harjoittaneet koiriamme pelkästään piirinmestaruus- tai muut mestaruudet silmissä välkkyen, vaan ennemmin käytäntöä ajatellen: jos jossain sattuu sorkkaeläinkolari, on kiva, jos lähistöltä löytyy koira, jonka avulla vahingoittunut eläin voidaan paikallistaa ja päästää kitumasta.

Koko, ikä ja järki järjestyksessä....

2019 keväällä yhdessä kokeessa suunniteltiin meidän seuraavan vuoden 10-vuotis "taiteilijajuhlaa" eli lähinnä kermakakkua osallistujille, koska olemme Niinijoella startanneet niin monesti peräkkäin. Siellä tapaamamme ystävät asuvat Keski-Suomessa ja näemme varsinaisesti ehkä vain pari kertaa vuoden aikana. He ovat kuitenkin ihania ihmisiä, osa meidän mejä-perhettä.

Jokainen tietää miten kevään 2020 kokeiden ja harrastusten kävi..... 
Taiteilijajuhla on siirtynyt parilla vuodella eteenpäin, mutta vihdoin on sen aika. ♥

Viime viikonloppuna starttasimme tämän kauden. Pääsin itse sihteeriköimään kokeeseen ja näin ollen, hyvin pientä (vaikkakin tärkeää) talkootyötä tehden, sain varman koepaikan. Sain myös etuoikeuden hehkuttaa henkisesti hiljaa jo etukäteen yhtä kokeessa valioituvaa sekä omalta jäljeltäni tullutta kokeen parasta tulosta. Ja sitten tietenkin: meidän Merlin starttasi voittaja-luokassa ensimmäistä kertaa ja otti ykköspalkinnon!

Pieni hieno poikakoira

Tuo koeviikonloppu, niin äärettömän ihana kuin onkin, on fyysisesti vähän raskas, koska herätykset ovat viiden jälkeen, ja koko viikonloppu on yhtä tukka putkella menoa. Näin aamuvuoroviikon jälkeen kyse on kuitenkin omasta valinnasta, joskin maanantaina toivoi aamulla, että olisi yksi ylimääräinen vapaa listassa niin ehtisi toipua.

Siitä huolimatta olen onnistunut varaamaan jälleen kauden alkuun startteja vähän sinne sun tänne, ja jouduin tuossa kalenteria tutkiessa toteamaan, että saatan saada vapaan viikonlopun viikko juhannuksen jälkeen. 

Tästä aasinsiltana ajatukseen, jonka sain, kun puhuin jonkun ei-harrastavan ihmisen kanssa näistä meidän menoista: se on jännä, miten kiva harrastus, tekeminen tai muu vastaava tuntuu olevan ihan ilmaista siksi, että se on itselle mielekästä. 

Selitän: ajan helposti viikonlopun aikana 400 km edestakaisia matkoja mejä-kokeen vuoksi, käyn näyttelyssä jossain toisella puolen Suomea, tai ajan tulevana viikonloppuna yhden koiran kanssa luonnekuvaukseen 300 km päähän, koska haluan vähän puolueetonta tietoa siitä, mitä sen päässä on. 
Peilikuva nauraa ääneen, kun totean, että kyllä polttoaine on sikakallista. kun pitää töihin ajaa. Kannattaisi vaihtaa työpaikkaa, minne voisi kulkea fillarilla.
Ja samalla nämä täysin hukkaan ajetut kilometrit oman kiinnostuksen vuoksi. Kun samalla muistaa, että nuo koiraharrastukset eivät myöskään ole ilmaisia, kaikkea muuta.....
Tai kun lähden liian myöhään kotoa aamulla ja ajan moottoritiellä karvan yli sallitun. Ei ole bensan hinta vieläkään liian korkea, kun on varaa tuhlata sitä näin.

Ja bensan hintaan liittyen sain kunnon naurut, kun joku töissä ihmetteli miksen vaihda autoa sähköversioon. 
Niin.
Olisi se jännää toki löytää itsensä jostain korpikuusen kannon alta ihmettelemässä missä on lähin töpseli. Nämä harrastukset kun ovat siellä skutsissa.
Vaikka rehellisyyden nimissä hybridi olisi ehdottomasti viisas valinta. Harmi, ettei pakettiautoja tehdä sellaisena. (vielä)

Taimikasvatusta ja pahaa hajua

Istutin joskus maaliskuulla jo ensimmäiset siemenet turveruukkuihin ajatuksena, että ne voi siirtää suoraan isompiin ruukkuihin (tai maahan, kuten toiveikkaana ajattelin....) jatkamaan kasvuaan. Lähinnä chilit ja muutama (kaupan) suippopaprikan siemen päätyi purkkiin silloin varhain. Sittemmin jatkoin (kaupan) myskikurpitsalla ja (ostetuilla) kesäkurpitsan siemenillä....

