Verkkoja vesillä, osin rannallakin
tiistai 31. tammikuuta 2023
Kuukausikuva
torstai 26. tammikuuta 2023
Ulkonäön päivitys
Koska olen aivan tumpelo tietotekniikassa ja en ole päässyt sinuiksi bloggerin logiikan kanssa, muokkasin blogin ulkonäön takaisin vanhaan tuttuun "näytä kaikki" muotoon, koska törmäsin jossain satunnaisessa paikassa omaan kirjoittamaani tekstiin ja jäin miettimään mitä muuta sinä vuonna tapahtui....
Koska tuosta vanhasta näkymästä ei ollut suoraa pääsyä vanhoihin tapahtumiin ja teksteihin, alkoi harmittaa se hakeminen.
Joten vassokuu.
keskiviikko 25. tammikuuta 2023
Hyvästien jättö on haikeaa
Lauantai iltapäivä: treffit Turun keskustassa, mennään porukalla syömään sinne "kuuluisaan" Pincho Nationiin, jossa siis tilataan appsilla.... (Säilytin appsin puhelimessa pikkujoulujen jälkeen, koska ajattelin, että tuo voisi olla hauska paikka käydä perheen kanssa purtavalla. Moitteista huolimatta ihan lystikäs paikka.)
keskiviikko 4. tammikuuta 2023
Muutoksia tulevaan 2023
Näin vuosikatsauksen jälkeen on hyvä vähän pohtia suunnitelmia ja tavoitteita tulevalle. Meidän kohdalla tulee melko suuria muutoksia.
Heti tammikuun alussa pojan tyttöystävä ottaa siivet alleen ja lentää Hanoihin Vietnamiin. Palaa siis kotiin Suomessa vietettyjen vuosien ja opiskelujen jälkeen. Loppukuusta poika lentää perässä. Molemmilla vain yhdensuuntainen lippu eli paluusta ei ole tietoa.
Löytyykö sieltä töitä, löytyykö omannäköinen elämä, sitä lähtevät etsimään ja tekemään.....
Haikeaa! Äärettömän haikeaa ja samalla tunne onnistumisesta: olen kasvattanut nuoren, joka uskaltaa kokeilla ja luottaa siihen, että elämä kantaa myös toisella puolen maapalloa. Olen saanut mahtavan miniä-kokelaan, vähän kuin kolmannen tyttären. He pärjäävät kyllä!
Aasia on suuri, joten varmasti kahdelle korkeakoulutetulle löytyy töitä. Toisaalta tietävät kyllä, että Eurooppa on vain tässä kulman takana ja aina voi palata takaisin ilman tunnetta, että olisi jollain tavoin epäonnistunut. Päinvastoin.
Itse saatoin jopa sanoa, että olisi kiva jos palaisivat. Voisihan tuo sikäläinen anoppikokelas muuttaa Eurooppaan, ehkä. Koska fakta kuitenkin on, että valitsemallaan alalla työnäkymät keskittyvät vahvasti enemmän länsimaisiin maihin. Mutta katsotaan miten tämä tästä etenee....
Ainakin saattaa olla tiedossa joskus lomareissua siis jälleen Aasian suuntaan.
Tämä ihanainen perhe siis lähtee kolmen tunnin matkan päähän.
Näillä näkymin nuorin, Ipana, sentään jää tänne alueelle edelleen.
Jatkaa toistaiseksi töissä eikä ehkä enää haaveile lähdöstä Libanoniin YK-joukkoihin, kuten välittömästi armeijasta kotiuduttuaan.
Itse äitinä yritän houkutella hakemaan yhteishaussa jonnekin opiskelemaan, mutta toisaalta armeijavuoden jälkeen on tietenkin kiva vähän kerätä rahaakin tulevaa varten. Kunhan ei jämähdä sinne.
Katotaan mihin vuosi johtaa.
Melkoisena vitsinä tässä on jo ehditty puoli viikkoa kuulla "varhaisista" aamuista....
