Kesää kohti, harrastuskausi alkaa

Tästä se lähtee, jokavuotinen harrastuskausi. Aika ajoin toivon, etten olisi niin riivatun tohkeissani näistä kokeista aina keskitalvella ja innostuisi ilmoittamaan koiria joka kissanristiäisiin ja juhliin heti alkukeväästä.... Nimittäin juuri nyt ei ilmojen puolesta kyllä hirveästi houkuttele. 

TämäKIN kevät on ollut jollain tavoin poikkeuksellisen kylmä. Eipä silti, hiljattain muistelin yhtä metsäretkeä vanhalla paikkakunnalla vappuaattona ja metsässä oli joku pieni surullinen männyntaimi julmetun kinoksen alla. Ei ne harvinaisia ole, vappulumet, täälläkään. Sitä vaan jotenkin toivoo vuosittain, että juuri tänä vuonna kevät olisi kaunis ja lämmin. Niitäkin kun on ollut. Valokuvat todistaa vuosien takaa, kun esim. pääsiäisenä 2002 kaivoin kukkapenkkiä T-paidassa ja miehet maalasivat talon ulkoseinän lautoja.

Kotipiha 23.4.24

Jos jotain iloa sosiaalisesta mediasta on, ainakin se tuo näitä muistoja. Kolme vuotta sitten oltiin muutettu ja samana päivänä oli jotakuinkin saman näköistä. Ei siis mitään uutta...

Tämän kevään osalta, ja muistaakseni muuten silloinkin, yksi jälkikoe jouduttiin perumaan/siirtämään lumen vuoksi. Nytkin asiasta käytiin melko vilkasta whatsapp-keskustelua, ja lopulta todettiin vesisateen sulattavan sen verran, että uskalletaan järjestää viikonloppuna. (Meillä ei muuten lunta ole enää kuin satunnaisia pieniä kasoja, joihin lumiauran jäljiltä jäi isompi paakku...)

Vilpoisuudesta on toki se riemu, että hirvikärpäsiä on perin vähän eikä käärmeitäkään ole vielä näkynyt. 

Ja taimet viihtyy kyllä tuossa sopivassa viileydessä siten, että kasvavat näköjään tukevavartisiksi.

Tomaatit

Harrastuskausi siis alkamassa. Toivotaan hyviä säitä ja varsinkin vähän lämpimämpää.

Iloa vappuun ja aurinkoista toukokuuta!!

Virallisesti kevät

Eikös pääsiäinen ole se kevään taittumisen merkki? Ja ainakin, edelleen typerääkin typerämpi tapa, kellojen siirto. 
Omalta osaltani jälkimmäinen menee yleensä helposti, aamuvirkku kun olen. Ja nyt tuo sattui sopivaan kohtaan, kun oli näitä extra vapaita, jolloin sai aamulla nukkua muutenkin.

Vähän jo kulahtanut hajusintti

Löysin suureksi ilokseni keltaisen hyasintin. Tykkään niistä jouluna erityisesti tuoksun vuoksi, mutta minusta tämä oli värinä mahdottoman kiva. Ja jälleen kerran ajattelin kokeilla säilyisikö se hengissä, jos istutan pihalle. Olisi superkivaa saada joskus kukkapenkistä keltainen nousemaan.

Kuisti sai uudet asukkaat tomaatintaimista.

Talvetin kuistilla kahta bougainvilleaa ja ne saivat tulla nyt olkkariin. Tomaatit siirsin jälleen suurempaan ruukkuihin, nyt yksittäin, ja toivon, että jaksavat kasvaa kunnes on aika päästä jättiruukuissa kasvihuoneeseen. Harkinnassa tosin vielä on kasvusäkkien hankinta, koska niissä olisi lannoitteet valmiina ja tomaatti on ilmeisesti hyvinkin vaativa ja ahne lannoitteille. Pelkkää vihreää kun en haluaisi kasvattaa.

En yleensä hirveästi harrasta sesongin mukaisia koristeluja. Ulkovarastosta, niitä ruukkuja penkoessa, löytyi jostain kulkeutunut vanha pussi ohransiemeniä ja nakkasin ne pieneen multamäärään. Ilahduin aivan naurettavan paljon, kun itivät. (Täytynee jatkossa laittaa vuosittain kun niin paljon ilahdutti.)

Ja suunnittelin vappupirskeitä, joihin luonnollisesti liittyisi serpentiinit ja ilmapallot!!

Nyt ohraa on jo päädytty leikkaamaankin ja koirat saivat kuppeihinsa "salaatin" pääsiäisen iloksi.

Pitkäperjantaina tytöt tulivat perheineen syömään. Pikkuiset olivat niin tohkeissaan, meillä kun on heille uusia leluja.

Samassa yhteydessä vaihdettiin kuulumisia Vietnamin suuntaan. Poika on löytänyt itselleen isomman asunnon ja teki muuttoa kuun vaihteen. Kun tekee töitä kotoa käsin, on kiva, että löytyy työhuone erikseen. Lisäksi Hanoissa ei ole mitenkään lämmin talvisin ja edellisen asunnon kanssa joutui pukemaan ulkovaatteet sisällä ollessaan, kun sisälämpö tammikuussa oli +16 asteen luokkaa....

Nyt on tilaa ja toimivuutta. Lisänä oma pyykinpesukone. Tuolla kun asunnot vuokrataan kalustettuna eikä hän mitään erikoista aio hankkia, kun ei tiedä milloin siirtyy seuraavaan kohteeseen.

Syötiin rauhassa koko porukalla, juotiin kahvit ja syötiin juustokakkua, jonka väkersin kasaan torstaina fiiliksissä "mikään ei onnistu". Munat eivät nimittäin suostuneet vatkautumaan ja päädyin kaatamaan marenkitaikinan viemäriin.... 

Loppu hyvin kuitenkin.

Pääsiäisen pari pyhää teen ylitöitä vuodeosastolla. Vähän extravapaata niille kollegoille, jotka voivat viettää aikaa esim mökillä tai ihan vaan perheen kanssa, ja toisaalta vähän extraa meille, koska löysimme itsellemme uuden sängyn, kun piipahdimme reissuun lähtiessä Ikeassa syömässä. (Hyvä, etten sammunut lihapullien jälkeen sinne testipunkkaan, niin hyvä oli....)

Win-win tilanne siis.

Pirteää huhtikuuta!! Älkää aprillatko!

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista vapaista, tulivat tarpeeseen.

Isäni viettää talvet nykyään Las Palmasissa ja alkoi kysellä joulun tienoilla olisiko meillä mitään mahdollisuutta piipahtaa "kylässä". No, alun perin piti puksutella pohjoiseen, mutta se odottelee loppukesää ja nappasimme siivet alle ja muutaman päivän irtioton kaupunkilomalle, jossa pystyi liikkumaan T-paidassa. Melko ylellistä.

Löysin kivan AirBnb-asunnon suunnilleen kävelykadun puolivälistä niin, että kävelykadulle oli matkaa 25 m ja isän kämpille 500 m. 

