Sadonkorjuuta, loppukesää

Uskalsin sittenkin laittaa jotain kasvihuoneeseen kasvamaan jo keväällä. Naapuri kysyi saako tuoda vihdoin löytämänsä jalopenot sinne, ja kun siitä lähdettiin, hankin itsekin jotain.... (Naapuri on siis kolme kesää etsimällä etsinyt Jalopenon taimia niitä löytämättä. Ei huolinut muita chilejä. Olen koko ajan sanonut, että meille mahtuu kasvamaan ja menevät siinä muiden omien rinnalla sujuvasti.)

Tytär perheineen halusi muuttaa meille loman ajaksi talkkareiksi, joten ei ollut huolta kastelusta. Muuten en olisi mitään laittanutkaan. Alkuperäinen suunnitelmahan oli, etten laittaisi mitään tänä vuonna, korkeintaan jotain pientä, jonka voi hankkia juhannuksen jälkeen jo puutarhoilla mitään on jäljellä. 

Ensimmäiset tomaatit yrttiöljyssä.

Tomaatit kuivurin kautta.

Tuttu puutarha lupasi säästää minulle yhden luffakurkun sekä muutaman tomaatin. 

Luffa on kasvanut hienosti ja saan todennäköisesti siitä talteen siemeniä ensi kesää varten. Jos vaan muistan laittaa ne ajoissa kasvamaan....

Tomaatit eivät olleet kirsikkatomaatteja, ja leikkasin niitä jotenkin väärin. Satoa tuli, mutta niukasti. Ensi vuodelle muistiin, että haluan nimenomaan pikkutomskuja, koska niiden kuivaaminen on myös kätevämpää.

Jalopenoista keräsin jo osan, tein etikkaliemen ja keräsin osan siemenistä talteen. Chiliä ei sinänsä tarvita enempää, viime kesäistä on niin rutkasti jäljellä, mutta tykkään kasvattaa noita. Saahan niistä sitten vaikka säilykkeitä joulupaketteihin.

Naapuri haki onneksi suurimman osan jalopenoista. Minä en pidä sen mausta erikoisemmin. Kebab-annoksissa en koskaan syö sitä, mutta kuivattuna se toki on mauste siinä missä muutkin chilit. 

Valmistautumassa töihin. 
Ihmeiden aika: jo toinen kerta kampaajalla tämän vuoden puolella. 

Loppukesä on ollut hyvää aikaa fillaroida töihin. Illat on olleet kuitenkin pitkään valoisia, joten koiralenkin jääminen iltaseiskaan ei paljon hetkauta. Melkein päinvastoin: koirat nauttivat, kun ei tarvitse lähteä liian lämpimällä kävelylle. 

Muutenkin tykkään yleisesti elokuun illoista. Minusta on ihanaa, kun pikkuhiljaa hämärtyy edes vähän, ja nämä usvaiset ja metkat aamusumut on kerta kaikkiaan kauniita. 

Lähtiessä hyväntuoksuista sumuista ja varovaista auringonnousua...

... kotiin saapuessa aivan kultaa ja hattaraa taivaan täydeltä! 

Haaveilin pitkään puisesta maailmankartasta. Naapuri hankki jättimäisen, yli 3-metrisen, johon naulaavat merkin aina kun ovat käyneet uudessa maassa. Meillä ei ole tilaa sellaiselle, mutta ruokahuoneen seinälle mahtui pienempi, jolle tehtiin levystä tausta. Kehykset vielä, ja ripustetaan ihmeteltäväksi. 

Aikamoinen jumppa oli saada kaikki kohdalleen, mutta mukana tulleen sapluunan avulla eri saaret lienevät nyt edes suunnilleen oikeilla kohdilla. Välimeren saarista vaan osa oli niin paljon pois mittakaavasta, että koko meri oli täynnä. Jätettiin siis pois muut paitsi Sisilia, Kreeta ja Kypros.

