sunnuntai 26. helmikuuta 2023

Yllätys yllätys: vähän remonttia.....

Meille tulee kaksi vuotta tässä talossa aprillipäivänä.
Ensimmäisenä syksynä teetettiin makkari, mitä nyt sitäkin oli vähän itse aloitettu jo eristämään...
Viime vuonna tehtiin terassit, parveke yms pihajuttuja. Johan tässä olikin taas remontin aika.


Surullisen kuuluisa koiransyömä tapetti yläkerran aulassa. 
En ole järin paljon pitänyt tuosta kukkakedosta alunperinkään, osin siksi, että siinä on jotain bling blingiä, mitä vierastan moisessa kuviossa. Lisäksi kukkien vaaleanpunaisuus ja huonosti valkolakattu katto saa huoneesta jotenkin vaaleanpunaisen. (Katto pitänee lakata uudestaan/toiseen kertaan, jotta päästää tuosta pinkistä efektistä eroon...)

Olin toki ajatellut, että jossain vaiheessa ehkä tapetoidaan, mutta sitä ei ollut tarkoitus tehdä millään aikataululla. Sittemmin pentukoira nakersi useammasta kohtaa seinään reikää, joten huone on kovin epäsiisti.

Noh. Oltiin katsomassa tapetteja tuossa reilu viikko sitten. Olin bongannut yhden mielestäni hauskan ja K-Raudan piti sitä kaupata.... Aloitettiin Bauhausista ja siellä sama tapetti oli tosiaan tapettikirjassa nähtävillä, mutta olikin pettymys. Tapetti oli ikäänkuin vanha lautaseinä, osa laudoista jo vähän sinistynyt. Hain siis nimenomaan tätä sinistä sävyä.


Olisin halunnut tämän vaakatasoon, jotta olisi näyttänyt
vanhalta seinältä, mutta nuo oikeanpuolimmaiset laudat.... 
Huooh!


Jostain syystä tämä näyttää taas tässä kuvassa minunkin silmään kivalta. Oikeassa elämässä nuo kaksi lautaa erottui tosi hyvin kuin olisivat jostain toisesta kuvasta.

No, siinä oli kuitenkin jostain syystä kaksi lautaa täysin eriväriset ja kun ihan jo tapettikirjan sivut laittoi vierekkäin ja katsoi matkan päästä, vaikutelmasta tuli tosi raidallinen. Mies jo ehdotti, että olisi leikannut ne "laudat" aina vuodasta pois, mutta leikkaa nyt 3,5 metrin pätkää suoraan ja toivo, että siitä tulee vielä jotain.....   Ja kun sitten tämän kivan jälkeen katsottiin niitä muita, kaikki oli tosi plassuja ja haileita. 

Olin niin pettynyt. Käytiin kuitenkin nuuskimassa myös K-Raudan mallikansio läpi, ja sieltä löysin ale-korista muutaman rullan melko tavallista valkoista tapettia, mikä on hyvä tuollaisen tehosteseinän vieressä. Nappasin siis kolme rullaa tätä mukaan ja jäin pohtimaan.
Oltiin molemmat asetuttu jo ajattelemaan, että tehosteseinästä tulee jollain tavoin tosi poikkeava eli mikään kukkakuosi ei kävisi. Jotain rustiikkista, jotain erilaista. Makuuhuoneessa on tiiliseinä, ei samaa.

Monessa paikassa oli älyttömän kauniita kuvia, joita mietin, mutta valokuvatapettina tuollainen 190 cm korkea tila, jossa kuitenkin on 3,5 m pituutta, on varsin epäkäytännöllinen. Esim. niistä kauniista rantamaisemista olisi ollut leikattava hiekkaranta tai taivas pois. Vähän menettää idean.


Tänään kun käveltiin aamulenkiltä kotiin, heitin sitten, että "pitäiskö sitä yläkerran vaaleaa seinää aloitella kuitenkin jo pikkuhiljaa".... ja mies on onneksi helposti innostuva, joten kun sain kahvit juotua, menin repimään.

Pelottavan kivaa olikin saada repiä tapettia pois seinältä!!! 😅

Onneksi edellinen remontoija oli käyttänyt tapettiin ilmeisesti vain tavallista liisteriä, koska se irtoili isoina, lähes vuodan levyisinä paloina. Paikka paikoin piti vähän kostuttaa, että sai pohjapaperinkin irti, mutta pääasiassa tuo oli nopea homma. Mies paklasi koiranpuremat reiät ja innostui sitten laittamaan jo valkoista seinään.

Niin, se tehoste.
Minähän bongasin Amazonilta meille sopivan kivan tehostetapetin, jota valitettavasti odotellaan nyt lähes kuukausi. Ei siitä vielä sen enempää, remppa tulee jatkumaan. Ja yläkerran sisustusta pitää pohtia tarkasti! 

Jatkoa siis seuraa. 😀

sunnuntai 12. helmikuuta 2023

Kevättä kohti

Tämä on ollut outo vuoden alku sään suhteen. En ole ihan varma oliko meillä jossain vaiheessa oikein talvi vai miksi tätä nimittäisi. Ehkä tämä on normaali Varsinais-Suomalainen talvi, eli vaihdellen kuraa, loskaa, kuraa ja vähän pakkasta. Ihmismieli unohtaa nopeasti ns. normaalin, kun kohdalle osuu pari lumisempaa, perinteistä talvea.

