Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Joulu tulee, en ole valmis

Kuva
Minähän olen henkeen ja vereen jouluihminen. Meillä on jo kuusi olohuoneessa ja on äärettömän rauhoittavaa herätä aamulla viideltä kun kynttilöissä on valo ja tunnelma rauhallinen. Olen virittänyt koristeita ja fiilistellyt karkkihyllyn kanssa. MUTTA. Muuten olen aivan täysin alkutekijöissäni. Ja jouluun on enää viikko!!! Tässä kohtaa lienee se hetki, kun voi alkaa panikoimaan. (En taida jaksaa...) Tämä listoja rakastava ihminen ei ole tehnyt vielä ensimmäistäkään listaa, kuten - ruokalista - siivouslista - toimitettavat asiat -lista - joulukukat kenelle -lista Olen kuullut huhuja, että joulu tulee, olit valmis tai et. Taidan tänä vuonna tuudittautua siihen. Meillähän joulutaan muutenkin vasta reilun viikon päästä viikonloppuna, koska olen itse kiinni lauantaista lähtien 6 päivää putkeen, pyhät mukaan lukien. Nuoriso saapuu perjantaina (muistaakseni?) ja vietetään joulua sitten viikonlopulla urakalla. (Sivumennen, sain vihdoin tänään (17.12.) tilattua viimeiset

Tukholmassa

Kuva
Viime viikolla teimme parin päivän keikan Tukholmaan. Minähän asuin siellä pari kuukautta vuosia sitten opiskellessani sairaanhoitajaksi. Olin silloin Karolinskassa harjoittelussa ja kaupungista tuli kuin koti. Olin juuri edeltävästi jossain ihmeellisessä pikku-flunssassa. Olo oli vetämätön ja yhtenä päivänä oli kuumettakin. Jännitti miten jaksaisin kävellä pari päivää ja sovimme, että otetaan rauhallisesti. Napue GT Mennen tullen oli yölaivat. Ajatuksena se ei ollut ihanteellisin, minä nukun tosi huonosti muualla kuin kotona. Ja pelkään aina laivalla niitä remuavia porukoita, jotka pitää hyttikäytävillä hirveetä älämölöä. Mutta.... päivä laivassa on vielä tylsempi ajatuksena, ja näin tavallaan säästi aikaa. Lähtö Turusta Gracella sunnuntai-iltana. Hytti oli kiva ja vaikutti olevan sopivalla kannella tuota metelin puuttumista silmällä pitäen. Muutenkin porukka oli suurelta osin eläkeläistä. Laivalla oli Arja Koriseva tanssittamassa, joten pohdimme, että nukkua varmaan

Pientä pintaremonttia eli joulusiivous Perniöläisittäin

Kuva
Tässä on tullut muutamaan otteeseen hihiteltyä faktaa, että joissain huusholleissa siivotaan jouluksi kaappeja, meillä siivottiin kaappien taustatkin. Kuten olen ennenkin maininnut, meillä on 1999 remontoitu, 1937 rakennettu vanha rintamamiestalo. Muuton yhteydessä remontti tehtiin perusteellisesti, ja tässä 20 vuoden aikana on pinnat sen verran kulahtaneet, että vaihtoehto oli joko aloittaa uusi valtava remppa, tai koettaa vähän fixata vanhaa. Koska periaatteessa mikään ei ollut rikki tai muuten täysin vanhanaikainen (emme puhu tässä yhteydessä laminaattilattiasta.....), totesimme, että huoltamalla ja korjaamalla voisi saada uutta ostamatta uutta. Rautakauppias osasi antaa vinkkejä, ja koska netti, luimme erinäisiä blogeja ja Tikkurilan maalilinjaa vinkkejä varten. Materiaalit hankittiin kerralla ja sitten vaan alettiin hommiin. (Ps. Maaleja on sen verran, että vessan välitilan kaakelitkin saa samalla hinnalla....) Muutaman päivän keittiö oli hävityksen kauhist