(Varha = Varsinais-Suomen HyvinvointiAlue)
lauantai 31. joulukuuta 2022
Vuosikatsaus 2022
Tammikuu: pakkasta, hienot ulkoilukelit. Takapihan joen takana lehmien pellolla mahtava maasto antaa koirien rallatella 1,5 km suuntaansa. Iloisia kivoista naapureista ja hyvästä asuinpaikasta.
Helmikuu: kts. edellinen sääpäivitys. Mies aloitti koronalla, sairasti pari päivää aika kovin mutta tokeni siitä viikossa ihan työkuntoiseksi. Allekirjoittanut päätyi tikuttamaan joka toinen/kolmas päivä kotitesteillä pari viikkoa, kunnes joutui toteamaan, ettei tartu....
Maaliskuu: piti hakea oma korona elokuvateatterista (lasten piirretty, yskiviä tenavia...) Tulihan se sieltä, tekstiviesti possesta.
Aika ulkoiluvoittoinen kuukausi. Ensin koronan takia saikkarilla ja vapailla 12 päivää, koko ajan koirien kanssa pitkiä lenkkejä. Sitten viikko töissä ja lähtö pohjoiseen. Sallatunturissa keuhkot toipui lopullisesti ja fiilis oli korkealla. Nuorista poika tyttöystävineen mukana. Peli-iltoja, rauhallista lomaa.
Huhtikuu: eikö tämä talvi lopu ikinä? Lunta puoli metriä vielä siinä vaiheessa, kun odotin krookusten kukintaa. No eipä sieltä sitten mitään noussut, savipohjasta...
Suunnitelmia pihan suhteen.
Ai niin, ja hauska pitkä viikonloppu Amsterdamissa. Ihana kevät vähän etuajassa. Sieti paremmin tulla takaisin tänne lumen keskelle ja odottaa....
Toukokuu: koirien harrastuskuukausi. Pikkupojat parissa näyttelyssä ja muutamassa kokeessa. Blondi luonnekuvattiin hetken mielijohteesta ja itku tuli, kun eksyin pahemman kerran jonnekin Hämeenkyrön mutkaisille hiekkateille eikä GPS löytänyt sieltä pois.... Kasvihuone läjään pihalle, vähän kukkalaatikoita yms.
Kesäkuu: uima-allas kasaan ja täyteen. Olipa se sittenkin aika pieni. Mutta saa siinä itsensä ja koirat märäksi. Piha harmitti: suunnilleen kaikki edellisvuoden istutukset oli mennyttä saamarin savipihassa. Töissä vähän jännittävä ilmapiiri. Politiikka tuntui olevan: se saa tahtonsa läpi, joka kovimmin huutaa....
Päädyin fillarikulkijaksi oman kaupungin terveysasemalle. Huippu porukka, tuttu työ.
Elokuu: siirryin oman talon sisällä vähän toisiin hommiin, sydän lähti liekkeihin sen suhteen välittömästi. Tää on niin mun juttu!! Ja edelleen: vitsit mikä porukka. Onko tällaista naisvaltaisella alalla oikeasti? Missä se selkäänpuukottamisen mentaliteetti on? Sitä ei tänne jaettu ollenkaan.
Syyskuu: pitkiä ihania lenkkejä, arkityötä ja vähän opettelua siihen, että meillä olisi yhteiset vapaat viikonloppuisin. Patikkaretkiä lähialueen maastoihin.
Lokakuu: vakipaikka siellä, missä sydän lähti sykkimään.... ♥ Onnellisena töihin ihan joka päivä.
Marraskuu: Mitä marraskuussa tapahtui? Ainakin se oli jotenkin poikkeuksellisen hellä tänä vuonna. Ei pahempaa angstia. Joka-aamuinen koiralenkki 4,5 km 5:20 jälkeen taitaa tehdä ihmeitä. Aloitin hassuja jouluvalmisteluja....
Joulukuu: kappas, korona toisella kierroksella. Tällä kertaa ihan hyvä tauti, kolme päivää oli huono olla eikä tehnyt mieli rallata pellolla lenkkiä kuten keväällä. Mutta siitä toipui hyvin ja elämä voittaa.
JOULU ♥ Mun omat paikalla. Rakkaat samaan aikaan saman katon alla vähään aikaan viimeistä kertaa.
