Koronavuosi 2020 pakettiin

Mitä jäi käteen menneestä vuodesta?
Kirjoitan joka vuosi joulukirjeen, jonka lähetän n. 25 perheeseen joulukorttina. Teen sitä läpi vuoden ja siinä tulee käytyä läpi vuoden tapahtuman suunnilleen kuukausi kuukaudelta.

Tästä vuodesta suurimpana mieleen jäi työpaikan ala-arvoinen ja epätasa-arvoinen johtajuus, siitä kumpuava kaikennielevä uupumus ja harkinta työpaikan, alan ja työn vaihdosta. Keskustelu itseni kanssa aiheesta jatkuu....  Vaikka burnari onkin historiaa tältä erää, se kuitenkin lurkkii nurkan takana ja tiedän jo, että se nappaa kynsiinsä nopeammin kuin uskonkaan, jos en ole tarkkana.

Onneksi iloisiakin tapahtumia oli, ja kuvien kautta pystyy palaamaan niihin aikoihin, kun uupumus hellitti tai ainakin väisti hetkeksi. Taivaan kiitos on tullut otettua niitä iloisia kuvia, koska tällä hetkellä negatiiviset tunteet painavat enemmän, enkä haluaisi muistaa vuotta pelkästään niiden kautta. Iloisten kuvien mukana tulee paljon hyviä muistoja, jotka saavat suupielet ylöspäin.

Noin suoraan sanottuna: paska vuosi, mutta tulihan nähtyä. 

Kouluarvosana 6 ½ .

Onneksi noita iloisia juttuja oli monta, TOP5 listalla ainakin nämä: 

- Oma synttärireissu oli huikean hieno ja suunnittelen jo seuraavaa, vaikkei moisia juhlia olekaan tulossa. 
- Ipanan penkkarit osuivat mahdollisesti ainoalle kevään aurinkoiselle päivälle, sikäli uskomatonta, kun muistaa, että Varsinais-Suomessa satoi noin syyskuun alusta huhtikuun alkuun joka ikinen päivä. 😕

- Ipanan lakkiaiset oli myös kiva poikkeus muuten raskaan kevään jälkeen, kun pääsi vihdoin tapaamaan sukulaisia, vaikkakin välimatkan päästä. Juhlat oli kuitenkin kivat ja meillä oli hauska päivä!

- Erinäisiä patikoita kaikenlaisilla kokoonpanoilla, eri kohteissa ja jopa eri puolella maata. Joka kerta hyvää kahvia, hyvää seuraa, loistava fiilis ja pääsääntöisesti kiva ilma.

- Nelivetoiset personal trainerini: nuo hännänheiluttajat, joiden vuoksi sitä aina nousee aamulla suunnitellen seuraavaa lenkkiä.

Toki varmasti liiankin monelle vuodesta 2020 jäi mieleen vain ja ainoastaan se korona. 
Mainittakoon, että itse en ole tietääkseni hoitanut ensimmäistäkään koronapotilasta eikä perheestäni kukaan ole päätynyt edes sielutestiin (Kirjoitusvirhe meidän tiedotteessa, piti olla nielutesti...)  Tämä on itse asiassa lähinnä huvittavaa, kun tuntuu, että täysin toisilla aloilla olevat ovat juosseet testeissä useastikin ja minä tällä alalla olevana säästyin.

Ehdottomasti kiitollinen olen siitä, että lapseni ovat terveinä ja pärjäävät elämässä. Poika on tehnyt etätöitä koko vuoden, tytöt taas altistuvat jatkuvasti töissään kaupassa kaikelle mahdolliselle. Jotain olen onnistunut opettamaan, jos käsienpesu kotiintultua on jäänyt rutiiniksi. 😀

Olen ikionnellinen, että Edu sai sen ylimääräisen 9 kuukautta meidän kanssa. Mehän jouduttiin ajattelemaan sen tammikuisen liukastumisen jälkeen, ettei se toivu enää. Mutta Pappahan nousi ja teki vielä pennunkin kanssa (kuten kuvasta näkyy) reissuja jopa ihan uusille kohteille. 

Sikäli Edun lopettaminen sopii tähän vuoteen kuin nenä päähän. Se oli ehkä rankinta ikinä, mutta koska huono vuosi, kruunasipa mokoman. 

Olihan meillä näitä kauniita päiviä. Kesän patikka Sallatunturissa oli hienoin viikko heti sen Kanarian viikon jälkeen. 

Olen tehnyt vuosittain niitä tavoitteita. Tälle vuodelle tavoite oli kävellä 2400 km.
No, sattuneesta syystä tavoite ylittyi reilusti. Endomondo lakkari hämmentävästi toimimasta jo viime yönä, eli kaikkia mittaustuloksia tälle vuodelle en saa, mutta saavutetut (mitatut) kilsat on 2539 kävellen ja 334 fillarilla.

