Kuukausikuva

Varsin henkisesti tiukan tammikuun jälkeen aloitetaan vuosi niin sanotusti alusta. Mainittakoon, että olen edelleen aivan äärettömän väsynyt ihan fyysisesti liian monien valvottujen tai liian vähän nukuttujen öiden jälkeen. Täytyy koettaa tässä paikkailla pikkuhiljaa....

Otin heti tammikuun eka päivä yhden valokuvan omalta terassilta. Ajatus oli, että alkaisin ottaa vastaavan kuvan joka kuukauden 1. päivä ja mahdollisesti keräisin kuvat loppuvuodesta sitten jonoksi. 

Jos ei muuta, ainakin siitä näkisi miten säätila elää ja muuttuu. (Eipä silti, tässä oli ihan tammikuussa kelejä reunasta ja äärimmäisyydestä toiseen....)

Tammikuussa iltapäivällä 15 jälkeen oli jo melko hämärää. Ja kuten kuvasta näkyy, eipä tarvitse hirveästi lumikolaa lykkiä. 

Se, mikä vähän harmitti tässä ajatuksessa, on, että yhden kuukauden aikana on nähty jos minkälaista säätä ja tästä kohtaa otettu kuvakin on ollut useaan kertaan hyvin erinäköinen. Mutta onpahan nyt. 

Huomenna seuraavaa!

Ulkonäön päivitys

Koska olen aivan tumpelo tietotekniikassa ja en ole päässyt sinuiksi bloggerin logiikan kanssa, muokkasin blogin ulkonäön takaisin vanhaan tuttuun "näytä kaikki" muotoon, koska törmäsin jossain satunnaisessa paikassa omaan kirjoittamaani tekstiin ja jäin miettimään mitä muuta sinä vuonna tapahtui....

Koska tuosta vanhasta näkymästä ei ollut suoraa pääsyä vanhoihin tapahtumiin ja teksteihin, alkoi harmittaa se hakeminen.

Joten vassokuu.

Hyvästien jättö on haikeaa

Lauantai iltapäivä: treffit Turun keskustassa, mennään porukalla syömään sinne "kuuluisaan" Pincho Nationiin, jossa siis tilataan appsilla....  (Säilytin appsin puhelimessa pikkujoulujen jälkeen, koska ajattelin, että tuo voisi olla hauska paikka käydä perheen kanssa purtavalla. Moitteista huolimatta ihan lystikäs paikka.)

Ravintolan paras puoli: melko meluisa, joten oma keskustelu jää todennäköisesti kaikilta kuulematta. 

Toisaalta aivan liioitellun täynnä, tilauksen tekemisestä sen aloittamiseen menee 20 min ja siitä valmistumiseen toiset 20 min. Ehtii oikeasti jo tulla nälkä.

Syödään tapaksia, tilataan listalta läjä kaikenlaista ja jokainen maistele mitä haluaa. Ruoka on pitkälle uppopaistettua ja rasvaista, mutta maukasta. Mausteissa ei ole säästelty ja annokset on kauniita ja jopa huvittavia pienissä leikkimökin astioissa.

Ihan etualalla ehkä joku pasta.

Takana puulevyillä kaksi Ndujaa, sitten skagen-vohveli ja valkosipulileipä ja katkaravut.

Meitä on neljä syömässä, me ja poika ja nuorin tytär. Yhteensä kiskotaan menemään 40 annosta tapaksia (pitää sisällään jokaiselle kaksi jälkiruokaa.... jotka tuli ennen kuin viimeinen ruokatilaus...) ja lisäksi neljä juotavaa. Vettä upotetaan kitusiin muutama pullollinen.

Hellän haikeaa! Kaikilla tosi kiva fiilis. Juttu lentää pöydän ympärillä kuin milloin tahansa, nauretaan paljon....

Muutama päivä myöhemmin poika ajaa auton pihaan, kantaa kitarat, vahvistimen, tietokoneet yms sisälle. Pihassa halataan! ♥  Mies lähtee viemään poikaa vielä muutamaksi tunniksi kotiin. Lähtö olisi yöllä, lentokenttäbussi 2:30.

Seuraavana päivänä saan töihin viestin, että Frankfurtin kenttä on ihan luuseri paikka, pieni ja epäkäytännöllinen ja toiminnot kuin suoraan itä-Saksasta... sitten seuraan loppupäivän Flightradar24 sovelluksesta, miten kone nousee ja missä se lentää.......  Tirautan pienet itkut koiralenkillä illalla. 

