Ruokaidea

Minäpä jaan pitkästä aikaa yhden ruokaidean. Kollega surffasi kahvitauolla jossain sivuilla ja bongasi mielenkiintoisen kasvisruokaohjeen. Kun joitain kertoja viikossa kuuluisi syödä vain niitä kasviksia, ja tekevät hyvää sydämelle, ja kolesterolit laskee, ja .... ja.... ja...

Mehän kyllä syömme hyvin paljon kasvisvoittoisesti, mutta toki olen sitä mieltä, että tarvitsen proteiinia päivittäin pääaterialla (lounas), jotten ole aivan sietämättömän nälkäinen jo kahden tunnin päästä. Joten salaateissa on aina jotain, juustoa, broileria tai jotain.
Tässä piirakassa proteiininlähteenä myös linssejä. Ja mitäänhän ei onnistu pilaamaan laittamalla tarpeeksi juustoa... 😁  joskaan puhtaaksi vegetaariseksi ruuaksi tätä ei voi moittia.

Tein itse tämän laakeaan piirakkavuokaan.

Kasvispiirakka

perunaviipaleita sen verran, että vuuan pohja peittyy 

ripsauta vähän suolaa ja pippuria ja laita uuniin paistumaan 180 asteeseen n 20 minuutiksi. Tee sillä välin täyte. Havainto: suolaa ja mausteita saa olla ihan reilusti. Perunat imevät jotenkin mausteet itseensä ja liian niukalla maustamisella pohja jää vähän mauttomaksi.

pussillinen tuoretta pinaattia
1,5 rasiaa kirsikkatomaatteja
pari isoa sipulia (tai sipulisilppua pakasteesta)
punaisia linssejä huuhdeltuna (kuivana ehkä reilu desi)
juustoraastetta
2 dl maitoa
Koskenlaskijan cheddarjuustodippi

Ryöppää pinaatit nopeasti kiehuvassa vedessä, muutama minuutti riittää. Kaada lävikköön ja siitä leikkuulaudalle, silppua pieneksi. Huuhtele linssit. Puolita tomaatit ja lisää samaan kulhoon pinaatti, tomaatinpalat, linssit sekä sipulisilppu.

Keitä pari desiä maitoa ja muutama ruokalusikallinen vehnäjauhoja hyvin sekoitellen, laita joukkoon cheddarjuustodippi ja sekoita vielä tasaiseksi. 

Kaada täyte perunaviipaleiden päälle. Kaada juustokastike ja kuorruta koko hoito juustoraasteella. Paista uunissa 180°C n. 25 min kunnes pinta on saanut vähän väriä.

Vuoden 2024 kulutukset

Helin innoittamana ajattelin muutaman ajatuksen pistää kirjoihin liittyen viime vuoden kulutukseen. Minähän olen vahtinut kaikkien talouden mittareiden (sähkö-, vesi-, mitä niitä nyt milloinkin on...) lukemia kuukausittain siitä lähtien kun ostimme omakotitalon, eli vuodesta 1999. Lisäksi olen laskenut kuukausittaiset ruokakaupan laskut nippuun ja kirjannut niitä, olen laskenut koiranruuan hintoja....  Excel on yksi rakkaimpia työkalujani.

Olemme tavallisia duunareita tavallisella keskiarvoihmisen palkalla. Tyyliin: kaikki mikä tulee, menee.

Minusta yksi merkillepantavimmista asioista on ollut ruuan hintojen päivänselvä nousu. Meitä oli viisihenkinen perhe ei-niin-kauan-sitten, ja kun vertailen ruuan kulutusta eli kauppakuittien hintoja, meillä menee kahden hengen kesken lähes yhtä paljon, tai jopa enemmän, rahaa ruokakauppaan kuin silloin reilu 10v sitten. Ruokailutottumukset eivät ole muuttuneet. 😐

(Teimme tänään viikon ruokaostokset. Olen nyt tilannut robottiruokaa lähes viikottain, roboon mahtuu 50-70 euron edestä ruokaa kerrallaan eikä viikon aikana ole juurikaan tarvinnut tehdä täydennyksiä. Tänään piti täydentää varastoja, joten mentiin itse keräämään. Katselin oikein erikseen mitä ostan: vihannesosastolta juureksia, hedelmiä ja salaattivihanneksia, tänään pari leipäpakkausta, maksamakkaraa koska tuli mieliteko, useampi pakkaus puurohiutaleita, dödöt ja sitten hilllitön määrä maitotuotteita. Niitä meillä kuluu: maitoa kahviin, 0,5 litran maito töihin kahviin, piimää 4-5 litraa viikossa koirille, 4 isoa purkkia maustamatonta rahkaa, soijamaitoa, sitten joko litran jogurtteja tai pikkujoguja, mutta kuljetan itselleni päivittäin töihin välipalan, soijarouhetta, punaisia linssejä (kuivat), pari pakastevihannespussia, 2 pakettia teetä ja koirien rouhetikut. 140 euron ostokset, kaksi isoa kestokassillista ja kori. Käsittämätöntä.) 