Asunto oli tosi kiva ja suosittelemme, jos joku haluaa joskus tuohon kaupunkiin lähteä tutustumaan. Sijainti oli täydellinen. Kadun toisella puolen oli iso HiperDino supermarket ja kaikki kävelymatkan päässä. Omistaja toki puhui vain espanjaa, mutta elekielellä ja google-kääntäjällä pärjää yllättävän pitkälle.

Las Palmasin Canteras-kävelykadun varrella 

olevat talot on viehättävästi erivärisiä. 

Canterasia riittänee suunnilleen 5 km matkan verran, 

jos kävelee päästä päähän.

Meillä oli tapana aloittaa aamu tuoreella hedelmällä, yleensä papaijalla ja itse join siiinä vaiheessa litran teetä. Sitten teimme aamulenkin jompaan kumpaan päähän ja takaisin, ja palasimme syömään lisää aamupalaa eli siis lähinnä kahvia ja leipää. Päivisin oli sen verran kuuma, ettei ruoka sinänsä maistunut. Joimme yleensä tuorepuristettua mehua jossain vaiheessa ja söimme vasta illalla päivän aterian. Ruoka oli taivaallista. Saari kun on, kalaa ja mereneläviä sai tuoreena kaikissa muodoissa....

Santa Catalinan hotellin puistikossa

sangrialla. Oli muuten todella erinomainen!!

Haluaisin tietää mikä mauste siihen oli valittu.

Isä siippoineen oli tietenkin tosi otettu meidän tulosta ja järjestivät sitten kaikenlaista tutustumista. Kävelimme päivittäin varmaan 10 km kun tutkimme kulmia. Tuo on aika iso kaupunki kuitenkin, joten paikallisbussi pelasti pariin kertaan, kun päädyimme riittävän kauas kävellen, eikä hotsittanut kulkea enää takaisin.

Muikeana sunnuntaiaamun churroilla

Santa Anan katedraalin edustaa.

Katedraali oli upea sisältä ja tornista oli hienot näköalat, 

joista selvisi miten mäkinen kaupunki on.

Teimme yhtenä päivänä retken Agaeteen, kartalle ihan vasemmassa reunassa. Nuo onnettomat pienet tiet (joita myös moottoriteiksi kutsutaan) ja todella valtava 60 paikkainen bussi. No, jännitystä ei puuttunut. 

Puerto de las Nieves oli jotenkin kovin välimerellinen maisemaltaan. Hiljainen ja viihtyisä, noin käydä. Oleskeluun olisi liian rauhallinen. Mutta taas kerran: ruoka oli niin hyvää.....

Puerto de las Nievesiä

Vajaassa viikossa ehti tankata sekä aurinkoa että tuulta. Alan pikkuhiljaa ymmärtää mistä tulee sanonta surffitukka. Nimittäin vaikka ei hiukset kostuneet, tuo suolapärske lentää jatkuvasti rannassa ja leijailee ilmassa, ja iltaisin hiusten setviminen oli tuskaa...

Las Palmas ei ole kuuluisa aurinkokaupunki, mutta kyllä me päivittäin paistetta saimme. Tuuli teki olosta oikein mukavan, lämpötila oli aamun +16 asteesta päivän kuumimman hetken +25. Yhtenä päivänä oli todella kuuma ja lämpötila oli mittareiden mukaan varjossakin +28. Silloin ei jaksanut tehdä yhtään mitään.

Canterasissa on siis myös lähes koko matkan mittainen hiekkarantakin. Sitä suojaa kauempana merellä Barré eli jonkinlainen riuttamuodostelma. Laskuveden aikaan aallot olivat mahtavat osuessaan riuttaan. 

Me emme yhtään hetkeä rannalla viettäneet. Kävelimme toki ensimmäisenä aamuna paljain varpain sen verran, että totesimme Atlantin olevan turhan viileä vielä maaliskuussa. Mutta hiekan putsaaminen niin, ettei kengät olisi hiertäneet jälkeenpäin, oli sen verran työlästä, ettemme rantaan menneet uudestaan kulkemaan.

Mietteitä maaliskuusta

Tämä ilmeisesti on laskennallisesti yleensä ensimmäinen keväkuukausi.
Taivaan kiitos kaupunki sai aikaiseksi edes kertaalleen ajaa tästä meidänkin edestä tien lumiauralla, joten suurin osa loskasta saatiin raavittua pois ja meillä näkyy asfaltti. Ainakin toiseen suuntaan. 
Tyypillinen aamulenkkini on toki ensimmäisen 700 metrin matkalta edelleen silkkaa peilijäätä. Vanha hiekkatie, joka tehty huolella vinoksi, että vesi valuisi reunalle, tekee tuosta jäästä varsin jännittävän käveltävän, koska vasen jalka kiskoo koko ajan alamäkeen oikean pyrkiessä pitämään tasapainoa. Kaipa tästä lihaskuntoharjoittelua seuraa.... ?

Iloa päivään sai kuitenkin lähtemällä lenkille ensi kertaa moneen kuukauteen LENKKAREISSA. 
Kun muuten takana on viikonloppu helvetistä melko väsyneenä, edes jotain meni asiallisesti. Parin viikon jaksoon tehnyt 48 tuntia ylitöitä omien normaalien 40 viikkotuntien lisäksi...   Metka huomata, että kun 10 vuotta teki "kävelytöitä" eli oli käytännössä jalkojen päällä päivät, nyt kun saa enimmäkseen istua ja menee keikalle niin, että kävelee pari päivää, jalat hapottaa ihan huolella. Eipä löydy resilienssiä vanhojen akkoja koivista.

Vähän alkaa olla äiti väsynyt. Nyt menossa putken 15/18 päivä. Loppua kohti.

Pakollinen "ensimmäinen kahvi terassilla",

jota en tosin juonut pihalla

Lunta on vielä jonkin verran mutta jos näitä lauhoja päiviä pysyy ja aurinko pilkahtelee ajoittain, taitaa sulattaa nopeastikin. Harmi kyllä, katuja alittavat rummut taitavat olla jäässä. Ainakin meidän kohdalla kertyy parhaillaan uutta järveä kohdalle (rantatontti, mahtaa olla arvonnousua....) ja osa autoilijoista jättää ajamatta lätäkön läpi. (Asia, joka ei harmita hiukkaakaan, tässä on ajoittain järjettömät ajonopeudet pienelle tielle.)

Aamun uutisten seuralaiset uuvahtaneet lenkin jälkeen.

Parasta tässä ajassa on se, että aamulla valostuu aikaisin ja iltapäivällä valoa riittää tosi pitkään. Ihan turhaa kellojen siirtelyä taas tiedossa koska valostuu muutenkin.

Aamut on kyllä parhaita. Eikä illoissakaan totta puhuen vikaa ole, kun aurinkoa riittää. Paneelit ovat alkaneet tuottaa kivasti pitkän kuivan kauden jälkeen vaikka uutisointi siitä, miten aurinkopaneeleiden tuotto tehdään jatkossa vähemmän kannattavaksi muokkaamalla laskutusta siihen vartti-hintaan.