Yöllä on tullut hyväntuulinen viesti "miksei kukaan vastaa viesteihin", "Ai juu, teillä onkin yö"

Lopulta kuvaa uudesta asunnosta, viestiä että kaikki on hyvin, matka meni rauhallisesti ja täällä ollaan.

Seuraavan yön nukun kuin tukki!

Mies on ollut muuttamassa Ipanaa edellisen illan. Aika ronttaaminen kamoissa, vaikka periaatteessa asunto oli muuttoa vaille valmis.

Ystävä laittaa viestin: älä huoli, elämä kantaa kun on saanut hyvän pohjan. Ja itken taas.

Muutoksia tulevaan 2023

Näin vuosikatsauksen jälkeen on hyvä vähän pohtia suunnitelmia ja tavoitteita tulevalle. Meidän kohdalla tulee melko suuria muutoksia.

Heti tammikuun alussa pojan tyttöystävä ottaa siivet alleen ja lentää Hanoihin Vietnamiin. Palaa siis kotiin Suomessa vietettyjen vuosien ja opiskelujen jälkeen. Loppukuusta poika lentää perässä. Molemmilla vain yhdensuuntainen lippu eli paluusta ei ole tietoa. 

Löytyykö sieltä töitä, löytyykö omannäköinen elämä, sitä lähtevät etsimään ja tekemään..... 

Haikeaa! Äärettömän haikeaa ja samalla tunne onnistumisesta: olen kasvattanut nuoren, joka uskaltaa kokeilla ja luottaa siihen, että elämä kantaa myös toisella puolen maapalloa. Olen saanut mahtavan miniä-kokelaan, vähän kuin kolmannen tyttären. He pärjäävät kyllä!

Aasia on suuri, joten varmasti kahdelle korkeakoulutetulle löytyy töitä. Toisaalta tietävät kyllä, että Eurooppa on vain tässä kulman takana ja aina voi palata takaisin ilman tunnetta, että olisi jollain tavoin epäonnistunut. Päinvastoin. 
Itse saatoin jopa sanoa, että olisi kiva jos palaisivat. Voisihan tuo sikäläinen anoppikokelas muuttaa Eurooppaan, ehkä. Koska fakta kuitenkin on, että valitsemallaan alalla työnäkymät keskittyvät vahvasti enemmän länsimaisiin maihin. Mutta katsotaan miten tämä tästä etenee.... 
Ainakin saattaa olla tiedossa joskus lomareissua siis jälleen Aasian suuntaan.

Toisaalta marraskuussa tuli huikean hienoja uutisia: vanhempi tytär on saanut opiskelupaikan XAMKista ja aloittaa siellä opinnot näillä näkymin tammikuussa 2024. Seuraa muutto Kouvolaan, jossa kampus sijaitsee... 
Tämä ihanainen perhe siis lähtee kolmen tunnin matkan päähän. 

Ehkä jopa edellistä isompi huokaus. Samalla kuitenkin toistamiseen onnistumisen tunne: ovat valmiit kokeilemaan siipiään, todenneet, että opiskelemalla maailma avautuu ihan eri tavoin. 

Maantietä riittää ja se ole kuin renkaat alle.

Näillä näkymin nuorin, Ipana, sentään jää tänne alueelle edelleen. 
Jatkaa toistaiseksi töissä eikä ehkä enää haaveile lähdöstä Libanoniin YK-joukkoihin, kuten välittömästi armeijasta kotiuduttuaan.
Itse äitinä yritän houkutella hakemaan yhteishaussa jonnekin opiskelemaan, mutta toisaalta armeijavuoden jälkeen on tietenkin kiva vähän kerätä rahaakin tulevaa varten. Kunhan ei jämähdä sinne. 

Katotaan mihin vuosi johtaa.
Melkoisena vitsinä tässä on jo ehditty puoli viikkoa kuulla "varhaisista" aamuista.... 
(Varha = Varsinais-Suomen HyvinvointiAlue)

Vuosikatsaus 2022

Tammikuu: pakkasta, hienot ulkoilukelit. Takapihan joen takana lehmien pellolla mahtava maasto antaa koirien rallatella 1,5 km suuntaansa. Iloisia kivoista naapureista ja hyvästä asuinpaikasta.

Helmikuu: kts. edellinen sääpäivitys. Mies aloitti koronalla, sairasti pari päivää aika kovin mutta tokeni siitä viikossa ihan työkuntoiseksi. Allekirjoittanut päätyi tikuttamaan joka toinen/kolmas päivä kotitesteillä pari viikkoa, kunnes joutui toteamaan, ettei tartu....