Me kuljetamme molemmat eväitä töihin, kummallakaan ei ole työpaikkaruokailumahdollisuutta muuten. Entisessä työpaikassa kävin max joka kolmas kuukausi hakemassa jonkun valmiin ruuan ruokalasta, mies puolestaan saattoi syödä kerran kuukaudessa jonkun perjantai-annoksen omassa ruokalassaan. Nyt kummallakaan ei ole ruokalaa, joten ilman eväitä olet nälissäsi. Meillä kuljetetaan sapuskaa lasisissa ja muovisissa purkeissa niin, että ajoittain tympii tyhjentää tiskikonetta...

Ruokana tavanomaista kotiruokaa tyyliin perunaa ja kastiketta ja itselläni tosi paljon salaatteja. Tuntuu ihan uskomattomalta ajatella, että hinnat ovat nousseet pakosta yli puolet. Itse asiassa kun nämä laittaa tällä lailla alekkain, pöyristyy itsekin.

Ruokakaupan lasku pitää sisällään kaiken mitä normimarketista ostetaan. Meillä ostetaan hyvin niukasti alkoholijuomia, tupakkaa ei lainkaan, ja kiitos metsästävien ystävien, ei myöskään lihatuotteita poislukien leikkeleet, kala ja joskus broileri. Tuossa 2023 syyskuun hinnassa on mukana peuran ruho, koska ilmaiseksi emme talven ruokaa pakkaseen saa. Syömme paljon kasvisvoittoisesti ja käytän ruokien jämätkin, meillä menee kompostiin lähinnä vihannesten kuoret, kahvinporot ja teepussit.
Syön mielelläni juustoja ja osa nykyisestä ruuan kulutuksesta toki selittyy lasten piipahtamisilla, koska tuolloin teen aina suuret määrät ruokaa ja pakkaan sitä myös heille mukaan kotiin.

Olen satavarma, että pystyisin vielä niukentamaan ostoskoria tiputtamalla pois kaikki herkut. Myönnän helmasyntini niiden suhteen. En kuitenkaan missään nimessä popsi satasilla kuukaudessa karkkia. Lisäksi on muistettava, että kahden hengen taloudessa esim. pesuaineiden kulutus on ihan toista luokkaa, kuin kolmen teinin taloudessa. 

Näin kun asioita katsoo itsekin, olen totta puhuen melko tyrmistynyt.

Muiden asioiden osalta pidän kirjaa niistä mittareiden lukemista. Meillä oli hyvin huono kahden vuoden määräaikainen sähkösopimus 5/2022-2024. Kun syystalvi 2023 aloitti hyvin kylmänä marraskuussa ja jatkui pitkälle helmikuuhun, vuosi sitten sähkön kulutus oli ihan omissa sfääreissään. Tänä talvena meillä ei ole yhtään suoran sähkön lämpöpatteria vielä päällä (kuistilla on öljypatteri, joka lämpiää sähköllä, mutta pitää lämpöä ihan eri tavoin kuin suoran sähkön patteri, joka alkaa hönkiä kuumaa ja euroja joka oven avauksella). Sen totisesti huomaa sähkölaskun hinnassa, puhumattakaan naurettavan epäreilusta sähkönsiirtohinnassa.

Viime keväänä revin itsestäni loputkin mehut ylitöiden suhteen joutuessani maksamaan 700 eur sähköstä ja toisen mokoman siirrosta helmikuussa. Silloin meinasi olla itku lähellä.... 