Tämä oli hieno vuosi. Ei jäänyt ihmeellisiä asioita hampaankoloon ja tosi monia asioita oli, joista ajattelen edelleen ilolla ja hymyllä, että "voi vitsi".
Vuosi lukuina.
Käveltyjä kilometrejä: 2504,98 km (lähes 7 km/pv)
(Olen heinäkuusta asti kävellyt koirien kanssa aamulenkin, n. 4,5 km joka aamu. Lisäksi päiviin on tyypillisesti tullut myös iltalenkki, joskin sallin itselleni siitä luistamisen, jos laiskottaa. Aamulenkki on ehkä pelastanut marraskuun aamut ja vireystila töissä on ihan erilainen.)
Pyöräiltyjä kilometrejä: 512,72 km
(Kun työmatka on 3,2 km, se tekee n. 80 matkaa edestakaisin. Pitää aika hyvin paikkansa, kun aloitin fillaroitsijana heinäkuussa ja aloin kulkea autolla marraskuussa.)
Tähän samaan vielä se vuosittainen Best Nine, jota en tosin edelleenkään ymmärrä, miten Instagram sen muka tekisi, mutta toisalta enpä minä välttämättä pidä parhaana niitä kuvia, joista muut on tykänneet, vaan ennemmin haluan muistella niitä parhaita hetkiä omassa elämässäni, joten olkaatten hyvä:
Oma porukka ♥keskiviikko 28. joulukuuta 2022
Joulu kävi
♪♫♫♪♪ Taas tultiin jouluun, nyt riemuita saa..... ♪♫♪♪♫
Ja sitten yhtä nopeasti se oli ohi. Vähän kuin tavallinen viikonloppu.
Varsinkin, kun lupauduin tekemään aaton iltavuoron osastolla, se OLI pelkkä kaksipäiväinen vapaa viikonloppu kaikkiaan.
Koko nuoriso tuli meille sovitusti joulupäivänä syömään.
Poika tyttiksineen haettiin jo aattoiltana kun mies oli muutenkin noukkimassa minua töistä niin haki nuoret sitten samalla. Loppu porukka noukittiin joulupäivän aamuna sillä välin kun kävelin lenkin koirien kanssa.
Ruokalistan osalta annoin periksi perinteille rosollin ja Waldorfin salaatin muodossa, muuten meillä ruokana on yleensä kaikkea muuta kuin tyypillistä jouluruokaa, koska siitä ei kukaan (paitsi mies) erikoisemmin pidä ja minua ahdistaa ajatus, että niitä hillotaan sitten siihen saakka, että homehtuvat jääkaapissa.
maanantai 19. joulukuuta 2022
Joulufiilistelyä
Jouluhulluus iski täysillä! Ei tosin yllätä....
Laitoin jo hyvän matkaa marraskuun puolella muutamat valot esille. Tykkään siitä, että kun valot ovat ajastimen päässä, voin ajastaa ne niin, että herätessä ja alakertaan kömpiessä siellä on jo jotain valoa. Nimenomaan tuollaista hellää valoa, ei mitään kattolamppuja.
Kun kuusi oli sidottu mittoihinsa, se ripustettiin ikkunan karmiin. Sitten vaan hopeaköynnöstä ja valosarja, lisäksi muutama hassu joulupallo ja sehän onkin aika kiva tuossa keittiössä.
Kuukausikuva
Varsin henkisesti tiukan tammikuun jälkeen aloitetaan vuosi niin sanotusti alusta. Mainittakoon, että olen edelleen aivan äärettömän väsynyt...

-
Palasin töihin 12 päivää sen jälkeen, kun kotitesti vilautti positiivista. Näiden päivien alle jäi onneksi vain viisi työvuoroa. Onni on täs...
-
Meillä oli sairaalan kesäjuhlat, joissa oma osastoni oli vetovastuussa "kesäolympialaisista", ja ennen ruokailua ja muuta hauskaa ...
-
Huomaa, että otsikon sanat ovat yhteenkirjoitettuja. Olisikin vihdoin, että kulkutauti lomalla . Lähtisi vaan lomalle, loputtomiin. Tällä he...