Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2017.

Arkihaaste 8-9/52

Kuva
Olemme lomalla 17.2. - 4.3. Ehkä on epäreilua laittaa kuvia "arjesta" kun kyse on lomaviikoista. Mutta toisaalta vietämme täällä tietynlaista arkea kuitenkin. Kohde on Hua Hin, Thaimaa. Kuva vuodelta 2015 Lämpömittaria pidetty tarkoituksella auringossa altaalla..... Nousee, nousee.... 112 Residence Anopin kanssa tuk-tukin kyydissä tukka hulmuten Eräs tuttu asunto tuolla yläkerrassa. Tällä kertaa asumme tästä kuvasta katsottuna vasemmalla portin toisella puolen. Myös yläkerrassa, eli ns. huutoetäisyydellä. Kuvaus matkasta reissun jälkeen eli ensi kuussa. Tuntuu melko hurjalta edes ajatella näin.

Arkihaaste 7/52

Kuva
Tästä se ei paljon arkisemmaksi mene Kun toinen syö kolmasti päivässä, ruoka-aika on vähän niin kuin koko ajan.  =) Totta puhuen kolmasti päivässä on todella paljon vähemmän kuin neljästi. Vasta viime viikonloppuna siirsin kolmeen ateriaan ja elämä helpottui heti aikataulullisesti. Tähän liittyen aivan hillittömän hauska juttu, joka löytyi Bonon kasvattaja-kansiosta. Joka pennulla oli siis oma kansionsa, missä kaikki tärkeät paperit. Nauroin tätä ääneen. "Jos koira ei syö ruokaansa....."  Ahahhahahah!! Minulla on käynyt tuuri, enkä ole koskaan joutunut keskustelemaan siitä, onko koira nirso tai jättääkö se syömättä. Tällainen perus-ahne sopii meille. Osaan motivoida sen koulutuksessakin paljon paremmin nameilla kuin leikillä tai muille keinoin.

Ystävänpäivä vs. Valentine's

Kuva
14. helmikuuta. Tänä Herran vuonna 2017 sattuu tiistaille. Suomessa Ystävänpäivä. Allekirjoittaneelle vähän "hankala asia". Silloin kun olin vielä teini-ikäinen (17-20 v.), asuin nuo vuodet kahdessa maassa, USAssa ja Englannissa, joissa molemmissa tätä päivää vietetään Valentine's Day'nä. Valentine's on ihan jotain muuta kuin ystävyyttä, sehän on rakkauden ja rakastavaisten juhlapäivä, kaikkien tyttö- ja poikaystävien imelistä imelin päivä. Ja hei, sen kohteena oleminen on ehkä parasta mitä on.....  =D Ah, muistan ne ihanat kortit ja kukkakimput ja karkit yms. joita joskus lähetti tai postipoika kantoi kotiin...... ♥  ja kyse ei ollut edes mistään vakavasta.  (Äiti oli ihan fiiliksissä niistä kukista ja suklaarasioista....) Mutta idea oli nimenomaan se, että poika antaa tytölle jotain hassuja lahjoja (esim. Englannissa kohtuullisen harvinaisen lipun jäähalliin luistelemaan, minullehan se oli helppo nakki, mutta niille nuorille miehille ensi kosketus

Arkihaaste 6/52

Kuva
Minähän en ole kovastikaan TV:n katsoja. En ole vuosiin seurannut mitään ohjelmaa varsinaisesti telkkarista, ehkä Greyn Anatomiaa silloin alkuun, sitten innostuin siitä niin, että piti hankkia tuotantokaudet DVD:llä koska en ollut nähnyt niitä alusta lähtien... ja kun hankit yhden, tietäähän sen. Loppujen lopuksi ostin siis levyn enkä seurannut kerran viikossa jaksoa. Tähän alustukseen liittyen, TV:n katsomisen sijaan luen. Nyt on ollut jo jonkun aikaa meneillään Clive Cussler -kirjat. Tykkään näistä vauhdikkaista, ei-niin-todenmukaisista seikkailuista, ja merestä ja sukelluksesta. Kirjasto tarjoaa mahtavat palvelut. Siellä on käyty myös pentukoiran kanssa.  =) Toinen, nyt jo itselleni melko arkinen juttu oli tämä vakiokäynti. Puhtaat paperit jälleen kerran. Onneksi. Ja joka kerta se jännittää yhtä paljon.

Hämmästelen

Kuva
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa...... Koirille on olemassa Senior-papanoita. Niissä on vähemmän kaloreita, jolloin iäkkäämpi koira voi syödä vatsansa täyteen ilman isompaa pelkoa lihomisesta. Miksei tätä logiikkaa voitaisi suorittaa karkkien kohdalla ihmisille??? Miettikää nyt: minä esim. tykkään hurjasti Pantteri-karkeista, se vihreä pussi on ihan paras kun saa yhden mustan ja yhden värillisen samaan aikaan laittaa suuhun. Jos siitä tehtäisiin tällainen "iäkkäämpien rouvien malli", sen voisi nimetä vaikka Puuma-pussiksi ja uskon, että menestys olisi taattu!!  =D Ole hyvä, Herra Fazer, idean saa vapaasti ottaa käyttöön.

