Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Kevät on melkein täällä. Tai siis, voihan tammikuussa lähes jo sanoa, että on kevät?  Ainakin tiettyjen istutusten suhteen voi. Kai? Sain joululahjaksi ihania uusia chilin siemeniä.  Sen lisäksi olen kuivattanut itselleni viime kesän chileistä siemenet ja lisäksi kuivatin myskikurpitsan siemeniä toiveikkaana.... Viime kerralla kurpitsa kyllä kasvoi ja kukki, muttei ehtinyt tehdä satoa. Tänä kesänä ajattelin tyrkätä sen kasvihuoneeseen.... Niin, ja saatoin käydä jollain nettisivullakin ja tilata vähän siemeniä..... Makuuhuoneen ikkunalauta on kasvattamo. Siellä on tasaisin lämpötila. Ilmeisesti nuo Rainbow-chilit eivät ole välttämättä mitään herkkua. Mutta kauniita. Ja saa niistä chilin napakkuutta ruokaan joka tapauksessa. Olen myös ottanut vinkkejä vastaan ja hankkinut mm. Epsom-suolaa sekä ottanut talteen puutuhkaa kasvien luonnonmukaista lannottamista varten.  Tuo kuistilla talvehtinut sitruuna ryökäle meni ja teki kolme kukkaa mutta kaikki sillä lailla eri aikaan, ettei niitä pysty

Vähän naistenlehtimäistä esittelyä uudesta kodistamme . Edelleen pohdin, missä vaiheessa tästä tulee vain koti ....  Miten asut? Muutimme maalta kaupunkiin. Kuten kuvasta näkyy, tämä pieni kaupunki on kuitenkin ihanan maaseutumainen ja meillä on uskomattomat näkymät pelkille pelloille ja tien toisella puolen metsää. Vanhassa, 40-luvulla rakennetussa rintamamiestalossa, joka on aikanaan myyty purkukuntoisena ihmiselle, joka osasi remontoida sen nykyaikaiseksi kunnioittaen kuitenkin vanhaa. Meillä on siis kaikki 2000-luvun mukavuudet vanhan kuoren sisällä.  Kerroksia on kolme, joista yksi siis maan alla oleva kellari. Siellä on vain oikeastaan säilytystilaa ja pyykkitupa. Asuinkerroksessa on keittiö, olohuone ja ruokailutila sekä WC ja eteinen. Vintissä taas on meidän nimittämä pikkuolohuone eli TV-aula sekä yksi makuuhuone, jonka me remontoimme itse valmiiksi. Pikkuolkkarin sohva levitettynä. Valmiina löhöilyyn ja oleskeluun. Tuon näkyvän oven takana on vaatehuone, jota tullaan remontoi

Minähän kirjoitan vuosittain joulukirjeen, jossa käyn läpi mennyttä vuotta. Kirjoitan sitä itse asiassa läpi vuoden, aloitan joskus jopa tammikuussa, kuten viime vuonna. Ehdottomasti valtavin asia koko vuoden 2021 aikana oli pienen Hillan syntymä! Me kuulimme tästä juuri ennen edellistä joulua, koska tytär on parantumaton jääkellarin lohi-fani, ja hän koki tarpeelliseksi kertoa meille, ettei voisi sitä syödä ollenkaan. Selitys oli loistava ja kalan koko oli sopiva meille muille.(Mainittakoon, että 2021 jouluna jääkellarin lohta oli sitten sitäkin enemmän, koska se todella maistuu meille kaikille, mutta oli se yksi syöjä enemmän....) Talvi oli hieno. Jopa etelässä oli kunnolla lunta ja pakkastakin aika ajoin jopa ihan purevaksi asti.  Meitä tämä kosketti sillä lailla, että koska talo laitettiin myyntiin heti helmikuussa, oltiin hyvin runsaasti "tien päällä" eli koiralenkeillä kun esittelyjä oli.  Muutto oli toinen hyvin iso juttu tälle vuodelle. Meitä lykästi omilla näytöillä