Aurinkopaneelit ovat sähkölämmityksen kanssa aivan ehdoton juttu. Vaikka niiden tuotto korostuu nimenomaan silloin, kun kulutus on pienintä, ne kuitenkin tuottavat aivan selvää rahaa sähkölaskun miinus-merkeissä, ja meillä on sopimus, jossa sähköyhtiö maksaa koko ylijäämän tilille, ei siis säästä sitä tuleviin laskuihin. Jos katolla ei ole lunta ja paistaa kirkkaasti, ne alkavat yksittäisiä kilowatteja tuottaa jo helmikuun aikana. 

Vesilaskun suhteen saamme vuosittain huomautuksia kaupungin virkamiehiltä, koska eivät pysty käsittämään meidän niin kovin niukkaa vedenkulutusta. Syy tähän on yksinkertaisesti pihasauna. Saunomme useita kertoja viikossa, kannamme sinne 20 litraa vettä pataan ja 40 litraa kylmää. Tällä litramäärällä peseydymme kumpikin ja vettä jää ylikin. Retkisuihku on älyttömän kätevä! Kesällä käytän ylijäämäveden kasteluun tai kaadan kylmän pataan, jossa se kiehuttuaan kelpaa minulle seuraavaan saunakertaan. Mutta en pidä limoittuneesta vedestä, eli jos se seisoo padassa vaikka viikon, käytän sen mielummin kasteluun ja otan peseytymistä varten puhtaan veden. 

Olisi ehdottoman mielenkiintoista saada jonkinlainen mittari suihkuun, jotta voisi sitäkin käyttäessään jotenkin mitata paljonko vettä kuluu. Sähkölämmitys joka tapauksessa maksaa lämpimän veden suhteen siinä missä se saunassa lämpenee "vahingossa" samalla.

Laskujen suhteen, kuvaan mahtui vain murto-osa, pidän säännöllistä kirjaa laskuja maksaessani. 

Laskujen lisäksi rahaa menee jonkin verran vielä lainanlyhennykseen (ne paneelit) ja lisäksi kummallakin on eläkesäästövakuutus, johon siirtyy automaattisesti rahaa. Itse siirrän vielä joitain kymppejä pariin kolmeen rahastoon. Kummankin tililtä lähtee könttäsumma kuukausittain toiselle tilille, jolta laskut maksetaan ja lisäksi kauppaketjun pankkiin, jonka kortilla ostamme ruuat (se maksutapahyvitys 😂) Se, mitä tilille jää, kumpikin kuluttaa sitten mihin lystää. Omat rahani menevät, no, jossain määrin matkusteluun ja muihin reissuihin, mutta varsinkin koiriin....

Ja toki avustan tyttöjä jonkin verran mm. hankkimalla heille yleensä jotain vähän arvokkaampaa jouluksi ja satunnaisilla kauppaostoksilla, jolloin ostan heille pakastimet täyteen ruokaa. Laitan myös kuukausittain rahaa lastenlasten rahastoihin, hankkikoon sitten ajokorttia tai vaikka nallekarkkeja kun ovat täysikäisiä.

Koiranäyttelyt, puhumattakaan muista koirakokeista,

eivät ole ihan ilmaisia.... kaikkea muuta...

En ole lähtenyt mukaan näihin "ostan vuoden aikana korkeintaan viisi vaatetta" -tyyppisiin juttuihin. Olen lenkkarifani. Kulutan toki 2500 km vuosittaisella kävelyllä paritkin tossut loppuun, mutta rehellisyyden nimissä en tarvitsisi kaksia paljasjalkakenkiä ja viisiä lenkkareita. Puhumattakaan, että löytyy parit maiharit, parit talvikengät, crocksit.... 

Tällä hetkellä yhdet lenkkarit odottavat hetkeä, että raaskin heittää ne pois. Ne on hankittu 2023 kesäkuussa. Ovat jo rikki ja täysin kulahtaneet, mutta ah, niin rakkaat ja hyvät jalassa. (No ei voi olla littaan astuttuna....)
Toisaalta ostin joululomalla uudet nastakengät talveksi, kun edelliset, kolme talvea sitten hankitut, pitävät sisällään ehkä yhteensä kaksi nastaa. Enkä kuitenkaan raaski heittää niitäkään pois, koska... ja minusta tämä on erittäin validi pointti: kun räpäskä-kelin takia lumi ja jää sulaa eikä ole niin liukasta, niillä voi kävellä silloin eikä uusista kengistä irtoa nastat asfaltilla kävelyn takia. Tadaa!! 😀

En ole koskaan ollut innostunut shoppailija. En pysty käsittämään miten ihmiset pystyvät loputtomiin kävelemään ympäri kauppakeskuksia ja sovittelemaan ja haluamaan aina jotain uutta.  (Minusta vaatteiden sovittaminen on yksi epämiellyttävimmistä asioista....)

