Paljon puuhaa

Havahduin kesken lääkevuoron tiistaina 19.5., että seuraavasta päivästä alkaisi pieni loma.
Kevät on mennyt jotenkin sumussa, enkä ole täysin kartalla kalenterin suhteen. Onneksi näin päin, eikä esim. niin, että kas, töihin olisi pitänyt mennä....

Lenkin varrella on yksi tällainen suloinen myrkky. Enempää en ole havainnut, joten tyydyin tämänkin vain kuvaamaan. Yhtä on turha alkaa laittaa purtavaksi, siitä ei tule kuin huonolle tuulelle.

Koska tosiaan havahduin lomapäivään samaan aikaan kun mies on vuoroviikoin lomautettuna, otimme auton alle ja porhalsimme Ikeaan. Hakusessa oli pari nojatuolia, joita on pohdittu pitkään ja hartaasti, luonnollisesti mukaan tarttui vähän muutakin.....

XXL:ssä hakemassa sissimuonaa tulevaa Lapin matkaa varten.

Tänä vuonna teemme laavuilla ruokaa ja kävelemme pidempiä päiväreissuja.

Ainakin suunnitelmissa.

Toistaiseksi Sallassa on lunta n. 40 cm....

Säilytysrasioita ja kuplajuomaa

Uudet perheenjäsenet

Minähän en ole katsonut TV:tä noin 20 vuoteen erikoisemmin. No, nyt uusien tuolien myötä avasin Areenan ja kaivoin sieltä iki-ihanat Maalaiskomediat, joita ollaan katsottu jakso tai pari joka ilta. Ihanasti säilynyt, vaikka tehty jo 90-luvun lopulla. Aivan ajankohtainen kaikkine teeseineen. Varsinainen hyvänmielen sarja. Suosittelen!!

Torstaina tehtiin pihahommia aamu ja syötiin kunnon tukeva lounas, ja lähdettiin vasta sen päälle patikalle. Tällä kertaa reitti vähän eri suuntaan kuin yleensä, ja luonnollisesti onnistuin suunnistamaan muistin mukaan väärin, joten alkupätkästä tuli hyvin pitkä.

(Kun sekoittaa Piikanummen ja Miilunummen...)

Onneksi olemme sen verran kokeneita metsässä-liikkujia, että uskaltauduimme suunnistamaan yhdessä kohtaa läpi metsän sen sijaan, että olisimme kävelleet pitkin tietä. Lyhensi nimittäin sitä 8,5 km pätkää ainakin kilometrin ja oli mukavampi kävellä kuin kadulla.

Melko huonosti piirretty reitti, mutta ainakin vähän sinne päin.

Puro loisti valtavan punaisena.

Ilmeisesti suopohjainen vesi punertaa ja aurinko sai sen hehkumaan.

Kalasuntin laavulla kahvilla vihdoin.

Lossiretki on joka kerta yhtä viehättävä, vaikka

on se kiskominen käsivoimin aika raskasta

Pihalla olen myös puuhaillut. Paitsi kesäkukkia, pestiin yläpuolen terassi ja öljyttiin se itse asiassa kahteen kertaan. Viime vuonna yläpuoli jäi jostain syystä kokonaan tekemättä ja oli valitettavasti rapistunut aika tavalla.

Kunhan arki-illat pysyvät kuivina, hoidetaan loput iltoina tällä viikolla.

Kesäkukkia uskaltauduin laittamaan. Lisäksi hankin jo pitkään haavelemani köynnöskuusaman. Meillä on hassu rautaportti jonka kahta puolta isot ruukut. Istutin kaksi köynnöstä ruukkuihin, katsotaan kestävätkö niissä. 

Terassin kaiteelle vähän lumihiutaletta ja neilikkaa,

koriruukkuihin lumihiutaletta.

Havahduin itsekin istuttaessani, että näyttää siis tulevan

pinkki-valkoinen kesä terassin värityksen suhteen.

Mies on puuhaillut myös muuta, eli ruokonnut vessan. Meidän kääpiömittainen vessa päätyi sikäli muutokseen, että alunperin laitoimme hassusti lavuaarin tavallaan väärinpäin: hana oli tuossa oikealla. Kun lavuaari irrotettiin kääntöä varten, puhuttiin samalla kaakeleiden maalaamisesta. Keittiön maalaus on ollut todella siisti ja hyvä, ja koska tässä oli muutama hassu kaakeli, mies teki urakan parissa päivässä.