Koska havaitsin itsessäni pienen stressaaja-eläimen myös tämän suhteen, en tee tavoitteita enää ensi vuodelle. Kävelen minkä kävelen, koska teen sitä kuitenkin joka päivä. Samoin fillaroinnin suhteen taisin saada oppitunnin, että ne 50 kilsan lenkit tavoitteena ei ole omalla kohdallani viisaita, vaan mielummin niitä hupilenkkejä vaikka pururadalla väistellen oravan paiskomia käpyjä.... 

Olkoon 2021 aivan jotain muuta!!!  Ihan jokaiselle!

Kiitos sinulle, joka olit matkassa tämän vuoden. ♥

Taisin olla kiltti

Jouluaattoaamun hössötystä: perinteinen patikka aattona Teijolle klo 7:30.
Koska olin tänä vuonna vapaalla, päätettiin tehdä tällainen perinne. Meidän tarvii joka tapauksessa lenkittää koirat ja sen voi tällaisena päivänä hyvin tehdä vähän eri tavalla. Kahvi maistuu aina niin älyttömän hyvälle ulkona, ja briejuustovoileipä ehkä kruunasi koko jutun. 

Pienet hienon koiran muistolle ♥

Hössön hössön hössön..... 

Tiesivät mitä tuleman pitää, tunnistavat repun.

Kenkien sitominen oli todella työlästä jommankumman pyöriessä

koko ajan naamalla...

Patikkareissun jälkeen pestiin koirat. Kyllä, joulukylpy niillekin. Koska Teijolla oli kuraista ja koti oli siivottu valmiiksi, en halunnut kuraisia tassunjälkiä joka puolelle. Sitten sauna lämpeni ja karvakaverit luonnollisesti pötköttivät lauteilla mukana kuivumassa.

Oli tosi rentoa. Aikataulu oli tarkoituksella väljä ja kaikki oli valmisteltu etukäteen valmiiksi. Joten saunottiin oikein ajan kanssa rauhassa, nautiskellen niin kuin jouluna pitääkin.

Lapset ehtivät perille vähän joulurauhan julistamisen jälkeen. Siinä vaiheessa meillä oli jo osa ruuasta uunissa ja loput aseteltuina lautasille tarjoilua varten. Yhdessä nosteltiin kaikki pöytään ja käytiin syömään.

(Ja voitteko uskoa: tajusin itsekin, että unohdin tyystin ottaa kuvan valmiiksi katetusta pöydästä ruokineen, samoin kuin kuvia siitä, miten koko porukka on yhdessä......

No toisaalta, tärkeintä oli yhdessäolo eikä siitä saadut kuvatodisteet.)

Kiltti olin kaikesta päätellen ollut....

Olen puhunut tästä lautasesta ehkä kolme vuotta.

Lapset olivat ostaneet sen porukalla. ♥ 

Poika tyttöystävineen oli hankkinut koko porukalle yhteisen lahjan:

uusi lautapeli. Taktiikka-sellainen: Terraforming Mars.

Mehän tykätään porukalla pelata, joten aattoilta menikin sitten siinä.

Ensimmäinen kierros kesti vaatimattomat 5 tuntia ja oli kivaa.

Seuraavana päivänä heti aamukahvin jälkeen aloitettiin uudelleen,

ajatuksella, nyt osataan ja ehditään pelaamaan parikin kierrosta.

Paljonpa tiedettiin. Yhtään nopeammin ei pystytty kierrosta tekemään,

kun jokaisella oli parempi käsitys miten taktikoida ja niinhän me

tahkottiin jälleen hyvinkin 4,5 tuntia.  Kivaa!!

Pelihait

Joulu meni siis mukavasti. Mitäpä muutakaan.

Palasin itse töihin lauantaina eli Tapanina. Silloin poikkesi myös Ipana, joka oli tehnyt yövuoroja siihen saakka. Heidän kyydissä sitten poistui talosta myös poika ja jäimme taas kahden. 

Niin kiva kuin onkin pitää muksuja kotona, jotenkin työvuorot ja vieraat ei sovi yhteen, joten oli tavallaan helpottunutkin olo. 

Eilen sunnuntaina mies oli mun työpäivän aikana korjannut joulun pois. Oli ihanaa tulla kotiin, jossa oli tilavaa (ei se kuusi nyt NIIN suuri ollut, mutta....) ja siistiä. 

Jotain joulukoristeita jätin vielä esille, mutta suurin osa on pois. 

Sitten arkea!!

Joulunajan TOP3

Ihan kohta se on täällä. Joten ehkäpä aika miettiä mitä joululta tänä vuonna haluaa.
Minusta tämä oli hauska kysely ja kaikkiin kohtiin vastaaminen ei ollut helppoa.  Koppaa itsellesi tästä idea ja laita omat vastaukset TOP3 kyselyyn.

