Edelliseen liittyen: piha on sittemmin saanut aikaan varovaisia hymyjä ja ilon pilkahduksia, kun joitain kasveja, joiden luulin jo menehtyneen talven kourissa, onkin näköjään selvinnyt. (Toistaiseksi! Sanoo varovainen minä.... ei syytä tuuletteluun vielä.)
Rhododendron näyttäisi sittenkin selviävän.
Tosin ihmettelen uskaltaako siitä leikata n 3/4 pois,
koska se on aivan rutikuiva ja ruskea siltä osin.
Ostin viime kesänä kaksi alppiruusua Tokmannilta. Joo, ei mitään takeita mistään, koska halpakauppa. Mutta ne lähti hienoon kasvuun ja kukkivatkin.
Mutta toki ne varmasti olivat jossain määrin tuollaisia ressukoita, jotka pelastin vaan pihamyymälästä.
Enkä tajunnut keväällä, että meille paistaa itse asiassa aamuaurinko suoraan tuohon minusta varjoisaan kohtaan, eli noiden päälle. Niitä olisi varmasti pitänyt alkaa kastella runsaasti jo huhtikuussa, että olisivat saaneet vettä. Nyt pääsivät kuivumaan auringon paahdettua, mutta juuriston oltua jäässä.....
Tänä kesänä harrastin tätä kasvien pelastamista vielä yhden oliivipuun verran. Sekin Tokmannin pihalla, jossa yksinään nökötti surullisen ja puolikuolleen näköisenä.
Minä sitten nappasin sen -60% mukaan ja istutin. Nyt olen huolella hoivannut ja tutkinut nettiä sen suhteen, mitä se kaipaa (muuta kuin kasvihuonetta ja runsaasti vettä).
Talveksi se pääsee meille yläkertaan, jossa toivon mukaan menestyy sitten talven yli.
Eniten harmitti vadelmat.
Ostin viime vuonna kolme, jotka istutettiin mielestämme hyvin.
No, sieltä ei lähtenyt mitään kuulumaan ja julistin ne tosi pahoillani kuolleiksi
ja kävin ostamassa uudet taimet, joille suunniteltiin paikka muualle.
Yllättäen sieltä kuitenkin pilkistikin kaikkien kolmen lehtiä,
joten nyt vadelmaa on sitten runsaasti. 😋
Hevoskastanja lienee sitkeä.
Se näytti kyllä toipuvalta jo keväällä, mutta
savinen piha sai epäröimään siitäkään hehkuttamista.
Sen juurelle istutetut sipulikukat sen sijaan eivät ole pärjänneet.
Noin 35 sipulista ehkä 5 on noussut ylös ja yksikään ei kuki.
Toinen kultasateen taimista on sittenkin puskemassa varovaista lehteä!
Toivon hartaasti tämän kasvavan isoksi pensaaksi, koska
sen sijainti olisi hyvä varjostamaan vähän kasvihuonetta.
Myös nämä pohjoisesta tuodut aihki-männyn taimet
alkoivat työntää vihreää, mikä ilahduttaa kovin!
Kyllä tällainen pihan hoitaminen on yhden sortin stressi sekin. Niin kivaa kuin onkin, sitten tulee näitä tilanteita, kun ajattelet kovan työn ja satasten menneen hukkaan jonkun onnettoman, Suomessa ei-niin-yllättävän, vuodenajan takia.
Jälkiviisaus, tuo viisauksista paras, jälleen kerran kertoi, että olisi saattanut olla fiksua selvitellä vaikka naapureilta, mikä selviää mitenkin tässä maassa. Tai ylipäänsä pohtia miten savimaa käyttäytyy pakkasella....
Kasvihuone ovelta käsin.
Etuvasemmalla kasvusäkissä pari kasvihuonekurkkua.
Niille pitää virittää narut tällä viikolla.
Kurkkujen takana myskikurpitsaa ja takana kesäkurpitsaa.
Takaoikealla perunat, sinisessä korkeassa pelastettu oliivi ja
koristekottikärryissä chilit.
Kasvihuone aiheuttaa päivittäin hyvää mieltä ja rauhoitun tyystin kantaessani sinne kannukaupalla vettä ja rauhassa kastellessani kasveja.
Laitoimme pohjalle paksun pahvin, jonka päälle nuo puulaatat (jotka saimme viime vuonna isältä), joten siellä on miellyttävä kulkea eikä rikkaruohot pääse ihan niin leviämään. (Ehkä!)
Toisella sivustalla laatikkopenkki, jossa tällä hetkellä pioni ja siemenestä
istutettuja hajuherneitä (niukasti itäneet). Laatikon päässä siemenestä kasvatettua malvaa
sekä arovuokkoa, joiden pitäisi kuuleman mukaan olla kovia leviämään.....
Malvan eteen laitoin erittäin huonosti menestyneet, siemenestä kasvatetut bellikset,
joiden toivoisin elävän....
Takana matalampi laatikko, jossa tällä hetkellä lipstikka ja
siemenestä heitetyt samettiruusut.
Toisella puolen takaosassa matala lava,
jossa yksi kesäkurpitsa ja perunaa avomaalla.
Eteen valmistui eilen kukkalaatikko, jossa nyt
yksi hunajamarja (uusi, edellisen kuoltua pikku puutarhureiden hampaissa....)
ja suunnittelen siihen vielä toista hunajamarjaa. Hyötyvät ristipölytyksestä!
Viinimarjat ilahduttavat aivan valtavasti.
Vasemmalla mustaherukka ja edessä valkoinen.
Molemmat puskevat uutta versoa aivan hassuina. ♥
Aivan omavaraistelevaa meistä ei sentään saa, mutta minusta on hurjan kivaa voida hakea jotain itse kasvatettua ruokapöytään, kun sattuu olemaan yhteinen vapaa ja pohditaan mitä tänään syötäisiin.
Kasvihuoneen vieressä, mun autotallin kulmalla, on sellainen törkeän ruma, mutta järjettömän käytännöllinen kuution kokoinen vesitankki, johon sadevesi valuu ulkorakennuksen katolta. Ei ole pitkä matka kantaa vettä (paitsi toiselle puolen pihaa....) ja se lämpeneekin siinä kivasti auringossa.
Meillähän on myös toimiva kaivo, jonka vettä voi käyttää kasteluun, muttei esim. saunassa, koska se on harmaata ja siinä on hitusia savea. Pitäisi ehkä jonain vuonna huvikseen tutkituttaa onko se muuten ihan puhdasta. Tuoksu on ainakin raikas, vain väri on epämiellyttävä.
Kaiken tämän kasvimaa-rakentamisen lisäksi olemme saaneet aikaiseksi uudet portaat etuovelle.
Eikä mitään sen suuntaistakaan, mitä haaveilin syksyllä.... huoh!
Klikkiotsikko tuohon toiseen blogiin, jossa rakastuin noihin uusiin portaisiin.....
Täytyy sanoa, että joskus on tylsää löytää itsestään se järkevä aikuinen, joka ajattelee asiaa käytännöllisyyden kannalta pelkän ulkonäön tai hauskuuden sijaan.
Kunhan saamme vielä kaiteet ja muutaman muun jutun valmiiksi (toisin sanoen tilattua puutavaran, että voisi rakentaa), kerron lisää. Tässä vaiheessa meillä on vasta laituri, ja portaat yhteen suuntaan. Tavoite on parveke, josta kahteen suuntaan eri portaat......
Työnteosta ja muista kiireistä johtuen pidempiä taukoja kirjoitteluun näyttää tulevan.
Mutta kuten jossain vanhassa leffassa: I'll be back!