Voi että olen tyytyväinen!!

Eilen sunnuntaina ihana ystävä kutsui itsensä kahville. Alunperin vaihdoimme kasveja, eli hän toi minulle kesäkurpitsan ja avomaan kurkun taimia ja minä kaivoin pihasta kuunliljaa siirrettäväksi.
Yllätys oli, että hän on käsin tikutellut menemään kevään ja tehnyt minulle taivaallisen ihanan aidon islantilaislampaan villasta riddari-paidan!! ♥

Arvatkaa mitä käytän patikalla taukopaikan lämmikkeenä kun

tuulitakki laitetaan tuulettumaan/kuivumaan.

Olen ihan in löööve!!

Toukokuu

Vappu sitten tuli, oli ja meni.
Omalta osaltani olin vappuaaton töissä ja päivän pitkässä päivässä töissä niin juhlimiset jäi melko vähälle.

Mutta hei: simasta tuli hyvää!!! Aika niukasti siihen kehittyi hiilihappoa, mutta maku oli mainio.

Ennen vappua teimme parin palokuntanaisen kanssa pienen vappuyllätyksen: paistoimme 7 litran taikinan munkeiksi, ja naisten pj sitten pussitti ne ja jakoi naisille, veteraaneille ja miehistölle kotiin. 

Hauskaa oli, vaikka olihan se 4,5 tunnin paistaminen melko urakka ja rasva haisi nenässä (ja hiuksisa!!!) vielä seuraavana päivänä....

Tämä siis keskiviikkona.

Munkkien suhteen en antanut periksi, vaan paistoin kotona vielä satsin lauantaina.

Pari ruokavinkkiä haluan jakaa.
Törmäsin Iltasanomissa perunasalaattiohjeeseen, joka kiinnosti, koska olen sitruunafani.
Testasimme tämän vähän muunneltuna, ja suositus on vahva. Tätä teen uudestaan.

Kirpeä sitruunainen perunasalaatti

kilon verran perunoita
lime

Harjaa perunat ja lime, laita kattilaan. Kaada vettä sen verran, että peittyvät. Lisää suolaa. Keitä napakaksi, ei yhtään liian kypsäksi etteivät hajoa. Valuta ja puolita perunat, poista lime.

Kastike
1 dl öljyä
1 rkl hunajaa
pari limeä
sitruuna
3 kynttä valkosipulia
salotti- tai punasipulia

Pese ja raasta kuoret sitruksista, purista mehu. Kuori ja murskaa valkosipulit, pilko sipuli pieneksi, sekoita kaikki ainekset ja kaada vielä lämpimien perunoiden päälle.

Sokerimaissit (meiltä jäi nämä vahingossa pois)
25 g voita
1,5 dl ruskeaa sokeria
4 dl maissia

Kuumenna voi ja sokeri paistinpannussa, paista maissia voi-sokeriseoksessa n. 5 min kunnes maissi on hieman karamellisoitunut. Kaada perunasalaatin päälle.

Koristele limeviipaleilla.

kuva Soppa365

Jälkiruokavinkkinä jaan tällä kertaa hauskan sitruunaisen juustopiirasohjeen. Yllätys, sitruunaa tässäkin.
Halusin tehdä piirakan/juustokakun, jossa ei olisi liivatetta, koska olin olevinaan niin kiireinen, etten ehtisi niin montaa työvaihetta...
Tästä tuli iso piiras, vuoka oli n. 35 cm halkaisijaltaan, tavallinen piirasvuoka.

Pohja
14 kpl Digestive-keksejä
valkosuklaata (Pandan levy 140 g)

Alunperin olin ajatellut sulattaa suklaan ja sekoittaa sen "voina" keksimuruihin, mutta päädyin vaan sekoittamaan ne kuivina ja taputtelemaan vuuan pohjalle. Vähän se ottaessa oli haitta, mutta toimi itse asiassa kiitettävän hyvin.

Täyte
sitruuna
lime
400 g Philadelphia-juustoa
1 prk vatkattavaa vaniljakastiketta
1 dl sokeria

Pese ja raasta sitrusten kuoret, purista mehu yhteen lasiin.
Vatkaa vaniljakastike paksuksi vaahdoksi, sekoita joukkoon juusto ja sokeri, lisää kuoriraasteet ja n. 0,5-0,75 dl mehua. Jatka vatkaamista, kunnes seos on paksua. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria.