JOULURUUAT

1. Kalat, on se sitten graavi, jääkellarin tai savustettu

2. Rakastan hyvin tehtyä joulun kotijuustoa
(jota en lukuisista yrityksistä huolimatta koskaan osaa tehdä)

3. Skagen röra -tyyppinen juttu saaristolaisleivällä

JOULUJUOMAT

1. Vesi

2. Kuohuva

3. Laadukas itse jauhetuista pavuista keitetty kahvi

JOULULAULUT

1. Raskasta Joulua -versio kappaleesta Tulkoon joulu

2. Pentatonixin Hallelujah

3. Band Aidin Do they know it's Christmas

JOULULEFFAT

1. Tähän jotenkin kuuluu vastata "Die hard",
koska ne leffat tapahtuu aina jouluna  =D

2. Koska en ole mikään jouluna erityisemmin leffoja katseleva,
mikä tahansa dinosaurus-elokuvakin sopii tälle listalle

3. Menköön kolmanneksi sitten vielä joku iloinen musikaali
tyyliin Mamma Mia tai Greatest Showman

JOULUN ERIKOISHERKKU

1. Juustot

2. Pannacotta

2. Victoria's Pudding

JOULUMAKEINEN

1. Turkinpippurit (ne turkoosissa pussissa)

2. Liitulakut

3. Kirpeät Missä Äxät

JOULUNAJAN PARAS HETKI

1. Aaton patikkaretki Teijolle, jossa aamun kuohuva sekä kahvit ja leivät

2. Aaton patikkaa seuraava sauna

3. Yhteinen ateria koko laajennetun perheen kanssa

JOULUTEKEMINEN

1. Toistan itseäni: se patikka aattoaamuna

2. Lautapelit perheen kesken illalla

3. Yleinen velttoilu, sluibailu ja mitään-tekemättä-oleminen
(missä olen koko porukasta kaikkein huonoin)

JOULULEIVONNAINEN

1. Joulutortut

2. Saaristolaisleipä

3. Piparit (jos on Aurajuustoa)

JOULUPUKEUTUMINEN

1. Epävirallista

2. Pehmeää, mukavaa ja löysää

3. Säähän sopiva

Joulumieltä, muuttomieltä

 Joulu tulee!!!! ♥

Karkkipöydän tarjottavia on viritelty.
Ai että, turkinpippurin makuisia liitulakuja!!

Kyllä ihmistä hemmotellaan.

Säätila ei millään tavoin joulua suosi. Varsinais-Suomen keli on märkä, sumuinen, kurainen ja melko kurja. Puhtaasti (kaikkea muuta!!!) pukeutumiskysymys sen suhteen, että ulkona pärjää, mutta toki joulumieltä toisi enemmän edes se niukka pakkanen ja kuiva keli. Lumesta taitaa olla ihan turha haaveilla näillä leveysasteilla enää.

Me kävimme viikonloppuna asuntoesittelyssä. Jep. Kokonaista pientä omakotitaloa katsomassa.

Talo oli Salon ja Turun välimaastossa. Sieltä olisi molempien mahdollista kulkea nykyisiin työpaikkoihin ja toisaalta, jos hakisi töitä Turun suunnalta, matka olisi vain puolet verrattuna nykyiseen.

Ihana, pieni, todella kauniisti laitettu talo. Ja voi vitsi mikä maakellariin tehty sauna!! Sauna oli se, miksi mies suostui ensimmäistä kertaa ikinä edes lähtemään esittelyyn.

Toki siellä sisällä tuli vähän sellainen olo, kuin olisi leikkimökissä ollut. Siis luonnollisesti ihan täysi huonekorkeus yms, mutta kun asuinkerroksessa oli pieni keittiö, pieni olohuone ja pikkuruinen kirjasto/työhuone ja yläkerrassa pari vaatimatonta makkaria, olihan se todella pieni nykyiseen verrattuna. Toisaalta meitä on kaksi.

Iso tontti ja toisaalta valtava pätkä (500 m) pihatietä, joka pitäisi itse hoitaa talvisin, jos sitä lunta sattuisi tulemaan..... kun toinen kuitenkin lähtee töihin jo viiden jälkeen ja toinenkin heti kuuden jälkeen. Mietittävää.

No, olimme toki harkitsemassa tarjousta, huomattavasti pyyntiä matalampaa sellaista. Sitten välittäjä ilmoitti, että kaupat tehdään jo seuraavana päivänä, joku oli ilmoittanut ostavansa heti pyydetyllä hinnalla. Joten heippa.

En oikein tiedä. Meillä on kiva talo, jonka ylläpitokustannukset on melko mitättömät, kiitos itse valittujen hyvien ratkaisujen. Toisaalta sijainti on maailman hölmöin muistaen, että allekirjoittaneen työpaikalla eletään tällä hetkellä ihan puhtaasti suojatyöpaikka-meiningillä. Sairaala jatkaa kulkuaan siihen asti, että nykyinen osastonhoitaja jää eläkkeelle (nyt 61v) ja sen jälkeen siitä tulee terveyskeskus ja erikoissairaanhoito tällaisenaan loppuu.