Maaliskuu: piti hakea oma korona elokuvateatterista (lasten piirretty, yskiviä tenavia...) Tulihan se sieltä, tekstiviesti possesta.

Aika ulkoiluvoittoinen kuukausi. Ensin koronan takia saikkarilla ja vapailla 12 päivää, koko ajan koirien kanssa pitkiä lenkkejä. Sitten viikko töissä ja lähtö pohjoiseen. Sallatunturissa keuhkot toipui lopullisesti ja fiilis oli korkealla. Nuorista poika tyttöystävineen mukana. Peli-iltoja, rauhallista lomaa.

Santa Claus Park, Rovaniemi

Huhtikuu: eikö tämä talvi lopu ikinä? Lunta puoli metriä vielä siinä vaiheessa, kun odotin krookusten kukintaa. No eipä sieltä sitten mitään noussut, savipohjasta... 

Suunnitelmia pihan suhteen.

Ai niin, ja hauska pitkä viikonloppu Amsterdamissa. Ihana kevät vähän etuajassa. Sieti paremmin tulla takaisin tänne lumen keskelle ja odottaa....

Toukokuu: koirien harrastuskuukausi. Pikkupojat parissa näyttelyssä ja muutamassa kokeessa. Blondi luonnekuvattiin hetken mielijohteesta ja itku tuli, kun eksyin pahemman kerran jonnekin Hämeenkyrön mutkaisille hiekkateille eikä GPS löytänyt sieltä pois....  Kasvihuone läjään pihalle, vähän kukkalaatikoita yms.

JUN Erinomainen, junnu-serti, junnu-ROP ja mitä niitä lie....

Tämän yhden kerran meillä onnistui näyttely. Ensimmäinen.

Kesäkuu: uima-allas kasaan ja täyteen. Olipa se sittenkin aika pieni. Mutta saa siinä itsensä ja koirat märäksi. Piha harmitti: suunnilleen kaikki edellisvuoden istutukset oli mennyttä saamarin savipihassa. Töissä vähän jännittävä ilmapiiri. Politiikka tuntui olevan: se saa tahtonsa läpi, joka kovimmin huutaa....

Saunan lauteita laajennettiin, että kaikki viisi mahtuu paremmin.

Kun haluut olla tyylikäs, se on pidettävä aurinkolasit päässä

vaikka olisi pilvistäkin... ♥

Heinäkuu: hetken mielijohteesta irtisanouduin ja vaihdoin lennossa työpaikkaa. Siinä kärysi kesän lomat, juuri kun ne oli taas tienattu. Noooooh....

Päädyin fillarikulkijaksi oman kaupungin terveysasemalle. Huippu porukka, tuttu työ.

Elokuu: siirryin oman talon sisällä vähän toisiin hommiin, sydän lähti liekkeihin sen suhteen välittömästi. Tää on niin mun juttu!! Ja edelleen: vitsit mikä porukka. Onko tällaista naisvaltaisella alalla oikeasti? Missä se selkäänpuukottamisen mentaliteetti on? Sitä ei tänne jaettu ollenkaan.

FlowParkissa kiipeilemässä Ipanan kanssa elokuussa.

Superkivaa!! 

Kaunis Turku syysmarkkinoiden aikaan

Syyskuu: pitkiä ihania lenkkejä, arkityötä ja vähän opettelua siihen, että meillä olisi yhteiset vapaat viikonloppuisin. Patikkaretkiä lähialueen maastoihin.

Lokakuu: vakipaikka siellä, missä sydän lähti sykkimään.... ♥  Onnellisena töihin ihan joka päivä.

Töissä kerrankin vakavana.

Puhelinvuoro.

Marraskuu: Mitä marraskuussa tapahtui? Ainakin se oli jotenkin poikkeuksellisen hellä tänä vuonna. Ei pahempaa angstia. Joka-aamuinen koiralenkki 4,5 km 5:20 jälkeen taitaa tehdä ihmeitä. Aloitin hassuja jouluvalmisteluja....

Joulukuu: kappas, korona toisella kierroksella. Tällä kertaa ihan hyvä tauti, kolme päivää oli huono olla eikä tehnyt mieli rallata pellolla lenkkiä kuten keväällä. Mutta siitä toipui hyvin ja elämä voittaa.

JOULU ♥  Mun omat paikalla. Rakkaat samaan aikaan saman katon alla vähään aikaan viimeistä kertaa.