Laitoin kuitenkin chilit jo multaan tammikuun lopulla toiveikkaana. Yhtään muuten en ole vielä ehtinyt ajattelemaan mitä kasvihuoneeseen tulee kasvamaan. Viimekesän virhettä en uudestaan tee eli kesäkurpitsa ja perunat päätyvät avomaalle. Mutta onhan tässä vielä aikaa.

Chilit eivät ole itäneet kahdessa viikossa. Yksikään siemen!! 

Laitoin nyt myyjälle viestiä, että koska postittavat siemenet, oliko mahdollinen paleltuvuus otettu huomioon. Epäilen, että nuo siemenet olivat siis jäätyneet ollessaan päivän postilaatikossa odottamassa noutoa.... 

Lievästi olen tästä pahoillani. Olin niin innoissani näistä keltaisista chileistä eritoten, ja koska aika kuluu koko ajan, kohta en taas ehdi saada niitä riittävän ajoissa kasvamaan riittävästi. Lisäksi alkaa huolestuttaa, onko kaikilla muilla siemenillä, samassa pakkauksessa, sama ongelma, eli jäänkö itse asiassa tyystin ilman suunnittelemiani kasveja tästä syystä.

Kevään merkkejä lienee myös se, että talvehtimaan tuodut kasvit ovat saaneet talven aikana vettä muutamia kertoja ja tuntuvat tekevän jo vähän pulleampia silmuja. Olen kovin toiveikas, että jossain kohtaa uskaltaisin istuttaa wistarian eli sinisateen suoraan ulos. En vaan rehellisesti tiedä miten sen suojaisi talveksi, koska kelien vaihtelu tekee myös sen, että juuristo saattaa jäätyä pelkkää märkyyttään. Eihän se talvisuojaturve ihmeitä tee, jos pelkästään vettä sataa. Siihen pitäisi ehkä syksyllä rakentaa jonkinlainen teline ympärille, joka pitäisi osan kosteudesta pois suoraan päältä....  

Mitä tulee omaan elämiseeni, olen ehkä saanut vähän kuitattua univelkoja. Tammikuun lopussa meni pari viikkoa niin vähillä yöunilla, että viikonloput olin suunnilleen paniikissa, että pitäisi voida nukkua enemmän ja paremmin. Luonnollisesti olin sitten järjestänyt jo kauan sitten mm. yhden teatterihommelin perjantai-iltaan viikolla, jolloin olin valmiiksi aivan loppuunpuhkipalanut. No, kaikesta selviää.....


Tämä on ollut huikean kiva viikonloppu. Ensinnäkin ajatus, jonka olemme sanoneet kotona ääneen jo useasti; miten joskus voikin uudelle paikkakunnalle muuttaessa löytää ihmisiä, joiden kanssa natsaa välittömästi täysillä. Olemme siis näiden vajaan kahden vuoden aikana olleet aktiivisempia sosiaalisissa suhteissa vieraiden kanssa kuin koskaan edeltävien 20 vuoden aikana...

Eilen miehen työkaveri perheineen noukki meidät kyytiin. Tiedossa oli savusaunaa. Mutta voi mikä paikka!
Elämys Ämmilä tarjosi kyllä parastaan.... 


Nämä väärän vänkyrät tuvat, yöpymistä varten, on mainioita. Oikea Joulupukin maa.




Tuvan voi vuokrata yöpymistä varten. Niihin mahtuu parivuode, ei muuta. Sisällä mahtuu aikuinen seisomaan. Kyse on bed&breakfast -tyyppisestä ratkaisusta, eli päätalossa tarjoillaan sitten aamupala, tai kuten meidän tapauksessa, mahtava illallinen.


Sauvon kirkko näkyy mäen päälle

Käveltiin ensin lyhyt tonttukierros, joka on tehty lähimetsään. Sitten odoteltiin tovi edellisiä kylpijöitä ja lopulta oli meidän vuoro: mahtava luolamainen savusauna, pihassa kylmäallas sekä poreamme.
Kyllä oli rentoa. 
Parin tunnin kylpemisen jälkeen pukeuduttiin rennosti ja mentiin päätaloon, jossa tarjolla oli tosiaan mieletön iltapala: pulled porkia, makkaroita, salaatteja, itsepaistettua leipää. Kaikkiin tarjottaviin käyttävät lähialueella tuotettuja juttuja, noukkivat itse puolukat ja karpalot, joita oli käytetty esim makkaroissa. Minäkin, joka en makkaraa juurikaan syö, maistoin, ja totesin omena-karpalomakkaran todella herkulliseksi.

Varsin raukeina päädyimme kotiin ja sai suunnilleen suoraan kaatua punkkaan.

Sunnuntaina sitten aamulla koirien kanssa lenkille Boogien kasvattajan kanssa. Kiva lenkki hauskassa maastossa, jossa olemme käyneet viimeksi joskus 2009 paikkeilla.... ja nyt asumme 5 km päässä näistä maastoista. Pitäiskö ehkä aktivoitua vähän....?

Tällaisen viikonlopun jälkeen on jotenkin akut ladattu hyvin ja taas jaksaa.
Pirteyttä tulevaan viikkoon!

Alkukesän harjoitteluloma

Työnantaja vaatii, että kesäkuukausien aikana on pidettävä tietty määrä lomapäiviä pois, ellei erittäin painavasta syystä niitä suunnittele ...