Tästä syystä epäonnistuin Vinted-myyjänä, koska minulla ei ole mitään myytävää. 😂

Kun kaikki kaapissa ja vaatehuoneessa olevat vaatteet on käytössä. Toki jotain juhlakuteita tulee käytettyä max kerran vuodessa, mutta onpahan taas mitä laittaa päälle seuraaviin juhliin.

Luonnollisesti talous on paremmin turvattu nyt kuin esim. silloin kun lapset olivat pieniä.  
Epäkohta tässä maailmassa siinä mielessä, että juuri silloin kun rahaa tarvitsee eniten, sitä on niukimmin, ja sitten kun tavallaan hankitut asiat on maksettu, sitä pystyy säästämään. 

Tälle vuodelle meillä on matkustussuunnitelma, minkä vuoksi joudun vähän pohtimaan rahankäyttöä enkä voi ihan tuosta vaan varailla viikkoa Lapissa silloin ja toista tällöin, vaikka mieli tekisi. Jo pelkkien lomapäivien kulutuksen vuoksi. Mutta kyllä luottokorttikin pysyy käyttämättömänä tästä syystä. Meidän on siis tarkoitus lähteä moikkaamaan poikaa siellä maailman toisella laidalla syksyllä ja majoitusta ja lentoja selvitellään....

Olen siinä mielessä spontaani tuhlaaja, että jos löydän kivan reissupaikan ja tiedän voivani pitää vapaata sopivaan aikaan, voin varata sen kyselemättä sen enempää. Näin kävi esim. sen Vuokatin viikon kanssa ja sehän oli ihan succée. 

Olen kovin onnellinen siitä, että tykästyimme tuohon Pohjois-Suomeen ja ylipäänsä matkusteluun kotimaassa ja Pohjoismaissa. Mehän innostuimme siitä jo ennen koronaa. Koen kuitenkin nykyään huonoa omaatuntoa aina lentäessäni, ja olen sitä mieltä, että olen varmasti jo oman osuuteni tuottanut kasvihuonepäästöjä lentämällä vuosittain lomille, niin hauskoja lomia kuin ovatkin olleet. Eipä silti, tuskin tuo autoilu kovin paljon ekologisempaa on, mutta pyrkimys nyt ainakin on edes vähän ekologisempaan päin.

Lisäksi maailman kovin kummallinen tilanne huolestuttaa. En missään nimessä osta lentolippuja ennen oranssin hirviön presidentinvalaa, nähtyäni miten esim. Ukrainan tilanne sen myötä eskaloituu etenee. Aiemmin en koskaan uhrannut ajatustakaan lentokoneiden putoamisille, mutta näiden Malesialaisten ja muiden alasampumisten jälkeen sekin on alkanut pelottamaan, lisäksi ympäriinsä riehuvat hirveät tulipalot yms pistävät miettimään miten viisasta on lähteä muualle. Hengitysilma on kuitenkin välttämätöntä, ja olisi kiva elää vanhaksi ehjin keuhkoin.

Murehtimalla ei taida maailma parantua. Parhaansa voi tehdä, enempään ei pysty. 

Liikunnat vuosi 2024

Edelleen mittaan tekemäni lenkit, mutta muutaman vuoden takaisesta stressaamisesta oppineena en juurikaan katso kokonaistulosta muuta kuin noin puolivuosittain. Enkä varsinkaan aseta mitään tavoitteita. Kaikki liikunta kun on hyvästä ja joskus olosuhteet voivat olla sellaiset, ettei pysty vaikka haluaisi. Ja jos joku lenkki jää mittaamatta, en saa siitä ihottumaa....

Vuosi 2024 oli kuitenkin näköjään varsin hyvä liikuntavuosi. Kiitos omien nelivetoisten personal trainereideni. ♥ 

Tammikuussa oli niitä napakoita pakkasia (-20°C) mistä syystä mun kaverit ei halunneet tehdä yli perinteistä reilun 4 kilsan aamulenkkiä, vaan tyydyttiin pienempiin lenkkeihin. Olisivat takuulla tehneet niitä useamman päivässä, jos en olisi ollut päivisin töissä, mutta se on ainoa selitys tammikuun pienemmille lukemille.