Puinen maailmankartta

Suomen kartta kansallispuistoista.

Tilasin mukaan myös nupit, joilla voi merkitä paikat, joissa on käyty. 

Tämä motivoi suunnittelemaan jatkoon lomamatkoja.

Itä-Suomi on selvästi jäänyt huomiotta tähän saakka.

#Papurino

Loppuviikosta aloitamme vielä yhden kesälomaviikon. Tämä on sitten se viime jouluna tehtyjen ylityörahojen käyttökohde, koska ilmoitin heti keväällä, että tänä vuonna en suostu tekemään ylkkyä jonkun sähkölaskun vuoksi. Laskut on pystyttävä maksamaan normaalipalkoilla ja ylkkyrahat pitää saada käyttää hauskaan, elämyksiin ja muistoihin.

Viikonloppuna siis kohti seuraavaa lomaa!

Muita kesän puuhia, kultturipläjäys

En allekirjoita väitettä, että 2026 olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen huono kesä. En kaivannut Kreikan aurinkoon (40 asteen helteisiin, hyi olkoon....) enkä mielestäni kastunut sateissakaan kuin pariin kertaan. Nekin olisi ollut vältettävissä aikataulun suunnitellulla. 

Itselleni tämä on ollut hyvä kesä. Olen ehtinyt paljon, illat on olleet valoisia ja kivoja. Toisaalta olen onnistunut lähes joka kuukausi nukkumaan enemmän öitä kuin olemaan hereillä... (ehkäpä sekin siitä....) Olo on näin loppukesästä varsin virkeä!

Kesäloma oli niin alkukesästä, että töihin paluun jälkeen ehti kuitenkin kaikenlaista.

Turussa oli ja on vielä ainakin jonkun aikaa Banksyn näyttely. Sitä kehuttiin kovin, joten suuntasimme vanhalle tehdaskiinteistölle, jonne näyttely oli rakennettu. Se olikin miljöönä aivan täydellinen tähän. 
Banksyyn sen erikoisemmin tutustumatta en tiennyt mitä odottaa ja oli hienoa saada lukea historiaa ja tarinoita, miten ja mitä hän on toteuttanut. 

Toinen kulttuuritapahtuma oli Turun Logomon "Frameless" näytös. Tämäkin käytiin katsomassa ja olihan se hieno. Vähän otti tosin selän päälle seistä paikallaan 45 min ensimmäisen salin näytöksen 
ajan. Tila oli sikäli ahdas, että näytös oli myyty täyteen, eikä halleissa pystynyt kävelemään ympäri ja ihmettelemään siten, kuin olisin halunnut. Näitä moitteita olen kuullut myös muilta. Mutta hienohan se oli. Olen iloinen, että se tuli nähtyä, mutta en menisi uudestaan. 

Seilin saari on ollut myös haaveissani pitkään. Tämä kesänä sekin onnistui. 
Varsin karu historia: ensin saarelle kuljetettiin leprapotilaat, sitten mielisairaat, varsinkin naiset, ja lopulta se tuntui olevan vaan säilytyspaikka vähänkin poikkeaville.

Kaunis päivä. Merimatka otti sen 30 min Nauvosta. Saarella voi liikkua kävellen tai vaikka pyörällä. Matkat on lyhyitä. Harmitti ainoastaan se, että pari suunniteltua pidempää reittiä oli niin ruohottuneita, ettei sinne tohtinut lähteä lyhyissä shortseissa punkkien ja käärmeiden vuoksi. Lisäksi yksi reitti oli suljettu lehmien laidunkauden takia, vasikoiden vuoksi olivat mahdollisesti aggressiivisia kävelijoitä kohtaan, joten voi olla hyvä, ettei sinne ehdoin tahdoin mennä.

Ruoka oli taivaallisen hyvää. Söin itseni ähkyyn. 