Olen oman osuuteni tehnyt TK-sairaalassa ja työ on tärkeää. Olen kuitenkin halunnut kouluttautua erikoissairaanhoitoon ja haluan jatkossakin tehdä työni siellä. Ja silloin lähin vaihtoehto on kantasairaala Turussa. Täältä 80 km/suunta.

Joten siksi muuttoajatuksia. Taas.

Sikäli kun olen niistä ylipäänsä jossain kohtaa edes luopunut. Harrastukset ne on hulluillakin, itselläni siis penkoa etuovi.comin sivuja.

Tässä on sellainen onnellinen juttu, että meillä ei ole hätää. Ei ole siis pakko laittaa taloa välittäjälle vuoden alusta ja alkaa paniikissa toivomaan, että joku sen ostaa. Voimme, ja harkitsemme asiaa vielä, antaa sen ns. hiljaiseen myyntiin ja katsotaan sitten miten käy. Tokihan älykkäämpi vaihtoehto kaiken kaikkiaan olisi myydä ensin oma pois ja sitten marssia kaupoille kun tietää mistä hintatasosta oikeastaan puhutaan. 

Lisäksi eihän sitä tiedä jos innostuu muuttamaan vaikka jonnekin ihan uudelle seudulle.

Meidän hyvät ystävät asuvat Nokialla ja sielläkin tiettävästi on töitä. 

Voisihan sitä mies hakea jotain uutta paikkaa ja allekirjoittanut todennäköisesti löytäisi itsensä helposti mistä tahansa sairaalasta. 

Joulu nyt joka tapauksessa vietetään täällä kuran keskellä. Aika lohduttomalta näytti Forecan 10 päivän ennuste.

Katsoin samalla, koska olen tallentanut "omasäähän" myös Sallatunturin, sen ennusteen sekä kuvia laskettelurinteestä ja Sallan keskustasta ja voi että oli kaunista kinosten keskellä. Forecan sinne lupaama -15°C toki pisti vilunväreet selkään, mutta siellä pakkanen on kuivaa, joten ei tuntune näin vilakalta kuin tämä kosteus.

Vuosi kulkee kohti loppuaan. Uusia kujeita ehkä seuraavalle!

IHANAA JOULUA!!!!!

PS. Kuten mainitsin, hankin uuden koneen. Noh, muutenhan kaikki on ok, mutta jälleen ollaan sen edessä, että minkäänlaista kuvankäsittelyohjelmaa ei ole ja kun yritin ladata Photoscapen (jonka käytön opettelin vastikään....), se pentele vie jonkun toisen ohjelmiston sivuille ja haluaa ladata jotain muuta. Mihin suhtaudun lähtökohtaisesti epäileväisesti. Ähhh!

Taidanpa kilahtaa

*Sisältää tuotesijoittelua, josta en saa mitään palkkiota*
*Sisältää myös epäkorrektia kielenkäyttöä*

Otsikko viittaa vähän jo keväällä kirjoitettuun "kilahtaisinko" kysymykseen. 

Keväällä ihan itsekin suhtauduin asiaan melko kevyesti. Ajattelin, että tämä on samanlainen riesa kuin vuosittainen influenssa.
Olen edelleen pitkälle samaa mieltä, kun kyse on itsestäni: perusterve, BMI normaali, kohtuullisen liikunnallinen vaikkakin keski-ikäinen nainen, vieläpä se O-veriryhmä ja tarpeellisia rokotuksia otettuna. 

MUTTA.

Löysin päivää kuvaavan viinin

Siis voi jumaliste!! Jengi bailaa kuin viimeistä päivää jossain Levin kisoissa ja toisaalta black fridayn ämpärijonoissa!! Pikkasen pistää vihaksi.

Iltapulut uutisoi Zedu de Lucan (siis mikä idiootti!!!!) megabileistä ja Zedu itse lupaa pyhästi "hoitaa kyllä kaikki mahdollisesti sairastuneet". No ai jaa!? Miten hän ajatteli hoitaa, intuboimallako? Olisko kuitenkin niin, että sekin hoito kaatuu lopulta valmiiksi kuormittuneen terveydenhuollon päälle?

Voisikohan Zedu-pallipää mennä vaikka HUSin teholle selittelemään niille hengityskoneessa oleville, että koko tauti on vain poliitikkojen keksimää kuplaa ja hysteriaa?

Voisikohan se samalla tulla käymään täällä sairaalassa, missä porukka alkaa olla melko tavalla tukka täynnä tätä kuonokoppapakkoa, jatkuvaa päivittäistä päänsärkyä, hengitysvajetta ihan meillä jokaisella, ja suoraan sanottuna aivan kokoaikaista paskaa potilailta ja erityisesti niiden omaisilta. Kun tämä tauti vaan pelottaa.

