Kuukausikuva: toukokuu

Oi ihana toukokuu!
Vappu tosin koettiin hyvin viileänä. Itse asiassa niin kylmä oli, että kahtena päivänä peräti laitoin tulet hellaan....

Heti vapun jälkeen oli myös niin kylmää, että huh huh! Joinain aamuina vastatuuleen puskiessa mietin, että autolla olisin jo perillä ja lämpimänä. Onneksi en antanut periksi. Se tunne, kun pääsee töihin tai kotiin on hieno. Vaikka hiukan harmitti viritellä jälleen pitkät kalsarit jalkaan. Onhan se nyt, vappuna ja sen jälkeen.

Ennen kuun puoltaväliä otin kuitenkin jo harkitun riskin: istutin ensimmäiset 6 tainta pak choi-kiinankaalia kasvihuoneeseen. Peittelin ne visusti harsolla yöksi, mutta kyllä kasvihuoneen ovia piti heti alusta lähtien availla päiväksi, sen verran lämpö siellä nousi.

Myös muut pikkutaimet aloin totuttaa ulkoiluun terassilla, samoin talvetetut muut kasvit.

No, nythän sitten onkin niitä kylmiä öitä tulossa. Jää nähtäväksi.....
Pak choit on kasvaneet isoiksi ja maistuu todella hyvältä. Jos vaan saan joka vuosi siemenet, näitä kasvatan lisää. Kiva lisä salaateissa ja vanhempana niitä suositellaan käytettäväksi wokkeihin yms.

Harrastuskausi

Niin paljon kuin harrastuksistani tykkäänkin, liika on liikaa.
Tämä on ollut raskain kevät by far, ja ihan omasta syystäni. Menin varaamaan kaikenlaisia menoja harrastusten merkeissä huhtikuun lopulta lähtien joka viikonlopuksi ja sitten vielä vähän päälle. 

Lisäksi veivasin niitä pojalle lähetettäviä papereita eri ministeriöiden ja lähetystöjen välillä, ja käytiin ohessa vielä auttamassa tyttären perhettä muuton jälkeisissä hommissa, kun piti lamppuja ja hyllyjä yms kiinnittää. Menty siis on kuin viitapirut, pysähtymättä yhtään.

Nyt on takki aika tyhjä.

Sosiaalisena olentona huomaan, että sosiaalisuus käy voimille. Haluaisin käpertyä jonnekin piiloon viikoksi ihan vaan kirjojen kanssa. Olla hiljaa ja vaan hengittää. 

Loma alkaa reilun viikon päästä. 

Tässä iässä ei näköjään pitäisi vaihtaa työpaikkaa ja suostua samalla luopumaan lomista. Näin parin vuoden jälkeen huomaa, ettei satunnainen pitkä viikonloppu riitä, vaan lomaa pitäisi tosiaan olla sen verran, että toipuu.

Kuvat viittaavat viime viikonlopun kokeeseen, jossa olin keittiössä töissä kun jälkikoe vedettiin läpi. Pääsin onneksi myös metsään molempina päivinä vähän, se rentoutti kummasti. Mutta vieraassa paikassa nukkuminen, ensimmäinen yö vähän viluisena, kahisevassa makuupussissa.... noh, parempiakin öitä on koettu. 

Koeviikonloppu meni sinänsä oikein hyvin!
Onneksi olen nyt muutaman viime yön saanut nukuttua hyvin, sekin palauttaa.

Jaksaa, jaksaa......  Lomaa odotellessa!

Harrastuskausi korkattu, koirien terveystutkimuksia

Kevät on kiireistä aikaa. Vaikkei olisikaan maataloustöissä.

Katselin koekalenteria sillä silmällä jo heti alkuvuodesta ja laitoin sähköpostiin ajastuksella muutaman kokeen ilmoittautumisen valmiiksi. Nyt koekutsuja on sitten tippuillut siihen tahtiin, että taitaa koko toukokuu mennä harva se viikonloppu metsässä. Kivaa!

Boogie aloitti koekauden jäljestämällä AVO2 eli varsin hyvin ottaen huomioon, että sillä on startteja alla vasta kolme. Työskentely oli ollut kivaa. Tuomari tosin oli pitänyt haukkua pystyyn, koska normaalisti meillä ei ole ylimääräistä porukkaa jäljellä.... tästä siis yksi pahuksen hukka, mutta tottumalla tämäkin vain paranee.  