Laivaliput oli ostettu valmiiksi meno-paluu, joten vähän tuli odottelua ennen paluukyytiä. Istuskelin jäätelön kanssa kalliolla ja nautiskelin maisemasta ja merituulesta.

Keväällä varhain ostettiin liput festareille! Tätä en nähnyt tapahtuvan.

Pelkästään Sonata Arctican vuoksi Vauhti kiihtyy-festarit. 

Noh. Sonataa voin mennä katsomaan, mutta festarit, nevö. 

Känniset ja tupakoivat ihmiset siinä ryysiksessä kun yrität seurata keikkaa. 😡

Yksi toivelistan asioista oli myös visiitti Naantaliin Kahvila Amandikseen, eli maailman herkullisimpaan vohvelikahvilaan. 

Ahneuksissani tilasin ensin suolaisen ja sitten makean. 

Rrröyhh! Ei tarvittu iltapalaa tuona perjantaina. Mutta ai että oli hyvää.

Myös kevään hankintoja: liput Turun Samppalinnan kesäteatteriin.

Tämä oli huikea!!! 

En ihmettele, että joutuivat lisäämään näytöksiä valtavan kysynnän vuoksi. 

Oli aivan jokaisen euron arvoinen.

Tälle kesällä suunnitellut "olisi kiva tehdä/kokea/nähdä" lista tuli aika lailla käytyä kokonaan läpi. Ilman minkäänlaista hopun tai kiireen tuntua. 

Rakkaat ystävät ilmoitti lyhyesti: "olemme tulossa teille päin. Jos ette ole kotona, pelkästään jarrutetaan, jos olette, juodaan kahvit pihassa kuitenkin". 😆

Olivat pakettiauton kanssa kalastusreissulla eivätkä houkutteluista huolimatta jääneet yöksi. Mutta tehtiin treffit seuraavalle päivälle pizzan merkeissä. Olikin sitten ehdottomasti kesän paras pizza!

Kesää on vielä jäljellä ja jotain tekemistäkin suunniteltu.

16 vuoden jlkeen meistä tuli jälleen teiden tukkoja.

Saatiin vanha tuttu numero käyttöön. 

Miehellä meni ajokortti uusiksi, mutta nyt on se pikku-e. Niitähän jaettiin ilmaiseksi joskus 1995 paikkeilla. Meillä oli esikoinen aivan vauva, ja taloyhtiöstä miehet lähti reippaina Pasilaan poliisiasemalla jonottamaan kortteja. Oma mies palasi muutaman tunnin päästä kyllästyttyään, kun jonoa oli edelleen muutama sata metriä ja siis useamman tunnin edestä. Olisihan sen silloin saanut ilmaiseksi, mutta onpahan harjoiteltu peruuttamista. Öitä "mökissä" jo nukuttu kotipihalla ja suunnitelmia viikonloppureissuista tehty.

Kesäloma 2026: tien päällä taas

Huh huh! Edellisen kerran aktivoiduin talviloman kohdalla, nyt on kesälomatkin jo vietetty aika päiviä sitten... 

Mies oli siis isossa leikkauksessa keväällä ja siitä seurasi 3 kk sairasloma. Hän tosin oli niin kyllästynyt potemiseen jo pääsiäistä ennen, että pyysi esimieheltään kolmikantaneuvottelua työterveyden kanssa ja sai aloittaa 50% työajan jo muutamaa viikkoa ennen kuin varsinainen saikku loppui. Saikun loppuessa pystyi sitten palaamaan täyteen työaikaan normaalisti. Kevät meni siis pitkälle niin, että siinä missä oma arkeni pyöri töiden ympärillä, kotona oli kaikki hoidettu puolesta. Täytyy sanoa, että oli kyllä niin hienoa!! Vähän töissä pääsin leuhkimaan, että on eväätkin tehty puolesta sillä aikaa kun join aamuteetä. ♥