Tämä oli hieno vuosi. Ei jäänyt ihmeellisiä asioita hampaankoloon ja tosi monia asioita oli, joista ajattelen edelleen ilolla ja hymyllä, että "voi vitsi".

Vuosi lukuina.

Käveltyjä kilometrejä:  2504,98 km   (lähes 7 km/pv)

(Olen heinäkuusta asti kävellyt koirien kanssa aamulenkin, n. 4,5 km joka aamu. Lisäksi päiviin on tyypillisesti tullut myös iltalenkki, joskin sallin itselleni siitä luistamisen, jos laiskottaa. Aamulenkki on ehkä pelastanut marraskuun aamut ja vireystila töissä on ihan erilainen.)

Pyöräiltyjä kilometrejä:   512,72 km

(Kun työmatka on 3,2 km, se tekee n. 80 matkaa edestakaisin. Pitää aika hyvin paikkansa, kun aloitin fillaroitsijana heinäkuussa ja aloin kulkea autolla marraskuussa.)

Tähän samaan vielä se vuosittainen Best Nine, jota en tosin edelleenkään ymmärrä, miten Instagram sen muka tekisi, mutta toisalta enpä minä välttämättä pidä parhaana niitä kuvia, joista muut on tykänneet, vaan ennemmin haluan muistella niitä parhaita hetkiä omassa elämässäni, joten olkaatten hyvä:

Oma porukka ♥

Parhaat muistot eli pohjoisen reissu ja sitten alareunan auringonlasku oman saunan takana. 

Joulu kävi

♪♫♫♪♪  Taas tultiin jouluun, nyt riemuita saa.....  ♪♫♪♪♫

Ja sitten yhtä nopeasti se oli ohi. Vähän kuin tavallinen viikonloppu. 
Varsinkin, kun lupauduin tekemään aaton iltavuoron osastolla, se OLI pelkkä kaksipäiväinen vapaa viikonloppu kaikkiaan.

Aattoaamun lenkillä kulttuurihistoriallisissa maisemissa

Koko nuoriso tuli meille sovitusti joulupäivänä syömään.
Poika tyttiksineen haettiin jo aattoiltana kun mies oli muutenkin noukkimassa minua töistä niin haki nuoret sitten samalla. Loppu porukka noukittiin joulupäivän aamuna sillä välin kun kävelin lenkin koirien kanssa.

Ainoa jouluruoka, jota voisin syödä loputtomasti:

jääkellarin lohi ja saaristolaisleipä

Ruokalistan osalta annoin periksi perinteille rosollin ja Waldorfin salaatin muodossa, muuten meillä ruokana on yleensä kaikkea muuta kuin tyypillistä jouluruokaa, koska siitä ei kukaan (paitsi mies) erikoisemmin pidä ja minua ahdistaa ajatus, että niitä hillotaan sitten siihen saakka, että homehtuvat jääkaapissa.

Who said I can't have nachos and guacamole for Christmas?

Watch me!

Kellarista löytyi olohuoneen (rumaa) tapettia vielä rulla, joten tein siitä "pöytäliinan", johon kirjoitin ikäänkuin menun näkyviin. Toimi buffet-pöydässä itse asiassa kivasti ja sai vähän huumoria kylvettyä, kun ruoka tosiaan oli mitä oli.

Oli kyllä kivaa, kun porukka oli oikein ajan kanssa eikä ollut kiire. Pieni Hilla nukkui 2,5 tunnin päikkärit ja jaksoi sen jälkeen olla puuhakkaana muiden mukana. 

Joulupukkia ei tänä vuonna tullut. Hilla on vielä vähän pieni sille eikä ollut mitään tarvetta.

Itse asiassa, koska kasvisgratiineita joutui odottamaan (laitoin ne vähän hassun malliseen astiaan ja kestivätkin huomattavasti kauemmin, kuin ohjeessa sanottiin....), päätettiin jakaa lahjat jo ennen ateriaa. Mikä olikin toimiva ratkaisu, koska siinä yhteydessä saatiin sitten mm. kasattua Hillan taaperokärry valmiiksi, ja neiti pääsi päristelemään heti herättyään. Tuollainen vuosikas kun on vähän kärsimätön odottelemaan, että etsitään jotain ruuvimeisseliä yms kahvan kiinnittämiseksi.

Illan suussa sitten osa nuorisosta lähti toisella autolla kotia kohti. Poika jäi vielä ja tunnettuun tapaan otimme tiukan peli-illan tuon jo tutuksi tulleen Terraformin Mars -pelin muodossa.

