Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2018.

Ipana goes America

Kuva
Onhan tästä puhuttu. Onhan sitä suunniteltu ja pohdittu. Nyt se on totta:  IPANA GOES AMERICA! Ipana siis lentää yksinään Jenkkilään. Oman muinaisen vaihtariperheen siskon perheeseen lainalapseksi. Lukion rehtori ja opettajat tuli vastaan, antavat tehtäviä ja sallivat tehdä etätehtävät reissun aikana. Kouluun saa palata kesken kurssin ja silti osallistua kokeisiin. Hatunnosto koululle joustosta!! Kielikylpy. Kokemuksia, rohkeutta, näkemistä, ihmisiä, lämpöä, seikkailua.... Olen niin iloinen tuon lapsen puolesta!!

Teijolla ja merellä

Kuva
Jotenkin naurattaa, kun ihmiset puhuu ruuhkavuosista kun lapset on pieniä. Minulla on ruuhkavuodet nyt pahimmillaan, kun lapset hoitavat itse itsensä, mutta haluan elää omaa elämääni. Työ haittaa vakavasti harrastustoimintaa! Totta puhuen mitä tahansa vapaa-ajan viettoa. Viikolla oli taas tiukka työputki niin, että teimme miehen kanssa neljä viidestä eri vuoroissa. Siinä seurustellaan sitten Post It -lappujen kanssa.... Oli kuitenkin yksi yhteinen vapaa iltapäivä, ja koska olen edelleen niin suivaantunut siitä reilun viikon takaisesta koirakohtaamisesta, enkä uskalla tuolla omalla pitkällä lenkillä nyt käydä, päätimme kokeilla pystyykö luonnonpuistossa kävelemään vai onko pitkospuut kurjassa kunnossa talvella. Edukin oli mukana, ei vaan tunkenut kuvaan. Hyvähän siellä oli patikoida. Mentiin Matildanjärven ympäri ilman eväitä. (Asia, josta koirat oli hyvin ihmeissään. Ainahan meillä on kahvit ja voikkarit tällä laavulla, nyt ei ollut edes purutikkuja!) Toki pitko

Käsilaukun sisältö

Kuva
Ilman sensuuria. Älyttömän hauska haaste Heliltä . Minä tykkään aina kaupoilla ollessa katsella kaikkia kasseja ja käsilaukkuja. Niitä on ihan kotitarpeiksi, ja itse asiassa hyvin monta on tälläkin hetkellä kirpputoripöydällä odottamassa uutta onnellista kotia. Mutta sanonta naisella ei voi olla liikaa kenkiä pätee jollain tasolla myös laukkuihin. Vaikka olen todella huono vaihtamaan kassia, pidän siis yhtä ja samaa matkassa, kunnes jotain tapahtuu ja vaihdan.... Koska kuljetan koko ajan kamojani korissa, päätin ottaa kohteeksi koko kopan. Normaalioloissa koppa lojuu eteisessä ja käsveska siinä sitten tuolla lailla levällään. Ah, mikä herkkupala mille tahansa varkaalle, joka kurkistaisi ovesta sisään.... Tarkennan sanontaa koko ajan: silloin kun kuljetan niitä. Lähinnä siis töihin mennessä. Kauppaan lähtiessä heitän taskuun tuon myöhemmin esiteltävän harmaan pussukan ja puhelimen ilman sammakkopussia. Lisäksi kori, johon on taiteltu kylmälaukku ja toinen kangaskassi. Jos

Kuukausikuvia: maaliskuu osa 1

Kuva
Maaliskuu alkoi samoissa merkeissä kuin helmikuu päättyi: kirkasta, kuulasta ja pakkasta. Sittemmin ollaan päästy lämpimämpiin aloihin ja paitsi että katoilta putoilee lunta, myös jalkakäytävien reunat ovat melko märkää maastoa lumivallien sulaessa. Myös metsäpolut on paikka paikoin vähän epämiellyttävää käveltävää kun hanki on sen verran pehmeä, että esim. kantapää uppoaa, jolloin askelluksesta tulee taas lipsuvaa ja lonkkaa/selkää kipeyttävää. Tänään 13.3. +2°C tihkuttaa vettä Edelliset kuvat tältä aukealta oli niin kirpakan raikkaita. Nyt pelkkää sumppuraa ja loskaa. Vaikka periaatteessa on kurjaa, että on niin harmaata, on kuitenkin kiva tietää, että kevät on hyvää vauhtia tulossa, koska lämpenee. (Kieltäydyn uskomasta sääennusteisiin, joissa luvataan ylihuomisella -10.... )