Pääsiäisenä tein ylitöitä, samoin vapun. Nämä suunnitellusti siksikin, että mieshän ei tietenkään saanut mitään palkkaa helmikuun jälkeen ja Kela panttasi myös sairaspäivärahoja sitten viimeiseen tippaan saakka. Onneksi oli tullut hölmöiltyä 2025 liiallisten ylitöiden merkeissä niin oli puskuria. Mutta alkoi se puskurikin siitä huveta ihan normaaliin elämiseen.... laskut kun eivät odota Kelan päätöksiä. Ilmeisesti kyse oli työnantajan kämmistä: eivät olleet tajunneet lähettää tietoja kuukausittain vaan vasta sen kolmikantaneuvottelun jälkeen.

Kevään korvilla oli pari koirakoetta, joissa olin keittiöhommissa ja mies jäljesti kahden nuorimmaisen kanssa kokeessa. Varsinkin huhtikuun lopun koe oli niin jäätävän kylmänä viikonloppuna, että oli ylellistä saada olla lämpimässä keittiössä metsästysmajalla. 

Kesäloma oli suunniteltu alkamaan kesäkuun ensimmäisen viikon jälkeen. Heti perjantaille varasin laivaliput Naantalista Kapellskäriin. Nuo Finnlinesin laivat on sitten kivoja: ei yökerhoja eikä bailaamista, ei känniääliöitä juoksemassa käytävällä ja möyhöttämässä, vaan saa syödä ja nukkua. 
Lauantaiaamuna kohti Årsundaa, matkalla kaikenlaisia kivoja kahviloita ja ruokapaikkoja. Årsundassa viikonloppu ja maanantaina Merlinin startti Ruotsin jälkikokeessa, josta odotetusti Ruotsin valiotitteli hienolla suorituksella. 

Valuteltiin rauhaksiin pohjoista kohti, Höga Kusten oli yhtenä kohteena. Yövyimme jollain leirintäalueella yhden tunturin/vuoren juurella ja sissus, mutta olihan hög.... kapuaminen hikisenä toki palkittiin ylhäällä, mutta kolmen  vetävän kanssa alastulo oli vaarallinen. 

Ruotsin "Golden Gate"

Tämän sillan ylittämisestä tuli jälkeenpäin lasku: 0,81 eur

Kun postikulut oli takuulla suuremmat, mahtoiko olla järkeä?

Leiripaikka

Ajoimme rauhassa, poikkesimme E4 tieltä useita kertoja, kun Maps kertoi lähistöllä olevan esim. luonnonpuisto tai jokin muu alue, jossa suunniteltuja reittejä käveltäväksi. Ruotsin rannikko on tosi kaunista ja helposti opastettu.

Strömberg

Byske

Viehättävä kirkko, jonka vierestä lähti kävelyreitti rantaan aallonmurtajalle.

Ranta oli kuin Kalajokea särkkineen, todella kaunis pilvisestä säästä huolimatta.

Jossain matkan varrella yhtäkkiä tien vieressä majakka.

Jarrutus ja ihmettelemään. 

Leirintäalue kivoine kahviloineen, majakkaankin pääsi kapuamaan.

Päädyimme suunnitellusti keskiviikkoillaksi Kalixiin, jonne oli suunniteltu toinen koirakoe. Muuten olimme saaneet hellettä ja paistetta pääsääntöisesti joka päivä, Kalixissa tuli tietenkin vettä aivan solkenaan. Olin ihan maani myynyt ja varma, ettei koirat tee yhtään mitään metsässä. 
Vaan vähänpä arvasin: kaksi uutta Ruotsin valiota saatiin uintireissusta huolimatta. 

Valiokoirat

Superkivalla fiiliksellä seuraavana aamuna Haaparantaan ja siitä Suomen puolelle. Olimme sen verran katsoneet etukäteen, että saderintamaa povailtiin käsivarteen, joten ei ainakaan sinne. Pienellä selvittelyllä löytyi majapaikka Pyhä-Luostolta, joten suuntasimme Rovaniemen kautta sinne. 