Kaada pohjan päälle varovasti, jos pohja on muruisa. Laita jääkaappiin jähmettymään vähintään 4 tunniksi. Se tosiaan jähmettyi ihanan moussemaiseksi, lieneekö sitruksilla osuus tähän.

Suklainen pohja oli tosi hyvä vastapaino kirpakalle mousselle.

Kevät olisi siis virallisesti täällä.
Ilmojen puolesta onkin. Lisäksi mies oli nähnyt pääskysiä lentelemässä, joten pääskysestä ei päivääkään....

Pihan männyssä olevaan pönttöön on sinitiainen tehnyt ahkerasti pesää. Pienet näreet nokassa se lentää puuhun ja katselee tarkkaan ympärilleen ennen kuin menee sisälle petaamaan. Onneksi koirista irtoaa hyvin karvaa niin saavat pehmoisen pesän.

Katsotaan antaako tämä epidemia nyt vihdoin myöten ja kuivuu pois.
Eniten odotan itse sitä, että kirjastot vihdoin aukenisivat. Olen lukenut jo useamman viikon oman hyllyn kirjoja ja vaikka hyviä sieltäkin löytyy, on kova kaipuu uusien äärelle. Tein jo pari viikkoa sitten tilauksen/varauksen muutamista, joita näytti löytyvän hyllystä eli odottelen vain viestiä milloin ovat noudettavissa.

Jostain syystä kasvihuonekasvatus ei ole vielä ottanut hyvin tulta alleen. Tosin nyt on vasta toukokuun alku. (Koetan tästä itseäni muistutella..... että älä ole hätähousu.)
Perunat kuoppasin kyllä jo. Sama se palelevatko mullan alla vai missä, itävät kun itävät.

Chilit ovat kukkapöydällä sisällä ja ovat jämähtäneet nyt tuohon 10-15 cm mittaan eikä tunnu mitään tapahtuvan. Tiedä sitten.... ehkä tuollaisesta chilistä ei pitäisi ottaa siementä vaan ostaa aina uudet.

Suomen kesä, vappu tulee

Olipa kerran hoitaja, joka päätti haistattaa pitkät koko koronalle ja lähti kauppareissulle....

Ei. Ei tämä satu ihan näin oikeasti mennyt.

Mutta kävin silti kaupassa. Koska täysin vahingossa olin saksalaisen marketin hoodeilla muutenkin, piipahdin todella pitkästä aikaa sinne.

Linnunpesiä marengista.

Päällä Bailey'sillä maustettua juusto-kermavaahtoa.

Elämä jatkuu arkiseen tapaansa.

Koiria lenkitetään, oli arki tai pyhä. Miehen iltavuoroista johtuen sain tossuihin monta kilometriä menneellä viikolla. Meillä koiralenkit on nimittäin nykyään tehtävä erikseen: ensin Bonon kanssa sellainen tunnin metsälenkki ja siihen perään Edun kanssa pieni puistokävely, jolla Pappa saa lukea uutiset ja tehdä tarpeensa.

Puistossa oli keskelle vanhaa pappilan nurmikkoa noussut kasa skillaa. 

Näytti kivalta: kuin pieni lampi.

Käpy keräsi käpyjä

Minähän olen keräillyt käpyjä milloin mistäkin ja tuonut niitä tuliaisina. Yhdet Jenkeistä tuodut Bono söi pentuna, onneksi Ipana keräsi uusia samasta kansallispuistosta pari vuotta sitten.

Olinkin iloisesti yllättynyt, kun meidän vanhan, jo puretun lukion, pihapiiristä löytyi satoja Sembramännyn käpyjä pudonneena. Keräsin niitä vähän läjään ja ihailin. Minusta noissa jättimäisissä kävyissä on jotain niin supersympaattista.

Väittävät, että vappu on tulossa.
Ilmankos kelit muuttuivat taas kylmäksi. Öisin on pakkasta!!! Hrrr....
Inhottavinta on se, että autonratti on jäätävän kylmä pitää kiinni kun ajaa töihin.

Koska olen niin tottunut suurperheeseen, en aina (aktiivisesti) muista, että meitä on tässä taloudessa enää kaksi.
Ämpärillinen simaa lienee melko kookas annos kahdelle.
Laitoin lapsilleni viestin, että jos tähän siman viereen tarvitsee paistaa litran taikina munkkeja, luotan teidän apuun syömisissä.....