Kiusa se on pienikin kiusa tältä hallitukselta. Nih!

Meillä on pieni loma tiedossa loppuviikosta. Siis ensi viikko. Tulee tarpeeseen. 

Vielä ei kumpikaan ole sikäli lomaa "ansainnut", että olisi palkallista, mutta onneksi työnantaja ymmärtää tilanteen ja myöntää vapaata omakustanteisesti.

Sosiaalisen median ihmeellisyydet

Moni on pohtinut somessa olemisen tarpeellisuutta. Itsekin vietän ihan liikaa aikaa siellä.
Tai vietin.

Nimittäin. Tulin äsken koirien kanssa lenkiltä ja tarkoitus oli tarkistaa yksi fb-kirpputoripalsta, mutta enpä päässyt puhelimesta sinne enää edes sisälle. Kun yritin kirjautua, herjasi, että lähetetään koodi WhatsAppiin, mutta eipä koskaan tullut. Joten - nopea kun olen liikkeissäni - tökkäsin kohtaa "poista koko profiili". Antaa paskan olla.

Voi toki olla, etten pääse enää Instagramiinkaan, samaa Meta-sontaahan sekin.... 

Liekö toisaalta niin suuri menetys? Joitain ihmisiä on, joiden välillä ainoa yhteydenpito on ollut sitä kautta, mutta on sitten niinkin, että jos eivät voi lähettää ihan henkkoht viestiä, ei liene kovin suuri tarve kuulla kuulumisiakaan....

Sillä tavalla. Somettamatta.

Jatkossa joko täällä tai muuten enemmän ja vähemmän "lähikontaktissa". Ne, kenellä on yhteystiedot, pystyvät yhteyttä pitämään, muilla ei liene sitten väliäkään.

Talven kiroa ja taimikasvatusta osa II

Jos tästä talvesta jotain jää visusti mieleen, niin erinomaisen huonosti hoidetut tiet. Kaupunki taisi kilpailuttaa kunnossapidon uudestaan ja sai halvalla. Sen sitten arvaa miten loistavaa työtä tuli tilattua.

Olen kahtena talvena laittanut kaupungin teknisen työn johtajalle henkilökohtaisesti sähköpostia ja kiitellyt urakoitsijaa. Koska omat aamulenkkiaikani ovat täysin epäkristilliseen aikaan, oli ylellistä kun kadut oli suurelta osin aurattu jo lähtiessä. Muutaman kerran myös edellisinä talvina traktorikuski on raottanut ovea ja huikannut odottamaan hetken niin hän auraisi jalkakäytävän meidän edeltä - se kun olisi muutenkin vuorossa seuraavaksi. Ihan huippua!!
No, tänä talvena on ollut toisin. Vasta etätyöpäivänä pääsin havainnoimaan, että aura kulki meidän ohi 7:50 eikä ole tarvinnut huolestua, että hiekkaa kylvettäisiin jalankulkijoiden turvaksi..... 

Minä siis tilasin itselleni oikeat tappajat. On ollut sen verran heikossa hapessa tuo oma selkä, etten olisi pystynyt kovin kauan enää töihin ilman. Kenkien pyöreä nasta ei pidä jäällä mitään, siksi toisekseen omista kengistä on nastoja hävinnyt sen verran, että kahdessa kengässä lienee yhteensä enää 3 jäljellä. 
Näillä pysyi liikkumassa ilman huolia, varsin rennosti uskalsi askeltaa, koska kolmion mallinen terä pureutui tuohon peilijäähän kuin veitsi. Hirvittävän kovaääniset ne on ja hävetti aamuviideltä rouskuttaa ihmisten talojen ohi....  mutta pystyssä ollaan ihan kummankin ehjän ranteen ja lonkan kera. 

Onneksi mennään kevättä kohti.

Taimikasvatus sen sijaan. No, nakkasin huut hittoon ne turvepurkit, kuten lupasin. Siinäpä totisesti turhake! 

Sen sijaan virittelin talouspaperia pariin kerrokseen, muutama siemen sinne väliin ja vähän vettä perään. Lasipurkit minigrip-pusseihin ja ikkunalaudalle. Kas, tomaatit itivät viikossa ja siemenet on siis rapsutettu suoraan paikallisen viljelijän kirsikkatomaatista yhtenä aamuna....

Kävin siis hankkimassa muovisen minikasvihuoneen, jossa tuollaiset istutuskolot

ja läpinäkyvä kansi tasaisen kosteuden ylläpitoon.

Tomaatit jouduin jo koulimaan ensimmäistä kertaa paperista multaan. Nyt on sitten meinaan tomaatintaimia.... 😗

Chilit ovat hitaanlaisia ja on toki mahdollista, ettei viime vuonna kasvatettujen chilien siemenet ole itämiskelpoisia....  Myskikurpitsa oli vuodelta 2021 ja olin varma, ettei siitä mitään tule. Yllätys olikin melkoinen kun sekin iti 3/4 siemenestä viikossa. No, aivan liian aikaisin, joten saan vielä kiukutella niiden kanssa.

Vasemmalla takana lisää siemeniä talouspaperissa.

Edessä myskikurpitsa siirrettynä isompaan multaan, pullolla suojattuna.

Myskikurpitsaa....

Haluaisin muokata kasvihuoneen sisustan uusiksi tänä kesänä. Luulen, että haluaisin sinne vanhoista tiilistä tehdyn lattian ja vain isoja, siis todella isoja, ruukkuja, joissa kasvihuoneoloja tarvitsevat kasvit saisivat kasvaa. Tomaatit toki istutan luultavasti valmiiseen säkkiin, jossa on niiden tarvitsemat lannoitteet, mutta muut voisi olla kiva saada ruukuissa.

Tarvitsisi keksiä mistä saisi helposti ja edullisesti vanhoja tiiliä. Meillä on jonkin verran itsellä, mutta kun kasvihuoneen pohja on 9 neliötä, siihen uppoaa tiili poikineen. Voisin ostaa jonkun vanhan savupiipun. Heh!

Leivinuuniruokaa

Muita tämän talven juttuja on ollut uunipuuro. Jostain syystä en ole aiemmin leivinuunia käyttänyt mihinkään muuhun kuin lämmittämiseen. Olen jotenkin jänistänyt kun lämpötila ei ole vakio ja olen selitellyt itselleni, että siellä voi vaikka vahingossa pilata jotain ruokaa.... Tavallisen hölmöä selittelyä!