Luetut kirjat: marraskuu

Kuva
Listaa itselleni: Leena Lehtolainen: Paholaisen pennut Leena Lehtolainen: Tiikerinsilmä John Verdon: Syntipukki Eeva Nikoskelainen: Ylilääkäri Männikkö ja hallittu tulosjohtaminen Eeva Nikoskelainen: Hytösen oireyhtymä Eeva Nikoskelainen: Heta Hörkkö ja kaksoiskierteen lumous Eeva Nikoskelainen: Itikkakesä Liisa Tammio: Kemiaa ja kelvottomia miehiä Liisa Tammio: Saako herroja huijata? Liisa Tammio: Miehetön vyöhyke Liisa Tammio: Sikarikkaat siskot Liisa Tammio: Maan ilot Tuija Lehtinen: Franseska Tuija Lehtinen: Onnentyttö Tuija Lehtinen: Maria Tony Parsons: mies ja poika  (kesken, alkutekijöissään) Ja sitten tämä: Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan En ole kuuluisa siitä, että lukisin jatkuvasti jotain self help -tyyppisiä opuksia (kuten listauksesta näkee.) Tätä oranssia kirjaa kuitenkin suositeltiin ja koska sen sai lyhyellä jonotuksella (toisin kuin sen toisen (jonka nimeäkään en muista), jossa olen tällä hetkellä sijalla 235.....), kahlasin

Himmeli

Kuva
Niin.... Ne kuuluisat viimeiset sanat, että: minä. en. askartele. Joskus sitä joutuu syömään omat sanansa, eikä se rehellisesti tällä kertaa tehnyt edes kovin kipeää. Ennemminkin huvitti suunnattomasti. Käsityömessuilla sain itseni vakuuttuneeksi siitä, etten ala väkertämään mitään, vaan ehkä hankin jotain joulukivaa esim. markkinoilta. No, pari työkaveria, jotka ostivat sieltä reppukaupalla materiaalia, laittoivat kuvia ja ne näytti niin kivalta, että menin sitten sortumaan ja tilasin (juuri postilakon keskellä) itselleni starttipaketin noista lasihimmeleistä.  Olivat nohevia tuossa putiikissa, paketti tuli matkahuollon kautta parissa päivässä, joten mikään tekosyy ei estänyt allekirjoittanutta aloittamasta, vaikka pelkäsin etukäteen, että menetän hermoni (ja kasvoni) ja päädyn töihin lasinsirpaleet käsissä ja rautalankamytty roskiksessa... Ei vaatinut kokonaista viinitonkkaa, itse asiassa ei edes lasillista. Ohjeet oli selkeät ja jopa tällainen ei-niin-kolmiu

Tyhyä ja käsitöitä

Kuva
Otsikko on tarkoituksella hämäävä. Minähän siis EN. ASKARTELE. Saati tee käsitöitä. Mutta koska sairaala järjestää vuosittain tyhy-retken Tampereen käsityömessuille, lähdin taas parin hyvän kaverin seuraksi, koska pari vuotta sitten käyneenä se oli kuitenkin kohtuullisen viihtyisät. Jääkaappimagneetteja Havaintoja messuista: - ihmispaljous ahdistaa aina, vaikka paikalle hakeutuu vapaaehtoisesti - tänä vuonna myynnissä ei ollut juurikaan tarvikkeita tai ideoita, vaan valmista kamaa - hintataso pieksi lentokentänkin, erityisesti missään elintarvikkeissa  *shock* - päivä ilman ruokaa ei ole allekirjoittaneelle hyväksi! Leipä ja kahvi ei riitä! - vuoden 2019 "tonttuovi" eli hitti on selkeästi lasihimmelit ja makrame-sidonta - edellisistä johtuen oli kohtuullisen halpa keikka, poislukien syömiset Aikataulu oli väljä, mutta koska ihmisen on pakko jossain kohtaa istuakin, meillä meinasi tulla kiire ja yksi halleista jäi huonolle kiertämiselle. Eipä silti, en jaks