Häshtäg koronaläski

Aika muuttua, aika muuttaa?

Aikanaan loin tämän blogin elämäntilanteessa, jossa muutos oli ainoa mahdollisuus.
Aletaan palaamaan juurille.

Työpaikalla tilanne on sellainen, etten näe muuta vaihtoehtoa kuin alkaa laittamaan verkkoja vesille. Tähtäin siis siinä kuuluisassa "jotain muuta".

Aika näyttää.

Juustoansa, kevättä, ulkoilua

Suloinen vapaa viikonloppu takana. ☼

Perjantaina tein jotain, mistä tuli hyvä mieli monellakin tapaa. Suosin "paikallista", joka tosin tässä tapauksessa oli Helsinkiläinen.... pienyrittäjä kuitenkin.
Eli tilasin juustoja firmalta Juustoansa.

Koska Uudenmaan rajat avattiin, he pystyivät laajentamaan Juustotaksi-konseptiaan ja ajoivat ilmeisesti ensimmäisen kerran reitin myös Turkuun. Matkan varrella oli helppo pysähtyä tässä meidän hoodeilla ja niinpä sain paketillisen herkkuja.

Me tykätään juustoista kovasti. Itse en ole Emmentalin ystävä, lähes kaikki muut maistuvat.
Tilasin nämä tyylillä: pakkaa jotain yllättävää ja annoin hinnan. Kerroin vähän taustaa, mistä pidetään yleensä ja lisäksi mistä olin kuullut kehuja (kuten kuusenkerkkägouda....)

Perjantaina saunan jälkeen oli aivan pala taivasta istua alas ja vähän herkutella!
Jos olette liikkeellä Helsingissä ja ehditte poikkeamaan Vanhaan kauppahalliin, piipahtakaa!

Lauantaina mies lähti kaverinsa kanssa kalaan. Minä ulkoilutin koirat ja pääasiassa luin.
Ihanaa, kun voi vaan olla. Ihan rehellisesti ilman mitään suorituspaineita.

Sunnuntaina oli sen sijaan sitten aamulenkin vuoro:

Teijo on niin rauhallinen. Tälläkään kertaa siellä ei näkynyt kuin yksittäisiä ihmisiä. Tulen aina niin hyvälle tuulelle nähdessäni, miten jotkut ovat telttailleet tai muuten yöpyneet noilla tulipaikoilla.
Tulee sellainen olo, että maastoja käytetään ja niistä iloitsee moni.

Hesari kirjoitti juttua moisesta hassusta Dalgona-kahvista.
Minä kuulkaas hankin oikein sähkövatkaimen tätä varten. *nolo*

Juu ei, meillä ei ole tähän asti ollut tavallista käsikäyttöistä sähkövatkainta, pelkästään yleiskone. Mutta tuon vaahdon annoskoko oli niin mitätön, että isolla koneella se olisi vaan levinnyt pitkin kulhon reunoja.

No, kuten kuvasta näkee, tätä tavoiteltiin ja tätä saatiin. Ilmeisimmin jotain meni pieleen!
Lisäksi: meistä ei kumpikaan käytä kahvissa sokeria ja sitä tähän tuli reilusti. Mmmmmhhh.... ei hjuva.
Vaahto ei ollut ihan noin kuohkeaa lähdössäkään, halusin kuumaa kahvia joten oletus olikin, että se sulaa....

Mutta mutta. Voisiko joku nyt selittää blondille miksi haluaisin juoda kylmää maitoa ylimakean kahvinmakuisen vaahdon läpi? Tässä täytyy olle jokin jippo, jota en vaan tajunnut.

Teijolta palatessa pysähdyimme puutarhalle. Olen pitkään havitellut ja nyt sen sitten ostin: pienen sitruunapuun. Katsotaan saanko sen pysymään hengissä saati tekemään mitään satoa enää ikinä tämän jälkeen.

Puutarhamyymälä oli kohteemme, koska Madeiralta tuomassani kasvissa on vilissyt jotain ötököitä.
Pesin sen kertaalleen mäntysuovalla ja vaihdoin mullat, mutta niitä pirulaisia oli aina vaan. Suurennuslasi paljasti ne ilmeisesti villakilpikirvoiksi....   murh!
Yhtä kaikki: myrkky liotettuna multaan tappanee jokaisen. Tähän asti olen nipistellyt niitä hengiltä aina nähdessä pienillä pinseteillä.