No, pistettiin ensin testiin joku edullinen liha, josta piti tekemän riivittyä lihaa. Yön yli se sai muhia aika pitkässä liemessä ja oli aamulla tosiaan neljän aikaan jo meidän kaikkien nenissä ilmoittelemassa olemassaolostaan.... ja oli hyvää. Revittiin ja pisteltiin ääntä kohti ilman ongelmia.
Sitten ostin ohraryynejä ja punaista maitoa ja laitoin ohrapuuron. Ja loppu on historiaa. 
Ohrapuurosta tuli meidän herkku. Sitä on nyt tehty jo muutamaan kertaan. Kumpikin syö sitä välipalana töistä tultuaan ja voi että on hyvää. 

T niinkuin taimikasvatus, niinkuin turhautuminen

Joku uskoo siihenkin, että siemenet pitää istuttaa jonkun tietyn kuun asennon mukaan. No, meillä nyt feng shui ja kuut on olleet nähtävästi suoraan syvällä ja poikittain kun mitään on istutettu.... niin aiemmin kuin tänäkin vuonna. Story of my life.

Kolme viikkoa kylvön jälkeen kasvaa:  EI YHTÄÄN MITÄÄN. 😠  Ja hiton hyysääminen näidenkin kanssa taas ollut.

Samoista siemenistä kuitenkin työkaverit on saaneet jo vihreää pilkistämään. Joten nakkaan koko hiton systeemin helkkariin ja painun toukokuussa taimikauppaan tai vielä mielummin pistän kasvihuoneen myyntiin ja asfaltoin koko pihan.

Kysyn vaan, että miksi edes yritän kun ei tule kuin sutta ja sekundaa.

UGH!

Hellää helmikuuta

Tammikuusta 2024 jäi päällimmäisenä mieleen jokseenkin hirvittävä liukkaus. Itse asiassa taisi olla ihan alkukuusta myös ne kovat pakkaset, joiden jälkeen föhn-tuuli kävi päälle ja sulatti suuren osan.
Nyt ollaan siinä vaiheessa, että maailma on käveltävissä varovasti, eikä yhtään ainutta nollan ylittävää päivää tarvittaisi, ennemminkin ihan muutama sentti kosteahkoa lunta tuohon päälle. Se tekisi pinnoista miellyttävän tahmeat kävellä rennosti.

Taimikasvatus ei varsinaisesti etene. Jouduin nauramaan itselleni, kun mies totesi, että viime vuonna oli ihan sama tilanne. Kylvin siemenet ja olin kahden viikon jälkeen aivan hermokimppu, kun homma ei lähtenyt vetämään. Huoh!
Luin Jovelan Johannan tekstin noista lämpimistä kasvualustoista, ja toden totta, sehän meillä tässä ongelma on. Nuo turvepotit ovat järjettömän kylmiä, joten ei ihme, ettei idä. Toisaalta ei saa unohtaa faktaa, että kaivoin kätköistä myös mm. myskikurpitsan siemenet vuosimallia 2021 joten itämättömyys lienee myös ihan omaa vikaa. Samoin viime kesänä noukitut ananaskirsikat, jotka eivät ehtineet edes kypsyä. Hulluko olen, kun kuvittelen niiden siemenien sitten jaksavan lähteä kasvamaan?

Missä vaiheessa saa lyödä hanskat tiskiin?

Tekeleet tältä viikolta

Savityöt jatkuivat tauon jälkeen ja ideaköyhänä varastin tämän ajatuksen suoraan Pinterestistä. Kuvittelen siis, että näistä voisi tulla kaikista vähän eri sävyisiä sinisiä, ja jos ripustaisin ne naruun puukeppiin, ne voisi ehkä laittaa koristeeksi seinälle. Jää nähtäväksi. 

Vähän ongelmallista on se, että lasittaa voi vain toiselta puolen. Uuniin ei voi laittaa mitään niin, että lasite on uunin pohjassa, joten pitäisi keksiä tuet, minkä varassa nämä voisi olla ja lasittaa edes suurelta osin. Kyselen tästä lisää ensi viikolla, kun pääsen viimeistelemään ja totean jäävätkö polttoon asti. 

Bono-koira oli reissussa kasvattajan luona viikon verran. Tähän lomaan liittyy myös tällainen "perästä kuuluu" viesti. Kovin hyvin se oli solahtanut kasvattajan perheeseen, sen jälkeen kun ensin 12v mummokoira teki selväksi, että hän on perheen matriarkka ja pomo, ja kaksi muuta tyttöä samoin selvittivät, että he itse asiassa määräävät myös sängyssä paikan, minne vieraan sopii päänsä painaa. 

Oli ilo tehdä lauantaina pitkä aamulenkki kaikkien koirien kanssa. Ilma oli suloinen ja lumi natisi kenkien alla. Bonolla oli valtavasti lukemattomia uutisia matkan varrella eikä kiire ollut kellään.

Nämä kaislat ovat itse asiassa yhden päätien varressa ja minusta tekevät jotenkin ihanasti sellaisen kevätfiiliksetn (vaikka helmikuussa siitä on vielä ihan turha puhua), erityisesti tuota sinistä taivasta vasten. Vähän myöhemmin keväällä aurinko alkaa laskea niin, että kaislat saa siihen punaiseen kiinni. 

Lauantain sauna oli Bonolle myös viikon kohokohta. Meillä Merlin tulee saunaan, se sammuu lähes samantien kyljelleen lauteelle, ottaa ensimmäisen kierroksen löylyt ja haluaa sitten sisälle nukkumaan. Beet sen sijaan jatkaa kierros kierroksen jälkeen. Ne käyvät piehtaroimassa hangessa ja juovat löylyvettä, makailevat lauteilla rentoina ja hiljaa. 

Yhtään koiraa meillä ei ole koskaan tuotu saunaan, kaikki ovat tulleet sinne itse. Ja jokainen on jäänyt nauttimaan. Saunaa ei meillä lämmitetä kovin kuumaksi, sellainen 60 astetta on meistä hyvä. Pystyy hyvin hengittämään ja istumaan pitkiäkin aikoja vaan rentoutumassa. Pata kuitenkin lähtee niissäkin lämmöissä jo kiehumaan hyvin, ja ilma on pehmeän kosteaa.

Meillä on meidän mielestä ihan paras pihasauna!! ♥ 

Pientä myrkynkeittoa

Tehtiin kirpputorikierros, mutta löytöjä ei ollut. Ennemminkin pisti erikseen silmään, että kahdella isolla kirppiksellä oli tosi runsaasti tyhjiä pöytiä ja hyllyjä - ja että ihmiset tuntuvat hinnottelevat kaiken mahdollisen niin, ettei sitä kukaan halua ostaa. 

Osa tavarasta tuntui olevan silkkaa roskiksen täytettä, kuten vanhoja viinapulloja. Jossain pöydässä pisti silmään, että sinne oli tuotu iso osa vähänkin kalliimman tapaisia astioita; oli Taika-mukit, ja -lautaset sekä Muumi-mukit ja vielä jotain muuta Iittalan keittiökamaa. Hinnat vaan oli Taika-mukeissakin samat kuin esim. Prismassa, joten vaikea kuvitella niiden menevän käytettynä kaupaksi. Toisaalta jäin sentimentaalisena pohtimaan, josko perheessä on rahat loppu ja ruokalaskun kattamiseksi kiikutettu kirpparille ne ns. paremmat astiat.