Minä häärin viikonlopun metsästysmajalla ruokkien joukkoja eli ne 25-30 ihmistä kahden päivän ajan. Maukasta lihasoppaa oli molempina päivinä tarjolla aamupalan lisäksi. Ensi vuodelle suunnittelin jo munkkien paistoa, jos saan jonkun kaverin keittiöön vahtimaan soppaa.

Lisäksi Boogie kävi virallisessa silmäpeilauksessa. Geneettisesti sillä on terveet silmät, mutta koskaanhan ei voi olla varma. No, nyt tiedetään, että kirkkaan katseen salaisuus on terveet silmät. ♥

Merlin puolestaan starttasi kauden ekassa kokeessa vappuviikonloppuna. Vakaa puksuttelija, työmyyrämäinen pilkkunokka. Tasainen VOI1 vaikka pisteillä ei juhlittukaan. Tuomarikin oli sanonut, että sääli, ettei se merkkaa tapahtumia, koska sen työinto on käsinkosketeltavaa. Meille uusi tuomari.

Merlin on myös menossa terveystutkimukseen. Cockerspanielit ovat valitettavasti aika pitkälle geneettisesti selkäsairaita. Niillä siis on geneettinen ominaisuus, minkä vuoksi välilevyt kalkkeutuvat. Koko rodusta ei taida tällä hetkellä löytyä koiraa, joka olisi ns. villityyppi eli puhdas. 
Melliksen selkä kuvataan, jotta nähdään onko sillä jo alkavia kalkkeumia. Kuvausikä tälle on 2-4 v ja koska meidän Blondi täyttää kesällä sen 3 v, on ikä aika ihanteellinen. 

Ihan parasta mahdollista tulosta ei kuvista saatu. Kennelliitto lausui kuvat ihanan nopeasti eli heti seuraavana päivänä oli käytettävissä lausunto ja siellä se näkyy myös herran jalostustietokannassa. Kasvattaja oli kohtuullisen tyytyväinen. Kevytrakenteinen koira, jonka kaikki luustolliset asiat ovat ihan ok, luonne puhdasta timanttia ja työmoti kohdallaan. Miksei tätä voisi jalostukseen käyttää. 
No, en ole itse tyrkyttämässä sitä minnekään. Jos joku kiinnostuu, sitten keskustellaan....

The nenä

Tämä on jotenkin niin ihana aika vuodesta. En tiedä onko siinä perää, että riippuen omasta syntymäkuukaudesta voi olla ikäänkuin tietyn ajanjakson lapsi, mutta itse keväällä syntyneenä koen aina keväisin herääväni henkiin pitkän talven jälkeen.

Mutta kyllä on ollut kylmä viikko. Oli pakko palauttaa ohjelmistoon pitkät kalsarit ja lapaset aamulenkeille. Lisäksi työmatkat olen toivonut sellaista lapsille tarkoitettua kypäräpipoa, koska korvat on tosi kylmät pyöräillessä. Sellaisen laitan toivelistaan, kun joskus päädyn vaatekaupoille.

Isovanhemmuus osa II

Onneksi minulla on kovin joustava työnantaja. 
Olin jo sopinut esimieheni kanssa, että pidän ensi keskiviikon vapaana (palkaton), koska tyttärelleni on suunniteltu elektiivinen sektio ja voisin olla lapsenvahtina pienelle Hillalle sillä aikaa, kun vanhempansa ovat sairaalassa.

No, aina kaikki ei mene kuten suunniteltu.
Heräsimme lauantaiaamuna uutiseen:

♥♥♥

Hän ei malttanut sitten odottaa toukokuuta, koska piti päästä juhlistamaan vappua.
Pieni terve poika on maailmassa.

Olemme pakahtumaisillamme. Eritoten, koska vietimme viikonlopun metsässä emmekä ole vielä ehtineet sairaalaan. 
Onneksi lapseni kasvoivat näiden hassujen harrastusten keskellä. Tyttäreni nauroi puhelimessa ääneen, kun pahoittelin, että meillä on mejä-viikonloppu sovittuna. "Hei, me ollaan täällä muutama päivä ja vauva ei karkaa mihinkään, kyllä te ehditte... tsemppiä kokeeseen!"

