Tekstit

Matchaa ja muita outoja juomia

Kuva
Turun Eerikinkadulla on etninen myymälä, josta olen jo muutaman vuoden käynyt ostamassa kuivamaitoa. Käytän Completa-nimistä jauhetta kahvissa, koska se säilyy hyvin ja juon kahvia kotona oikeastaan vain vapaapäivinä. Näin ollen maitopurkit tahtoivat aina vanhentua, ja niin hyviä kuin letut ovatkin, ei niitäkään pysty joka viikko syömään. (Tai pystyisi, mutta arvostan sitäkin, että mahdun housuihini.....) (Kyllä, olen tietoinen, että voisi ostaa 2 dl purkkeja jotain UHT maitoa, joka säilyy suunnilleen ydinsodasta, mutta tykkään tuon Completan mausta. Meillä kaikilla on omat kummallisuutemme.) kuva netistä Käyn Eerikinkadun myymälässä siksi, että sieltä saa Completaa suurissa 800 g purkeissa samaan hintaan kuin normikaupan 400 g purkit. Lisäksi tykkään tutkia tuon kaupan hyllyjä, koska tuotevalikoima on hyvin erilainen kuin perus ässässä. Olen tehnyt joitain kiinnostavia löytöjä.... Thaimaasta toin monena vuonna muutamia paketteja inkivääri-sitruuna-hunaja juomajauhetta, joka on niin va

Kosmetiikkatuotteita (EI kaupallista yhteistyötä) ja kaikenlaisia sattumuksia

Kuva
Työpaikkojen paras puoli on ehdottomasti se, että aina joku on tilaamassa/toimittamassa jotain, mihin saa osallistua joukkoon. Eli esim. Dermosil, Oriolashop tai joku sukka/pikkuhousu/keksi/suklaa-tilaus meneillään. Paitsi että on kiva sponssata koululuokkia ostamalla keksejä ja suklaata, olen kyllä löytänyt muutamia hirmu hyviä tarjouksia vitamiineista ja shampoista noista muista. Dermosilin tuotteista olen tykästynyt ripsiväriin, joka on vähän kuin vanha kunnon Kanebo, nykyinen Sensai 38°, joka tosiaan pysyy omissa räpsyttimissä loistavasti varisematta, ja lähtee pelkällä vedellä. Omat silmäni eivät siedä meikinpoistoaineita. Kanebon tuote maksaa tarjouksessakin sen 25 eur ja Dermolta vastaavan saa kympillä.  Halpis Kanebo   Nyt tilasin myös kokeiluun suolashampoon. Tarkoitettu noin kerran viikossa pesuun, jonkinlainen syväpuhdistava tuote. Purkissa on ehkä pari desiä tuotetta. Kokemus oli metka: tuotteessa on tosiaan oikein karkeaa merisuolaa ja se tuntuu käteen jännän tahmealta. Li

Ruskaretki: Paimion luontopolku

Kuva
Kaunis lauantaiaamu ja hyvin nukuttu yö takana. Miksipä ei, kun mahdollisuus on. Paimiossa on kiva luontopolku, jossa laavu ja näköalatorni matkan varrella. Tornista vaan ei harmi kyllä enää näe juuri muuta kuin männynlatvoja, metsä on kasvanut sen verran ympärillä. Mutta ajatus oli, että siellä saattaisi olla edes jotain ruskaa. Suo oli kyllä kaunis väreissään. Eihän niitä kuviin saa koskaan aitoina... Polut ovat helposti kuljettavia, vaikka sai siellä jalkoihinsa katsoa. Yhdessä kohtaa on pieni suojoki, jonka yli on tehty pieni silta. Jostain syystä pentukoira sai päähänsä, että hän ei menekään siltaa pitkin, vaan loikkii mättäältä mättäälle, ja ennen kuin ehdimme kissaa sanoa se oli tehnyt pantteriloikan suossa kelluvalle turvemöykylle..... joka ei tietenkään pitänyt yhtään jalkojen alla.  Hirvittävää polskimista sillan ali ja autoin niskasta toiselta puolelta ylös. Rapanenäinen pikkukoira oli hämmentynyt: miten tässä nyt näin kävi. Puolimatkaan siltaa kannettiin, sitten näytettiin,