Toisen kirpparin yhteydessä on Minihinta-niminen market. Sen myynti oli sitten kaikkea mahdollista ja vielä vähän. Oli pesuaineita, kynttilöitä, paperitavaraa ja jotain vaatteita. Osa ihan älyttömän halpaa (kuten ostamani tuulilasin pesuneste....) ja osa sitten sellaista, mille ei nyt vaan meillä ollut käyttöä. Mutta kauppa oli hupaisa. Voin tehdä retken sinne toistekin ihan vain katselumielessä. 

Paluumatkalla pysäytin saksalaisen marketin kohdalla, koska niillä on parhaat ja suurimmat inkiväärit. Pari miehen käden kokoista palaa ja pari pussia sitruunoita. Myrkynkeittoon kotona. 

Sulattelin hunajaa lämpimään veteen ja mies päristeli noista hedelmistä mehulingolla varsin tiukkaa tavaraa. Sitä kun ottaa snapsilasillisen aamuisin, luulisi pysyvän tautien loitolla.

Toistaiseksi helmikuu on hellinyt ainakin sään puolesta. Toki se Norjalainen myrsky tuntui melko reippaana tuulena vielä tänään ja savupiipussa vihelteli kun poltettiin. Mutta kiitos, näin saa jatkua.

Etätyöpäivä

Harvoin, jos ikinä, tässä työssä on mahdollista tehdä töitä etänä. Niitä mummoja kun ei noin kuvaannollisesti voi tuoda omalle sohvalle.... 😁

Mutta meillä, jotka teemme hoidon tarpeen arviointia, on onneksi mahdollisuus aika ajoin ottaa kone kotiin ja tehdä puhelintyötä kotoa käsin. Toki tiettyjä rajoituksia siinäkin on. Esim. minä pystyn tekemään sellaista vain silloin, kun päivään on suunniteltu lyhennys, koska mies tulee kotiin ennen kolmea. En voi puhua kenenkään asioista niin, että talossa on toiset korvat. Eikä olisi reilua kertoa toiselle, että hänen pitää jäädä pihalle vielä lopuksi omaa työpäivääni...  En toisaalta halua lukittautua minnekään pimeään koppiin kotona, tokihan voisin olla vaikka makuuhuoneessa, kai? Helpompi toteutus näin, kun ei tarvitse moisia miettiä.

Kohdalle osui lyhennetty perjantai. Päivänä, jolloin täysikuu loimotti aamulenkillä tuntia normaalia myöhemmin ja auringon noustessa pellonreunalta taivaanranta värjäytyi metkan hattaran vaaleanpunaiseksi. Aamuja, joita ei yleensä koskaan näe.

Työkaverit otti aika rennosti.

Perjantai on tyypillisesti rauhallinen. Heti aamusta on jonkin verran tekemistä, sitten tulee seesteinen vaihe, ja iltapäivällä osa ihmisistä kömpii puhelimeen taas myöhemmin. 
Tilanteesta pystyy ottamaan hyödyn irti: pesin pari koneellista pyykkiä, koska sen koneen vieressä ei mitenkään tarvitse oleskella pesun aikana. Ripustaminen voitaneen katsoa vaikka taukojumpaksi. Ainakin siitä oli enemmän hyötyä kuin roikkumisesta puhelimella, mitä töissä tulee tehtyä....

Lounasaikaan keittelin itselleni pussista ranskalaisen sipulikeiton. Siinä on soppa, joka jakaa mielipiteitä: toiset inhoavat sydämensä pohjasta, meillä tykätään. 
Mutta jekku on pussikeitossakin siinä, että sen antaa muhia sen 10-15 minuuttia rauhassa. Kävin välillä vatkaamassa mutta hoidin pari puhelua ohessa. Ja olipa makoisaa!

Lounaan nautiskelun ohessa tuijottelin tuohon ruokapöydän päätyyn. 

Taimikasvatus on alkanut. Eikä ole siistiä.

Suihkuttelin multia ja mietin. Voisikohan tuohon ikkunan eteen rakentaa jonkinlaisen leveän laudan, vaikka roikkumaan, ja pitää taimilautasia siinä? Jos samaan telineeseen vielä tekisi jonkunlaiset pidikkeet tuolle kammottavalle vaaleanpunaiselle valolle, saisi nuo purkit viemästä tilaa pöydällä. Olisivat sitä paitsi ainakin 40cm lähempänä ikkunaa ja luonnonvaloakin.

Näin hukkapätkänä jäin vain pohtimaan yletänkö niitä siinä hoitamaan samalla tavalla. Eli pitääkö teline jättää niin alas, ettei se tavallaan säästä mitään?
Paitsi että siinä on pöydän ja ikkunan välissä kyllä tyhjä tila, joten....  hmmmm...

Seuraava mahdollinen puuhauskohde siis keksitty. Katsotaan.

Remonttireiska päivää

Se alkoi jo vuoden viimeisenä päivänä jatkuakseen heti aamusta.... nimittäin WC-remppa.
Siellä oli vanhastaan kellertävät, kutsuin niitä nikotiininkeltaisiksi, tapetit, joissa kukkia ja bling blingiä. Ei minun makuun. Varsinkin se jotenkin tunkkainen keltainen teki naamankin ihan valjuksi aamuisin kun joutui itseään peilistä katsomaan.

Ei tästä ehkä suoraan näe tapetin keltaisuutta...

Kukkakuvio kyllä näkyy.

Aloitin uudenvuoden aattona ja jatkoin yöllä ja seuraavana päivänä. Tapetti oli onneksi kiinnitetty niin, että se irtosi kiitettävän helposti vähän kostuttamalla ja tausta oli kerrassaan mainiossa kunnossa eli pohjatöitä ei tarvittu.

Kuka ikinä WC:n oli aikanaan tehnyt, oli tehnyt hyvää jälkeä. Olihan sotku tietenkin mieletön kun tapetinriekaleita oli kaikkialla ja kamat säilössä mikä missäkin... 

Meillä kuitenkin oli ylimääräinen valkoinen tapettirulla, joten kustannukset olivat työaika ja vaiva. Edes listoja ei tarvinnut hankkia uusia, kun mies otti vanhat kauniisti pois ja pystyi käyttämään ne uudestaan.

Raikas ja valkoinen.

Vessassa tarvitaan kuitenkin aina säilytystilaa. Ihmeellisiä asioita ihmiset joutuvat hilloamaan ja jos jotain olen oppinut vuosien varrella, sen, etten ihan kaikkea heitä heti pois. (Nyt heitin aika tavalla sitä kohta 3 vuotta hillottua....)

Valitettavasti huoneen minimaalisen koon vuoksi lavuaari on mitättömän pieni ja takuulla vanha kuin Mooses. Eivätkä nuo näkyvissä olevat putket nyt mitenkään koristeelliset ole...
Siihen ei saanut mitään kivaa tai järkevää alakaapistoa, joten sen verran hassasin, että tilasin lopulta Netraudasta uuden lavuaarin ja siihen kiinteän alalaatikoston. 