Tarvii keksiä jokin lempinimi Hillan pikkuveljelle. 

Kuukausikuva; huhtikuu

Siinä missä maaliskuu loppui yllättävän kovissa pakkasissa (aamuisin oli viimeisellä viikolla pari kertaa hyvinkin 15-18 astetta....), huhtikuun ensimmäinen, aprillipäivä, oli kaunis.

Meille tuli aprillipäivänä tasan kaksi vuotta tässä talossa. Ja onnelliset kaksi vuotta ovatkin olleet!

Hyvin nopeasti tuon kuukauden alun jälkeen päivisin yli 10 asteen nousseet lämpötilat sulattivat lumet ja jo pääsiäisenä päästiin ensimmäistä kertaa paistamaan lettuja pihalla. 
Olin varovainen, enkä suostunut kantamaan kaikkia kalusteita vielä terassille sen pelossa, että se lietsoo jonkun takatalven. Toisaalta terassi pitäisi tänä keväänä saada pestyä ja kalusteiden raahaaminen edestakaisin ei välttämättä kiinnosta. Olkoon varastossa, eivät siellä perään huutele.

Näin vappuna keli on varsin eri näköinen joskin edelleen hyvin kylmä.

Huhtikuu oli kaiken kaikkiaan tosi aurinkoinen. Saa olla hyvin tyytyväinen aurinkopaneelien tuottoon huhtikuun osalta; mentiin myynnin puolelle, kiitos niukan oman kulutuksen, koska lämmitys oli kaikki puilla.

Haipakkaa, mutta fillarikausi korkattu

Onnistuin toimittamaan pyörän huoltoon juuri ajoissa ennen pahimpia kevätkiireitä. Fiksuna ihmisenä sen olisi voinut huollattaa jo keskellä talvea, mutta milloinkas sitä ajoissa olisi?

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan. 
Ajoin pyörän huoltoon juuri päivää ennen sitä lumikaaosta, mikä yllätti pari viikkoa ennen pääsiäistä. Olin liki tippa linssissä, kun ajattelin, että mun pyörä vie huoltomiehen tallissa turhaan tilaa, mutta en uskaltanut sitä poiskaan ajaa. 
Ja fiilis, kun pääsi taas hyppäämään kyytiin oli kyllä mieletön! ♥

Auton mittarinlukema oli hauska siinä kohtaa, kun siirryin taas

työmatkapyöräilijäksi. Nauratti jättää se "seisomaan".

Mulla oli viime syksynä hyvin epämiellyttävä ja epäsopiva pyöräilykypärä, ja sitäKÄÄN en saanut aikaiseksi uusia talven aikana. Nyt oli kuitenkin pakko, koska periaatteesta haluan pitää pottaa päässä ajaessani.

Ja senhän siis oli oltava keltainen. Koska mun kumisaappaat. (Joita toivottavasti en joudu käyttämään....)

Tokmannin sivusto kertoi, että meidän lähimyymälässä olisi YKSI keltainen kypärä. Sinne siis. 
No eihän ollut. Seitsemän muuta oli laatikoineen pinoissa, ja keltaista ei löytynyt kuin rakennuskypärä-mallistosta. Onneksi paikalle sattui kiva ja reipas miesmyyjä, joka kävi vähän varastoa penkomassa ja toi sen ainokaisen. 

Laitoin Tokmannin sivuston kautta palautetta, miten hienosti homma hoidettiin, koska keski-ikäiset täti-ihmiset voi joskus olla hankalia, kun ne saa päähänsä, että sen on oltava jotain tiettyä. 

Potta on oltava!

Pääsiäisen pyhät meni kivasti. Otin lauantaiksi keikkatöitä vanhassa paikassa ja tosi kivalla fiiliksellä tein illan vanhojen kamujen kanssa.

