Ruskaretki: Paimion luontopolku

Kaunis lauantaiaamu ja hyvin nukuttu yö takana. Miksipä ei, kun mahdollisuus on.
Paimiossa on kiva luontopolku, jossa laavu ja näköalatorni matkan varrella. Tornista vaan ei harmi kyllä enää näe juuri muuta kuin männynlatvoja, metsä on kasvanut sen verran ympärillä.

Mutta ajatus oli, että siellä saattaisi olla edes jotain ruskaa.




Suo oli kyllä kaunis väreissään.
Eihän niitä kuviin saa koskaan aitoina...


Polut ovat helposti kuljettavia, vaikka sai siellä jalkoihinsa katsoa.

Yhdessä kohtaa on pieni suojoki, jonka yli on tehty pieni silta. Jostain syystä pentukoira sai päähänsä, että hän ei menekään siltaa pitkin, vaan loikkii mättäältä mättäälle, ja ennen kuin ehdimme kissaa sanoa se oli tehnyt pantteriloikan suossa kelluvalle turvemöykylle..... joka ei tietenkään pitänyt yhtään jalkojen alla. 
Hirvittävää polskimista sillan ali ja autoin niskasta toiselta puolelta ylös. Rapanenäinen pikkukoira oli hämmentynyt: miten tässä nyt näin kävi. Puolimatkaan siltaa kannettiin, sitten näytettiin, että katsos, tämä kantaa....

Onneksi sillä on kaksinkertainen turkki, eli ei kastunut pohjia myöten. Säikähti varmasti sillä hetkellä, mutta oli muutamaa metriä myöhemmin jo taas menossa kohti suolätäkköä. Tämä oli nyt toinen kerta, kun se loikkaa jorpakkoon tajuamatta, että siellä joutuu uimaan. Tosin molemmilla kerroilla tästä on selvitty hillittömällä pentuhepulilla: sen jälkeen mennään aivan viivana niin paljon kuin tassuista irtoaa.

No, ei taida arastella vettä tämä.



Moinen nähtävyys löytyy myös matkan varrelta.
Tuo oli vähintäänkin outo.
Aika hieno itse asiassa.



Lisäksi sota-ajan vanha korsu, joka on restauroitu.
Periaatteessa, jos haluaisi, tuolla saisi yöpyä.



Tosi kiva retki. Mentiin rauhassa pennun tahtiin. Syötiin eväitä laavulla (ei yhtään kuvaa....) ja ihmeteltiin vähän milloin mitäkin variksenmarjaa.
Onneksi meillä on sen verran aikainen aikataulu aina, että lähdetään suunnilleen ennen kuin niin sanotut normi-ihmiset on aamukahvinsa juoneet. On kivaa, kun ei ole takana tai vastaantulijoita.

Kommentit

  1. Ihana luontoretki. Voi pentuparkaa kun veteen pulahti vahingossa. Aikaiset aamut ovatkin parhaita patikkaretkiaikoja kun saa rauhassa kulkea ja nauttia eväistä. Mukavia syyspäiviä teille!

    VastaaPoista
  2. Voi pentua. <3 Mutta niin kai sitä elämässä oppii, niin eläimet kuin ihmisetkin, virheitä tekemällä.

    Mäkin olen haaveillut jo useamman viikon pienestä korsureissusta. Saa nähdä, joko saisin huomenna suunnitelman toteutettua.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pientä remonttia ja sisustamista

Mummi ja ukki!!!

Anonyymien mielensäpahoittajien kiukkua ja vihaa kommenteissa