Raum

Nopea pyrähdys Satakuntaan lauantaina. Eräs tuttu kehui kovasti Rauman teatterissa mennyttä "Korkkarit kattoon"-musikaalia, mutta siihen emme enää ehtineet. "Musta aurinko nousee" eli Juicesta kertova musikaali oli ohjelmistossa seuraavaksi, ja elokuussa varattiin liput sekä majoitus Raumalta.

Raumlaissii jaarituksii eli rauman giält ei ymmärretty kumpikaan. 😀
Kaupunki on kaunis, yleensä nuo vanhat kaupungit ovat. Kivasti tehdyt kävelykadut ja viehättävät istutukset vähän joka mutkassa. Tykästyin kovin.

Aivan upea vanha rakennus.

Raumalaista syksyä auringonpaisteessa.

Tehtiin hyvä lenkki päivällä poikien kanssa. Vaihdettiin vaatteet ja käveltiin teatterille. Matkaa oli niukasti yli kilometrin. Vuokrasimme kerrostaloyksiön, joka oli mahdottoman kiva ja toimiva. Pojat saivat lenkin päälle mahansa täyteen ja jäivät nukkumaan.

Väliajalla lasilliset ja porkkanaleivos. 

Jotain spessua juuri tähän lauantaihin.

Kappale oli loistava!!  
En ihmettele, että tuon teatterin näytökset myydään loppuun.

Hyvillä fiiliksillä takaisin kämpille, pojille nopea iltapissatus ja hetken lukemista ennen nukkumaan menoa. Tai yritystä.

Minähän olen siis jo muutaman vuoden kärsinyt aika pahasta unettomuudesta. Varsinkaan missään muualla kuin kotona en juuri koskaan nuku. Edes omassa asuntovaunussa en ole vielä nukkunut yhtään yötä. Makaan silmät kiinni ja tiedostan, etten nuku. Kaipa sitä lepäämiseksi voi sanoa.

Niin siis nytkin. Olin ihan sopivan väsynyt. Alkuun alankin jo rentoutua, mutta sitten jossain kohtaa ei tarvita kuin yksi pieni kolahdus (tai kuorsaus 😡) ja pinggg aivot herää ja se on sitten siinä. 

Torkahdin ehkä tunniksi jossain kohtaa, koiranunta. Olen koko ajan tietoinen siitä huolimatta, että "näen unta". 

Rasittavaa ja raskasta. Mutta minkäs teet.

Seuraava aamu on aina puuroinen. Olin katsonut etukäteen, että Lappi TL:ssä on Unescon maailmanperintökohde, jokin luontopolku, jonka varrella hautaröykkiöitä.  Suunta siis sinne aamulenkille.

Lyhyt 2,5 km hyppely. 

Tosin maasto oli sen verran huonosti merkattu, että tuli km lisää,

koska onnistuin eksymään siinä kohtaa, kun alkoi "luontopolku"-osuus.

Kaunista maisemaa ja äänistä päätellen joku valtava lintuparvi valmistautumassa muuttomatkaan. Lähellä on järvi, josta ilmeisesti hakevat viimeiset matkaeväät mahaan ennen lähtöä.

Purunpää

Jos jotain kaipaan vanhasta kolmivuorotyöstäni, niin arkivapaita. Pystyn järjestämään kampaajat tai ripsien värjäyksen työpäivän jälkeen tai lauantaina. Jos pankkiin pitäisi mennä, pystyn pyytämään päivään lyhennyksen. Hammaslääkärin voin hoitaa keskellä työpäivää ja tehdä tunnit takaisin. Mutta mahdollisuus viettää ihan koko arkipäivä vapaalla on ylellisyyttä, jota ei nykyisessä työssä koe.