Tähän samaan saumaan on oikeasti huono idea alkaa järjestämään varta vasten koronantartuttamis-juhlia. Edes Zedun. (Sanoinko jo, että &#%¤ mikä pässi idiotti!!)

Joulun karkkipöytää aluilleen

Luotan siihen, ettei vävy-kokelaat käy lukemassa täällä.

Löysin mielestäni hirveän hauskat suihkusaippuat.

Tonttuperhe.

Mellin pentele.... Sillä oli tuhmapäivä viime maanantaina. Tehtiin pitkä ihana metsälenkki, toista tuntia koirat juoksenteli vapaana pitkin tannerta. Tullaan kotiin ja keitin teetä. 
Melli aloitti siinä kohtaa ensin härkkimään Bonoa, joka ärähti ja niinpä pentu siirtyi sujuvasti eteiseen pureskelemaan kenkätelinettä. Hätistin pois ja sen jälkeen se kokeili hampaitaan sohvaan, nojatuoliin, mun varpaisiin, keittiön tuolin jalkaan, teurasti yhden tontun (ei kuvassa) ja revitteli pitkin kämppää toisen kanssa.  Ai ai, Melliseni, ei taida tulla paketteja..... 

Lopulta jouduin suuttumaan sen verran, että nostin sen pariin otteeseen niska-persus -otteella lattialle sohvalta ja lopulta portitin keittiöön. Annoin yhden takkapuun pureskeltavaksi ja kiitettävä määrä hammastikkuja tulikin. 

Seuraavana päivänä sitten havaittiin, että se viheliäinen yksi kulmahammas, mikä oli kiusannut, oli pois. Lieneekö ollut syy pahaantuuleen?

Keittiön pöytätasolla vähän koristeita

Tuohon alun kuvan viiniin liittyen.
Lähdimme miehen kanssa tekemään muutamia harkittuja jouluostoksia tuossa viime viikolla. 

Olimme jo 27 km päässä Prismassa kun tajusin, että meillä jäi joulutortut uuniin ja uuni päälle.

Paniikki.

Näin jo silmissäni, miten palovaroittimet kiljuu ja savu tulee uunista.....

Mies soittamaan naapuriin, joka ei vastaa. Minä kellotan mielessäni, että "jos nyt lähtisi ajamaan ja menisi ihan vaan vähän ylinopeutta...."

Lopulta naapuri soitti takaisin ja mies sai puhuttua hänet vara-avaimen luo. Naapuri on tuttu myös koirille, joten uskaltaa mennä sisälle. Ihan kuka tahansa ei menisi!

Tortut (sitäpaitsi ensimmäistä kertaa taiteltu Star Wars tie-hävittäjän malliin) olivat jopa parempia kuin yleensä, kun olivat saaneet vähän väriä, ja kaikki oli kotona hyvin. 

Ostin siis pullon viiniä naapurille kiitokseksi, ja minusta tuo etiketti vaan kuvasti sitä päivää niin täydellisesti.

Tein lapsille joulukalenterit. Ostin läpi vuoden noita raaputusarpoja aina kun olin jossain vieraassa kaupungissa tai muuten "reissussa". Niistä sitten pienellä liimapisaralla. Ei ole kaunista, ei.

Alkuperäinen suunnitelma oli liimata kivat minipyykkipojat ja ripustaa ne siihen, mutta ei niitä saanut pysymään millään liimalla paikallaan pahvissa. Pitäisi olla joku tukeva teline.

Toivon, että ainakin yksi isompi voitto osuisi joka huusholliin. Sopimus vielä on, että jos joku sattuisi raaputtamaan 6-numeroisen luvun, siitä pistetään sitten jokaiselle....

Tein itse ja säästin!! Olen siis aivan huolissani tästä innosta askarrella ja kokeilla näitä dyi juttuja. Mielessä on muutakin.... siitä lisää sitten jos. 😄

Tässä kyseessä suolalyhty, josta tuli aika hauska ja vaivaa oli nolla prosenttia.
Pohjalle siis puolisen desiä karkeaa merisuolaa, sen verran vettä, että suola peittyy. Sitä suolavettä huljuteltiin reunoja pitkin ja jätin takan päälle, koska käskettiin pitää lämpimässä. Suola lähti kipuamaan reunaa pitkin ylöspäin ja on ihan kiva tuikkukynttilälle.

JOULU tulee ♥

Hei, alle kuukausi jouluun!! Hip hei!! 😍
Saako alkaa joulupöhköilemään luvalla?

2019 joulukuussa Tukholmasta ostettu tonttu.

Olen edelleen aivan myyty, tykkään tästä valtavasti.

