Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Edelliseen liittyen: piha on sittemmin saanut aikaan varovaisia hymyjä ja ilon pilkahduksia, kun joitain kasveja, joiden luulin jo menehtyneen talven kourissa, onkin näköjään selvinnyt. (Toistaiseksi! Sanoo varovainen minä.... ei syytä tuuletteluun vielä.)  Rhododendron näyttäisi sittenkin selviävän. Tosin ihmettelen uskaltaako siitä leikata n 3/4 pois, koska se on aivan rutikuiva ja ruskea siltä osin. Ostin viime kesänä kaksi alppiruusua Tokmannilta. Joo, ei mitään takeita mistään, koska halpakauppa. Mutta ne lähti hienoon kasvuun ja kukkivatkin.  Mutta toki ne varmasti olivat jossain määrin tuollaisia ressukoita, jotka pelastin vaan pihamyymälästä. Enkä tajunnut keväällä, että meille paistaa itse asiassa aamuaurinko suoraan tuohon minusta varjoisaan kohtaan, eli noiden päälle. Niitä olisi varmasti pitänyt alkaa kastella runsaasti jo huhtikuussa, että olisivat saaneet vettä. Nyt pääsivät kuivumaan auringon paahdettua, mutta juuriston oltua jäässä..... Tänä kesänä harrastin tätä kasvie

Ja sitten yhtäkkiä tuntui olevan kesä. 🌞 Lähtöjään harmitti kuin sitä pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. Talvi teki hyvin runsaasti tuhojaan ja tämä vanha merenpohja viimeisteli loput. Eli viime kesänä istutetuista hyvin niukasti mitään selvisi. Kun tietää laittaneensa niihin kiinni kymppejä ja työn, saa oikeasti kyllä harmittaa. Mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Onneksi jotain yllättävää selvisi. Nimittäin koirien syömät (samperin pikku puutarhurit! En huomannut sitä ajoissa syksyllä, että olisi ehtinyt aidata....) herukat. Mustaherukka oli pureskeltu ihan maata myöten  ja sieltä se ponnistaa ♥ Valkoherukassa oli pureskeltuja varsia, jotka leikkasin. Ja kas, sieltä puskee vihreää!  Kukkapenkit on tosiaan laitettava suunnilleen alusta asti uusiksi. (Tähän kaivattaisi vähän motivaatiota, koska ei se merenpohja tuosta kohdalta minnekään ole kadonnut....) Yksi pioni tuntuisi nostavan päätään varovasti, hortensiat on ilmeisesti jäätyneet kokonaan, mikään ruoho (viiruhelpi

Meidän perheen henki ja elämähän on jo vuosia ollut tietyt koirakokeet kesäkaudella. MEJÄstä olen kirjoittanut  tarkemmin jo 2016. Kyse on lyhyesti jälkikokeesta. Meillä sitä on treenattu vähemmän vakavasti vuodesta 2005. Vähemmän siksi, että emme ole koskaan harjoittaneet koiriamme pelkästään piirinmestaruus- tai muut mestaruudet silmissä välkkyen, vaan ennemmin käytäntöä ajatellen: jos jossain sattuu sorkkaeläinkolari, on kiva, jos lähistöltä löytyy koira, jonka avulla vahingoittunut eläin voidaan paikallistaa ja päästää kitumasta. Koko, ikä ja järki järjestyksessä.... 2019 keväällä yhdessä kokeessa suunniteltiin meidän seuraavan vuoden 10-vuotis "taiteilijajuhlaa" eli lähinnä kermakakkua osallistujille, koska olemme Niinijoella startanneet niin monesti peräkkäin. Siellä tapaamamme ystävät asuvat Keski-Suomessa ja näemme varsinaisesti ehkä vain pari kertaa vuoden aikana. He ovat kuitenkin ihania ihmisiä, osa meidän mejä-perhettä. Jokainen tietää miten kevään 2020 kokeiden j