Hyvinvointialueet säästävät itseään hengiltä, ja niinhän meillekin tuli suositus pitää talkoovapaita. Talkoovapaa on hienompi sana palkattomalle vapaalle, mutta ns. virkavapaata palkattomana ei myönnetä, jos lomia on vielä pitämättä. Täysin älytöntä semantiikkaa ja teknisten termien kanssa touhuamista, mutta hain sitten muutaman talkoovapaan tähän syksyyn.

Miehellähän on pekkaset käytössä ja niitä harvoin tulee käytettyä muuten kuin joulun välipäivinä, jolloin työnantaja pakottaa pitämään kaikki loput. Nyt oli sitten syy pyytää puolikas pekkanen ja niinpä pakkasin reput ja lähdimme retkelle keskiviikkona. Kohteena Kemiönsaari ja Purunpään luontopolku.

Sää suosi meitä. Hyvä niin, koska kalliot olivat liukkaat kuivanakin. Sateella tuonne ei olisi mitään asiaa.

Reitti menee ympyrän mutta toiseen suuntaan kulkee lähinnä metsäautotietä pitkin. Ranta oli tosi kaunis, polku kulkee hyvin lähellä vesirajaa paikka paikoin, joten menimme rantaa pitkin koko matkan Glasbergetille saakka. Siellä kunnon kahvitauko possumunkkeineen.

Mereltä alkoi puskea merisumua sekä pilveä tauon aikana, joten pohdimme lyökö sateeksi. Tuolloin ainoa reitti olisi ollut mennä tietä pitkin, mutta sääennuste ei tätä luvannut ja tie ei houkutellut. Niinpä kävelimme saman reitin takaisin ympyrän sijaan.

Reitti tekee vielä muutaman kilsan lenkin Glasbergetiltä eteenpäin aivan Purunpään päähän saakka. Maisemat kuitenkaan eivät muutu paremmiksi, joten emme sinne saakka menneet. Päässä on jonkinlainen pieni venelaituri.

Maisemat oli kyllä todella kauniit. Kalliot oli kauniisti kuvioituneet ja muutamassa kohtaa annoimme paluumatkalla koirien riekkua itsensä mereen. 

Myönnettäköön, että säikähdin kyllä melkoisesti, kun yhden rannan kohdalla koirat touhusivat iloisina vedessä ja tajusin yhtäkkiä näkeväni aivan rantahiekalla vihreää maalimaista tiplua eli sinilevää.....  Liekö ollut levän jäänteitä vai mitä, mutta aika nopeasti käskytin koirat pois vedestä ja olin huolissani siitä, että saivat vettä suuhunsa. Onneksi kaikki olivat kunnossa kotimatkan sekä illan, joten ilmeisesti meni säikähdyksellä.

Aivan lähtöpäässä oli pieni kalliosaari, johon pääsi nyt helposti kuivin jaloin, koska merivesi on niin matalalla. Siellä on ihmisen tekemä tolppa, jossa metallivahvikkeet ja päälle kasattu hieno pesä isoista risuista. Niin, mehän näimme merikotkan liitelevän. ♥  Merikotka on niin hieno lintu, on kunnia olla nähnyt sellainen elävänä!! 

Mies kantoi koko reissun pientä vapaa mukanaan kuvitellessaan voivansa kalastaa..... 

Pidin koiria kytkettynä, että pääsi heittelemään muutaman kerran, mutta ei siltä kiljumiselta kyllä voi nauttia kalastamisesta. Eli kalareissut ilman (noutavia) koiria.

Oli kyllä ihan parhaalla tavalla käytetty vapaapäivä!!

Nyt pari päivää myöhemmin huomaan portaita mennessä, että reidet on tehneet vähän erilaista työtä kallioilla kiivetessä. 

Jos piparipurkkeja myydään euron kappale ja kotona on jääkaapissa homejuustoa, sehän suorastaan kutsuu maistamaan.... 

Ilahduin myös suunnattomasti löytäessäni kaupasta jo glögi-tiivistettä. Olen aktiivisesti luopunut iltapäiväkahvista sillä uskolla, että se parantaa yöunia, joten joku korvaava iltapäivä-juoma on tarpeen. 