Koiria ja Leffaviikonloppu

Kuva
Ehdinkin jo paljastaa vähän lauantain puuhista. Aamu alkoi perinteisellä koiralenkillä, ja koska halusin nauttia vapaasta, päätin tehdä vähän pidemmän rutiinin..... Noh, kaikki ei tietenkään sitten mennyt ihan putkeen, muutenhan ei olisi mitään kerrottavaakaan. Koska olen aina niin aikaisin liikkeellä, tyypillisesti en koskaan näe ketään ennen kuin kylälle palatessa ja koirien jo ollessa kiinni muutenkin. Saan siis todella rauhassa nauttia kelistä ja maisemista sekä hiljaisuudesta. Eilen tultiin metsäpolulta hakkuuaukean läpi metsäautotielle. Meillä on siinä risteyskohdassa tavanomainen herkku-hetki, eli heitän kourallisen koirankarkkia ilmaan ja pojat saavat niitä nuuskutella ja etsiä. Itse etenin jo vähän koirien nuuskiessa vielä. Bono ehti viereeni, kun havaitsin vastaan tulevan ison leonbergin koiran, luonnollisesti vapaana. Sain omani kytkettyä ja karjaisin kohti tulevalle SEIS! mutta koska isäntänsä laahusti jossain 60 metrin päässä vielä kaikessa rauhassa, koirahan eh

Hoppuviikon kuulumiset

Kuva
Jälleen takana yksi viikko, jolloin olen suunnilleen käynyt kotona kääntymässä sängyssä ja mennyt taas. Kaipa näitäkin kiire-viikkoja joskus muistelee nauraen. Kuvittelin tosin, että ns. ruuhkavuodet ovat jo omalta osaltani ohi, mutta väärinpä luulin. Maanantai: Rakkaat ihanat ystävät ovat juuri tulleet  isovanhemmiksi !!! Poikkesivat meillä palauttamassa miehen auton, joka oli heillä huollossa, joten siinä kahvin edellä skoolattiin nyt mummille ja papalle! ♥  Omalta osaltani vapaapäivä pitkän työputken jälkeen, joten tuli vietettyä ihanalla tavalla. Mikäs siinä, kelpaahan sitä maanantaina alkaa skumppaa juomaan jo puolilta päivin.....  =D Tiistai: Mama's Taxi -päivä lapsen ratsastaessa. Parasta kuskipäivissä on se, että ihana työkaveri on aina valmis kutsumaan luokseen ja kutsuu Bonon aina erikseen. Ansku, Jack Russell,12 vk tuossa korvan takana, antaa kyytiä ja viihtyvät hienosti porukassa. Ainoa miinus siitä, että unohdin, etten kestä kahvia

Tasavuodet lähestyy

Kuva
Mittariin tuli 48 vuotta. (En juhli enkä kaipaa erityisiä huomionosoituksia, perheen kesken niin sanotusti. Töihin vien erityisesti muutamalle lähimmälle ihanalle työkaverille vähän piirakkaa, loput saakoon sitten ne, jotka työmaalla tänään ovat.) Onneksi olen syntynyt tasakymmenellä, koska vaikka tässä iässä kukaan ei enää kysykään "minkä ikäinen olet" vaan "milloin olet syntynyt", tasakymmenestä on nopea ja helppo laskea mitä mittariin tulee.....  JOS sitä nyt joku sattuisi kysymään. (Kysyjä on todennäköisesti joku alle kouluikäinen....) Kaksi vuotta tasavuosiin, puoleen vuosisataan.  Onko elämä ohi? En tiedä suvussa kenenkään saavuttaneen sataa vuotta, pitäisikö olla ensimmäinen? Kolme vuotta sitten sain idean , jonka toteuttamista pohdin edelleen: matkustaa viettämään merkkipäivää jonnekin, ja maksaa koko oma perhe (sisältää lapset puolisoineen) mukaan. Olen totta puhuen kolme vuotta laittanut rahaa sivuun joka kuukausi tätä ideaa varten, mutta valitet