Mielensäpahoittaja, sunnuntain siivousta pantryssä ja heinäkuun paskin haaste

Ostin Vaahteranmäeltä kukkopojan pataan laitettavaksi. Fredi oli varsin pieni kooltaan, ja kun se oli hautunut Crock Potissa yön yli, lihat lähtivät luista puhaltamalla, mutta ei sitä noin mitenkään juhla-ateriaksi ollut. Ja luonnollisesti olin jo ehtinyt kutsua vanhemmat syömään.....
Aamulenkillä sateessa vähän aivonystyröiden hieromista, ja siitä se alkoi hahmottua. Kaupan kautta siis.

Kaupassa sitten kassajonossa varsinainen mielensäpahoittaja. Keski-ikäinen mies, asiallisesti pukeutunut, ostaa jotain pientä. Kassa kysyy oikein nätisti "oliko teillä asiakasomistajakorttia" ja mies alkaa räyhätä, miten "tän viikon uutisten jälkeen kun ihmisiä kytätään joka paikassa ja kohta tulee paskaa joka luukusta sisään ja vaikka oliskin niin ainakaan en näyttäis..." ja sehän jatkui ja jatkui. Kävi kassaa sääliksi.

Mies häipyi kamoineen ja jonossa seuraavana ollut pariskunta sitten vähän koetti parantaa tilannetta sanomalla jotain kivaa kassalle. Lopulta me siinä kaikki jonossa yhteisesti naureskeltiin miten kohta osa porukkaa haluaa kaupan ovella jo kokovartalo-burkhat (foliohatulla, ehdottomasti foliohatulla!!) päälle, ettei kukaan vaan tunnista, ja lisäksi kärryihin pitää ehdottomasti saada suojakannet, koska muutenhan koko asiakaskunta näkee mitä ostetaan. Että joo.

Itse uutiset luettuani pohdin, että mitä hittoa sitten jos ne kaupassa näkee milloin meille ostetaan terveyssiteitä ja milloin makkaraa. Siitäkö ne muka pystyisi tekemään jotain päätelmiä mikä minä ja perheeni olen? Kassan Sannalle sanoinkin, että "kyllä sä varmaan joka ilta menet töistä kotiin ja ensimmäisenä kerrot miehelle, että nekin Aaltoset vaan ostaa pelkkiä rehuja ja sitten kahvipapuja, että aikamoisia viherpiiperö-juppeja varmaan" ja Sanna nauroi, että "aivan, mitäpä sitä muutakaan perheelle kertois töistään...."

Jotta jatkakaa: kerätkää niin paljon vaan tietoa mun ostotottumuksista kuin pystytte. En pysty kuvittelemaan mitä sellaista pystyisin ruokakaupasta ostamaan, mitä pitäisi hävetä, salata tai jotenkin muuten piilotella. (Ja ehkä hakisin sellaiset kamat jostain toisesta kuin omasta lähikaupastani....)

****
No, ateria oli kuitenkin varsin hyvä vaikka itse sanonkin. Kaikki saivat vatsansa täyteen, ja kahvi oli jälleen hyvää. Mitäpä noista papusista muutakaan tulisi. Myönnän heti olevani yhden sortin juppi tässä kohtaa. Hahaa!

Jälkkäriksi muuten olin askarrellut nuorimman kanssa

"Roska"jäätelön:

tavallista vaniljajäätelöä pari litraa (riippuu vuuan koosta)

Täytteeksi "roskia":
suolapähkinöitä rouhittuna
keksinmuruja rouhittuna
vaahtokarkkeja pieneksi leikattuna
valkosuklaata rouhittuna

Leikkaa jätskistä elmulla vuorattuun vuokaan n. sentin viipaleet pohjalle, kaada tuota rouhetta päälle, laita uusi viipale ja lisää rouhe, viipale jne. kunnes päällimmäisenä on jäätelö. Käännä elmun reunat päälle, lisää vielä päälle yksi kokonainen ja varovasti paina käsillä jätskiä tiukemmin vuokaan. Siinä se sen verran sulahtaa, että rouheet ottaa vähän kiinni ja pusertuu väliin. Pakasta.
Tarjolle laitettaessa kaada leikkuulaudalle ja leikkaa siivuja. Se oli ihan ok näin pikaiseksi.

****
Aterian jälkeen katselin pantryäni ja järjestelin vähän.
Säilöjähamsteri minussa alkaa heräillä.

'

Liukuovi vedetty syrjään

Noihin vanhoihin kaljapulloihin kaadoin punaiset linssit ja kidney-pavut (kuivat). Muuten voisivat olla pakkauksissaan, mutta kertaalleen jo tiputin sen pahvilaatikon ja kuivia papuja pyörii pitkin lattioita vieläkin. Pahvipakkaukset on sillä lailla lörppöjä pitää kiinni. Lasista toki tulee vielä isompi sotku jos tippuu....