Pentupainit

Kuva
Salon Koirahalli järjestää viikottain pennuille mahdollisuuden turvallisessa ympäristössä tutustua ja sosiaalistua toisiinsa. Me tietenkin, asiasta kuultuamme, päätimme lähteä pentupaineihin heti välittömästi - ja aikataulukin suosi. Minua suosi vielä sekin, että Ipana innostui lähtemään mukaan kameran kanssa, koska minun oli pakko katsoa tilannetta "livenä". Ohessa kuvasaastetta keskiviikko-illalta. Vaikka olin väsynyt, olin todella todella äärettömän tyytyväinen, että jaksoin lähteä. Bono ei ole mikään oikein super-nopeasti lämpenevä, joten alkuun se oli vähän hämmentynyt ja ehkä hivenen huolissaankin. Nopeasti kuitenkin, kun pikkupennut oli aidattu toiselle puolen ja isommat toiselle, se lähti tutustumaan ja hankki kavereita. "Minäpä tästä mamman hoivista nyt tulen..." Ilme kertoo kaiken. "Jestas kun toi toinen on nopea liikkeissään....." Minulla sylillinen pentukoiria, suloista. Miten nuo takajalat oikein kier

Elämäni ennen ja nyt

Kuva
Entinen elämäni aikatauluna: * 05:11 herätys sarastusvaloon * 05:12 crocksit jalkaan ja lehden hakuun (20m), Edu pihalle, mahdollisesti autoon lämmitysjohto kiinni * 05:13 paluu sisälle, Edu siirtyy vahtimaan ettei tyyny jäähdy liikaa * 05:14 teetä tippumaan pannullinen, pukemaan ja pesulle * 05:17 - 05:57 kirkasvalolampun valossa lehden lukua ja teen hörppimistä * 05:58 pikaisesti vähän ripsiväriä ja hampaiden pesu * 06:02 saatan nyprätä vähän otsatukkaakin vaikka pienelle letille * 06:07 eväät koriin, kännykkä auki, kirkasvalo pois päältä * 06:15 mennessä auto starttaa työpaikkaa kohti Nykyään: * 05:11 herätys sarastusvaloon * 05:12 lapsen vanhat Kuomat jalkaan, lapselta peritty haalari (potkupuku) päälle ja pentu kainaloon, pihalle lehden hakuun (20m), mahdollisesti auton lämmitysjohto kiinni * 05:14 haetaan Bono hangesta, jossa se telmii, koetetaan houkutella se pissaamaan * 05:16 palataan sisälle Bono kainalossa, päästetään Edu pihalle * 05:17 havahdutaan sii

Karu töihinpaluu

Kuva
Olin tosiaan yhteensä pari viikkoa pois töistä, erilaisilla lomilla ja vapailla. Eilen sitten pitkän tauon jälkeen lähdin pukuhuoneesta jopa vähän innostuneena (tykkään työstäni ja työkavereistani) tepsutin hissille ja voihan jösses saakeli.... ... hissi teipattu täyteen kammottavia keltaisia lappuja, joissa teksti "osasto suljettu, ehdoton vierailukielto". Teki mieli vetää uukkari siinä kohtaa ja palata häntä koipien välissä kotiin. Meillä on siis täysi sulku . Influenssaa joka nurkassa. Surkuhupaisaa tässä on se, että silloin pari viikkoa sitten lauantaina kun olin viimeistä työpäivää, meillä todettiin viisi (5!!!) uutta tautia päivän aikana ja tehtiin jumalaton hurlumhei sänkyvalssi, että saatiin eristyksiin kaikki tartuttavat. Ja siinä kun siirrettiin, uutistenlukija kailotti suureen ääneen, miten "Länsi-Suomessa alkaa tämän vuoden influenssakausi tulla kohti loppuaan...." Ai jaha?? Kaksi viikkoa ollut täysi helvetti eikä näytä helpottav

Arkihaaste 5/52

Kuva
Tässä vaiheessa näen jo, miten tästä haasteesta voi tulla hieman haasteita.....  =) Meinaan sen verran jokapäiväisiä asioita on jo ehditty luetella, että kohta voi olla, että saa oikein pohtia jotain uutta. Koska pentu, arkiset asiat on vähän erilaisia. Nukkuvaa penskaa on aina ihana katsoa. (Meidän... ei ehkä niinkään muiden.) Lattialla vanhoja pyyhkeitä, koska ne on helpompia siivota kuin sanomalehti (lehdeltä valuu pissa pois kun sitä koettaa taitella kantaakseen ulos) ja toisekseen ne toimii "mattona" joissa tassuilla on hyvä pito. Muuten kun lattia on liukas. Ei oikein kaunista, mutta toimivaa ja väliaikaista. Pyöritän näitä pyyhkeitä koneessa päivittäin pikaohjelmalla. Sitten kun pissakausi päättyy, pesen ne suunnilleen keittämällä. Ovat normaalisti käytössä saunan pukuhuoneen lattialla imemässä suurimmat valuvedet....