No, se ei tietenkään mennyt kuin Strömsössä. Tilasin laatikoston+altaan 30.12. Netrauta lupasi toimituksen 4-7 päivän sisällä. 
Kun tilauksesta oli 10 päivää eli reilun viikon päästä maanantaina, laitoin viestin, että mikähän juttu, kun edes seurantakoodia ei olla lähetetty... 
No, siinä vaiheessa ilmeisesti kaupassa huomattiin, että "kas, joku on jotain oikein ostanut" ja alettiin puuhata sille kuljetusta. Lopulta, 13 päivää tilauksen jälkeen (perjantaina), sain viestin, että kuljetusyritys tulisi tuomaan sen kotiin seuraavana maanantaina. Soitin Schenkerille, josta älyttömän ystävällinen ja hyväntuulinen nuori mies selvitti asiaa ja kertoi, että laittavat laatikon Helsinkiin lähtevän auton kyytiin ja se tulisi vielä samana iltana. Ja niin tuli, kotiin asti. ♥  Uskomatonta palvelua!

Onpahan laatikosto.

Ja nyt silmään ottaa nuo oven viereiset hyllyt, kun on sahattu eri tavoin. 😞

Levyä vielä on, joten voi olla, että menee siltä osin uusiksi.

Toinen onnenkantamoinen kävi peilin suhteen. Minähän olen varsin aktiivinen torin ja muiden kirpparipalstojen seuraaja. Jostain syystä en kuitenkaan ollut edes hoksannut ajatella moista ennen kuin mies kysyi olinko katsonut peilejä sieltä. Ja simsalabim: Turussa oli juuri Ikeasta havittelemani peili puoleen hintaan. 

Ei silti, peilinhakureissu ei tullut kuitenkaan halvaksi, koska pysähdyin lisäksi Mustin & Mirrin myymälässä. Meillä on yksi koiran talvitakki liian vähän ja nuo kovat pakkaset tekivät ulkoilusta hankalaa. Joten kävin ostamassa toppatakin kokoa 55cm. Se ei valitettavasti ollut halpa, eikä niitä käytettynä oikein mistään löydy, mutta toisaalta meille tuskin tarvitsee ikinä ostaa uutta takkia enää.

Kiinalaisen kaupan hyllyt.

Kuvaavaa, että näiden toimitusaika oli lyhyempi kuin laatikon ja lavuaarin.

Remonttivauhtiin päässeenä aloitettiin myös eteisen maalaus. Lattia on harmaa. En todennäköisesti olisi itse valinnut tätä nimenomaista laminaattia, mutta en halunnut missään nimessä lähteä myöskään lattioiden vaihtoon. Sen sijaan edellisellä asukkaalla on ollut tapa, jossa keittiön kaappien ovet oli "kerman keltaista" (tämä on se nikotiinisävy minusta) ja samoin seinät oli maalattu samalla sävyllä. Jotenkin tunkkainen ja likaisen oloinen. Kaappit olisi menneet hyvin valkoisten seinien kanssa, yhdistelmänä aika tappava. No, eteisessä on valittu se harmaa lattia ja viereen sitten saman harmaa seinä. 

Harmaata harmaalla.

Tosin kirkkaudesta johtuen sitä tummuutta ei kuvasta erota.

Näin Skandinaavisen "joka paikassa pelkkää valkoista ja harmaata" tyylin tykkäjänä jopa minä olin hämmentynyt, että nyt on ehkä vähän liikaa. Mutta kuten sanottua, koska talo oli muuten täysin muuttovalmis aikanaan, tässä on ehtinyt katsella ja miettiä.

Koska valkoista maaliakin löytyi iso purkillinen, ei ollut homma eikä mikään viettää pakkaspäivää tyhjentämällä kaikki ja vetämällä iloiset Suomen-siniset maalarinteipit suojaksi ja aloittamalla homma.

Kun ovi on valkoinen, erottaa, että harmaa seinä

oli oikeastaan aika tummaa harmaata

Vaaleasta ilmeestään huolimatta maali olikin yllättävän tummaa ja vaadittiin useampi kerros, että se peittyi kokonaan. Mieshän totesi toista kerrosta vetäessään, ettei aio jatkossa ostaa jotain halpismaalia Tokmannilta, koska työnmäärä on infernaalinen. Hän hakikin sitten pikkupurkin maalia rautakaupasta ja laittoi kolmannen kierroksen vielä.

Raidallisuus näkyy hyvin. =( 

Ja siniset "listat" on kyllä hauskat. Väliaikaisena.

Maalarinteippi on siis nykyään sinistä.

Lopputulos oli iloinen. Tavarat paikalleen ja kunnon siivous. 

Tosin vähän olmi eteinen kuitenkin on. Kaipaisi väriä. Jos olisin tajunnut hankkia tuon peilin edes mustilla kehyksillä, olisi jotain särmää.... 

Kovin on valkoista. 

Suorastaan häikäisee...

Onneksi teetin suuren määrän valokuvia, eri kokoisia, perheestä. Hankin myös mustia valokuvakehyksiä, joten taidan luoda jonkinlaisen kollaasin yhdelle eteisen seinälle värin vuoksi. Yläkertaan menevät portaathan on jo valjastettu valokuville ja siitä seinästä tykkään valtavasti. 

*****

Seuraavaa remonttikohdetta ehdottelin jo. Meiltähän jäi viime talvena tapetoimatta olohuone, vaikka siitä puhuttiin. Nytkään asialla ei ole kiire, mutta lähinnä ajatuksena, että tapettia voisi alkaa katsella ja laskea menekkiä. Meillä on olkkarissa kahdella seinällä rauhallinen valkoinen tapetti ja kahdella kuviollinen, minusta hyvin outo "männynrunko"tapetti, vaihdeeksi kunnon bling blingillä...

Oikeastaan tarkoitus on laittaa vain tehostetapetti noiden puunrunkojen sijaan. Värimaailma on vähän hakusessa. En haluaisi olla pelkästään valkoinen-harmaa-musta -tyyppi, vaan vähän väriä, kuten yläkerran TV-olkkarissa. Keltainen/valkoinen leveä raitatapetti kiinnostaisi. Kaunis hento keltainen tekisi lämpimän ilmeen.

Mutta toistaiseksi pidetään pieni tauko. Remontin suhteen. Kaikkea muuta kivaa voi suunnitella.

On pakkasia pidellyt....

Eipä töissä pariin päivään paljon muita puheenaiheita ole ollut kuin pörssisähkön hinta.
Meillä on kiinteä sopimus, joka kesäaikaan osoittautui kiskurihintaiseksi aurinkopaneeleista huolimatta, joten jatkossa lähdemme mekin tähän hypetykseen, milloin pyykit voi pestä. Tosin jos koneellinen maksaa sen 40 c korkealla hinnalla, en tasan ala kyttäämään kellonaikoja, milloin sen voi päälle laittaa. 
Kalleimman sähkön hintapäivänä oli käynyt niin, että olimme edellisenä iltana kylässä eikä kotona siis pystytty/ehditty lämmitää normaalia määrää, koska nukkumaankin pitää joskus mennä.... niinpä aamulla olkkarissa oli rapsakka +16. 