Koronapääsiäinen

Tämän kevään juhlat lienee sitten juhlittu.
Meidän osalta vappua en pidä juhlana ja lakkiaisia ei voi järjestää.

Huoh!! Tuo lakkiaisten järjestäminen "joskus" on asia, joka stressaa. Aika paljonkin.

Kun ei tiedä voiko ne pitää kesällä, siirtyykö syksyyn vai peräti joulun alle. Lakitettavalla on myös ostettuna lentoliput pitkälle reissulle heinä-syyskuulle niin eipä ole juhlakalukaan toivon mukaan paikalla, jos koulu järjestää juhlat elokuulla.

Stressinaiheeksi voidaankin lisätä tuo reissu. Minä kun en osta lentolippuihin mitään peruutusturvaa, jää nähtäväksi miten rajat aukeavat ja pääseekö niitä käyttämään....

Pääsiäinen tuli. Pupu sukelsi muniin ja hukkui.....
Sain yhdeltä ystävältä näitä huovutettuja pupuja viime vuonna 
ja minusta tämä pelkkä peppu on kerrassaan viehättävä!

Herkkuruokapäivä: keitettyjä broileripyöryköitä! Pakastimessa oli broilerin jauhelihaa. Minä tykkään siitä muuten, mutta sellaista murukastiketta on työläs tehdä, kun se on takertuvaa ja tahtoo paakkuuntua minusta liikaa.
Joten pyörykät tai pihvit siitä tulee helposti. Eikä tarvita kananmunaa tai korppujauhoja.

Minä maustoin taikinan aika vahvasti ja jätin maustumaan ehkä n. tunniksi.
Sillä aikaa sekoitin tiukan chilillä maustetun liemen, siis ihan perus kanaliemi mutta vähän lisämausteita. Liemi imee jonkin verran makua noista pullista.
Pyörittelin taikinasta lusikan avulla palloja ja pudottelin niitä 5-6 kerrallaan kiehuvaan liemeen. Ne nousee pintaan, kun alkavat olla kypsiä. Asia, joka huvitti suuresti. Keittelin ehkä 5 minuuttia aina yhtä satsia ja nostin kulhoon. NAMIA!!!

Liemen siivilöin, lisäsin puoli purkkia ruokakermaa ja suurustetta ja lopulta uitin pullat takaisin siihen liemeen. Suositus kokeiluun!

Alun perin oli tarkoitus viettää perhepääsiäinen. Ensin jänisti poika, joka ilmoitti, ettei ehkä sittenkään uskalla lähteä reissaamaan edes saman maakunnan alueella kaiken varalta. 

Koska Ipana oli kulkemassa Turkuun, pakkasin mukaan sitten herkkuja ja poika sai pääsiäisherkkuja kuitenkin. 

Seuraavaksi isäni soitti ja sanoi, etteivät he uskalla tulla syömään kuitenkaan. Mutta jaoimme eväät siten, että he paistoivat lammasta ja toivat meille palan, ja kun olimme hakeneet paikalliselta kalkkunatilalta palan savustettua kalkkunaa, leikkasin siitä kunnon kimpaleen heille.

Kahvit joimme sentään terassilla ulkoilmassa kaikki yhdessä.

Tuin paikallista yrittäjää ja tilasin juustokakun (kuvassa) heiltä. Asiasta tuli jo itsessään hyvä mieli eikä kakkukaan ollut pöllömpää!

Vanhempi tytär kävi sentään. Ipanakin kääntyi kotona.

Meillä alkaa kuulkaas tupa tyhjentyä!!! 😲

Jotain kevätkukkia uskalsin laittaa!

Ihanan pirteää ja aurinkoista - säästä huolimatta!!

Koronaa ei ole meidän sairaalassa vieläkään, kuvasta huolimatta!!
Sen sijaan saimme jotain suojaimia kaiken varalta.
Olen hyvin toiveikas, että huolimatta Uudenmaan rajojen avaamisesta se ei leviäisi enää aivan holtittomasti ja villisti.