Muut pääsiäisen päivät meni rattoisasti pihahommissa. Kovin paljon ei vielä pysty tekemään, koska maa on roudassa, mutta lettuja saatiin sentään ulkotulella jo paistettua ja tulevan kesän koirahoitaja istui pitkään kahvilla ja letuilla meidän kanssa. Meillä on niin uskomaton mäihä käynyt ihmisten suhteen täällä, olen edelleen siitä hyvin otettu. On siis ihmisiä, joiden kanssa synkkasi samantien ja tosiaan on puolin ja toisin apua ja seuraa. 

Hississä matkalla töihin.

Pihalla on suuresti ilahduttanut se, että vihdoin näyttäisi istutukset alkavan tuottaa tulosta. Viime syksynä istutetut sipulit, ainakin hyvin iso osa niistä, näyttäisi nousevan pintaan, ja tosiaan kasvihuoneen kyljessä olevassa laatikossa krookukset peräti kukkii jo. ♥

Tähän viikonloppuun on sitten osunut vanhemman tyttären muutto. Nyt ollaan siis tämän kevään aikana muutettu jokainen lapsi kertaalleen. Toivottavasti saadaan pitää jonkin verran taukoa ennen seuraavaa settiä. 

Tyttären perhe muutti muutaman kilometrin vähän isompaan asuntoon ja päivän verran kannettiin tavaraa ja pyrittiin ainakin jotain laittamaan paikalleen. Tytär oli hakenut vauhtia päivystyksestä aamutuimaan (viimeisillään raskaana) ja jouduin emoilemaan ja patistamaan häntä olemaan reuhomatta muuttokuormien kanssa. 

Asunto on tosi kiva, ja kun haettiin pikku-Hilla iltapäivällä uuteen kotiin, oli kiva, että sängyt oli paikallaan ja pedattuna ja sohva kasattuna. Saivat jäädä kaksistaan sinne viettämään iltaa, kun tyttären mies oli iltavuorossa. Oli kuulemma löytänyt kotiin illalla. 😃

Ihana kevät!! Päivälämpötilat on jo tosi kivat, joskin aamuisin on aika viileää kun lähtee koirien kanssa lenkille.

Fillaroidessa onneksi tarkenee. Lapaset tosin on pakko olla.

Kuukausikuva; maaliskuu

Pyrin pitämään perinteestä kiinni. Jo kolmas kerta.... heh!

Maaliskuun ensimmäinen päivä oli hauska aamusta asti: bongailin joen toisella puolen peuralauman juuri kun tein töihin lähtöä, ja niiden kuuden lisäksi, jotka näin autolle kävellessä, väistelin naapurin pihasta tulevia neljää sitten tuossa sadan metrin päässä....

Siellä ne.... 

Sattui varsin kaunis päivä kohdalle. Aamu oli kauniin vaaleanpunainen ja erityisesti olen kiinnittänyt huomiota siihen, että nyt on valoisaa jo pian seiskan jälkeen ja illalla vielä kuuden jälkeen. Hurraa!! Päivän pituus on niin selkeästi pidempi, että töiden jälkeen ehtii kauniissa kelissä lenkille.

Maaliskuu kaikkiaan oli aika nätti. Aurinkoisia päiviä oli useita, joskin niitä lumisateitakin tuli, varsinkin siinä vaiheessa kun olin jo sallinut itseni innostua suunnitelmista istuttaa vähän sitä ja tätä ja ja ja... 

Ja siinä sitten ihmettelin, että miten tuonne puolimetriseen hankeen mitään saa koskaan. 

Ei ole vuodet veljeksiä keskenään. Meille on tässä asuessa sattunut nyt kolme napakkaa talvea ja kevättä. Ensimmäisenä keväänä ei tainnut olla lunta, mutta routaa oli ja nyt kahtena vuonna on ollut luntakin vaikka kuinka.

Sikäli ehkä ihan hyvä, että sattui nuo lumisemmat kuvat tuohon kuun alkuun. Koska nythän sitä oli viikko sitten lauantaina ihan lenkkarikelit ja hihkuin riemusta pitkällä aamulenkillä.
Sillä seurauksella, että sunnuntaina herättiin maa valkoisena ja maanantaina sitä lunta sitten tuli ja tuli ja tuli.... 

Kyllä, meni ihan tunteisiin! Huonolla tavalla!

Onneksi helpottaa jo.