Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2013.

Keittiöremontti

Kuva
On se Pasi aika guru. Kävi ohimennen (piti muutaman palkattoman päivän...) tekemässä sen keittiön Turussa. Ja kuvista päätellen tuli pirun hieno. Koko kämppä maalattiin valkoiseksi, lisää kummasti valoisuutta. Keittiö on kokonaan valkoinen, vain pöytätason etureuna on sellainen hopeanvärinen, mitä nyt paljon suositaan.   Ihan ekana ostin kunnon ison jääkaappi-pakastimen, sen vieressä lasiovinen kaappi, jonka alapuolella hylly mikrolle. Kulmassa ikkuna. Taso on matala koska ikkunan pitää mahtua auki. Mutta on laskutaso kuitenkin.   Ostoslistalle pääsi myös kunnollinen liesi. Asunnossa oli pieni 2-levyinen, n. 40cm leveä systeemi, oikein retkiliesi.   Heti oikealle seinän takana allas, sitten kulmakaappi. Yläkaappeja koko matkalta.     ****   Tekniset ongelmat koneen kanssa tuntuvat jatkuvan. Tai no, alkavan, miten vaan. Latasin Joonaksen suositusta vastaan Chromen tuossa kesällä. N. kuukausi sitten kone alkoi temppuilla ja olla hidas, viime viikolla

Pikkujouluja ja jatkoja...

Vuoden tyhy-rahat oli sovittu käytettäväksi osaston pikkujouluihin, joissa ohjelmana paikallisen kapakan ruuat ja päälle ravintolateatteri. Teatterissa vaikuttaa myös entinen kurssikaverini, jonka show'ta viime vuonna en päässyt katsomaan joten mielenkiintoa oli. Ruoka oli ok, tarjoilu melko järkyttävää... Show... no, kun ei seuraa TV:tä lainkaan ja suurimmat sitä koskevat juorut kuulee kahvipöydässä, oli ajoittain erittäin vaikea ymmärtää mille piti nauraa. Osa vitseistä meni siis korkealta ja kovaa, osa ei ehkä muuten vaan jaksanut naurattaa. Mutta joo, tulipa nähtyä. Jatkoille jäimme samaan kapakkaan, jossa melutaso hiveli tärykalvoja sellaisilla desibeleillä, että hoh hoijaa....  Keskustelusta ei siis tullut yhtään mitään, mutta tanssilattialla oli ihan viihtyisää ja tulipa nyt kerrankin istuttua työkavereiden kanssa iltaa. Mulla on ♥ työkaverit! Muuta jatkoa. Lähinnä työkuviot. Vähän olen selvitellyt paikkoja myös muilla osastoilla.... heikolta näyttää. Kun tuota Sal

Onko pakko jos ei yhtään haluu?

Alkaa olla mitta täynnä taas tätä huushollia. Työt missä tahansa toisella paikkakunnalla kuulostaa enemmän kuin houkuttelevalta. Talossa asuu kaksi ihmistä, jotka tekee perse ruvella töitä pitääkseen yllä kulissit; laskut, sapuskat, rätit ja lumput, herrasväen ylläpidon parhaaseen mahdolliseen tyyliin. Sitten löytyy täysi-ikäinen patalaiska, jolle se, että saa ruhonsa ylös penkiltä jossa istuu takomassa tietokonetta 20 tuntia vuorokaudessa, ottaa koville. Ajatella, mutsi ei ole tehnyt ruokaa valmiiksi, kuolenpa nälkään täyden jääkaapin eteen. Ja mitä? Koirat pitää lenkittää kun vanhemmat on töissä.... miksi aina minä?? (Miksi mä ylläpidän tän tyypin autoilua ja muuta elämää kun vastineeksi saan vetelää ja satunnaista toimintaa silloin harvoin kun älyän sitä pyytää??) Tai teinipissis jota ei kämpän säännöt ole koskaan koskeneet eikä takuulla koske nyt kun hän on AIKUINEN ja käy AMMATTIKOULUA..... eihän silloin sovi tulla kotiin ajallaan saati tarjoutua koskaan tekemään himassa mit

EVY

Äiti teki joskus töitä Porvoon keskuskoulussa (ala-aste) tarkkailuluokalla. Sitten joku taho (takuulla EU....) kielsi käyttämästä nimeä tarkkailuluokka ja luokista tuli EMUja (erityinen ja mukautettu opetus muistaakseni) sekä EVY (lyhennettä en muista, lapset käänsivät sen äkkiä Erittäin Vammaisiksi Yksilöiksi... ). Olin siis EVY-kurssilla, osa II. Saatte rauhassa nimitellä vaikka tuolla lasten keksimällä.... (Todellinen on kuitenkin ensivasteyksikkö, palokuntien siis.) Anne-nukke tuli vaihteeksi tutuksi kaikissa koissa (vauva, lapsi, aikuinen), samoin jälleen kerran pari muuta maallikkoelvytykseen liittyvää juttua. Lauantaina elvytin niin, että hiki haisi kotimatkalla. (NAM!) Testeissä havaitsin osaavani monenlaista, mutta myös olevani jo sokeutunut tietyille jutuille nykyisen työn erikoisalan (sisätaudit) myötä... Palomiehet, mahtavaa kurssiporukkaa. Meitä oli Perniön seudulta kaksi ja Rymättylästä pari, joiden kanssa kävimme kurssin aikana aina kimpassa ruokailemassa. Vatsali

Hajatelmia

Kuva
"Mitä sinulle kuuluu" kyselee Facebook kun sinne menee. No eipä ole kuulunut mitään erikoista viime aikoina, tämä on tätä arjen pyörittämistä kolmivuoron ja kaksivuorotyön ohessa... Sen verran voin kehua Facebookia, että Lotallehan sattui vahinko tuolla HIHS:ssä, kamera putosi taskusta ja jäi sille tielleen. Laitoin samana iltana vielä naamakirjaan viestin, jossa kerroin asiasta ja pyysin jakamaan. Hirveästi en herätellyt toivoa... Reilu viikko myöhemmin sain kuitenkin metkan txt-viestin joltain Markolta. Markon tytär oli löytänyt kameran, ottanut mukaansa ja he olivat ällistelleet viikon verran mistä löytäisivät ihmisen kenelle se kuuluu. Lopulta Marko oli työmatkalla vienyt sen takaisin HA:n löytötavarapisteeseen - JA samana päivänä nähnyt jakamani viestin FB:stä, joten osasi laittaa mulle viestin, että soita Areenalle. Ja miten ollakaan, kamera kuvineen ja videoineen saatiin takaisin. Kyllä tuli hyvä mieli ja paransi taas luottamusta ihmiskuntaan! Autossa on edelleen