Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Mehän emme varsinaisesti ole asuneet järin kaukana Turusta aiemminkaan, mutta jotenkin tunti suuntaansa on tuntunut hirveän pitkältä.... Joka kesä on ollut puhetta, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Jotenkin ärsyttää itseänikin, että sorrun sitkuttelemaan. Mene ja tee, huudan peilikuvalleni. No, nyt otettiin sovitusti pieni irtiotto, kun sattui vapaa viikonloppu yhtä aikaa. Harvinaista herkkua kahden vuorotyötä tekevän perheessä.  Ihan alunperin pohdin bussilla menemistä, mutta vaikkei matka ole pitkä, bussireitti on hyvinkin maisemallinen ja kestää siis toista tuntia... Lisäksi pikainen googletus kertoi iloisen asian: sunnuntaisin pysäköinti on suuressa osassa kaupunkia ilmaista. (Koska parkkipaikan maksaminen etukäteen tietämättä kuinka kauan aikaa tarvitsee on aina hankalaa ja stressaavaa.) Koska ei ollut tarkoituskaan käydä terassilla, ei auton ajaminen sinänsä ollut mikään kynnyskysymys. Joten matkaan. Onneksi lapset vinkkasi etukäteen, että Turun paikallisliikenne Föli käyttää

Kesä on ollut kyllä kuumin naismuistiin. Asia, joka on ollut vähän jokaisessa postauksessa ja lehtijutussa esillä. Olen tosi iloinen, että meillä on tässä pihassa kaivo, josta saa kasteluvettä, koska totisesti kasveja on saanut kastella.  Öttiäisiä myös riittää.  Osallistuin omalta osaltani Thermacell-keskusteluun siltä osin, että aion laitetta käyttää edelleen, koska viime kesänä en havainnut yhtään itikkaa putoilevan taivaalta kuolleena sillä alueella, jossa se kävi. Lisäksi muistan elävästi, kun kesken meidän reissun siitä loppui kaasupatruuna. Olimme juuri lopettaneet syömisen ja puhuimme, että juodaan vielä kahvit ennen kuin jatketaan reissua. Ei muuten juotu. Kun laite naksahti sammumisen merkiksi, meni ehkä kolme sekuntia, kun ilmatila oli sääskeä täynnä ja juominen olisi ollut elävän ravinnon nauttimista joka hörpyllä.  Minä uskon edelleen, että itikat tunnistavat myrkyn hajun ja välttelevät aluetta. Ei niinkään, että lentävät siihen kuolemaan. Vaikutus lienee vähän sama kuin n

Blogspotissa on ollut jokin outo ongelma. En ole saanut sähköpostiin viestiä, että joku olisi kommentoinut, joten en ole voinut niitä moderoida. Näin ollen tosi monen postaus on jäänyt julkaisematta. ANTEEKSI!! Kävin kommentteja läpi nyt koneelta, ja toden totta, siellä on vaikka kuinka ja monta. Huoh!!  Enpä ymmärrä, mutta tein nyt tiettyjä fiksauksia kommentointimahdollisuuteen, joten pitäisi jatkossa olla helpompaa.... KIITOS SATU VIESTISTÄ!! En olisi tätä osannut itse kaivaa mistään kaninkolosta muuten esille. ♥

Kun koronaa ollaan pidelty jo niinkin pitkään kuin ollaan, myönnän olevani jotenkin tosi kyllästynyt kaikkeen sen aiheuttamaan hässäkkään, rajoituksiin, uutisiin ja muuhun. Vaikka koko edellinen 1,5 vuotta on mennyt omalta osaltani vähän salavihkaa edes koko koronaa erityisemmin huomioimatta (maskipakkoa lukuunottamatta), olinkin jotenkin yllättynyt lukiessani Sadun reissukuvausta ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan löysin itseni ajattelemasta, että ehkä sitä voisikin joskus vielä suunnitella jotain matkaa.... (Tähän nyt sivuhuomautuksena erittäin masentavat uutiset saamarin Pietarin potkupallovierailijoilta, joiden ansiosta koko Suomi todennäköisesti taas suljetaan, kun piti vähän Intian deltavarianttia käydä tuomassa.... *prkl*) No. Mehän olemme menossa pohjoiseen loppukesällä. Patikoimaan, kuten ennenkin. Tällä kertaa kohde on meille uusi, joten kaikenlaista liittyy taas tämänkin vuoden reissuun. Mutta siihen samaan saumaan on melko helppo nyt pistää muutama päivä extraa ja ottaa