Pyhällä patikoimme Pyhäkurun ja Noitakurun kierrokset. 

Matka jatkui kohti Posiota ja Riisitunturille. Riisin rietas patikoitiin ja todettiin jälleen kerran, että nämä kaikkein suosituimmat reitit eivät kuulu omiin suosikkeihin. Porukkaa kuin pipoa, roskia laavuilla ja grillipaikoilla (mikä ihmisiä vaivaa??), mutta nyt on sekin kansallispuisto saatu merkattua käydyksi. Kauniit maisemat ehdottomasti.

Posiolla vuokrasimme aivan valtavan viehättävän erämaajärvimökin yhdeksi yöksi. Puusauna, ei sähköä ja kantovesi. Mutta niin kaunis ja rauhallinen paikka. Omistaja ohjeisti, että koirat saisi juosta vapaana, joten saivat valiouinnin luvan kanssa erämaajärvessä. Yksi parhaiten nukutuista öistä. 

Hiljainen kansa

Superkiva lettukahvila ja hyvä tauko

Seuraavana aamuna suuntasimme kohti Vuokattia. Ajatus oli valutella itärajaa pitkin alas. Vuokatissa ruokia kyytiin ja kohti Tiilikkajärven sekä Hiidenportin kansallispuistoja. Siellä jossain keskellä erämaata oli myös vuokrattuna seuraava yöpymispaikka.

Majapaikassa aloimme selvittää majoitusta Kolin suunnalla ja samalla seurata Forecaa sääennusteen vuoksi. Keli näytti vähän arveluttavalta ja viimeinen niitti oli hinnoittelu: 355 eur/yö ja lisäksi shamanistiset äänimaljarentoutusretriitit Kolin huipulla....  Olin täysin unohtanut, että Suomi sekoaa juhannuksesta jo juhannusviikon alussa, ja elettiin sen viikon maanantaita. 

Uusi harkinta ja auton nokka Keskisuomea päin. Kivijärveltä löytyi majapaikka muutamaksi yöksi, lisäksi auringonpaistetta. Salamajärven kansallispuisto sekä Pyhä-Häkkikin siinä lyhyen matkan päässä. 

Ennen lopullista kotiinajoa päätimme vielä pysähtyä yhdeksi yöksi Ähtäriin. Leikkimökin kokoinen majoite golfkentän reunalla oli lystikäs. Kävelypolut tuttuja muutamien vuosien takaa, ja maisemat kauniit.

Juhannusaaton aamulenkki venähti kunnolla kun koirilla oli hyvä vauhti päällä eikä meilläkään kiire minnekään. Kahvit juotiin lenkin jälkeen.

Kotiuduimme juhannusaaton illaksi kotiin. Kylläpä oma sauna tuntui makoisalta. Ja lomaa oli vielä viikko jäljellä. 

Reilu 3000 km tuli ajamista, pakettiauto kunnon testiin ensiajolla. Yöpymiset autossa/autoteltassa kertaalleen, mutta jouduttiin toteamaan, että pohjoisessa on yöt kesäkuussa sen verran viileitä, ettei koirat pärjää. Jatkoon selvitys jostain patjasta, jolla koko porukka on irti maasta, se voisi auttaa. 

Toisaalta oli varsin näppärää hanttarin paikalta googlata sekä ulkoilupaikkoja, ruokapaikkoja että majoituksia sääennusteen lisäksi. 

Talviloma

Tämän talven talvilomaviikko meni iloisesti. Äkkiä mutta kaikenlaisen kivan merkeissä. Ihania ihmisiä ja ystäviä nähden ja rentoutuen.

Rauhallinen perjantai-ilta lenkkeineen ja saunoineen. Hyvät yöunet ja aamulla startti kahvin jälkeen.

Ensimmäinen pysähdys Huittisissa, koska se nyt 

matkan varrelle osui.