Niiden vasemmalla puolen ensimmäiset kuivatut saskatoonit, joita kuvittelen käyttäväni rahkassa aamuisin. Tosin ovat melko mauttomia. Luulen, että jauhan ne saskatoon-puruksi ja ripsuttelen sitä jauhetta rahkaan.

Vieressä iso satsi suolattuja sitruunoita. NAM! Tein ne kesäkuun alussa ja nyt kertaalleen olen tehnyt niistä kanapataa, jossa käytin mausteena. Todella hyvä sitruunan maku. Säilyvät tuon suolan ansiosta vaikka seuraavalle vuosituhannelle.

Mukailin tätä ohjetta kanapadassa. Taginepataa en omista. Tein kattilassa liedellä.

Pikainen ohje suolasitruunoille: pese sitruunat hyvin juuresharjalla, purista mehu ja ota talteen.

Pinoa lasipurkkiin vuorotellen sitruunan kuoria ja suolaa. Kaada päälle mehu. Jätä suolaantumaan ainakin kuukaudeksi ennen ensimmäistä käyttöä. Kääntele aika ajoin purkkia väärinpäin, että pinnalla olevatkin suolaantuvat.

Alin hylly on leivontaa ja ruuanlaittoa: vasemmalla piilossa makaronit yms, ämpäreissä vehnäjauhot ja sokeri. Isoissa päniköissä seuraavana riisi ja sämpyläjauhot. Nurkassa pinoittain pähkinöitä.

Yläpuolella mausteita, leseitä (niille pitäisi vielä keksiä kivat astiat), fariinisokeria yms. Nurkassa olevissa koreissa erilaisia maustekastikkeita, jo avattuja pusseja (mantelilastut).

Ylähyllyllä säilykkeet, joista meillä on aina ananaspurkkeja, oliiveja, erilaisia papuja sekä tomaattipuretta.

Lisää mausteita näkyvissä, myös ruisjauhoilla on oma ämpärinsä, sitten tomusokerit, makaronit, kaakaot, mannaryynit yms.

****

Heinäkuun paskimpaan en oikein keksi mitään erikoista. Sama teinihelvetti keskimmäisen kanssa jatkuu, mutta.... ei siitä sen enempää.

Kuukausi sinällään on ollut kiva, kelit on olleet kohdallaan ja jos valittaisin jotain rahanpuutetta, se ei koske mitenkään pelkkää heinäkuuta, ainahan sitä ottaisi sata tuhatta lisää jos voisi. 

Kesälle ei oltu asetettu suorituspaineita joten ei jäänyt hampaankoloon. Lomaa en pyytänyt joten sen puutetta en voi valittaa. Sen verran on arska paistanut, että töissä kyselevät olenko ollut ulkomailla tai etelässä.... (Saloon nähden asun etelässä joten vastaan, että kyllä!)

Nettiostoksia, kasvikuivurin pohdintaa ja sisustusta

Intoilen harvoin täällä mistään tietyistä tuotteista, enkä missään nimessä profiloidu millään kriteereillä miksikään elintapakirjoittajaksi saati sellaiseksi, josta kiinnostuisi joku firma tai tuotteen esille-haluaja....

Mutta kerta se on sitten ehkä ensimmäinenkin. Hah! Repikää siitä.

Ostin keväällä Finskin koneesta Polaar Icy Magic -nimisen silmänympäryspuikon. Rasvaksi sitä en tohdi nimittää, toisaalta puikossa on hauska roll'on -pää, jotenka olkoon puikko.

Oli mikä oli, mutta tuotteena aivan järkyttävän ihana. Tätä kehotetaan pyörittämään sekä silmien ympärille että ripsiin, ja näin kesäaikaan kun en allergian vuoksi juurikaan käytä edes ripsiväriä, olen sitä melko huolella aamuisin hieronut myös kierroksen ripsiin. Ja kuulkaa: ne ripset ihan oikeesti kasvaa!! Siis pituutta!! 

Itselläni väritys on niin vaalea, että ilman kestoväriä ei minulla tajua silmiä olevankaan, ja totta puhuen näytän aivan alastomalta näin kesällä. Mutta jösses mutta läheltä katsottuna ripsissä on mittaa!! TYKKÄÄN!!

Luonnollisesti sitä ei voi ostaa mistään muualta kuin ulkomailta tai sieltä lentokoneesta, ja vaikka matkustankin usein, en sentään lentämällä.... joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tilata se netistä. Ja tilasin samantien kaksi, koska tuo keväällä ostettu alkaa käydä nyt vähiin.... tosin myönnettäköön, että käytössä se on todella riittoisaa kun ottaa huomioon, että sitä on kohta puoli vuotta sivelty päivittäin.

Vinkki vitonen:

Muuten, säilytän kaikki naamarasvat ja tämän muiden mukana, jääkaapissa. Kun aamulla joskus kello herättää ihan liian aikaisin ja tuntuu, että silmänympärykset on turvonneet ja kipeät, tuntuu aivan taivaalliselta sivellä tällaista tuotetta, kun se on jääkylmää. 

