Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2015.

Hyvästi 2015, tervetuloa 2016

2015, en jää sinua kaipaamaan. Muutama hassu viikko, joita kannattaa muistella, muuten yhtä kuraa alusta loppuun. Paska vuosi. 2016, odottavalla kannalla. Aloitin sulkemalla sosiaalisen median omalta osaltani. Tulevan vuoden aikana nähdään oliko niitä oikeita kavereita, jotka ottaa yhteyttä kun ei voi koneelta lukea kuulumisia. Niitä on ehkä kolme. Loppujen kohdalla kyse on sitten iloisesta yllättyneisyydestä. **** Menen illaksi töihin. Kotiin siinä vaiheessa, kun kotona läähättää yksi levoton sielu, hermostuneena jatkuvasta metelistä. Ei pysty syömään, ei voi päästää pihalle asioilleen, ei voi olla paikallaan. Luultavasti istun lukemassa kirjaa kellarissa sen kanssa ja menen ennen puoltayötä nukkumaan. Yleensä se on siihen rauhoittunut. Miksi Suomessa pitää rakettien ampumisen olla kansalaisoikeus? Ottaen huomioon ne vahingot, joita joka vuosi tulee kun känniääliöt ja kakarat aiheuttaa itselleen ja sivullisille, puhumattakaan roskaamisesta joita yksikään ei takuulla seuraavan

Maalaistörpöt kaupungissa

Päivitykset menee aikataulullisesti vähän väärässä järjestyksessä. Voi voi.   =)  **** 27.12. sunnuntaina nappasin likat autoon ja porhallettiin Hesan itäkeskukseen. Ronjahan on syntyperäinen Hesalainen, se oli meidän "lähikauppakeskus" vielä 90-luvun alussa kun asuttiin Mellunmäessä. Oltiin Stockan parkissa just viittä vaille. Porukkaa jonotti jo ovilla (kaupat avasi vasta tasalta), mutta me oltiin nokkelia ja marssittiin sinne kauppakeskuksen oville ja päästiin sisään. Tyttöjen ilmeet oli näkemisen arvoisia siinä sisääntuloaulassa. Onhan ne isoja nähneet, mutta jotenkin sitä maalaisena kuvittelee, että näitä on vaan maailmalla. Takit oli jätetty autoon (ehdottoman fiksu liike) joten laskin likat irti. Sovittiin, että soitellaan. Itsellä oli treffit mun Maailman Rakkaimman ja Ihanimman Ystävän kanssa. Oltiin Porvoon lukiossa p&p (=paita ja peppu) ja vaikka elämä on kuljettanut erilleen, yhteyttä ollaan pidetty säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt kun muksut

Hammaslääkärissä

Kuva
Hetki, jota olen lykännyt: koirien hammaskiven poisto. Itse pelkään hammaslääkäriä. Melko huono tekosyy olla hoitamatta toisten hampaita. Mutta kun siihen liittyy se rauhotus.... Jo keväällä kyselin kavereilta uskallanko. Mummokoira kun on kroonisesti sairas vanhuuden lisäksi. Lääkäri lohdutti, että sillä on hyvä sydän joten miksi ei kestäisi. Toisaalta hampaat ei omaan silmään nyt NIIN likaisilta edes näyttäneet, kiitos raakaruuan.... Tekosyitä toisensa perään. Joten kun piti rokottaa, varasin samalla hammashoidon kummallekin. Aamulla pimeässä ihana metsälenkki. Saivat toheltaa vapaana, Mummokoira on aika säpäkkä näin pakkasella. Herättiin tarkoituksella hirveän aikaisin, että sain antaa niille ruokaa, lääkäri kun oli vasta puolilta päivin. (Edu oksentaa tyhjää mahaa, joten en olisi voinut pitää niitä nälässä sinne asti.) Mummokoira laitettiin ensin alas. Se riehaantui piikistä, säntäili pitkin lääkärin huonetta kuin pahainen penikka... kunnes kiipesi ikkunalaudalle ja sa

Joulu

Kuva
Lupauduin tekemään ylimääräisen yön tässä välissä.... joten ne paljon puhutut (ja hivenen lyhentyneet) vapaat siis vasta huomisesta. Sunnuntaina meillä on joulu. Joten näihin sanoihin, näihin tunnelmiin, kohti uusia tuulia, uusia seikkailuja.....