No. Kovin hääviä ei kasvu ole ollut. En osaa sanoa miksi. Jotenkin kaikki paprikan sukuiset ovat tehneet lähinnä ne ensimmäiset sirkkalehdet ja jämähtäneet siihen. Eivät kuole, mutta eivät kasvakaan.
Kyllästyin vähän ja siirsin ne isompiin turveruukkuihin jatkamaan. Tämä siis myös chilien kohdalla ja sain noita siemeniä joululahjaksi, eivät ole chileistä kerättyjä. Sikäli kun asialla on merkitystä siihen, miten hyvin jaksavat kasvaa.
Revin siis ruukuista vähän reunoilta pois, koska ajattelin, että hentoiset taimet eivät jaksa kasvattaa juuriaan siitä turpeesta läpi. Sitten olin olevinaan hirveän nokkela ja laitoin muutaman kanankakkarakeen jokaisen ruukun pohjamultiin.

Ei ole häävi chilisato odotettavissa

Kesäkurpitsat on kasvaneet hyvin, myskikurpitsat taas kasvoivat hyvin ja alkavat jostain syystä nyt kellastuttaa lehtiään ja ovat kovin kitukasvuisia. Alkaa olla tunne, että allekirjoittaneen kannattaisi vaan tyytyä noihin ostotaimiin.... Ilmeisesti kurpitsat taas tarvitsisivat runsaasti lannoitteita, nehän kasvavat tyypillisesti esim. kompostissa. Mutta miten paljon tuollaista pikkutainta uskaltaa lannoittaa? Millä?

Lisäksi on niin pirskatin kylmä, ettei noita voi edes harkita vielä kuukauteen vievänsä pihalle. Ei sillä, ei kasvihuone ole edes pystyssä  vielä.

Etualalla myskikurpitsaa. Kellastuttaa lehtiään.

Takana kesäkurppa voi hyvin.

Taimia on keittiössä joka puolella. 

Lapset kysyivät onko meillä tänä vuonna isot pääsiäis-syöjäiset yhdessä. No, ei ole. Koska ensinnäkin äiti on töissä ja toisekseen puoli ruokapöytää on kuorrutettu erilaisilla taimiruukuilla ja purkeilla eikä siihen mahdu syömään kuin kaksi ihmistä ja nekin huonosti. Lapsiparat.

Eikä siinä mitään. Mutta me-parat. Nimittäin joka väitti, että nuo kanankakkarakeet ovat hajuttomia kun sekoitettuna multaan, valehteli. Ne haisee. Aivan hitokseen pahalle ja koko ajan. Mun ruokapöydällä. 😒
Huoh!
Tämähän meni niin, että siirtelin noita taimipurkkeja vähän edestakas. Sitten olin arkivapaalla ja istuin aamulenkin jälkeen kahville. Lueskelin siinä jotain ja jossain kohtaa nenä vähän värähti, että "öhhh, koirat piereskelee lenkin jälkeen pöydän alla". Tuuppasin yhtä koiraa vähän sivummalle ja jatkoin.... Kunnes haju jotenkin tulvahti taas sieraimiin.
Aikani sitä ihmeteltyäni tajusin, että kyse ei ole mamman pojista vaan noista kasveista.

Hyh hyh!!
Toivottavasti tekee oikein hyvää ja ihmeitä, 

koska käry on melkoinen.

Olin lisäksi tilannut jotain pikkutaimia ja nekin tulivat samaan syssyyn. Intiaanimintut olivat ilmeisesti päässeet paleltumaan matkan aikana ja viidestä vain yksi näyttää selviävän, muut ovat mustuneet aika huolella. Mainittakoon, että olivat välittömästi valmiit hyvittämään ostoksen eli iso kiitos siitä. Olen aina saanut hirveän hyvää palvelua ja apua tuolta Kodin Kukilta. 

Sieltä tuli joka tapauksessa kesäkukkia ja pari perennaa, joiden kasvusta olen häkeltynyt. Ja toivon enemmän kuin hartaasti, että pystyvät talvehtimaan tässä merenpohjan savessa, kun suojaan ne hyvin. Kyse on syyssyrikästä ja wistariasta. 

Takana kaksi kesäkurpitsaa,

edessä syyssyrikkä sekä wistaria.

Kasvihuoneen pystytys on nyt priorisoitu ykköseksi heti kun sellaista aikaa on, että ehdimme pihahommiin. Tilasin aikamoisen kasan lautoja ja harkkoja yms rakennustarviketta terassin laajennusta ja kukkalaatikoita varten, mutta nyt on pakko pistää jäitä hattuun sen suhteen, että kaikkea ei voi aloittaa kerralla. Viime kesä meni vähän poskelleen siksi, että yritin.

Kunhan kasvihuone on pystyssä, saan siirtää sinne kasveja ja sitten on hyvä aika myös miettiä sen ympärille tulevaa kukkapenkkiä (johon on hankittu pionin juurakot Hollannista, ja tekevät ruukuissa nekin jo kasvua....) ja vasta sitten loppuja. 

Tässä kohtaa sitä miettii miksi on buukannut itselleen menoja joka viikonlopulle tästä lähes juhannukseen. Jos ei ole koirajuttuja, on töitä.
Ehkä joku naapureista ehtii auttamaan miestä tuon pystyttämisessä. Se voisi olla muutenkin viisainta. Minä kun en malta odotella, vaan valmista on tultava tässä ja nyt.