****

Sitten naaman paklaamisesta toisenlaisiin asioihin.

Meillä on Severin hyötykasvikuivuri, joka noh, toimii, mutta ei ole mikään tehoihme.

Säilön esim. sienet vain ja ainoastaan kuivaamalla, ja mieli tekisi säilöä paljon muutakin kuivattuna, mutta siihen tuo on vähän liian tehoton. Suppilovahverot tuolla tulee vuorokaudessa.

Nettiaikana kuivureitakin pystyy vertailemaan helposti, mutta kyllä on laaja skaala hintoja, tehoja ja tilaa. Hinnoista puhumattakaan. Ota noista sitten selvää.

Vaan uusi, isompi ja tehokkaampi ilmeisesti pitäisi saada. Esim. omenoista tykkäisin yli kaiken tehdä omppurenkaita jemmaan. Näen jo miten mun pantryn hyllyillä on vanhoja Riihimäen lasitölkkejä rivissä täynnä kaikkea hyvää.... (ai mikä yli-romantisoitu kuva??)

Kuva lainattu netistä.

Ja muitakin hedelmiä tms olisi kiva kuivata. Ainakin tyrnit menee meillä parhaiten kuivattuna. Viime vuonna Severi kolisi ja kilisi kellarissa viikon tyrnien kanssa.....

Ehdotuksia? Suosituksia? Kaikki kelpaa.

****

Kehuskelin sillä tikapuulöydöllä.

Nyt ne on maalattu ja vihdoin sisällä. Vielä on vähän hakusessa jäävätkö noin ja tuohon vai jotenkin toisin. Tässä kuitenkin vähän mallia.

Tikapuilla torkkupeittoja. Totuushan on, ettei sellaista taloa olekaan, jossa on liikaa torkkupeittoja. Ehei! 

Pinkki on itse asiassa ponchon tapainen, jonka ostin 2011 syksyllä Ruotsista kun palelin yksinäni solukämpässä, jossa oli huono lämmitys. Alimpana vuoden takaiselta reissulta bonuslahja; huopa, jossa maisemaa ja iso teksti "Yellowstone". Ihanan lämmin.

Tökkäsin ne nyt seisomaan noin "oikein" koska ovat A-tikkaat. Ihan täysin auki eivät kuitenkaan mahdu. Jään miettimään vielä. Olisiko parempi, että nojaavat seinään?

Olkkarissa sohva siirtyi taas metrin.

Tuolle rohjakkeelle ei vaan tunnu löytyvän oikeaa paikkaa.

Pöytää myyn kirpparilla edelleen. Se on tähän liian iso vaikka muuten onkin kiva.

Pieni lukunurkkaus olkkarin nurkassa. Sohvan ja tuolin välissä on pieni rottinkikori, jossa tusinoittain Akun taskukirjoja. Kokoelma, joka meillä oli asuntovaunussa. Helppoa kesäluettavaa perheessä, jossa luetaan koko ajan.

Shoppailu-lauantai

Vuokralainen ilmoitti joutuvansa muuttamaan, mutta samalla, että hänellä olisi tarjolla uusi vuokralainen. Yhteystietojen vaihtamisen ja keskustelun jälkeen totesin, että tämä tarjokas on oikein varteenotettava nuori tuleva opiskelija, joten sopimusta vääntämään. Koska molemmat tulivat eri suunnilta, Turku oli kohtuullisen sopiva treffipaikka. Tarkemmin vielä Raision Mylly.

Lähdettiin aamulenkin (ja suihkun) jälkeen ajamaan ja käytiin haukkaamassa ensin. Nuorin tytär oli matkassa mukana ja oikein täpinöissään päästessään taas syömään hyvää pippuripossua. Eikä omassa vuohenjuustobroilerissa ehdottomasti ollut myöskään vikaa, päinvastoin. Kiitos tämän päivän lounaasta ihan vaan perinteinen Rosso.

Sen jälkeen mies ja lapsi ottivat jalat alleen kauppakeskuksessa ja itse treffasin tulevan vuokralaisen vanhempineen. Sopimus tehtiin ja asiat sen osalta lutviutuivat hienosti.

Sitten Airo-nimiseen paikkaan kahville ja jätskille. Jäätelö on tosin vähättelyä, myyvät aitoa italaialaista gelatoa, joka on ihan muuta kuin jäätelö.... ja aijai mitä makuja olikaan tarjolla. (mm. Smurffi....)

Cappucino oli kuumaa ja hyvää. Gelato myös todistettavasti upposi.... heh.

Siinä kohtaa olisi sitten pitänyt ottaa reipas ote, että "jaaha, siirrytäänpä takaisin autoon ja kotiin, koska oleelliset on tehty, tätä vartenhan tänne tultiin..." mutta ei. Päästäkää toki nainen irti ostoshelv.... tai siis paratiisissa...   (Saa ja pitää nauraa!!!)