Olen itse asiassa jopa yllättynyt, että 200 km meni rikki kaikissa muissa kuukausissa. 

Joku joskus kysyi miksen seuraa mitään TV-ohjelmia. No, tässä on yksi syy: olen päivittäin hyvinkin yli 2 tuntia jossain tallustelemassa koirien kanssa. 

Pyöräily lähti toki aivan uusille lukemille uuden fillarin myötä, ja myönnän itse ensimmäisenä, että sähköpyörällä ajo ON kevyempää, joskin samalla kerron, että hiki on ollut päässä aina lenkillä. En suostu käyttämään suurinta mahdollista apua ja poljen reippaasti tarkoituksella.  

Työmatkoilla pyrin ajamaan niin, etten olisi punainen ja puuskuttava saapuessani perille.

Nautin tosi kovin viime kesän pyöräilylenkeistä ja toivon, että ensi kesänä teemme samalla porukalla lisää tutkimusmatkoja ympäriinsä. Meitä on neljän aikuisen porukka + yksi teini, jotka vietämme muutenkin paljon aikaa yhdessä, joten pyöräretki vaikka Littoisten järvelle uimaan ei ole yhtään mahdottomuus tällä sakilla. Viime kesänä oltiin siellä piknikillä.

Olisi pitänyt mennä fillarilla töihin uudenvuoden aattona. 😁

Täällähän oli ihan hyvin plussalla ja tiet kuivat. Vasta vuoden ensimmäisen päivän aamuun herättiin lumiseen maisemaan jälleen. 

Katsotaan miten kevät etenee. Olen edelleen varovainen pyöräilijä enkä aja liukkaalla. Olen onneksi saanut sellaiset kamppeet, että pystyn ajamaan vähän viileämmässäkin, ja kuten sanottu, tuo työmatka on lyhyt ja kiva vetäistä. Sama aika siihen menee kun lähden käynnistämään autoa ja avaamaan porttia, kuin jos vetäisen fillarilla suoraan pihaan.

Jos jotain tavoitteita asetan tälle vuodelle, se on lähinnä lisätä lihaskunnon osuutta kaikessa liikunnassa. Mittaamattomissa näillä vermeillä, mutta tietäisin tehneeni jotain yläkropankin hyväksi.

Iloista ja liikunnallista vuotta teille, ketkä sitä toivotte!!

Vuosi 2024

Plarasin puhelimesta kuvat. Minulla on paha tapa poistella kuvia tilaa viemästä, ja joskus on käynyt niinkin, että jotain kuvia, joita olisin vielä ihmetellyt, ei löydy.... 
Pitäisi ehkä opetella uskomaan siihen, että nykypuhelimissa riittää säilytystilaa enemmälle kuin 50 kuvalle. 

Mutta olikin aika matka käydä läpi vuoden aikana otettuja kuvia. 

TAMMIKUUSSA, itse asiassa jo uudenvuoden yönä, alkoi WC-remppa kun päätin viinipäissäni kiskoa vanhat bling bling tapetit seinältä alas. Koska kun asian saa päähänsä, se on parempi toteuttaa heti, ettei vaan jää siksi tekemättä, että järki alkaa puhua....

Myös dronella leikittiin, kun sattui kirkas päivä.

Ja takuulla koirat pöllöilivät jotain, koska voimahahmoni Yodakin asiasta näin toteaa.

HELMIKUUSSA suli ja pakasti. Hankkimani jäätikköpiikit tulivat käyttöön ja pelastivat eräältäkin rannemurtumalta.

Aloitin näköjään jo kasvukautta eli pistin siememiä multaan. Tuokin viritys pullojen kanssa meni uusiksi, kun turvepotit olivat jatkuvasti niin kylmiä, ettei mikään itänyt.

Oli kuulaita lenkkipäiviä.

Tehtiin sitruuna-inkivääri-hunaja mehua torppaamaan taudit.

Tein täysin naurettavan määrän ylitöitä.

MAALISKUUSSA tehtiin kuuden päivän reissu Las Palmasiin isää moikkaamaan. Tervetullut tauko, eritoten kun juuri ne edeltävät kolme viikkoa vedin 48 tuntia ylitöitä normi 40 viikkotunnin päälle. Takki oli muuten tyhjä kentälle päästyä. Itse asiassa söimme Ikeassa lihapullat, koska piti käydä valitsemassa uusi sänky, ja melkein nukahdin koenukkuessani....  (Patjat tilattiin tuolla reissulla ja haettiin kun tultiin kotiin. Edelleen hyvä, vaikkei ihan niin suurta väsymystä ehkä ole ollutkaan.)