Olen ollut itsekin vähän ihmeissäni, etten koe sen suurempaa tuskaa tästä matkustamattomuudesta. Mehän ollaan jotakuinkin vuosittain käyty jossain, ja olisin toki kovasti halunnut jonnekin joulumarkkinoille tänäkin vuonna. Ihan alkuvuodesta (ennen kuin tiedettiin mihin tämä vuosi menisi) puhuttiin yhden kaverin kanssa, että Kööpenhaminan Tivolin jouluvalot olisi kivat nähdä. Mutta jonain vuonna jälkeen koronan ehkä. 

Tällä hetkellä on tosi levollinen olo olla vaan kotosalla ja suunnitella korkeintaan seuraavaa retkeä patikoimaan. 

Ennakkojoulu.
Olen tästä NIIN innoissani.

Minähän olen vuosittain tehnyt jotain, en uudenvuoden lupauksia, mutta sellaisia tavoitteita. Tähän asti ne on liittyneet käveltyihin/pyöräiltyihin kilometreihin, enkä niistä luovu jatkossakaan, mutta nyt otamme 10 vuoden tavoitteeksi kävellä ainakin kerran jokaisessa Suomen kansallis- ja luonnonpuistossa. Aion vielä tilata sen uuden Kansallispuistot tutuiksi Suomi -kirjan. 

Laitoin jo vähän joulun karkkipöytää kasaan. Lähinnä itse asiassa siksi, että osa lasipurkeista piti saada esiin, pois kaapista. (Jouduin toteamaan, että saatan päätyä laittamaan osan näistä kirpparille, koska määrällisesti niitä alkaa olla ehkä hivenen liikaa......)
Laitoin joihinkin purkkeihin jo karkkiakin ja totesin miehelle, että nyt meillä on niin paljon kivoja purkkeja, että kohta tarvitaan isompi hylly, jotta saadaan kaikki mahtumaan. Uskoisin, ettei jouluviereaat pistä pahakseen, vaikka pöytä/hylly olisi suurempi.... 

Vähän olen ehtinyt tehdä jouluostoksia. Toisin sanoen enää muutama hassu paketti on hakematta ja minulla on selkeä käsitys mitä vielä haluan hankkia. Ai että!!
Meillä julkistettiin joululistat maanantaina ja ilokseni olen tänä vuonna joulun..... tadaa... VAPAALLA! (Myönnettäköön, että aikaisempina vuosina, kun olen ollut töissä, se on ollut vapaaehtoista. Ja nykyään suunnittelemmme itse omat työvuoromme, joten tästä voin taputtaa itseäni olkapäälle. Hyvin suunniteltu.)

Ilmeisesti poika tulee jo jouluaatoksi, vanhempi tytär varmaan jo viikkoa ennen eli edeltävänä viikonloppuna. Heidänkin on hyvä saada tienattua muutama ylimääräinen euro, kun joulunpyhinä saa tuplapalkan, sellaisella alalla kun ovat. 
Nuorin tytär taas tekee yötöitä 24-25.12. joten ilmeisesti saapuu paikalle joulupäivänä. 

Taidan virittää jälleen vähän erilaiset jouluruuat, muutaman kivan lautapelin, skumppapullon tai pari ja pesen saunan ja kylppärin. 
Odotan itse joulua joka vuosi kuin pieni kakara!!  =D 

Melli hampaineen  😂

Melli-pieni vaihtaa hampaitaan. 
Tässä iltana eräänä se itki ja söi. Annoin siis pureskeltavaksi poronluun ja toisen ikenet on niin punaiset ja turvoksissa, että ihan pahaa tekee. Kulmahampaat ei olleet kaikki vielä tulleet läpi, mutta turvottelivat jo. Maitohampaat taas heiluvat itään ja länteen, mutta eivät vielä irronneet. Yksi jäi poronluuhun ja seuraavana aamuna olin ikävä ja tarjosin porkkanaa pureskeltavaksi. Kun ne maitohampaat vaan pitää saada alta pois.

Kaikenlaisia kokeiluja

Joulu vaikuttaa siten, että löydän itseni pohtimasta mitähän kivaa voisi kokeilla tarjoiltavaksi.... 
Tästä seurasi mm. sitä, että kippasin miehen tummaa rommia pari desiä rusinoille ja jätin ne likoamaan toviksi, kunnes paistoin niistä kakkua. Vähän kuin perinteinen hedelmäkakku, paitsi että en jaksnut alkaa voitelemaan tyypillistä rengasvuokaa, vaan kippasin kakkuaineet ihkauuteen sydänmuottiin. 

Taikinan kanssa kävi muutenkin sillä lailla vanhanaikaisesti, että vasta sekoitteluvaiheessa hoksasin, ettei meillä ole yhtään ruokasoodaa ja toisaalta jauhotkin vetelivät viimeisiään.... joten lopputulos yllätti iloisesti pysyessään kasassa.

Kakku ja kuorrute (tuorejuusto + tomusokeri)

Jäätelöähän olen tehnyt varmasti liki koko vuoden itse. 