Kaunis parin kilometrin luontopolku,

yhdessä kohtaa vähän veden alla pitkosten osalta,

mutta hyppimällä pääsi kuivin jaloin.

Etukäteen olin töissä sanonut, että toiset ne pääsee Palmasiin ja Bangkokiin, mutta meillä kohde oli tälle vuodelle hyvin eksoottinen KIHNIÖ.

Mieshän ei 6 viikkoa leikkauksesta ollut vielä lentokelpoinen, joten alkuperäinen suunnitelma muuttui tästä syystä. Sanoisin, että melkein parempaan, koska elukat sai mukaan.

Tarkoitus oli patikoida, rötväillä, lukea ja vaan olla. 

Loman alkajaisiksi kohteena Kauhaneva.

No, jos nimessä lukee "neva", sitä voisi päätellä, että kyse on suosta.

Ja maaliskuun lauhat yöt ja päivät olivat sulattaneet sen verran,

että ihan lenkkarikelit ei totisesti olleet....

Varpaiden kastelun jälkeen päädyttiin jatkamaan matkaa vielä 20 minuuttia.

Meillä oli goretexit mutta ei polvimittaisena.

Lauhanvuorella oli hieno reitti.

Lisäksi reitti Kauhanevalta tänne oli varsin kaunis pienten kylien läpi.

Karvialaisesta kyläkaupasta (mikä söpöliini!!) ostetut munkkipossut

kelpasi mainiosti kahvin kaverina.

Hauvoille oli luonnollisesti omat herkkutikut taukoa varten.

Kihniön Pyhäniemi oli hauska. Kesällä se on varmasti täynnä elämää, koska ihan meidän mökin edessä oli pitkä U-mallinen hiekkaranta. Alueella lisäksi iso minigolf sekä frisbee-golf rata. Hyvät ulkoilumaastot ihan mökin pihasta lähtien ja rauhallinen tunnelma.

Minähän pelkään jäätä. Jos jäällä ajaa paloauto, olen silti vakuuttunut, ettei se voi kestää ihmisen painoa. Niin ollen nämä kuvat ovat tälle talvelle ihmeitä. Erityisesti, koska jäästä näki läpi pohjaan ja ahdisti hirvittävästi....  (Vettä oli jalkojen alla ehkä 30 cm....)

Ainakin kaksi metriä rannasta.... 

Kotiin palattiin rauhallisesti tiistaina siten, että jarrutettiin vielä pienen matkan päässä ja käytiin tallustelemassa torpparin taival Seitsemisellä. 

Reitin alussa varoiteltiin käärmeistä, joten tämä lienee ollut paras mahdollinen ajankohta patikoida siellä. Viehättävä reitti tämäkin. Syötiin eväät ja ajeltiin rauhassa kotiin.

Viime vuonna vietin talviloman töitä tehden ja tälle lomalle en varannut yhtään vuoroa. 

Jo puolivälissä viikkoa olo oli sellainen, että "tältäkö normaaleista ihmisistä tuntuu, kun ne oikeasti lomailee..." ja olin kyllä rentoutunut ja tyytyväinen.

Kotipihalta saunan viilennystauolla

Viikonloppuna oltiin puuhasteltu kaikenlaisia koti-juttuja mutta sunnuntai valkeni niin kauniina, että päätettiin lopettaa loma vielä yhteen retkeen. Marttilan korven eräreitistöllä Lotikon kierros kuulosti kivalta, joten jälleen kerran eväät reppuun ja menoksi. 

Superkaunis reitti. 

Kyllä loma on ihmisten parasta aikaa!! 
Mutta oli varsin kiva palata töihinkin. Kaikenlaisia suunnitelmia ehdittiin tehdä jatkoon, joten ehkäpä jatkossa lomat lomina ja vähän vähemmän extravuoroja töissä?
(Tältä osin hiukan jännittää, koska viime vuoden veroehdotusta ei tietenkään ole vielä tullut ja järjettömästä ylityömäärästä johtuen vähän jännittää miten omien verojen kanssa käy....)

