Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2016.

Ostoshelv..... siis tietenkin paratiisi, täältä tullaan

Kuva
Perinteet kunniaan. Viime vuonnahan otin meidän likat ja ajoin ne Helsinkiin Itäkeskukseen shoppailemaan joulun jälkeen. Oli hauskaa, joten tänä vuonna uusiksi. Harmi kyllä viimevuotinen kaverini makasi (varmaan saman kuin itsellä) räkätaudin kourissa eikä päässyt tänä vuonna paikalle. Ipana sinkoutui kuin maata kiertävälle radalle kaikkien rättikauppojen kanssa, alennukset oli oikeasti tosi hyviä ja löydöt sellaisia, mitä tarvittiin. Isompi lähti poikaystävänsä kanssa katselemaan ja ihmettelemään, ja minä otin jo aamulla mukaan kirjan, joten kävin ostamassa pullon vettä ja etsin mukavan nojatuolin johon parkkeerata, ja istuin olemaan. Maailman paras piparkakkulatte!  NAM!! Arvostan Itiksen tapaa: siellä on todellakin useita nojatuoliryhmiä ja muita istuinpaikkoja, joissa ei ole pakko ostaa jotain juotavaa/syötävää voidakseen istua, vaan keskellä kaikkea voi rauhassa huilata ja esim. lukea. Välillä soiteltiin ja sovittiin treffit, käytiin syömässä. Pancho Villa tarjo

Ihmettelen ja opin uutta

Kuva
Ihminen on oppivainen olio. Ja kun ihmettelee asioita, voi saada tietää jotain uutta. Joulun jälkeen yövuoroissa oli levotonta. Erityisen rauhattomat kaksi yötä, olin tosi uuvuksissa niiden päätteeksi ja jälleen kerran vannoin, että haluan jatkossa tehdä vain yhden kerrallaan. Levottomuus kumuloituu omiin päiväuniin niin, että nukuin vain viitisen tuntia ja sen jälkeen piti vielä valvoa taas lähes vuorokausi..... kuva netistä Sain tietenkin sen Ipanan taudin kuitenkin. Aattona olin jo vähän räkäinen, ja nuo yövuorot meni puolittain toiveikkaasti lämpöä mittaillen, että jos olisinkin niin sairas, että voisi jättää tulematta. (Iso osa tällä ajattelulla johtui kyllä siitä levottomuudesta...) No, eipä se kuume noussut, mutta räkä kyllä virtasi. Olo on muutenkin ihan terve jos tukkoisuutta ei lasketa. Höh! Otan siis osan ilmastonmuutoksesta tässä omalle vastuulleni: puoli hehtaaria metsää pistetään taas pilkkeiksi pehmytpaperin vuoksi, että meikäläinen voi niistää.....  *hu

Joulurauhaa

Kuva
Me aloitimme uuden perinteen. Katsotaan miten moneksi vuodeksi siitä tulee perinne, mutta ainakin idea oli mielestämme kiva ja ajattelimme koettaa sitä toteuttaa myös jatkossa. "Minä teille tonttulakin paikan kohta näytän...." Eli pakkasimme jouluaattoaamuna varhain koiran autoon ja huristelimme tuohon Kansallispuistoon, jossa patikoimme laavulle aamukahville. Tänä vuonna mukana oli myös piccolopullo kuoharia vähän Karon muistolle. Teijo kun oli yksi sen lempipaikoista, aina mukana innolla kun patikoimaan lähdettiin. Pikkupikku virhe tuli tehtyä siinä, että lähdettiin niin järjettömän aikaisin (7:30), nimittäin silloinhan on vielä pilkkopimeää..... Onneksi mukana oli yksi pieni otsalampun sukuinen tuikku, joten näimme sentään pitkospuut. Lounais-Suomalainen keli oli sananmukaisesti karmea: vettä roimi vaakatasossa ja tuuli oli myrskyn lukemissa. Vaan meitä se ei estänyt, tosin lyhensi matkaa. Ja kahvi muuten maistui tosi hyvältä säästä huolimatta. Hänen Hännä

Joulun iloja

Kuva
Tällä viikolla tein ennennäkemättömän paljon ylitöitä. Itse asiassa niin paljon, että ansaitusti sain tämän perjantain vapaaksi (piti olla iltavuoro). Kuvassa siis hoitsu uusissa prilleissään kera tuon neulotun joulutontun, jota kannan rintapielessäni aina joulun ajan. Vetelin myös potilaiden iloksi (??) ja ehdottomasti kollegoiden kauhuksi tonttuviisuja kulkiessani. Ehhehe! Mies oli siinä lapsen räkätaudissa alkuviikon, käytännössä pötkötteli pari päivää sohvalla ja koetti toipua, torstaina onneksi jo siinä kunnossa, että pisti siivoukset yms aluilleen..... ja tänään on ollut oma vuoroni. Tiistaina käytiin muuten nuorimman kanssa viihteellä. Vuorossa siis tämänvuotinen Star Wars. Suosittelen. Hauska, viihdyttävä, mainio tarina ja todella hienosti tehty!! (Antakee vaan anteeksi tää  vouhottaminen, meistä tämä on yksi hauskimmista elokuva-sarjoista toviin....) Muuten, näin tajunnanvirtana, meillä oli näitä suklaita aina kun olin lapsi. Ne oli silloin pahoja (minusta) ja