Paikallisretkiä

Kuva
Kannatti avata suunsa töissä ja pohtia olisiko ihan lähiseudulla jotain kivoja paikkoja, joihin voisi tehdä retken vaikka vaan työpäivän jälkeen. Samantien  työkaverit suositteli muutamaakin paikkaa, kirjaimellisesti ihan lähikulmilla. Tiistaina heitin miehelle viestin töistä lähtiessä, että "olisko kahviretki mitään" ja kun pääsin kotiin, kaikki oli pakattu valmiiksi ja lähdettiin samantien. Kaarinassa on Vaarniemen luonnonsuojelualue, jossa oli valtavan hienot kalliot ja kahvipaikka. Siellä on myös pidempi luontopolku, jota emme kävelleet, mutta teimme kuitenkin lenkin metsässä ja kallioilla. Tiettävästi 260 askelta. Minä en laskenut, toiset kävelijät kertoivat. Vaarniemen huipulla on myös näköalatorni, josta kuulemma näkee hienosti pitkälle merelle. Harmi kyllä siellä oli myös isot kyltit varoittamassa maa-ampiaisista, joten kiersimme tornin loitolta. Laavulla sen sijaan oli hyvä paikka juoda kahvit parin keksin kanssa. Koirista Bono jäi kotiin, koska se jostain syystä ont

Arkea, pentuarkea, syksyä

Kuva
Niputin otsikkoon (mielestäni) kaiken oleellisen juuri tähän hetkeen.  Sarjassamme sekalaista soppaa siis. Pentuarki on alkanut kivasti. Koirat tulevat hyvin juttuun, tutustuminen kesti n. 30 sekuntia, ja varsinkin tuo junnu on ikionnellinen saatuaan "oman vinkulelun". Nuo nuorimmat vääntävät päivittäin joka käänteessä, leikki on aika ajoin äänekästäkin, mutta Merlin on kyllä luonteeltaan niin taitava ja puhuu koiraa aivan täydellisesti.  Sanoinkin trimmaajalle, että jos saisin valita (ja mahtuisi, ja, ja, ja....), ottaisin Merlinin jälkeläisen heti, jos voitaisiin taata, että sen luonne periytyy 100%. Sen emä oli oma suosikkini kasvattajan koirista ja se on leikittänyt aikanaan täti-koirana meidän Bonon ja sen jälkeen useammankin pentueen ennen näitä omia pentujaan, eikä suotta. Myös setäkoira-Bono on ihan ok penskan suhteen. Heiluttaa häntää ja lähtee joskus vähän leikkiin, mutta on kuitenkin se arvokas vanha setä, joka vaan lähinnä katsoo päältä kun nuoriso riekkuu. Mies k

Yes Sir, we can Boogie

Kuva
                                                                   Waterfox Kissed by Boogie Tilannehan oli siis viime vuonna se, että meille oli tilattu pentukoira. Mutta koska korona.... (että voi ihmistä tympiä aloittaa mikään näin...), astutusreissulle ei voinut lähteä. Uros oli siis ulkomailla. Halusin pennun nimenomaan tältä nartulta, meidän Edun kasvattajan nuorimmalta, kutsumanimeltään Jazi. Jazissa oli jokin pilke, johon ihastuin. Muistan edelleen kun tapasin koiran ensi kertaa ja ajattelin heti, että tältä haluan joskus vielä pennun. Lisäksi pidin muutenkin itsestäänselvänä, että meidän tolleri tulee tältä kasvattajalta. En ole koskaan ollut erityisemmin narttukoiria ihaillut ihminen, meillähän on ollut (sterkattu) Mummokoira ja sen jälkeen vain poikia. Minä kun en kestä sitä narttujen juoksua ja PMS:ää ja muita ihmeellisiä hormonivaivoja. Urokset on vaan niin paljon helpompia. Mutta Jazissa jokin sytytti.... Kuten sanottu, vuosi sitten ei pentuja tullut, ja meillähän tuli si

Erilaisia kävelylenkkejä

Kuva
Kesän aikana olen oikein erikseen pistänyt silmälle näitä erilaisia lenkkireittejä ja mitä niiden varrella näkyy. Tässä yhteydessä en puhu noista patikkalenkeistä, vaan ihan "kaupunkikävelyistä". Meillä on ollut kotona sisäpiirivitsi, että lähdetään city-urbaanille kävelylle.... koska asumme kuitenkin aivan maalla. Että asfaltti on sillä lailla uusi juttu koirille, jos sitä pitkin kävellään. Luonnollisesti ihan omilla hoodeilla on myös kivoja reittejä, ja jostain syystä meidän koirat on ottaneet Vähäjokipolun lempi-iltalenkikseen. Vähäjokipolku on kehitetty jollain EU-rahalla, ja meistä se on varsin hieno. Hiekkatietä on ehkä 1,4 km, kiemurtaa joen vartta pitkin. Se tuntuu olevan hyvin suuressa suosiossa monien paikallisten ihmisten silmissä. Ainakin siellä riittää liikennettä.  Vähis loppuu ihan "isolle tielle" eli kaupungin läpi kulkevalle kadulle. Siitä kun jatkaa tien yli ja vähän talojen ohi, päätyy Jokipuistoon, jossa on puolestaan myös uudehkot hiekkatiet ja