Hrvatska

Jouluna 2025 tehdyt ylityöt tuli maksuun tammikuun lopulla. Päätin heti, ettei yhdelläkään eurolla makseta sähkö- tai vesilaskuja, ja miehen ollessa juuri tullut sairaalasta, tulin eräänä päivänä kotiin ja kysyin mahtaisiko kiinnostaa lähteä reissuun syksymmällä. (Olin siis leikkauspäivänä kysynyt thorax-kirurgilta saako lentää maaliskuussa. Mietin tuolloin Madeiraa. Saattoi leikkaavaa lääkäriä hivenen huvittaa. Toinen on teholla vielä intuboituna ja muija vouhoaa tulevista reissuista..... Ei luvannut. 😊)

Mies ilmoitti olevansa melko varma, ettei mitään huonoa reissua ole suunnitteilla ja ojensin matkatoimiston varausvahvistuksen. 😀 Suunnitelma/haave jo muutaman vuoden takaa: Kroatia, Split.

Jälkiviisaana: parempi vaihtoehto kuin oma alkuperäinen haaveeni maaliskuisesta Madeirasta.

Minä rakastuin. Nämä kapoiset kujat, pienet putiikit, taivaallinen jäätelö, hyvä ruoka, siisteys, ihmisten kielitaitoisuus sekä ystävällisyys. Ja asia, joka oli itselleni yllättävä ja arvokas: hanasta juotava vesi! (Joka oli vielä hyvää! Sanoo Paimiolainen, jossa on aidosti hyvänmakuista juomavettä.)
Voin inhota sitä jatkuvaa vesipullojen ostelua, koska Suomea lukuun ottamatta missään ei toimi kierrätyssysteemi pullojen suhteen samoin ja ahdistaa tuo muovipullojen ostaminen. Joten yksien pullojen ostamisen jälkeen täytimme ja pistimme jääkaappiin kylmenemään. Miten kätevää!

Toki Splitin kaupunki on kohtuullisen suuri, mutta käveltävissä. Lisäksi me varasimme, kuten yleensä, vähän sellaisen omatoimimajoituksen. Toisin sanoen emme kaipaa valmista aamupalapöytää tai uima-altaita, puhumattakaan drinkkibaarista. Päinvastoin.

Hotelli oli pieni perheen pitämä majatalo, huoneistot kahdelle pariskunnalle. Hienosti varusteltu, viimeisen päälle tip top, siisti, ja mahtava auringonottoterassi, jossa sohvaryhmä myös varjossa sekä pieni pöytäryhmä tuoleineen. Kirjaimellisesti viiden minuutin matka tuoretorille, josta sai ihanat aamulla poimitut hedelmät, vieressä leipomo, josta tuoreet uunilämpimät sämpylät, ja lähikaupasta juusto. Muuta emme kaivanneetkaan.

Nektariinit ja rypäleet torilta, sämpylä leipomosta

ja tee/kahvi omasta keittiöstä.

Lounaalla vanhassa kaupungissa.

Taisi olla reissun paras eväs: sitruuna-kesäkurpitsarisotto. 

Lähdimme aamulenkille seiskan jälkeen, teimme vähän eri lenkin joka aamu. Suunnitellusti varasimme alkuviikkoon retken viidelle saarelle sekä siniseen luolaan ja Hvar-saarelle. 

Aamusämpylät rantapromenadilla odotellessa veneen lähtöä.

The blue cave, yksi monista

Superkiva porukka, jonka kanssa yhteinen retki. 
Saksalais-englantilainen pariskunta, puolalais-portugalilainen, japanilaiset x 2 sekä me.

Koko päivä merellä: uimista, snorkkelointia, luolat, rannat, 

Hvarin kaupungin ruokapaikat ja porukalla syöminen.... 