Ensinnäkin, jos Sokos tyrkyttää heti ulko-oven vieressä muovilaatikoissa kamaa hintaan 1 euro, näyttäkää minulle nainen, jonka ei ole pakko päästä sinne tutkimaan mitä myydään!! Sitä minäkin.

Kammottavan kokoinen 725 ml shampoo ja suihkutettava hoitoaine yhteensä 3 eur. Jesh!! En jättänyt sinne. Eurolla pumpulilappuja, kahdella kaksi Nivean roll'on dödöä yms. Tytär hekotteli ääneen kun näki minut muovipusseineni.

No, mies halusi tietenkin myös vähän katsella ympärilleen, ja porukalla päädyttiin XXL:n. Usein katselen Hesarista niiden mainoksia vähän kateellisenakin, että "niinpä niin, tuollaistakin olisi mutta eipä täällä landella".... 

Nyt alkaa uusi ihmeellinen terveyselämä. Hah!!

Toisin sanoen ostin testiin MCT-öljyä (ei, en juo (vielä) bullet proof kahvia...), chiaa meillä on koko ajan, ja tyttären toiveesta aamusmoothieen raakakaakaonibsejä.

Kuvasta puuttuu vielä lesitiinijauhe, koska se tekee smoothien rakenteesta kermaisen ja sisältää hyviä omegoja, joita ei ruokavaliosta välttämättä saa.

Lapselle kahdet kengät. Lenkkarit oli tarjouksessa ja niitä oikeastaan varta vasten etsittiin, ja myyjä pudotti Consien hinnan puoleen (siis 35 eur) kun siinä höpötettiin ja lapsi niitä sovitti...   Lopulta myös miehelle sandaalit, lisäksi n. 20 paria erilaisia urheilusukkia, joiden hinnat oli 1,50-2,50 setti.

Täytyy sanoa, että uskomatonta palvelua, enkä tarkoita yksin hinnoittelua, vaan sitä miten asiakas huomioitiin, miten tuotteita esiteltiin ja tarjottiin apua. Wau!! 

Saitte juuri tästä perheestä asiakkaita jatkossakin!

Ja vihdoin sellainen kännykkä-hiha, johon omakin luuri mahtuu!! Jei! Edellinen puhelin mahtui edelliseen, mutta paitsi että kotelo meni rikki, myös luuri on vaihtunut ja isompaan, joten lenkillä olen tähän asti roikottanut puhelinta taskussa (jossa koirankarkkien murusia, nenäliinanöhtää ja muuta mukavaa....)

Tässä hihassa on parasta se, että esim. lenkillä kuulokkeiden naru (kyllä, käytän vielä narullisia) kulkee kätevästi kainalon kautta eikä siis pompi tuossa leuan alla ja tao minua naamaan....

Lapselle myös, koska ratsastaessa maastossa vaadin, että puhelin on mukana ja ridavaatteissa ei ole kunnollisia taskuja. Ihan turvallisuuskysymys.

Kun vihdoin raahattiin puolta tusinaa muovipussia ulos tuolta nauraen, poikettiin matkalla autolle vielä Punnitse&Säästä -kaupassa, joka on suuri suosikkini. Tai oli, silloin kun se löytyi vielä meidän huudeilta. Koska käytän aamurahkan joukossa kuivattuja marjoja, pähkinöitä ja siemeniä, niitä oli kätevä tuolta ostaa. Myllyn myymälän valikoima oli enemmän herkkuihin painottuva, mutta jotain herkkua hainkin, nimittäin juotavaa.

Ben Shaw'n Cream soda on vaan parasta mitä löytyy limsaosastolta. Menee ohi jopa A&W:n Root beerin. Miehen kookosvesi oli myös hurjan hyvää. Tyttärelle pari saunajuomaa.

Kotona tytär järjesti kaikki ostokset portaisiin ja jestas mikä määrä sitä kamaa oli..... 

Ehkä jopa vähän hävettää. Mutta mitäpä sitä. Kulutustavaraa suurin osa, sellaista minkä ostamista on siirretty ja jääty odottamaan.

Kotona juotiin kupit hyvää kahvia, käytettiin nelivetoiset ystävät lenkillä ja nautiskeltiin olosta. 

Ai niin, en muistanutkaan kertoa. Puhuin niistä maalarintikkaista, joita katsoin tuolla makasiinilla viime viikolla. Mies ajoi sinne ja kyseli Maurilta näyttäisivätkö ne hänestä paremmalta omenapuun alla kuin siellä makasiinin seinää vasten ja Mauri myi ne kahdella kympillä. Siis 20 eur. Enkö sitä jo sanonut? Jos minä olisin mennyt sinne ja lärpättänyt jotain sisustustikkaista, hinta olisi ollut satasen.... hah!! Löytö! Todellista onnistumisen iloa!!