Neljä kansallispuistoa viidessä päivässä. 

Aika monta lounais-/länsisuomalaista puistoa on nyt käyty. Seuraavaksi pitää suunnata idemmäksi.

Kevään merkkejä

Johan on ollut talvi.

Erittäin monessa mielessä musta, synkkä ja yksinäinen. Hämmästytin itsenikin vaihtamalla sohvan suojahuovat kevään vihreisiin ja vielä jouluverhotkin pois. Keveni kummasti, jos toki tämä keveneminen oli enemmän ulkoista. Sisäinen keveneminen alkoi jo vähän aiemmin.

Blondi sohvalla

Puoliso leikattiin tammikuun lopussa. Suunnitellusti, vaikkakaan suunnitteluaika ei järin pitkä ollut. Luonnollisesti juuri se tammi-helmikuun vaihde oli kylmin mahdollinen. Minä yksin koirien kanssa kotona, heräsin aamulla kolmen jälkeen laittamaan hellan uuniin puita, että kämppä lämpenisi edes vähän aamuksi (ja saisi luukut kiinni päivän ajaksi, ettei lämpö karkaa). Kannoin myös paniikissa kellariin toisenkin öljypatterin varmistamaan, ettei putket jäädy. Töiden jälkeen ei voinut muuta kuin kantaa puita sisälle ja lämmittää. Koirien lenkit siihen samaan ja vähän eväiden valmistelua...

Meal prep

Anoppi vielä kehtasi nillittää, etten mennyt Tyksiin tervehtimään toipilasta. Aivan kuin toipuminen valtavasta leikkauksesta olisi nopeampaa, kun joutuu seurustelemaan.... 
Mies palasi kotiin seuraavalla viikolla ja johan pakkanen laski -6°C. Tietenkin. 

Toisaalta, onneksi laski, koska miehellä kantorajoitus 5 kg, mutta olihan ihanaa tulla kotiin, jossa oli jo ehditty lämmittää. 

Erään iltapäivän kotiinpaluu oli upea

Helmikuu meni siis vähän toipilaasta huolehtiessa, tosin sanottakoon, etten ole koskaan aiemmin omin silmin todistanut ihan yhtä nopeaa paranemista. Parin viikon päästä käveltiin rauhaksiin yhdessä jo vajaa 4 km lenkki illalla. Koirathan on olleet pelkästään minun talutettavia painorajasta johtuen, mutta eipä siinä mennyt kuin reilu pari viikkoa kun se kantoi muutaman klapin kerrallaan sisälle ja touhusi kaikenlaisia kotiaskareita. ♥

Viikon pino.

Kirjasto on ystävämme.

Varsinkin tuo murhia ja rikoksia ratkova KISSA on hauska! 

Nyt maaliskuun alusta painorajoitus nousi 10 kiloon ja vointi vaikuttaa olevan aivan ennallaan. Reipasta urheilua ei vielä harrasteta eikä liukastuminen ole suotavaa, koska rintalastan luutuminen kestää. Muuten esim. autotallit on oman ja ystävän miehen toimesta muokattu, eli oviaukkoja levennetty ja korotettu. Koska sairaslomalla on tylsää, keskustelu mahdollisesta auton vaihdosta eskaloitui hyvin ripeästi siihen, että oltiin koeajamassa ja jo seuraavana päivänä tekemässä kauppoja uudesta. Pikkuauto vaihtui pakettiautoon. 😏   (Vastahan tästä on pari vuotta puhuttu....)

Aamulla ensimmäisenä, illalla viimeisenä.

Kevättä kohti siis. Tänään aamulla (2.3.) olin kuulevinani mustarastaan lurittelua! 
Se on varsinainen kevään ja toivon ääni.