Istutin joskus maaliskuulla jo ensimmäiset siemenet turveruukkuihin ajatuksena, että ne voi siirtää suoraan isompiin ruukkuihin (tai maahan, kuten toiveikkaana ajattelin....) jatkamaan kasvuaan. Lähinnä chilit ja muutama (kaupan) suippopaprikan siemen päätyi purkkiin silloin varhain. Sittemmin jatkoin (kaupan) myskikurpitsalla ja (ostetuilla) kesäkurpitsan siemenillä.... No. Kovin hääviä ei kasvu ole ollut. En osaa sanoa miksi. Jotenkin kaikki paprikan sukuiset ovat tehneet lähinnä ne ensimmäiset sirkkalehdet ja jämähtäneet siihen. Eivät kuole, mutta eivät kasvakaan. Kyllästyin vähän ja siirsin ne isompiin turveruukkuihin jatkamaan. Tämä siis myös chilien kohdalla ja sain noita siemeniä joululahjaksi, eivät ole chileistä kerättyjä. Sikäli kun asialla on merkitystä siihen, miten hyvin jaksavat kasvaa. Revin siis ruukuista vähän reunoilta pois, koska ajattelin, että hentoiset taimet eivät jaksa kasvattaa juuriaan siitä turpeesta läpi. Sitten olin olevinaan hirveän nokkela ja laitoin muu

Jossain naistenlehdessä oli näitä nopeita , joten varastan idean ja tarjoilen teille omat vastaukseni. Kuvat pihistetty nettisaiteilta. Kulkuneuvo: henkilöauto tai omat jalat matkan pituudesta riippuen. Haluaisin vastata tähän polkupyörä tms mutta käytännössä se ei olisi rehellistä Unelmamatkakohde: pohjoisen kesä, Sallatunturi. Toisaalta aika iso nälkä jäi Madeiran suhteen ja sinne haluaisin suunnitella uutta reissua hyvässä seurassa levadoita kävelemään. Anyone?? Musiikkilaji: pop/rock Kukka: leikkokukista gerbera, maassa kasvavista tällä hetkellä valkovuokko Jälkiruoka: creme brulee Keittiöväline: uusi leivänpaahdin, joka on haaveeni mukaan musta Lempivaate: mikä vaan riittävän pehmeä ja löysä, verkkarit/legginsit ja yläosa Kosmetiikkatuote: olen opetellut ihastumaan seerumeihin ja näistä C-vitamiiniseerumi (Revolution make-up) Lempikaupunki: Kiss my Turku, syntymäkaupunkini Lempikirja: ei pysty, näitä on liian monta ja palaan moniin aina uudelleen. Juoma: vesi, tee, kahvi, lonkero

Kyllä se olikin pitkä. Talvi nimittäin. Erityisesti se huhtikuun alussa iskenyt takatalvi sai minut kirjaimellisesti itkemään, koska loskassa raahustaminen ja joka askeleella jalan lipsuminen sai ennenkin niin kivuliaan vasemman iskiashermon ja sitä kautta selän ja jalan niin kipeäksi, että ei pystynyt olemaan. Hollannin reissun jälkeen yllätyin iloisesti, kun meilläkin oli iso osa pihaa lumettomana, joskin hyvin märkänä, ja aivan valtavan ihana yllätys oli löytää ne pienet, vaatimattomat sipulikukkien piipat karikkeen joukosta jo ihan häivähdyksen verran näkyvissä. ♥ Tulppaani. Ehkä. Narsissi. Saunan ikkunan alla. En osannut ajatella asiaa syksyllä. Istutin noihin kukkapenkkeihin sipuleita perennojen juurelle, että lakastuvat varret sitten jäisivät sinne alle. Mutta eihän tuohon paista kuin vasta hyvin myöhään iltapäivällä, edes keskikesällä. Kuva on otettu kolmen aikaan iltapäivällä. Saa nähdä jaksavatko sipulit nousta ollenkaan noin pimeästä paikasta, kun muistaa, että alla on sitä