Mies on ne nyt hionut ja maalannut ensimmäiseen kertaan. Haluaisin, että jätetään kuultovalkoiseksi. Katsotaan miltä näyttävät huomenna kuivuttuaan.

Seuraavaksi sitten haaveilemaan vaikka ensi kesästä. Hesari julkaisi hauskan jutun Saimaan-ympäri-fillaroimisesta. En tosin itse ole mikään pyöräilijä, mutta autolla voisi vastaavaa pohtia...

Kesäloman syömiset (lue: herkuttelut)

Kuten mainitsin, olen ollut ihanasti vapaalla ja nollannut. Tänään ensi kertaa juolahti mieleen, että mikähän päivä on, eli milloin pitää henkisesti valmistautua töihin. Aivan mielettömän kiva fiilis kun joutuu kännykästä tarkistamaan mikä päivä on meneillään....

Perniön Asemalla on paikka nimeltä Opaliinan Cafe & Puoti. Se kuuluu jokakesäisiin kohteisiimme ainakin kerran. Veronica, joka kahvilaa pitää, tekee taivaallisia leivonnaisia ja miljöönä se on hauskan huvittava ja kauniin viihtyisä. Edellämainittu pitää melkein kokea ymmärtääkseen. Aivan Opaliinan vieressä on Maurin Makasiini, yhden sortin monitavaratalo/kirppis/osto-ja myyntiliike ja kaikkea muuta kuviteltavaa. Myös Mauri on koettava sitä ymmärtääkseen.

Halusin poiketa Maurille, koska sieltä voi satunnaisesti tehdä hassuja löytöjä. Edelliskesänä ostin sieltä ex tempore keinutuolin, toisaalta yleensä menen siellä aivan änkäksi enkä osaa katsoa mitään, koska varastomakasiinit on niin täyteen tungettu kamaa, ettei päätä ei häntää.

Tällä kertaa ihastuin alustavasti puisiin maalarintikkaisiin. Jos ne olisi hionut ja maalannut valkoiseksi, niistä saisi kivan telineen huoville olkkariin. Nuo heinäseivästikapuut voisi jo vaihtaa. Jäin miettimään asiaa. Maurin kamoissa on se vika, ettei mitään ole hinnoiteltu, vaan Mauri hinnoittelee ne nähdessään miten paljon joku tavaraa haluaa.....  (Ehkä laitan miehen asialle. Hän voinee väittää tarvitsevansa niitä johonkin töihin eikä sisustukseen. Mauri nimittäin tietää kamojen arvon....)

Kohnaamisen jälkeen menimme Opaliinaan kahville. Kahvi oli hyvää, joku heille erikseen tehtävä Porvoon paahtimon tumma paahto, ja vohvelit taivaallisia.

Kotona sitten odotti pienimuotoinen urakka: valkoiset viinimarjat on kypsiä ja ne piti poimia ja keittää mehuksi. Uhosin jo kertaalleen, etten tee mehua vaan pakastan kaikki marjoina. Pakastimeen kuitenkin pitäisi vielä mahtua vadelmat, omenasose, peuran lihat ja se marraskuussa tuleva possu - ja se on nyt jo melko täynnä. Joten mehustin pöhisemään.  Ostin muutama vuosi sitten tämän sähkökäyttöisen. Se oli kallis, mutta paljon kätevämpi, koska sitä voi käyttää myös ulkona, ja toisaalta silloin ei induktioliedelle sopivia maijoja juurikaan ollut kaupan.

Innostuneena siitä, että jaksoin/viitsin tehdä loman aikana mitään muuta kuin laiskotella, puhuin miehen ympäri kantamaan kaikki saunasta irtoavat lauteet myös ulos, jossa pesin ne hellästi mäntysuopavedellä ja terassiharjalla, ja kun olivat tuossa kuivuneet, öljysin parafiiniöljyllä. Kuvittelen öljyn kuivuvan paremmin ulkona, tosin harmitti huomata, että männystä tippuu koko ajan roskaa siihen kosteaan pintaan. Jää nähtäväksi pitääkö ne huoltaa uudelleen ja öljytä vasta sisällä....  Alunperin ajattelin kokeilla saunavahaa. Kyselin jo yhdeltä kaverilta, joka on töissä maalikaupassa, voiko vahaa käyttää öljyttyyn pintaan ja vastaus oli, että voi. Mutta koska meillä oli tuota öljyä jäljellä, päädyin kuitenkin siihen. Parafiiniöljy tekee lauteisiin aika kivan pinnan sikäli, että lika ei imeydy samalla lailla puuhun. Meillä aivan välttämätön toimenpide jo siksikin, että pappakoira-Edu saunoo ja kuljettaa tassuissaan kuraa saunaan....

No, päivähän oli kaunis kuin mikä.