Aikuisten ystäväkirja

PERUSJUTUT

SIVIILISÄÄTY: Naimisissa
ASUMISMUOTO: rintamamies-mallinen omakotitalo
AMMATTI/TYÖPAIKKA: erikoissairaanhoidon sairaanhoitaja
KIINALAINEN HOROSKOOPPI: piti googlata, näköjään koira
HARRASTUKSET: patikointi, lukeminen, koiraharrastukset

SYVÄLLISTÄ

PERIAATTEET: Lasi on ennemmin puoliksi täynnä kuin tyhjä. Optimismi vie pidemmälle, vaikka pessimisti ei petykään. Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.

MAAILMANKATSOMUS: peruskristillinen, suvaitsevainen. Arvostan inhimillisyyttä yli ismien ja kaiken elämän suojelua yli uskontorajojen.

POHDIN: Tuleeko joskus olemaan mahdollista matkustaa toisille planeetoille? Miltä sellainen tuntuisi? Loppuuko elämä maapallolla väkisin ihmisten hölmöilyjen vuoksi ja onko nuo edellä mainitut jatkossa pakollista tekemistä elämän mahdollistamiseksi?
Olenko tähän mennessä elänyt sellaista elämää, mistä voin olla ylpeä? Mitä voisin vielä tehdä toisin, paremmin tai eri tavoin?

Näin maaliskuun lopulla pohdin myös, loppuuko koronarumba ikinä. Tämä on kestänyt pari viikkoa ja olen jo ihan kypsä. Täysin kyllästynyt, turhautunut, tympääntynyt ja väsynyt siihen, ettei mistää tule mitään muita uutisia. Maailmassa ei tunnu tapahtuvan mitään (koska kaikki on tauolla/suljettu/lopetettu/siirretty....), joten ei liene uutisoitavaakaan. Mutta silti lukisin mielummin vaikka kuninkaallisista vessapaperivuorten keskellä kuin jatkuvaa "niin ja niin monta kuollut, tehohoidossa..."

VIHAAN: epäoikeudenmukaisuutta ja selän takana puukottamista. Lisäksi hernekeittoa, maksalaatikkoa, hirvikärpäsiä ja mädältä kalalta haisevia cockeripojan huulipoimuja. (Onneksi pystyn tuolle viimeiselle tekemään jotain itse.....)

PYRIN: Elämään niin, ettei kuolinvuoteella kaduttaisi. Opettelen olemaan tyytyväinen siihen, mitä on ja olemaan haluamatta sitä, mihin ei ole mahdollisuutta. Se ei ole helppoa!!

RAKASTAN: perhettäni ja elämää!!

HAAVEILEN ENITEN: hyvästä loppuelämästä, toivottavasti terveenä ja hyvävointisena. Lisäksi siitä, että lapset voivat hyvin ja pärjäävät elämässä.

TARVITSEN: omaa aikaa ja rauhaa säännöllisesti, metsäkävelylenkkejä hiljaisuudessa.

PELKÄÄN: käärmeitä enkä mene mistään hinnasta mielellään luonnon jäälle. Vaikka näen jonkun kairaavan reiän jäähän ja näen, että jäätä on 50cm, pelkään silti heikkoja jäitä.

MUREHDIN: En ole kovinkaan suuri murehtijatyyppi. Aika ajoin poden omantunnon tuskia milloin mistäkin (työ)asiasta, kun en ole pystynyt tekemään omasta mielestäni tarpeeksi tai kaikkea mitä haluan. Toisaalta välillä hirvittää silmittömästi minkälaisen maailman jätän lapsilleni!

KERÄÄN: en ole keräilijätyyppiäkään. Joskus keksin haluta uusia peltipurkkeja tai lasiastioita jotain tiettyä tarkoitusta varten (joulun karkkipöytä). Voisin kerätä 500 euron seteleitä (aika hidasta taitaisi olla) tai vaikka koiranpentuja (montaa ei voisi olla yhtä aikaa, eikä ne edes pysy pentuina....)
Tällä hetkellä kerään vatsarasvaa, jenkkakahvoja ja pölynorsuja vuoteen alle.

LEMPI

VÄRINI: kevättaivaan sininen, mutta vaatteissa räikeä harmaa tai kirkas musta.(Huomaathan huonon huumorin tarkenteissa....)
Yllätin itsenikin ostamalla teknisiä paitoja värissä kirkas pinkki!

VUODENAIKA: kevät ja kesä

ELÄIN: Ehdottomasti koiraihminen (yllätys!) mutta jos asuisin niin maalla, että lähistöllä ei olisi teitä ja sitä kautta vaaraa, haluaisin kyllä kissan tai kaksi kulkemaan vapaana pihalla. Myös heppa/poni ja muutama lammas ja kana olisi hirveän hauskaa!!