Oma porukka tuli syömään meidän palattua reissusta.

Vaihteeksi takatalvi, eli lunta, jäätä, pakkasta, ja siis liukasta, liukasta, ja vielä vähän liukkaampaa.

HUHTIKUUSSA tuli näköjään kevät. Olisin muuten väittänyt vastaan, jollei kuvien päiväykset olisi huhtikuun puolella. Muistan vaan, että viikkoa ennen vappua tuli viimeisen kerran 20 cm lunta ja taapersin aamulenkkiä lenkkareissa ja kirosin lunta sukissa.

Kotiutin savitöistä viimeiset eli haamut olkkarin kamiinan päälle ja yhden lautasen.

TOUKOKUUSSA alkoi kesä yhdellä rysäyksellä. Kevät jäi jotenkin välistä ja siirryttiin suoraan tosi kylmästä varsin kuumaan.

Meillä laitettiin vihdoin sokkelilaatat paikalleen samana päivänä kun vietin hauskan päivän Linnanmäellä kahden teinin kanssa.

Koirakokeet pyöri läpi kuukauden lähes joka viikonloppu. Koirat pääsevät saunaan ja ilmeisesti jotain joulukortiksi ajateltua kuvaa on tuolloin myös mietitty....

KESÄKUUSSA erilaisia kesäisiä juttuja. Meillä oli kummallakin uudet sähköfillarit ja kilometrejä ahnehdittiin viikottain.

Pieni lomaviikko ennen juhannusta ja varsin ihana matka Visbyn ruusujen kaupunkiin.

HEINÄKUUSSA kävi taas omaa porukkaa. ♥

Jotain satoa alkoi tulla pikkuhiljaa, kun kesäkuu oli ollut kuuma. Heinäkuussa oli muuten jo normaalit kesäiset kelit ja muistan jonkun aamun, jolloin oli turkasen kylmä ajaa paljain käsin töihin.

Fillarilenkkejä, maisemia ja auringonlaskuja (en saa niistä tarpeekseni).

Ystävien kanssa kesäteatteria heidän 100-vuotislahjanaan. Päälle pizzat Ruissalon telakalla. (Suosittelen!)

ELOKUUSSA vihdoin loma.

Vaasan, Pietarsaaren, Kalajoen, Simon ja Ylläksen kautta Kilpisjärvelle ja siitä Norjaan.

Väsymystä, turhautumista...  ja samalla mielettömiä paikkoja, käsittämättömiä maisemia. Upea Norja! 

Vieraita ison lätäkön takaa. Jenkit saunassa ja retkeilemässä ja syömässä. 

SYYSKUUSSA edelleen patikkaretkiä, koska auton huolto - mikä ihana tekosyy.

Tykkään edelleen työstäni ja erityisesti työpaikastani.

Ensikokeilu robotin kanssa. Päivän ja arjen pelastajat, nuo ihmiset, jotka rokkaavat robot pakkaavat ja lähettävät meidän portille. (Viimeisin veti Sutsisatsia ihan täydellä volyymillä....)

Boogien koiranäyttely ja menestys. 

Edelleen auringonlaskut, intohimoni.

LOKAKUUSSA alkoi olla syksyisempää.

Patikkaretkiä taas. Torronsuo, ja sitten oma neljän päivän retkeni useampaan kohteeseen.

Rokotukset, mitäpä muutakaan.

MARRASKUUSSA edelleen fillarilla töihin, kunnes talvi tuli yhdessä yössä. Samalla alkoi lämmityskausi ja aloin hörhöilemään joulun kanssa...

JOULUKUUSSA oli kaikenlaisia ihania ruokailuja ystävien ja perheen kanssa.

Olkkarin tapetit meni vaihtoon.

Joulu Vuokatissa ja maailman parhailta naapureilta saatu glögi korkattiin.

Pääosin tämä oli vauhdikas ja kiva vuosi. Jotain jättäisin pois, ja jätinkin ne järjettömät ylityömäärät syksyn tullen.... 

Kiinnostuneena odotan ensi vuotta. Jotain suunnitelmia on jo tehty, loma-ajankohdat on hyvin pitkälle tiedossa mutta mitään ei ole vielä tilattu/ostettu/suunniteltu sen kummemmin.