Loppupäivän istuinkin sitten kirja nenän alla auringossa ja päädyin saamaan uudet erilaiset auringonpolttamat rajat rintakehääni. Ei epäilystäkään, että uudet sporttirintsikat ei olisi hyvät..... *huoh*

Olin testannut myös kotijäätelöä reseptillä:

2 dl vispikermaa

1,5 dl rahkaa (vähän tasoittamaan ylenpalttista makeutta)

1 purkki kondensoitua maitoa

0,5 dl glukoosisiirappia (ei takuulla välttämätön)

marjoja maun mukaan

Eli vatkasin kerman löysäksi vaahdoksi, valutin joukkoon rahkan ja siirapin ja lopulta kondenssimaidon ja marjat, ja kaadoin isohkoon muovipurkkiin, ja pakkaseen. Tätä jäätelöä ei tarvitse sekoitella pakastamisen aikana ja siitä saa kauhalla helposti pehmeitä isoja palloja vielä monta päivää jälkeenkinpäin.

Jätskipalloja ja vähän murustettua suklaakakkua. Aijai!!!

Koska en ole olevinaan ehtinyt kirjastoon, aloitin alusta oman kirjahyllyn murhasarjan, eli Patricia Cornwellin "mustat kirjat" - Key Scarpettat. (Yksi lempilukemiseni, olen tavannut ne jo tusinaan kertaan enkä kyllästy.)

Auringossa paistatellessa ensimmäinen kirjoista loppui sikäli houkuttelevasti, että siinä matkustettiin Floridaan jossa syötiin Key Lime pie'ta ja siitä innostuneena laitoin miehen kauppareissulla tuomaan muutaman limen ja paiskasin moisen testiin.

Olen joskus aiemmin tätä kokeillut jollain ohjeella, ja olin lievästi pettynyt.

Tämän tein nyt näin, yhdistellen useampaa netin ohjetta:

Key Lime Pie

Digestive-keksejä

Rasvaa

Murusta keksit ja lisää rasva. Painele irtopohjavuokaan.

6 keltuaista

1 purkki kondensoitua maitoa

0,5 dl sokeria

1 dl limen mehua (mulla oli 4 limeä enkä mitannut mehua sen tarkemmin)

limen kuoriraastetta (raastoin kaikkien vihreän kuoren)

Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi, kaada joukkoon maito ja jatka vatkaamista, kunnes koko sotku on vaaleaa. Kaada varovasti limemehu ja kuoriraaste ja vatkaa koko ajan kovin. Munat herottuvat happamesta herkästi joten kaada rauhallisesti. 

Kaada täyte keksipohjan päälle ja paista 175 asteessa n. 15 min, kunnes täyte ei enää "hytky". Jäähdytä ja pidä jääkaapissa. Koristele kermavaahtonokareilla ennen tarjoamista.

Vinkki vitonen: Seuraavalla kerralla ainakin tuplaan ellen jopa triplaa aineiden määrän täytteeseen. Tästä tuli normaalissa irtopohjavuuassa litteä lätty. 

Miten ollakaan, kun olin saanut piirakan jääkaappiin, puhelimeen kilahtaa viesti, että ystäväni vuosien takaa olisi huomenna (tänään) tulossa Salon seudulle. Voiko poiketa, olenko kotona? Arvaa vaan olinko.

Mahtava päivä. Pelkkää löysäilyä ja hengailua, hölöttämistä suut vaahdossa, paljon hyvää kahvia, maittava lounas, piirakkaa yms.

Piirakka OLI hyvää!!! 

Lopetin sen tässä kirjoittaessani.  =) 

(Jäljellä oli vähän vahemmän kuin kuvassa.)

Pieni kesälomaretki

Tein viime perjantaina vielä pitkän päivän kaikenlaisin sekaannuksin (vaihdoin siis kesken päivän normi-pitkästä lääkevuoroon ja orientaatio tekemiseen oli hetken kadoksissa...) ja jäin sitten vapaille.

Tämä on sikäli nyt outo kesä, etten pidä kunnollista yhtenäistä kesälomaa ennen kuin syyskuussa, mutta elämä on valintoja.

Puolisko on kotoisin Uudestakaupungista. Lähdettiin lauantaina iltapäivästä ajamaan sinne, appivanhempia moikkaamaan, ja päätettiin palata takaisin rantareittiä eli sitä kuuluisaa Saariston rengastietä.

Uki on entisellään, itsekin asuin siellä muutaman vuoden 90-luvun alussa pahimman laman aikaan. Tosin kaupungilla menee nyt todella kovaa kun vertaa esim. Saloon....  (Ehkä Salossakin noustaan 25 vuoden päästä kuten Ukissa on tapahtunut?)

Koirat sai runsain mitoin kivaa kävelylenkkiä. Tuon kaupungin paras puoli on ehdottomasti 100% kattava pyörätieverkosto, ja mielettömän kivat ulkoilumaastot.

Anoppi ruokki meitä niin, että viittä vaille sai autoon pyöriä ja muutamaan päivään ei tarvinne ruokaa tehdä...... (Ei, mitään ei tullut mukaan, mutta vatsassa on vielä pariksi päiväksi.... heh!)