Parasta kaikissa lomissa on se, kun koirien hoitopaikasta tulee keskellä reissua viesti: täällä on kaikki kivasti, ruoka maistuu, ulkoillaan paljon ja viihdytään.

Auringonnousua

Harkitsimme pitkään, että vuokraisimme auton. Moni taho suositteli KRKA-kansallispuistoa kohteeksi, mutta nimenomaan niin, että lähtö hyvin varhain, jolloin paikalla olisi jo heti kahdeksalta kun portit avataan. Selvittelin vuokra-autojen hintaa (edullinen), mutta pysäköintiriesan vuoksi en halunnut hakea sitä valmiiksi edellisenä iltana ja se olisi ollut ongelma. Lopulta kävelyllä piipahdimme yhteen matkatoimistoon, joka myi päivän paketteja ja päädyimme lähtemään ohjatulle retkelle toistamiseen.

Mainio päätös! Opas oli loistava. Kertoi historiasta mielenkiintoisesti, lisäksi tiesi kaikenlaista knoppitietoa ohikuljettavista kylistä ja paikoista. The Game of Thrones (en ole nähnyt) on mm. kuvattu ohikuljetuilla paikoilla osittain.

Puistohan oli käsittämättömän kaunis! Noita vesiputouksia ja virtaavaa vettä olisi voinut tuijotella päivän. 

Näillä putouksilla on saanut uida vielä jokunen vuosi sitten.

Onneksi ei enää.

Arvostan, että heillä oli kanttia kieltää houkutteleva kohde

luonnonsuojelun nimissä. 

Retkipäivät olivat molemmat kokopäiväisiä. Siitä syystä olikin hyvä, että varasimme niiden väliin rötväilypäivän, jolloin emme suunnitelleet muuta kuin syövämme kertaalleen. 

Toiselle laiskottelupäivälle sattui myös ukkosmyräkkä. Olimme aamupäivän aurinkoterassilla lukemassa ja kuuntelimme lähestyvää jyrinää. Pilvisyys vei lopulta sisälle ja sitten alkoi tulla vettä. Noilla seuduin sitä tulee vähän reippaammin lyhyessä ajassa, onneksi ei sentään Forecan alkuperäisen lupauksen mukaisesti 68 mm. 

Ja harmi kyllä, ukkoset sytyttivät myös maastopalon viereisellä Bracin saarella. 😞

Katselimme savua pari päivää ja varoitukset kartassa kertoivat sen olevan jo yli 20 000 m2 kotiinlähtöpäivänä. 

Toisesta päästä kaupunkia löytyi upea puistomainen alue, jossa mm. kasvitieteellinen puutarha. Sinne puutarhaan emme päätyneet, mutta kävelimme erittäin pitkän iltalenkin tuon puistoalueen ympäri, ja jouduimme toteamaan, että aika ei riitä koko alueen kiertämiseen, koska auringon laskiessa tulee pilkkopimeys. Alue olikin n. sata kertaa suurempi kuin olimme laskeneet. 😆

Maisematerassilta oli hieno näköala kaupunkiin ja sen pääsatamaan.

Sen verran kiva paikka oli, että haluaisin samaan kohteeseen uudestaan. Tuo hotelli oli niin mainio, että jos onnistuisi varaamaan saman reissun esim. ystäväpariskunnan kanssa yhtä aikaa, olisi varmasti paljon nähtävää ja koettavaa porukalla.

Dubrovnik jäi vielä näkemättä, toinen iso kaupunki, ja sinne voisi tehdä myös päivän retken ihan vuorobussilla....

Lämpötiloista johtuen voisin siirtää loma-ajankohtaa viikolla eteenpäin. Nyt oli +33-35 suuren osan aikaa, sateessa putosi peräti +27. Sen verran liian kuuma, että puolenpäivän jälkeen oli pakko hakeutua sisätiloihin ilmastoinnin alle muutamaksi tunniksi, koska jopa varjoisilla kujilla tuli helposti liian kuuma. 