Yksi harvoja lautapelejä, joissa tietääkseni yksi peli kestää hyvinkin 3-4 tuntia ja toisaalta koko ajan tapahtuu ja on hauskaa. (Todennäköisesti vastaavia on tusinoittain, en vaan tiedä niistä....)

Yöpuulle käytiin hyvinkin Tapaninpäivän puolella.

Tapanina olin varannut meille vielä puuhaa nuorison kanssa eli pakohuoneen Turusta.

Olen itse käynyt siis kerran aikaisemmin ja oli jonkinlainen käry mitä siellä odotetaan. Piti kuitenkin varata sellaisesta paikasta, jonne kävisi myös e-passi yms, joten paikka oli itsellekin uusi. 

Pakohuoneesta ei ole kuvia, se on niissä ankarasti kielletty. Opettaja Riikonen kuitenkin sai meidät lankaan emmekä ehtineet tunnissa avata kaikkia lukkoja, koska ensimmäisen kanssa sähläämiseen meni turhan paljon aikaa. Harmi. Mutta vähän nälkä jäi, että vastaavaa voisi tehdä toistekin. 

Hauskaa kuitenkin oli.

Mitä tulee lahjoihin, no, näin aikuisten kesken ei mitään ihmeellistä hankita. 

Me laitoimme omalta osaltamme kaikki tenavat jonnekin matkalle: ensimmäinen lahja on jo käytetty, kun poika oli pari päivää Tallinnassa joulumarkkinoilla. 

Vanhempi tytär perheineen pääsee keväällä pariksi päiväksi Helsinkiin, siellä Korkeasaareen ja Allas Sea Pooliin uimaan (pojan lahja heille) ja nuorin lähtee Vaasaan katsomaan Nightwishin keikkaa, joten hänelle junaliput ja hotelliyö. 

Minä kävin jotain toimittamassa Tokmannilla ennen joulua ja siellä oli mm kaikki yövaatteet -40% joten hankin itselleni pari uutta pyjamaa sekä Reino-tohvelit. Lisäksi mies osti jo aikaisemmin syksyllä uuden puhelimen, koska vanha alkaa olla tullut tiensä päähän. 

Siitähän tosin riemu meinasi revetä, tai tilannehan ON vielä kesken... koska tein puhelimen kloonauksen suoraan luurista toiseen ja havaitsin varsin nopeasti, että esim. pankkien tunnistautumisjutut menee kaikki uusiksi. Mutta niitäpä ei sitten noin vain uusittukaan ja nyt odotankin pankin tekevän asialle jotain, koska olen kaikkien tunnistautumisten suhteen täysin jumissa. Luulin siis, että vanha puhelin pitää poistaa nettipankissa, jotta uuden voi ladata sinne (ja poistin sen), ja nyt olen tilanteessa, jossa missään puhelimessa ei ole sovellusta, jolla pankkiin pääsee.

Ehkäpä pankki voisi hiljalleen tulla 2020-luvulle sieltä 1980-luvulta.....  

Ihmiset nimittäin vaihtavat puhelimia eikä voi olla todellista, että jotain pahvinumeroläpyskää vuodelta 2019 tarvitaan vielä tässä kohtaa, kun on käyttänyt tunnistussovellusta siitä lähtien.

Joulufiilistelyä

Jouluhulluus iski täysillä! Ei tosin yllätä.... 

Laitoin jo hyvän matkaa marraskuun puolella muutamat valot esille. Tykkään siitä, että kun valot ovat ajastimen päässä, voin ajastaa ne niin, että herätessä ja alakertaan kömpiessä siellä on jo jotain valoa. Nimenomaan tuollaista hellää valoa, ei mitään kattolamppuja.

Ruokapöydällä valot saavat olla myös ruokapöydän koristeena aattoillallisella.

Vaihdan tosin nuo mustat tabletit punaisiin ihan vaan sesongin vuoksi.

Koska jostain syystä oma Instagram-tilini on ollut varsin täynnä kaikenlaisia askarteluideoita syötteissä, olen hiukan sallinut itseni huvitella ajatuksella, että voisin jotain askarella. Mitä en siis todellakaan normaalisti tee. Olen hyvin lahjaton ja lyhytpinnainen, enkä osaa ajatella geometrisesti tai kolmiulotteisesti jotta jotain paperista leikatuista tähdistä tulisi esim. sen näköisiä, että haluaisin ne pitää esillä. Omat askarteluni ovat luokkaa alakoululainen....