Pakkahuoneella piti tietenkin käydä kahvilla ja munkilla.

Joku on sitä mieltä, että osa munkista pitäisi jättää maistiaiseksi.

Pakkiksen vierasvenesatama oli tosi täynnä. Olin vähän ihmeissäni: paras kesälomakausi, upea keli ja lauantai, ja jengi on maissa. 

Jos teillä on vene, menkää nyt ihmeessä sinne merelle. Maissa ehtii ruikuttamaan talvellakin.

****

Maanantaina sitten herätyskello herätti jo viiden jälkeen ja auto oli pakattu iloisilla ihmisillä ja kahdella kävelytetyllä ja ruokitulla koiralla jo kuuden jälkeen. 

Kustaviin mennessä Kaitaisten silta oli kaunis. Meri oli niin tyyni ja koska luonnollisesti tie oli tyhjä, pitihän sitä pysähtyä vähän patsastelemaan sillalle.

Kustavin rannassa on vierasvenesatama ja Peterzenin mökkejä vuokralle. Melko viihtyisän näköinen paikka. Koska olimme siellä klo 7:15, sattuneesta syystä putiikit eivät auenneet meille.

Mutta käveltiin ja ihmeteltiin ennen kuin ajettiin lauttarantaan parkkiin.

Suurennettuna kartasta voinee saada vähän selvää.

Siellä sitä ollaan jonossa Kustavista Iniöön. Lautta lähti 8:10.

Ja voi vitsit mikä lautta.

Laulu "... ol' lautalla pienoinen kahvila..." ♪♪♫♫♪  tuli kyllä niin elävästi mieleen.

Kahvi oli kuumaa, vahvaa ja aivan taivaallisen hyvää!! 

Ja arvatkaa mitkä munkit (taas!)

Kustavi-Iniö väli kesti 25 min, ja istuimme yläkannella paistattelemassa koirinemme.

Iniössä ajoimme oikeastaan suoraan seuraavaan lauttarantaan, koska Iniö-Houtskär väli on sellainen, jolta ei mielellään myöhästy. (Kesto 50 min) Ne ajaa harvoin ja ovat ilmeisesti usein kovin täynnä. Rannikolla on tietenkin saaristossa asuvilla etuajo-oikeus lauttaan, joten huonolla tuurilla voisi lautasta joutua jäämään pois.

Iniöstä m/s Antonia lähti kuitenkin vasta 11:15.

Joten mitäpä muutakaan kuin picnic! Paikka oli taas tosi kaunis ja mikäpä tuossa oli auringossa istuessa ja vähän juustokeksiä nakerrellessa. Käveltiin ja odoteltiin siis yli pari tuntia.

Muuten: jos nyt teette saman tällä aikataululla, Iniön keskustassa oli parikin kivannäköistä puista rakennusta, joissa oli kahvilaa, putiikkia yms. ja olivat takuulla jo siihen aikaan auki. Me emme laiskuuttamme (ja jono...) viitsineet enää kääntyä ympäri ja palata niitä muutamaa kilometriä. Prätkäporukkaa kyllä kääntyi useampi.
Mutta siinä siis voisi tällä aikataululla hyvin pysähtyä.

Brietä, ruisleipää ja keksejä. Juotavaksi vettä, koska mukaan otettu mini-vedenkeitin ei invertterillä toiminutkaan. Ilmeisesti se ottaa jonkun sähköpiikin käynnistyessään eikä auton akku pysty sitä pyörittämään. Harmi sinänsä. Mutta vesi oli hyvää.

Kyllä, noille kerjäläisille on etureunassa omat herkut!! 

Sitten m/s Antonia ajoi rantaan ja meidät pakattiin todella tiukkaan kyytiin.

Hetken huolestutti saanko koiria edes takaluukusta pois, koska takana oli auto niin lähellä parkissa.

Meri oli aivan pläkä.

Molemmat koirat löysivät tuuletusreiät joista kurkistaa ja haistella merituulia.

Suomen saaristo on niin kaunis!!!

Seuralaiset. Pollarin päällä oli hyvä istua.

Ihan vähän alkoi olla loppumatkasta sellainen olo, että pään olisi voinut suojata paisteelta.

Onneksi ei pistosta kuitenkaan tullut.

Houtskärissä on kolme (?) eri saarta, joiden välit kuljetaan pikkulossilla.

Kivimon saarelle päästyämme otettiin breikki.

Eduhan säntäsi heti mereen ja itsekin hetki pysähdyttiin kalliolla.

Houtskärin vierasvenesatamassa juotiin taas kahvit (ja jäätelöt, myös koirat) ja käveltiin reilu tunti.