Turha tulla sanomaan, ettei ilmastonmuutosta ole. Välimeren kesät ovat aina olleet lämpimiä, mutta hotellin omistajakin kertoi miten aiemmin kesät ovat olleet siedettäviä ja nykyään jatkuvasti tukalan kuumia ja maastopalot leviävät vuosittain kuivuuden vuoksi.

Toki se, että satamaan saapui joka ikinen aamu kaksi järkälemäistä risteilyalusta, niitä "näe eri kaupunki joka päivä Välimerellä", ja sieltä purkautuvat sadat ihmiset, tekivät kujista paikoin ahtaita. Mutta me osasimme hakeutua pienille kujille sivussa oleviin ravintoiloihin, lisäksi ravintolatarjontaa oli niin hyvin, ettei ahdasta ollut syödä missään kohtaa. Sitä paitsi turha valittaa turisteista kun on itse sellainen. 

Kroatilainen viisaus vesipullossa puhutteli.

Sadonkorjuuta, loppukesää

Uskalsin sittenkin laittaa jotain kasvihuoneeseen kasvamaan jo keväällä. Naapuri kysyi saako tuoda vihdoin löytämänsä jalopenot sinne, ja kun siitä lähdettiin, hankin itsekin jotain.... (Naapuri on siis kolme kesää etsimällä etsinyt Jalopenon taimia niitä löytämättä. Ei huolinut muita chilejä. Olen koko ajan sanonut, että meille mahtuu kasvamaan ja menevät siinä muiden omien rinnalla sujuvasti.)

Tytär perheineen halusi muuttaa meille loman ajaksi talkkareiksi, joten ei ollut huolta kastelusta. Muuten en olisi mitään laittanutkaan. Alkuperäinen suunnitelmahan oli, etten laittaisi mitään tänä vuonna, korkeintaan jotain pientä, jonka voi hankkia juhannuksen jälkeen jo puutarhoilla mitään on jäljellä. 

Ensimmäiset tomaatit yrttiöljyssä.

Tomaatit kuivurin kautta.

Tuttu puutarha lupasi säästää minulle yhden luffakurkun sekä muutaman tomaatin. 

Luffa on kasvanut hienosti ja saan todennäköisesti siitä talteen siemeniä ensi kesää varten. Jos vaan muistan laittaa ne ajoissa kasvamaan....

Tomaatit eivät olleet kirsikkatomaatteja, ja leikkasin niitä jotenkin väärin. Satoa tuli, mutta niukasti. Ensi vuodelle muistiin, että haluan nimenomaan pikkutomskuja, koska niiden kuivaaminen on myös kätevämpää.

Jalopenoista keräsin jo osan, tein etikkaliemen ja keräsin osan siemenistä talteen. Chiliä ei sinänsä tarvita enempää, viime kesäistä on niin rutkasti jäljellä, mutta tykkään kasvattaa noita. Saahan niistä sitten vaikka säilykkeitä joulupaketteihin.

Naapuri haki onneksi suurimman osan jalopenoista. Minä en pidä sen mausta erikoisemmin. Kebab-annoksissa en koskaan syö sitä, mutta kuivattuna se toki on mauste siinä missä muutkin chilit. 

Valmistautumassa töihin. 
Ihmeiden aika: jo toinen kerta kampaajalla tämän vuoden puolella. 

Loppukesä on ollut hyvää aikaa fillaroida töihin. Illat on olleet kuitenkin pitkään valoisia, joten koiralenkin jääminen iltaseiskaan ei paljon hetkauta. Melkein päinvastoin: koirat nauttivat, kun ei tarvitse lähteä liian lämpimällä kävelylle. 

Muutenkin tykkään yleisesti elokuun illoista. Minusta on ihanaa, kun pikkuhiljaa hämärtyy edes vähän, ja nämä usvaiset ja metkat aamusumut on kerta kaikkiaan kauniita. 