Talven ihmemaa

Kyllä ei mikään virkistä mieltä kuin se, että herää aamukolmelta julmettuun mekkalaan kun lumiaurat pitää kokoontumisajoja makuuhuoneen ikkunan takana. Olihan sitä lunta tullutkin jo peräti 2,5 senttimetriä. Vähintään kolmelle auralle oli tarve tuossa meidän risteyksessä. Se siitä unesta sitten loppuyöstä. Vuoro vasta iltaan, mutta heräsin kyllä harvinaisen tympeällä tuulella. Eikä ainakaan vähennä intoa pohtia sitä muuttoa.... ... niin. Appivanhemmat oli syömässä lauantaina ja kerroin heillekin suurena järkytyksenä, että jos ja kun tuo työpaikka siirtää meidät kaikki Turkuun, minä en jää tänne ihmettelemään kenen sormesta se suurin reikä vesilasiin jää, vaan muutan. Ajoin yhden talven tuota väliä, enkä edes päivittäin, ja tiedän mitä se oli. Ei kiitos. Jossain muualla voisi ehkä olla myös kadut hoidettu vähän paremmin. Tänään nimittäin tein koirien kanssa iltalenkin pitkin kylää, oikeastaan sen ympäri, ja koska täällä tunnetusti on jalkakäytävää n. 400 metriä yhteensä, kaikki tie

Jouluhösellystä

Kuva
Yövuorojen jälkeen viisi (5!!!) vapaata, niin ylellistä. Tässä ensimmäinen. Tiedättekö miten hienolta tuntuu ajaa mäkeä ylös kun sekä naapurissa että omassa ikkunassa loistaa tähti, kuin opastamassa väsynyttä perille. 1988 Jenkeissä perheellä oli sellainen pata, johon Mom jätti päiväksi ruuan tulemaan ja palasimme koulusta ihanaan tuoksuun. Muistan vieläkin ne chili con carnet ja muut järjettömän hyvät syötävät. Olen sellaista pataa pohtinut vuosien varrella. Kesällä Jonilla oli vastaava ja siellä heräsimme myös viimeisenä aamuna melkoisiin tuoksuihin...  ja oma ideani kirkastui, pata on saatava. Toisaalta samanaikaisesti pohdin olisiko painekattila kuitenkin meille kätevämpi. Oma lieteni vaan toimii niin, että kahden tunnin jälkeen se sammuttaa itse itsensä. Valmistuuko ihan kaikki kahdessa tunnissa? Joskus on ollut ongelma, kun olen jättänyt lihapadan hautumaan ja levy on sammunut kesken.... Google oli ystäväni ja hetken kaivelun jälkeen löytyikin nettikauppa, jos

Voihan peba

Alkoi talvikausi sen suhteen, että lenkkareissa kastuu varpaat mikä on tympeää. Erityisesti kun ensimmäisen 400 metrin jälkeen vasta mennään metsään ja varpaat on puolen kilsan kohdalla märät ja kylmät, ja lenkkiä jäljellä rapiat 7 km. Oli ihan pakko siirtyä maihareihin. Monet minut tuntevat ovat joutuneet kuulemaan, miten mun selkä ei tahdo kestää juuri mitään kenkää. Vaiva johtuu jaloista: aikanaan 80-luvun lopulla leikatut nilkat on kiristetty vähän liian tiukoiksi ja askellus oireilee siis lonkkaan asti ja säteilee siitä näppärästi ylöspäin. Heti kun lyön jalkaan kovapohjaisen jäykän kengän, askellus muuttuu ja selkäongelmat alkaa. Tästä syystä vihaan talvea. Sellaista talvikenkää ei ole tehtykään, joka vastaisi mun ääreis-neutraalia ja löysää Asicsin tossua. Joten vaihdoin Meindlin maiharit koipeen viime viikon lopulla. Lenkit sujui kivasti, varpaat oli kuivat ja niillä ON erittäin hyvä kävellä maastossa. (Tosin jäykkäpohjaisena ne on kallioilla yllättävän liukkaat kun ei ole