Sen sijaan jotain ideoita saatoin varastaa. Kuten esimerkiksi tekemämme jouluhalko.

Jouluhalko

Katajan rungon pätkä, roikkuu ketjuilla katosta ja 

valaisee nyt pimeän ajan ruokapöydän päällä.

Jos aloittaisin työn nyt, tekisin jotain toisin. Laittaisin valojen alle hopeanauhaa tms joka vielä toistaisi valoa paremmin ja sinällään piilottaisi ei-niin-kauniit valosarjan johdot.

Idea tähän tuli jonkun tekemästä kynttiläkruunusta, johon oli kieputettu valosarja ja lisätty joulukoristeita. Se oli todella kaunis, ja hetken aikaa sallin itseni harmitella, että muinoin hävitin meidän vanhan kynttiläkruunun tarpeettomana.

Onhan se mahdollista, että pitää alkaa kirpputoreja koluamaan vähän sitä silmällä pitäen....

Jouluhalkoakin mietittiin, että jospa nähdään se vaiva, että kiedotaan valot pois ja paikataan se alennusmyynti-hopealangalla ja tehdään uusiksi.... 

Ruokahuonetta aamun hämärissä

Lisäksi omistan ihania ystäviä, jotka innostavat kokeilemaan asioita, kuten nyt tässä tapauksessa jälleen askartelua, jonka tein koronapäissäni.

Mies haki pihalta yhden sireenin rungon, pätki sen mittojen mukaan paloiksi ja porasi päihin reiät. Pujotin niistä siimaa (mikä viheliäinen tarvike muuten solmittavaksi!) ja sidoin "kuuseksi". Sitten purin koko roskan ja sidoin löysemmin, jotta välit olisivat isommat. 

Suunnittelin sen heti alkuun tähän ikkunaan, joten mitat oli varsin kapeat, mikä asetti vähän vaatimuksia muullekin koolle. Niitä upeita seinäluomuksia olen edelleen nähnyt Instassa, ja hetken pohdin, löytyisikö esim. yläkerran portaista sellainen seinä, johon sen voisi toteuttaa.....

Kun kuusi oli sidottu mittoihinsa, se ripustettiin ikkunan karmiin. Sitten vaan hopeaköynnöstä ja valosarja, lisäksi muutama hassu joulupallo ja sehän onkin aika kiva tuossa keittiössä. 

Juomabaari ja takana tuo ikkunakuusi

Meillä on vuosia ollut ns. karkkipöytä jouluna. Se oli hyvä silloin kun lapset oli kotona, koska tiesi, että kaikki tulee syötyä. Minähän olen itse armoton karkkihiiri, mutta tässä on pakko vähän hillitä hampaiden ja kilojen vuoksi, joten muuton yhteydessä pari vuotta sitten hävitin suuren osan kaikista karkkipurkeista ja nyt hankin hillitysti vähän jotain. (Itselleni turvallinen vaihtoehto on ostaa suklaakonvehteja, kun en tykkää suklaasta....)

Sen sijaan, koska kaikki lapseni eivät juo kahvia, halusin sellaisen jokaiselle jotakin -tyyppisen tarjoilun juomia ajatellen. Monellahan näitä kaakaobaareja löytyy. Mausteita on nyt kahviin, teehen, kaakaoon ja glögiin. Ja kaikkia on jouluna tarjolla. Pitää vielä selvittää mikä valmiskerma olisi sellainen, ettei sula heti kaakaon päältä. 

Amazon oli aivan huippu, koska mies oli tilaamassa itselleen joka tapauksessa värisevää rannekelloa, jota käyttää herätykseen, ja samalla surffailin ja löysin nuo kahvisiirapit. Ostin kesäretkellä Porvoosta tosi kivoja pikkupulloja kahvisiirappia, mutta niiden hinta ja varsinkin postitus Suomessa on niin suolainen, etten raaskinut tilata niitä. Amazon myi tuplamäärän ja vielä telineen samalla hinnalla.... 😐 joten ihmetellä saa rauhassa, miksi Suomessa kauppa ei kannata.

Tämä on paras aika tätä sesonkia: odottaminen!

Olen kutsunut muutamia ystäviä silloin tällöin nyt kahville, tai testaamaan juomabaaria, ja samalla saan mahdollisuuden kokeilla paria jälkiruokaideaa, joita myös matkan varrella olen kehitellyt.

SULOISTA JOULUNAIKAA YSTÄVÄT!!! Ihanaa odottamista! Hyviä tuoksuja! Rakkaita ihmisiä!