Lähtiessä hyväntuoksuista sumuista ja varovaista auringonnousua...

... kotiin saapuessa aivan kultaa ja hattaraa taivaan täydeltä! 

Haaveilin pitkään puisesta maailmankartasta. Naapuri hankki jättimäisen, yli 3-metrisen, johon naulaavat merkin aina kun ovat käyneet uudessa maassa. Meillä ei ole tilaa sellaiselle, mutta ruokahuoneen seinälle mahtui pienempi, jolle tehtiin levystä tausta. Kehykset vielä, ja ripustetaan ihmeteltäväksi. 

Aikamoinen jumppa oli saada kaikki kohdalleen, mutta mukana tulleen sapluunan avulla eri saaret lienevät nyt edes suunnilleen oikeilla kohdilla. Välimeren saarista vaan osa oli niin paljon pois mittakaavasta, että koko meri oli täynnä. Jätettiin siis pois muut paitsi Sisilia, Kreeta ja Kypros.

Puinen maailmankartta

Suomen kartta kansallispuistoista.

Tilasin mukaan myös nupit, joilla voi merkitä paikat, joissa on käyty. 

Tämä motivoi suunnittelemaan jatkoon lomamatkoja.

Itä-Suomi on selvästi jäänyt huomiotta tähän saakka.

#Papurino

Loppuviikosta aloitamme vielä yhden kesälomaviikon. Tämä on sitten se viime jouluna tehtyjen ylityörahojen käyttökohde, koska ilmoitin heti keväällä, että tänä vuonna en suostu tekemään ylkkyä jonkun sähkölaskun vuoksi. Laskut on pystyttävä maksamaan normaalipalkoilla ja ylkkyrahat pitää saada käyttää hauskaan, elämyksiin ja muistoihin.

Viikonloppuna siis kohti seuraavaa lomaa!

Muita kesän puuhia, kultturipläjäys

En allekirjoita väitettä, että 2026 olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen huono kesä. En kaivannut Kreikan aurinkoon (40 asteen helteisiin, hyi olkoon....) enkä mielestäni kastunut sateissakaan kuin pariin kertaan. Nekin olisi ollut vältettävissä aikataulun suunnitellulla. 

Itselleni tämä on ollut hyvä kesä. Olen ehtinyt paljon, illat on olleet valoisia ja kivoja. Toisaalta olen onnistunut lähes joka kuukausi nukkumaan enemmän öitä kuin olemaan hereillä... (ehkäpä sekin siitä....) Olo on näin loppukesästä varsin virkeä!

Kesäloma oli niin alkukesästä, että töihin paluun jälkeen ehti kuitenkin kaikenlaista.

Turussa oli ja on vielä ainakin jonkun aikaa Banksyn näyttely. Sitä kehuttiin kovin, joten suuntasimme vanhalle tehdaskiinteistölle, jonne näyttely oli rakennettu. Se olikin miljöönä aivan täydellinen tähän. 
Banksyyn sen erikoisemmin tutustumatta en tiennyt mitä odottaa ja oli hienoa saada lukea historiaa ja tarinoita, miten ja mitä hän on toteuttanut. 

Toinen kulttuuritapahtuma oli Turun Logomon "Frameless" näytös. Tämäkin käytiin katsomassa ja olihan se hieno. Vähän otti tosin selän päälle seistä paikallaan 45 min ensimmäisen salin näytöksen 
ajan. Tila oli sikäli ahdas, että näytös oli myyty täyteen, eikä halleissa pystynyt kävelemään ympäri ja ihmettelemään siten, kuin olisin halunnut. Näitä moitteita olen kuullut myös muilta. Mutta hienohan se oli. Olen iloinen, että se tuli nähtyä, mutta en menisi uudestaan. 