Marraskuu blues

Kuva
Pieni keittiön kohennus on tehty ja uusittu keittiö on tällä hetkellä varsin raikas. Mikään ei merkittävästi muuttunut, mutta yksi kaappisysteemi lähti, joten sellaista kahta huonetta katkaisevaa kohtaa ei ole ja kulkeminen on sujuvaa ja avaraa. Pelkkä uusi maali seinissä kirkasti koko kämppää jännästi. Tästä lähdettiin. Yläkaapin vasemmalla puolella oli ennen  pyökinvärinen irtohylly. Yksi tolppajalka piti hankkia pöytätasoon.  Hylly jäi seinältä pois. Vitriinikaappia nostettiin ehkä 15 cm korkeammalle. Ja koska maalia ostettiin (tarkoituksella) koko ämpärillinen, remontti jatkuu sen verran, että eteisen seinät käsitellään nyt samoin tein. Eteinen on koko huushollin murheenkryyni. Onneton läpijuoksupaikka, josta kaikki hiekka yms kulkeutuu pitkin muita huoneita. Sokkeloinen ja kulmikas. Lisäksi edelleen täysin alkuperäisessä kuosissa. Jospa valkoinen maali tekisi terää sillekin..... Kun Kivet tuli pestyä, otin ne myös käyttöön. Isäinpäivä.

Kun ei ole mitään sanottavaa

Kuva
Kynnys sanoa mitään sen kuin kasvaa, kun ei ole mitään sanottavaa. Arki pyörii, koirat haukkuu ja pieni ensilumi on maassa. Kesällä pohdin Sallan patikointien jälkeen, että onko koiralla tietty kilometrimäärä, jonka se painaa, ja sen jälkeen alkaa alamäki ja niin sanotusti kilsat alkaa valua kohti loppua. Tämä siis Pappakoirasta, joka urheasti käveli meidän kanssa huikeita määriä viikon, mutta sen jälkeen on selkeästi ollut haluttomampi kävelemään ja/tai tulee hyvin hitaasti ja rauhassa. Onko blogia pitävällä samalla lailla tietty määrä sanottavaa ja kun se on sanottu, asia loppuu?

Luetut kirjat: lokakuu

Jälleen pelkkää listaa. Enni Mustonen: Kukkia Piretille Enni Mustonen: Nostovara Enni Mustonen: Yksinäisten sydänten kerho Jaana Taponen: Lalalandia Liza Marklund: Turvapaikka Alistair McLean: Pelko on aseeni Eeva Nikoskelainen: Keltainen vaara Taavi Soininvaara: Ebola-Helsinki Jo Nesbo: Veitsi Agatha Christie: Viisi pientä possua Agatha Christie: Sininen juna Agatha Christie: Kellot Jarkko Sipilä: Syvälle haudattu Jarkko Sipilä: Uhripeli Leena Lehtolainen: Henkivartija Leena Lehtolainen: Oikeuden jalopeura (kesken) Oma havainto: olenpa ehtinyt lukea paljon tässä kuussa. Tosin Enni Mustoset oli yhtenä kirjana, jonka ahmaisin menemään. Jotkut muutkin noista sellaisia "en pysty laskemaan käsistäni ennen loppuratkaisua" joten näillä on menty.

Työputken päässä siintää aurinko

Kuva
Otsikko on harhaanjohtava sikäli, että tasaisen harmaa lonkerokeli täällä on, mutta henkinen aurinko kyllä paistelee. Ihan tällaisesta ruskasta ei ole enää tietoa. Muutama pakkasyö ja lehdet putoilivat.....  Jotenkin näiden värit on herkulliset auringossa. Jokunen kerta on ehditty vähän sienestämäänkin. Henkilökohtaisesti en pidä mitenkään valtavasti suppilovahveron mausta. Olen ehkä kyllästynyt. Meillä on sitä syöty 15 vuotta ämpärikaupalla.... Mutta kiva sieni siitä, että niitä tulee tasaisen varmasti joka vuosi, ja ne kuivuvat äkkiä. Tänäkin syksynä laitoin isälleni mukaan ison säkillisen kuivattua, kun lähtivät etelän lämpöön talveksi. Siellä on kiva paistaa munakas tai jotain ja maustaa kotimaan herkuilla. Samoin jouluna tekevät sienimuhennuksen "jouluaterialle". Minähän teen vastaavan täällä kanttarelleista.  Hih! Kun siitä keittiöremontista kirjoitin..... No, olipa kerran sunnuntai. Oltiin juuri tuotu ämpärillinen suppiksia kotiin aamulenkiltä,