Joulu, joulu, joulun tuo.... ♫♪♪♫♫♪

Kuva
VAROITUS: Lopun tekstissä juttua eutanasiasta, joka ei nyt liity jouluun mitenkään...  Se on kohta täällä!! Ipana on terve, kuten kuvasta näkyy. On myös vielä kaksi punaista selkää. ♥  Ulkoilukelit ei näytä varsin jouluiselta, mutta niissä on ihana ulkoilla. Tästä päivästä eteenpäin päiväkin taas pitenee!! Joulusuunnitelmia on vaikka mitä.... Eläimellistäkin joulua voi viettää. Kaikesta huolimatta. Pahin alkaa olla ohi. Toki kyyneleet nousee silmiin jossain lenkin varrella olevassa kohdassa, kun yhtäkkiä muistaa, ettei tälle karkkienheittopaikalle juoksekaan enää kuin yksi hännällinen.... Edu on ollut vähän hämillään. Kun Karo sunnuntaina aamulla oli huonona ja päätös lähdöstä päivystävälle oli tehty, Edu oli melko lurpallaan, häntä koipien välissä ja katse lattiaan. Kyllähän eläin vaistoaa... Lenkillä se oli oma itsensä, mutta taas kotiintultua vähän "hiljainen". Ja kun mies palasi yksin, selvästi hetken haki kaveria. Sai

In Memoriam: ♥ Karo ♥

Kuva
Hedera's Accepted Happy "Karo" 14.9.2004 - 18.12.2016 Minähän sinut halusin. Kaveriksi lenkille. Sienimetsään. Seuraksi. Siksi, että sinä meille muutit, tutustuimme lukuisiin uusiin ihmisiin. Uusiin harrastuksiin. Asioihin, joissa olemme kiinni vieläkin. Sinä opetit paljon. Kärsivällisyyttä, malttia, mielenrauhaa. Olit aina valmis mukaan. Minne tahansa. Kunhan mennään. Touhusit, olit mukana, puuhastelit, elit hyvää elämää. Kaverikoira. Ei virallisesti, mutta torellisesti (niinkuin Turun seudulla sanotaan) Opetit tuon toisenkin, puhumaan koiraa. Aina mukana metsässä. Aina hyväntuulisena. Aina vauhti päällä. Vielä toiseksi viimeisenäkin päivänä. Meillä on sinua ikävä. ♥  Tolleritaivaan kirkkain tähti

Terveisiä sairastuvalta

Kuva
Pikkulikka-ressukka meni ja sai jostain karmean flunssan. Ei influenssaa, ei mitään varsinaista infektiota, mutta räkää ja yskää reunustettuna oikein miehekkäällä kuumeella, joka ei tunnu laskevan edes lääkkeillä.  HÖH!! Hus, pois!!! Karhunpoika sairastaa.... ♪♪♫ Koulusta on nyt oltu pois neljä päivää ja huominenkin menee takuulla kotona. Koko viikko siis. Tänään käytiin terkkarissa sen verran, että hoitaja nappasi pika-CRP:n. Onneksi ei ollut kuin 15 mikä selittyy tuolla hevosyskällä, selvä bronkiittihan tuo on. Kuume tosin vähän hämmästytti: 39 ja siitä oli sentään tunti kun oli heittanut 1g Panadolin ja 600mg Buranan huiviin. Korvalämpö, mutta ei se nyt ole kuin puolisen astetta kainaloa korkeampi laskennallisesti. Minä olen ollut valvomisvapailla ja ollaan koirien kanssa nautittu melko messevästä säästä ulkoilulenkeillä.  You are the ray of sunshine of my life! ♥  Minä olen hötissyt joulua. Kaikenlaisia salaisuuksia pakettien muodossa on ilmaantu

Joulumarkkinat Saksassa

Kuva
Voi pojat, voi pojat. Täytyy sanoa, että sanat on vähän vähissä kuvaamaan tätä kaikkea. KIITOS Marianne, KD sekä pojat!!! Vielen Danke!! Danke schön!! (Siihen ne omat saksan taitoni valitettavasti taitaa tältä erää jäädä....) Eräänä kauniina aamuna Schipolissa Amsterdamissa, odottelemassa jatkolentoa. Surullisen hupaisa sattuma...  Olen ostanut nuo MBT:n lenkkarit vuosia sitten. Yhdet parhaista kengistä. Mutta niillä on kuljettu sateessa ja märässä, ja pohjia on liimattu jo kiinni. Nyt kuitenkin kävi niin, että jo Schipolin kentällä tajusin, että kengät vaan kertakaikkiaan hajoavat - ei käsiin, vaan jalkoihin - ja olen vasta menossa .... Aloitimme siis jotakuinkin tutustumisen Saksaan lähimmästä kenkäkaupasta! Onneksi se oli tilanne, jolle uskalsi itsekin nauraa. Onhan se nyt melko kornia, että lähtee matkaan hajoavilla kengillä.... Koiraihmisen paras ystävä: Lio. Meistä tuli todella samantien kaverit. Hurmaava huiskahäntä. Tiistai 6.12. : Neuss