Kiskurihinnoista johtuen pistin ILP:n huutamaan päiväksi hiljaisella, jotta peruslämpö pysyisi. Myös autot oli molemmat johdon päässä. Laskennallisesti varmaan hölmöä, mutta kalliiksi sekin tulee, jos autosta hajoaa moottori kylmäkäynnistyksen vuoksi. Asia, jonka voi tietenkin laskea niin monella tapaa.

Lämmityskustannus on suurin meno sähkönkulutuksessa. Onneksi meillä on pihasauna, koska siellä vesikin lämpenee samoilla puilla. Saunominen on muutenkin parasta! Vesilaitoshan huomautti pyytäessään vuosittaista mittarinlukemaa, että meidän kulutus on yli 6 kuutiota arvioitua pienempää. No, koska sauna lämpenee viikottain ja siellä on kantovesi (jota jää vielä aina yli), pystymme kummasti aika pienellä peseytymään.

Luvallista askartelua työpäivän ajaksi...

Se harmi, mikä pakkasista on, on koirien lenkit. Ne on niin tottuneet päivittäisiin pitkiin lenkkeihin, etteivät pysty käsittämään (vaikka palelevatkin) näitä pikkuhyppelyjä. 
Kaikille löytyy manttelit ja yhdelle tossut. Pikkupojat ei tossuja pitäneet ja kulkevat ontumatta, joten saavat olla ilman. Ollaan pyritty tekemään edes kolme pikkulenkkiä niiden kahden reilun sijaan, mutta työajoista johtuen aina ei vaan pysty.

Olen koettanut keksiä niille päänvaivaa työpäivien ajaksi, koska ovat heti kotiin tultua aivan levottomia ja varsinkin Mellis mennä räksyttää pihalla turhautumistaan.

Viime viikolla tehtiin runsaasti pahvisilppua, kun rakensin aamulla niille karkkikätköjä pahveista ja teipistä.

Sisällä ei ole -16. 😅

Mittari on kuistilla ikkunan välissä.

Kuistilla ei tosin ole paljon +10 enempää....

Eihän tämä nyt edes ole mitään paukkupakkasta vielä. Normaali Suomalainen talvi. Ei vaan olla taas useampaan vuoteen tähänkään totuttu. Viimeksi oli näitä lukemia silloin tammikuussa, kun mursin olkapääni. Muistan vaan, että ulkoilin koirat ja itse kovin vaatetettuna sen sairasloman ajan.

Pohjoisen lukemat on olleet huikeita. Onneksi emme ole talvilomalla pohjoisessa. Siellä kun tuskin pystyisi koirien kanssa liikkumaan edes tätä vähää mitä täällä.

Puulämmityksestä johtuen puuta ja sytykkeitä menee reilusti. Ihana naapuri keräsi kaikki joulusta jääneet kynttilänjämät meille ja tein uusia sytykkeitä. Nyt on sitten blingiä kun jonkun kynttilän kuori oli kultakimalteinen. 

Onneksi olemme tilanneet aina kesällä traktorikuorman puuta. Edellisvuotista riittää vielä vähän, mutta se on sekapuuta ja viimekesän hankinta koivuhalkoa. Poltamme sekaisin, joten kumpikaan pino ei vajene yksinään. Koivusta huomaa, miten paljon parempi sen lämpöarvo on, kun lämmittää. Se vaan nokeaa, joka ei tosin sikäli ole ongelma, että nuohottava on joka vuosi kuitenkin.

Vielä kun keksin minne saisin kivasti tuhkaa lannoitteeksi, ettei se kulkeudu koirien tassuissa tai omissa kengissä sisälle. Käsittääkseni ainakin jotkut marjapensaat tykkää tuhkasta. Pitänee googlailla...

Kuukausikuvat: vuosi 2023""

Onneksi keräsin näitä kuvia läpi vuoden, koska todennäköisesti ne eivät olisi tallessa enää missään siinä vaiheessa, kun havahtuisin ajatukseen "piti tehdä vielä yhteenveto koko vuodesta".

Valikoituja paloja myös vuosittaisesta joulukirjeestämme vähän modattuna.

Vuosi 2023 oli kaikinpuolin kiva ja toivon toki seuraavasta vielä parempaa. Kuvat tylsiä, koska sama maisema eri aikoina.

Vuoden kierto omalta etuovelta katsottuna:

Tammikuu oli näköjään lumeton.

Tammikuu oli hyvästien aikaa. Jo neljäntenä päivänä pojan tyttis lensi Hanoihin ja poika pakkaili kamppeitaan, kuljetteli niitä kierrätykseen, kaatikselle sekä luonnollisesti meille jemmaan, ja lensi perässä 24. päivä. 

Onni on hyvin aktiivinen perhe WhatsApp, joka alkoi pian kilistä kuulumisia suuresta miljoonakaupungista ja samoin meidän kuulumisia sinnepäin. 

Nuorempi tytär muutti pojalta jääneeseen asuntoon ja siitä tuli uusien huonekalujen ja toisenlaisen järjestyksen mukana hyvin erilainen nuoren naisen asunto.

Ensimmäinen ajatus näin loppuvuodesta:

oliko meillä tosiaan näin vähän lunta vielä helmikuussa?

Helmikuun lopulla poika päätyi tekemään viisumijuoksun (visa run) Bangkokiin, koska Vietnam antaa vain 30 päivää yhdellä saapumisella. Meillä kotona suunniteltiin kaikenlaista ja alettiin pikkuhiljaa puuhailla mm. yläkerrassa remontin merkeissä. Arki sujui painollaan.

Maaliskuun upeat hanget.

Toinenkin viisumijuoksu tarvittiin. Lentokentät kun on tunnetusti erikoisen halpoja paikkoja syödä ja juoda (NOT!!!) niin poikaa suorastaan riemastutti käydä lounaalla Bangkokissa toistamiseen. Koska erinäisiä talvilomia on sinne lennetty, totesi, ettei Suvarnabhumi ole kovin kummoinen paikka eikä kaipaa sinne vähääkään takaisin. Onneksi työrintamalta kuului hyviä, ja saatiin aluilleen hirvittävä show kaikkien koulutodistusten ja työtodistusten virallistamisessa.

Sivumennen sanoen: Vietnam ei tunne käsitettä posti. Kukaan ei postita mitään minnekään.

Kaikki leimatut, allekirjoitetut ja satoja euroja maksaneet paperit piti siis toimittaa maahan kuriirilla, ja sekin tuntui olevan hivenen arpakauppaa, löytyykö koskaan perille. Onneksi valittiin työpaikan osoite.