Seilin saari on ollut myös haaveissani pitkään. Tämä kesänä sekin onnistui. 
Varsin karu historia: ensin saarelle kuljetettiin leprapotilaat, sitten mielisairaat, varsinkin naiset, ja lopulta se tuntui olevan vaan säilytyspaikka vähänkin poikkeaville.

Kaunis päivä. Merimatka otti sen 30 min Nauvosta. Saarella voi liikkua kävellen tai vaikka pyörällä. Matkat on lyhyitä. Harmitti ainoastaan se, että pari suunniteltua pidempää reittiä oli niin ruohottuneita, ettei sinne tohtinut lähteä lyhyissä shortseissa punkkien ja käärmeiden vuoksi. Lisäksi yksi reitti oli suljettu lehmien laidunkauden takia, vasikoiden vuoksi olivat mahdollisesti aggressiivisia kävelijoitä kohtaan, joten voi olla hyvä, ettei sinne ehdoin tahdoin mennä.

Ruoka oli taivaallisen hyvää. Söin itseni ähkyyn. 

Laivaliput oli ostettu valmiiksi meno-paluu, joten vähän tuli odottelua ennen paluukyytiä. Istuskelin jäätelön kanssa kalliolla ja nautiskelin maisemasta ja merituulesta.

Keväällä varhain ostettiin liput festareille! Tätä en nähnyt tapahtuvan.

Pelkästään Sonata Arctican vuoksi Vauhti kiihtyy-festarit. 

Noh. Sonataa voin mennä katsomaan, mutta festarit, nevö. 

Känniset ja tupakoivat ihmiset siinä ryysiksessä kun yrität seurata keikkaa. 😡

Yksi toivelistan asioista oli myös visiitti Naantaliin Kahvila Amandikseen, eli maailman herkullisimpaan vohvelikahvilaan. 

Ahneuksissani tilasin ensin suolaisen ja sitten makean. 

Rrröyhh! Ei tarvittu iltapalaa tuona perjantaina. Mutta ai että oli hyvää.

Myös kevään hankintoja: liput Turun Samppalinnan kesäteatteriin.

Tämä oli huikea!!! 

En ihmettele, että joutuivat lisäämään näytöksiä valtavan kysynnän vuoksi. 

Oli aivan jokaisen euron arvoinen.

Tälle kesällä suunnitellut "olisi kiva tehdä/kokea/nähdä" lista tuli aika lailla käytyä kokonaan läpi. Ilman minkäänlaista hopun tai kiireen tuntua. 

Rakkaat ystävät ilmoitti lyhyesti: "olemme tulossa teille päin. Jos ette ole kotona, pelkästään jarrutetaan, jos olette, juodaan kahvit pihassa kuitenkin". 😆

Olivat pakettiauton kanssa kalastusreissulla eivätkä houkutteluista huolimatta jääneet yöksi. Mutta tehtiin treffit seuraavalle päivälle pizzan merkeissä. Olikin sitten ehdottomasti kesän paras pizza!

Kesää on vielä jäljellä ja jotain tekemistäkin suunniteltu.

16 vuoden jlkeen meistä tuli jälleen teiden tukkoja.

Saatiin vanha tuttu numero käyttöön. 

Miehellä meni ajokortti uusiksi, mutta nyt on se pikku-e. Niitähän jaettiin ilmaiseksi joskus 1995 paikkeilla. Meillä oli esikoinen aivan vauva, ja taloyhtiöstä miehet lähti reippaina Pasilaan poliisiasemalla jonottamaan kortteja. Oma mies palasi muutaman tunnin päästä kyllästyttyään, kun jonoa oli edelleen muutama sata metriä ja siis useamman tunnin edestä. Olisihan sen silloin saanut ilmaiseksi, mutta onpahan harjoiteltu peruuttamista. Öitä "mökissä" jo nukuttu kotipihalla ja suunnitelmia viikonloppureissuista tehty.