Mikään ei ole niin nopeaa ja helppoa kuin vatkata pari purkkia vaniljakastiketta, lisätä siihen purkki rahkaa ja tölkillinen kondensoitua maitoa ja pakastaa. Tuon jäätelön paras puoli on se, että sen voi sitten maustaa millä tykkää. 
Itse tykkään ihan vaniljajäätelöstä, johon lisään sitten päälle milloin mitäkin. Suuri suosikkini on lakritsijauhe tai pikakahvi.

Päivän kofeiinit jäätelössä...

Jovelan Johanna oli jakanut äärettömän helpon jogurttiohjeen, jonka pistin testiin. 

Oi miten hyvää!!!! Tosin taloudellisuudesta ei ollut tietoakaan, kun annoin sen muhia uunissa sen seitsemän tuntia.... mutta jatkoon jalostin jo ajattelua, miten kylmälaukun saisi lämpimäksi ja siellä muhiteltua riittävän lämpimässä. 

Tästä taitaa tulla meidän perheen vakiojuttu. Hyvää, pehmeää ja todella nopea ja helppo tehdä. 
Jäin toki pohtimaan tuleeko se nopeammin valmiiksi, kun en löytänyt litran purkkia vaan jouduin jakamaan jogun kahteen pienempään purkkiin. Silloinhan se olisi vielä helpompi tehdä kun ei tarvitsisi miettiä sitä lämpimyyttä niin kauan.

Ohje lyhykäisyydessään kopioituna Johannalta:

kuumenna litra punaista maitoa (voisi varmasti tehdä sinisestäkin) n. 80 asteeseen
vatkaa joukkoon 1 dl maitojauhetta ja anna jäähtyä n. 40 asteeseen
lisää joukkoon 0,5 dl maustamatonta jogurttia

Jätä tekeytymään n. 7 tunniksi 40 asteen lämpöön, jonka jälkeen siirrä viileään.

*****

Ei juttua ilman koiria.

Hirveän huono kuva otsavalossa, mutta pojilla on uudet valopannat, joten saan nimittää niitä ihan luvalla jatkossa valopäiksi.  =) 

Bonolla on ollut alusta lähtien turkoosi panta, joten turkoosi valo oli ainoa vaihtoehto.
Mellis taas on saanut oranssia, joten tuo punainen/oranssi panta oli täydellinen valinta.

Tiedän pimeässä heti valon väristä kumpi on kumpi ja missä seikkailevat. Otsavalo ei aina riitä kaikkialle ja teen joka tapauksessa yhden lenkin pimeässä, on se sitten ilta tai aamu.

Ostoksia, pohdintoja

Koska meillä on kohta toista vuotta väännetty kättä siitä, että talon molemmat läppärit ovat toinen toistaan surullisemmassa kunnossa, otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja kävin hakemassa uuden. Eipä ollut kovin kaksinen vaiva se ostamis-osuus. Visa ehkä vingahteli, mutta..... *huoh*  Menköön joululahjasta.
Ongelmathan liittyvät aina allekirjoittaneen kohdalla siihen, että kärsivällisyyden suhteen selkärankani on ameeban luokkaa. 

Kun uuden koneen ottaa käyttöön, se ei suinkaan tarkoita sitä, että painat virtanappia ja alat surffata. Ehei. Ensin käytät puolisen tuntia siihen, että riivatun rakkineelle pitää kertoa nimi, osoite, henkkarit, rintsikoiden koko, miehen toinen nimi, saunan tilavuus, asunnon neliöt, postitoimipaikka, lähimmän kirjaston sijainti, äitisi edellisen lemmikin nimi yms. Ja jos et halua näitä kaikkia tietoja kertoa, kone "ei pysty" asentamaan tarvitsemiasi ohjelmia, jotka siis lupauksen mukaan on jo koneessa..... (kyse on tässä tapauksessa ihan Windows-paketista.)

Kiukulla tein kaiken tuon. Sitten päädyin ällistelemään, että Mikkisoftan ohjelmia (Word, Excel yms) pystyisi muka käyttämään ilman ostettua Office-pakettia, mutta jollain minulle oudolla versiolla.... 
Todistettavasti kuitenkin ohjelmat aukesivat, vaikka ne on tehty maksetulla versiolla edellisellä koneella.

Aikani tätä(kin) pähkäilin ja päädyin sitten lunastamaan paketin kuitenkin rahalla. Luulen pääseväni helpommalla. Käytän kuitenkin noita ohjelmia viikottain, koska rakastan Exceliä (pyöritän siinä kaikki kodin raha-asiat, lisäksi koirien painotaulukon, mittareiden lukemat yms) ja Wordissä taas kirjoitan joulukirjeet, teen listauksia asioista (kuten patikkaretken lista pakattavista tavaroista).