Sivumennen: tiedän, että näitä paikkojen nimiä "suomennetaan". Minulle kuitenkin Nesteen jalostamo Porvoon lähellä on aina ja tulee olemaan Sköldvik ja se Vantaan ja Porvoon rajalla oleva alue Östersundom. Samoin Houtskär on Houtskär vaikka kuinka jengi vääntäisi niistä Kilpilahtea, Itäsalmea ja Houtskaria. Suomessa voi edes yrittää lausua alkuperäisiä paikannimiä oikein.

Ja tästä päästään näppärästi aasinsiltaan siitä, miten riemastun aina kun jengi venyttää oman nimeni neljän iin Viiiiiviksi......    no joo, palataan saaristoon.

Tykkään napata kuvia kartoista. Näistä voi jälkeenpäin aina katsella missä tuli oltua.

Vierasvenesataman takana mäen päällä oli jonkunlainen museoalue. Siellä oli mm. venemuseo, asemuseo, vanha kyläyhdistyksen talo yms.

Tuo Houtskärin viiri liehui lähes joka salossa. Niin pitääkin!!!

Venemuseon kattoja.

Sitten päädyimme jatkamaan matkaa ja lopulta saavuimme taas lauttarantaan, josta lähti viimeinen pitkän välin lautta Korppooseen. Lauttarannassa oli jälleen hetki odottelua, ja arvatkaa huviksenne mitä meidän vakiuimari-seuralainen siellä teki....

Houtskär-Korppoo väli oli erinomainen: lossi peruutti koko matkan. Sinne siis ajettiin etuperin sisälle ja se lähti normaalisti ajamaan eteenpäin, mutta teki satama-altaassa ympyrän ja loppujen lopuksi heitti seuraavan ympyrän vasta Korppoon päässä satama-altaassa. 

Korppoossa oltiin jo hivenen väsähtäneitä eikä haluttu ajaa Korppoon keskustaan, vaan suunnattiin suoraan kohti Nauvoa.

Olimme ilmeisesti Nagu I:n kyydissä itse.

Nauvon rantaa.

Nauvon keskustassa olisi ollut tori ja muuta tohinaa, mutta pilviä alkoi kertyä ja koirat oli tosi uuvahtaneita. Eikä kuskikaan ehkä parhaassa vireessä enää siinä kohtaa ollut. Päivä oli ollut pitkä, lämmin ja vaikkei kilometrejä kertynyt, hurjan paljon oli katseltavaa.

Porhallettiin siis rauhassa eteenpäin ja nautittiin maisemista. Parainen onkin jo tuttua, ja siitä moottoritietä kotiin. Paraisten jälkeen alkoikin jo sataa ja kiiteltiin onneamme, että koko reissun ajan oli mahtava ilma.

Koko reissu Uki-Perniö tuon saariston kautta tuotti auton mittariin n. 130 km ja aikaa meillä meni 11 tuntia. 

Puolenpäivän jälkeen lauttarannoissa alkoi olla vastaantulevia jonoja, ja osa ihmisistä jäi aina odottelemaan seuraavaa lauttaa. Jos itse ajaisin reitin uudestaan, tekisin taas samoin, eli lähtisin Kustavista Paraisille päin. Myöskään aamun varhainen herätys ei ole huono idea: aamut on kauniita ja silloin ei yhdestä lautasta jääminen kaataisi koko suunnitelmaa. Ilmeisesti reitti on suositumpi toisin päin, päätellen sekä ruuhkista että viime lauantain Hesarin jutusta, jossa nimenomaan kehotettiin varaamaan hyvin aikaa eikä "ahnehtimaan" sitä päivässä. 

En koe, että ahnehdittiin, vaikka myönnänkin olleeni väsynyt päivän päätteeksi. Osansa väsymyksestä teki tosin kaksi edellistä huonosti nukuttua yötä vieraassa paikassa. 

Toisaalta jos saaristo viehättää, suosittelisin kyllä ehdottomasti buukkaamaan etukäteen jostain majapaikan esim. Korppoo/Houtskär akselilta ja olemaan siellä sen puoli päivää ja yön yli. (Meillä oli ihan alunperin tämä tarkoitus, mutta näin nopealla aikataululla ja koirien kanssa se ei ole ihan niin simppeliä....)

Ihan vähän jäi hampaankoloon sikäli, että mieli palaisi vielä palata Korppooseen ja Nauvoon ihan ajan kanssa. Katsotaan....

Iniö-Houtskär väli oli ainoa maksullinen: 35 eur auto ja sen sisältö. Erittäin kohtuullista. Lauttoja oli muistaakseni, (koetin laskea) kahdeksan koko matkan aikana.

(Jos en väärin muista, asuntoauto 70 eur sisältäen matkustajat ja pelkkä ihminen 10 eur, en muista veloitettiinko fillarista jotain.)

Ja mikä parasta: nyt on maanantai, olen nollannut ihan hurjan hyvin työstressit ja olen jo kotona, jossa viikko vapaata!!!  Ei yhtään pöllömpi tapa aloittaa lyhytkin lomapätkä.