                                               Edelliseen kirjoitukseen liittyen: oli tosi hauska revyy ja jälleen kerran kiiteltiin ääneen kotimatkalla päätöstä muuttaa. On se vaan niin helppoa, kun ison kirkon keskustasta kotiin menee se 25 min ovelta ovelle.  On kiva huomata, että joskus tietyt äkkinäiset päätökset poikii positiivisuutta, vaikka siinä tilanteessa ehkä jännitti ja toisaalta mietti mennäänkö ojasta allikkoon. Joulutunnelmissa. Ihana ihminen kävi reissussa ja toi mulle pannan, jossa poronsarvet. Tätä edelsi siis Tarton reissulla laivalla katsotut hiuskoristeet, jotka jätin jostain syystä ostamatta, ja paluumatkan laivalla ei mitään kivaa ollutkaan myynnissä. Puhuin siitä silloin, että olisi kiva mennä jouluna töihin, kun olisi jotain, edes kulkunen ponnarissa....  Joten nyt siis ihan muina poroina. Psst! Tilasin kampaaja-ajan heti alkuvuoteen. Peräti kolmas kerta 7 kuukauteen. Herrändå, tästä alkaa ihan tulla tapa. Karkkihyllyä Työkaveri puhui kahvipöydässä tehneensä j

Jouluhullu nainen täällä, päivää!! Työvuorolistan mukaan olen kiinni koko joulun, mutta se ei haittaa. Tänä vuonna pieni Hilla on niin pieni, ettei hän vielä tiedä joulusta mitään, ja lisäksi oma perheeni on samanlainen kuin minä: joulu on mielentila, ei tietty päivä kalenterissa. ♥   Tänä vuonna toki täytyy vähän pohtia miten onnistumme yhdistämään kaikkien työvuorot ja kiinni-olot yhteiseen ruokapöytään, mutta jos niin ei käy, sitten vietämme vaan useamman joulun. Ei huono vaihtoehto sekään! Tähän meillä on jo totuttu. Ipana tiesi viime lomalla käydessään vain, että on kiinni joko joulun tai uudenvuoden, mutta ilmeisesti Puolustusvoimat eivät päätä noita listoja kovin varhaisessa vaiheessa, ja voi olla iloinen yllätys saada lapsi kotiin jouluksi nopeallakin aikataululla. Minua on nyt hemmoteltu urakalla sään puolesta. Ainakin edelliset kolme kertaa vapaapäivinä on ollut kuulas ja kirkas päivä ja olen saanut ulkoilla ihanassa auringonvalossa ja oikein helliä sillä kirkkaudella. Lisäks

Niinhän siinä kävi, että koska työ vaan haittaa pahasti harrastustoimintaa, ja lisäksi yksin puurtaminen on puuduttavaa, otettiin lopulta remppaporukka tekemään tuo yläkerran makkari loppuun. Pääasiallinen syy siihen oli ehdottomasti se, että sellaisenaan huone oli kylmä ja viereinen huone luonnollisesti kylmeni myös. Tuntuu hölmöltä lämmittää kun lämpö menee suoraan harakoille. (Ja voi olla, että allekirjoittanut alkoi stressata tulevasta joulusta, kun yläkerta ei tuntunut tulevan valmiiksi.....) Muistaapa taas hetken miksi käy töissä ja vähän extraakin. Nättiä ei ole millään mittapuulla. Tästä pystypalkit otettu pois ja tuohon paljaan seinän kohdalle tulee pystyt, joiden päälle se hirvittävä palkki sitten tukemaan kattoa. (Tässä kuvassa näkyy lattiassa oleva palkki, joka on tulevassa kuvassa peitetty ja komero nostettu...) Sieltä oli seinät kertaalleen finnfoamattu ja lisäksi mies oli pakertanut katon valmiiksi niin, että katossa oli finnfoamit ja päällä reilu kerros villaa ennen tuu