Kotona aloitettiin yläkerran tapetointiremontti ja siihen samaan syssyyn sitten askarreltiin vähän puustakin mm viinipullotelinettä/pöytää jne.

Kevään järjettömän hienot ulkoilukelit ja

uskomaton auringonpaiste huhtikuussa ☼

Vanhemman tyttären kotona oli vesivahinko, mistä syystä alkoi hillitön asunnonetsintä. Ehdittiin juurikin muuttaa heidät numeroa isompaan kerrostalokämppään Turussa ja sain puhumalla itselleni palkattoman vapaan toukokuun alkuun voidakseni viettää päivän Hillan kanssa, kun tyttärelle puuhattiin elektiivistä sektiota. Mutta pikkunappulahan ei malttanu odotella, vaan herättiin vapun aatonaattona uutiseen, että terve poika on syntynyt. ♥

Kotona laitettiin siemeniä multaan ja alettiin toivoa suuren suurta satoa mm. chileistä, pak choi kaalista sekä kurpitsasta.

Koirat aloittivat harrastuskauden haistelemalla ensimmäiset koejäljet ja oltiin kovin tyytyväisiä. Myös jotain koiranäyttelyitä kevääseen mahtui.

Toukokuusta muistan eniten sen, että oli kylmää.

Olin huolissani miten taimien käy, kun pakkasyöt estivät viemästä kasvihuoneeseen.

Toukokuussa sitten vauvan ihmettelyä ja lisää koiratapahtumia.

Taimethan itivät hyvin, mutta kylmyys pidätteli viemästä niitä pihalle. Hiukan jännitti miten kävisi. Toukokuulla oli vielä pakkasöitä, joten nuo etelän hetelmät eivät kyllä kestäisi. Mitään autolämmitintä en halunnut kasvihuoneeseen viritellä.

Ihan kuun lopulla todettiin, että kestää minkä kestää tai sitten ei. 

Kesäkuun alussa kolmen viikon hillitön helle. 

Lämpötilat koko ajan +30 luokkaa.

Mehän olimme juuri sen hellekauden reissussa. Viisi-vuotis-suunnitelma, joka vihdoin toteutui: lähes kahden viikon reissu Jenkkilän länsirannikolle huippuseurassa ja paikan päällä 100v juhlat.

Kotiin juhannukseksi ja jussin jälkeen töihin.

Heinäkuu taas sateinen ja viileä.

Tässä kohtaa pohdin kasvihuoneen olemassaolon tarkoitusta.

Mikään ei kasvanut kylmyyden vuoksi.

Oli sopiva aika olla töissä tämä kesä. Mies kiskoi käsiinsä lapasia "heinäkuun helteillä", kun aamuisin pisti nollaan vielä puolivälissä kuuta...

Muina juttuina kivoja iltoja kesäteattereissa, oli jokirantakävelyä Turussa, stand up iltaa ja eksyttiinpä vielä DBTL:n kun työnantaja piffasi liput. 

Elokuu ei paljon heinäkuusta parantunut.

Lisää askarteluja puusta: vaatehuoneen ladonovi, TV-tasoa ja muuta. Kasvari antoi yllättäen satoa kuitenkin kun muisti vettä kantaa. Ja vettähän riitti....

Tyrniä tuli ennätys paljon. Sitä kutsuttiin naapureita myöten noukkimaan, ettei jäisi puskiin ja keitin itse ensi kertaa tyrnihilloa, joka oli järjettömän hyvää. 

Taitaa pensailla olla vaan sellainen tapa, että suuren sadon jälkeen menee muutama vuosi hengähtäessä ennen seuraavaa. Joten vastaavaa määrää ei tarvinne toivoa tälle vuodelle.

Syyskuukin on kuvassa vielä surkea.

Muuten oli jo kohtuullisen ilmat.

Kiva viikko Sallatunturissa ystävien kanssa. Patikointia, peli-iltoja, saunaa ja rauhallista oleskelua. Läskifillarointi puraisi kovaa. Ja mikä parasta: pohjoisessa oli huippukelit ulkoiluun. 

Ajan milloin tahansa tuon 13 tunnin pätkän päästäkseni tuonne rauhaan. Sielu lepää.

Lokakuu on.... no, lokakuu.

Töissä kaikki normaalia. Loppukuusta aloitettiin rokotukset allekirjoittaneen laskeskeltua menekkiä jne. Päästiin ihan uutisiinkin, kun alueiden terveyskeskuksista oltiin ainoa, joka ehti ja pystyi rokottamaan kaikki riskiryhmään kuuluvat määrätyssä ajassa. Säästettiin vielä rokotteissakin, kiitos vallan mainion porukan! 

Huikeita uutisia Vietnamin suunnalta: tulisivat ainakin viikoksi Suomeen joulun alla! ♥

Marraskuisen aamun pimeys.

Ilman joka-aamuista koiralenkkiä en varmasti jaksaisi herätä. Kiitos noiden personal trainereiden, hommassa on vähän järkeä. Arki rullaa.

Marraskuinen päivä ei merkittävästi valkene....

Koko marraskuu 6-päiväistä viikkoa, kun rokotukset oli joka sunnuntai. Järjettömän hyvin organisoitu juttu. Koko kiitosta en voi itselleni ottaa, tuolla on toteutettu homma niin monena vuonna, että riitti kun hoiti lääkkeet paikalle. 

Mutta toki takki oli aika tyhjä kun viisi viikkoa oltiin menty. Minähän hölmönä otin vielä muutaman muunkin vuoron siihen päälle.

Joulukuun alussa on jo niukasti lunta maassa.

2022 oli sama juttu, että joulun alla oli lumi maassa ja juuri ennen joulua luvattiin nollaa ja loskaa.  Joulukuu oli sään puolesta helppo kuukausi. Koirat ei juurikaan kuljeta kuraa sisälle ja toisaalta petivaatteiden tuuletus jne oli helppoa kun on raikasta. Onneksi ne suojakelit eivät sulattaneet kaikkea pois ja lunta tuli lisää vielä joulun alla. Valkoinen joulu siis 2023.

Jouluvaloja katseltiin ja omaan pihaan levitettiin käsittämätön määrä lamppua.

Myös muun jouluamisen kanssa annoin itseni lähteä ihan reiluun nousukiitoon. Se on vain kerran vuodessa.

Joulu tosiaan etupainotteisesti loistavalla fiiliksellä, ja Tapaninpäivänä kerättiin jo koristeet sisältä pois.

Uudenvuoden aattona aloitin päivällä repimään WC:stä tapetteja ja päätin vuoden iltavuorossa keikkatöissä sekä ystävien luona ihanalla iltapalalla töiden jälkeen. Puolenyön aikaan kotiin ja vähän tapettien repimistä ennen nukkumaanmenoa. Uusi vuosi alkaa siis tyypillisesti remontilla. Mitäpä sitä pitkittämään, kun asiasta on puhuttu ja tarvikkeet löytyy kotoa valmiina.