KIRJA: Oi voi!! En pysty. Teen kaiken aikaa listausta vuoden 2020 luetuista kirjoista. Tähän mennessä (31.3.) luettuna taitaa olla 45 kpl.

ELOKUVA: Voin katsoa joitain leffoja useita kertoja. Näistä kaikkein parhaat on Mamma Mia (se ensimmäinen) ja Greatest Showman!! Parempaa musiikkia ja tarinaa en pysty kuvittelemaan. Kaunis, hauska, koskettava ja sellainen, mistä jää aina hyvä mieli!

Toisaalta katson sujuvasti dinosaurus-leffat ja vanhat Bondit (vanhat!! Ei mitään Daniel Craigia tänne, kiitos), Tähtien sodat....

MUSIIKKILAJI: laji?? Mikä laji?? Kasari-tyylinen pop/rock. Autossa kuuntelen Novaa, koska tykkään aamun juontajista. Soittolistat sen sijaan. Voi puuuuh!! Onko mitään puuduttavampaa? Niillä artisteilla olisi pari muutakin biisiä, kuin ne soitettavat, noin vink vink...

NUMERO: Kolme. 3. (Olen itsekin ihmeissäni, että tämä oli suoraan näin helppo....)

RUOKA: tacojauheliha ja sen lisukkeet (salaatit), toisaalta itse tehty kermainen lohikeitto!
Tässä perusmassakaudella (lue: töissä) olen tullut erinäisiä kertoja havainneeksi myös sellaista, että mukaan ottamat eväät on maistuneet niin hyvältä, että ajatus "oli liian vähän ruokaa" on tosi.

JUOMA: kylmä hanavesi!!! Juon paljon myös teetä ja kahvia. Saunassa lonkero.

LOMAKOHDE : Toivottavasti paras on vielä näkemättä. Toisaalta Madeirasta jäi nälkä, että saarelle olisi päästävä vielä uudestaan.
Koti-Lappi, Sallan viime kesän patikoinnit purivat jälleen ja jättivät nälän palata pohjoiseen sääski-invaasiosta huolimatta!

TUOKSU: pihalla kuivattu pyykki. Varsinaisista tuoksuista Calvin Kleinin Eternity Air.

SÄÄ: poutainen, raikas +18-23°C

TAPA VIETTÄÄ VAPAATA: tehdä hyvä patikkaretki eväineen ja palata kotiin, sauna ja sen jälkeen esim perheen kesken kiva lautapeli-ilta tai vaikka leffailta.

KERRO SIITÄ JOTAIN KUN....

OLIT 10 v NUOREMPI: 2010, olin juuri aloittanut sairaanhoitajaopinnot ja olin aivan liekeissä opiskeluista.

VIIMEKSI KOIT ROMANTTISEN HETKEN: Arjen romanttiikkaa on niskan hieronta ja se, että keittää teen tai kahviveden valmiiksi toiselle. Kun hieroo jalkoja, laittaa saunan lämpiämään...
Yhdessä patikointi hyvine eväineen.

VIIMEKSI SAIT JONKUN NAURAMAAN: Nauran töissä joka päivä, yleensä nauramme porukalla.

VIIMEKSI LUIT JOTAIN SYVÄLLISTÄ: Syvällisintä lienee ollut Idiootit ympärilläni-kirja. Puhun syvällisiä ystävien kanssa useinkin, mutta en ole self help -tyyppisten opusten lukija.

KUULIT BIISIN, JOKA KOSKETTI SYVÄSTI: Juha Tapion Kaksi vanhaa puuta muistuu mieleen joka kerta, kun kuljen tiettyä lenkkiä.
Ozzy Osbournen Mama I'm coming home soi korvanapeista kun hölkkäsin Tukholman rantatietä pitkin päivää ennen kotiinpaluuta 7 viikon harjoittelun jälkeen. Muistan sen tunteen aina, kun kuulen biisin uudestaan.

Oma voimabiisini on ehdottomasti Nightwishin Ghost Love Score, erityisesti Youtube-versio Buenos Airesista, jossa Floorin viimeinen loppukiekaisu ja Empun ilme, jossain kohdassa 9,37 on vaan niin kertakaikkisen huikea!