Kun olin päässyt näin pitkälle, tajusin surukseni, että seuraavaksi pitäisi pystyä löytämään kaikki ne ihanat nettisivut, jotka edellisellä koneella oli muistissa, että pystyisin niihin palaamaan.......   ja kun avasin netin, ryökäle kone tarjosi jotain Edgeä, vaikka nimenomaan olin avaavinani Chromea. *huoh*
(Niitä päiviä, kun mikään ei mene putkeen...)
Siirsin lisäksi myös tiedostot, joitain kuvia ja muuta. Nyt enää jännittää mitä huomaan kaipaavani, mikä on jäänyt vanhaan koneeseen.

Osaisinpa suhtautua asioihin näin kevyesti

Viime viikolla tein ihanan työkaverin kanssa pienen hupiretken ensin paikkaan nimeltä Kasvihuoneilmiö. Paikka on tuossa vanhan ykköstien varrella, sanoisin, että paikka on Lahnajärveä/Suomusjärveä. Kannattaa poiketa. Munkit oli valtavia!!! Kahvi oli hyvää ja paikka on vaan kaikessa korniudessaan niin hupaisa, että siellä sai hyvin kulumaan tunteroisen jos toisenkin. Hintataso toki lykkäsi meidät tekemään varsinaisia ostoksia muualle. Jotain joulusalaisuuksia löysin, mutta niistä ei nyt kuvaa vielä tässä vaiheessa....

Tämän peltitaulun ostin. En voinut sitä sivuuttaa, kun näin tuon rodun. Noutajaa ei ollut, olisin kyllä senkin ottanut mukaan, hinnasta viis.
Tämä ei ollut ihan niin naurettavasti hinnoiteltu kuin moni muu kapine, ja värin puolesta istuu tuohon meidän vessan oveen yllättävän hyvin. Taidan potea peltitaulufetissiä, koska en vaan tunnu pääsevän niiden ohi, kun niitä jossain on tyrkyllä.

Päädyimme vielä kotimatkalla Muurlan Lasin tehtaanmyymälään, jossa olen ehkä itse pysähtynyt viimeksi 80-luvulla. Se paikka olikin muuttunut edukseen. Ihania tavaroita ja en lopulta pystynyt hillitsemään itseäni vaan ostaa pamautin 8 uutta lasia, koska ne niin kutsuvasti viheltelivät minulle tarjouspöydästä. Olivat siis viimeiset kappaleet...

Sikäli kävi uskomaton tuuri myös muutamaa hetkeä myöhemmin, että pistin vanhat Iittalan Verna-lasit kirpputorille myyntiin ja sain ne myytyä samantien. Tavallaan siis vaan vaihdoin lasien väriä tällaisen mutkan kautta. 

Mutta olen edelleen aivan hurjan iloinen kun katson astiakaappia ja näen nämä siellä. Joulupöydän kattaus tulee olemaan tänä vuonna vähän eri näköinen. Meillä on puhtaan valkoiset lautaset ja tähän asti on menty perinteisillä pöytähopeilla ja kirkkailla laseilla. Näistä tulee kiva jouluinen fiilis - ja mainittakoon, että testasin, ja punaviini maistui varsin hyvälle tällaisesta saunan jälkeen..... 

Muurlassa oli myös muutama muu juttu, joita jäin pohtimaan. Totuus on, etten todellakaan tarvitse yhtään mitään, mutta mm. aika hauska lasinen kasvatusastia huonekasville samoin kuin ne kasteluvahdit jäivät kyllä mieleen. Katsotaan, jos joku joulualennusmyynti tulee ja näen mainoksen. Meiltä ajaa tuohon tehtaanmyymälälle puolisen tuntia ja siellä olisi kahvila. Mikä tahansa tekosyy. 😏

Patikkakoirat

Minähän toivoin patikkakoiraa, kun Merlin meille haettiin. 
No, Patikkakoiran toden totta olen saanut. ♥ 

Eilen olin vapaalla. Käytin koirat tietenkin lenkillä aamusta, päivä meni sitten vähän "tehden ei-mitään", mikä on maailman paras tapa viettää vapaapäivää. Mutta joskus puolenpäivän jälkeen laitoin miehelle töihin viestin, että mentäiskö iltapäivähyppelylle Teijolle. Mies ei ollut kovin vastahakoinen  =)

Järvi oli aivan rasvatyyni

Olen kuvannut tätä maisemaa satoja kertoja.

En kyllästy siihen koskaan. 

Kahvitauko pidettiin tutussa paikassa Vicksbäckinlahdella. Meidän lemppari laavu. 

Kahvi katettiin grillin päälle, ettei koirat ylettäisi. Koirille oli omat purutikut.

Merlin oli tässä kohtaa ehtinyt rypeä kunnolla mudassa, järvessä, hiekassa ja tässä tuhkaisessa maassa grillipaikalla.....   Valkoisesta koirasta löytyi jännittäviä värisävyjä. 

Kun koira "sukeltaa" tuon alakuvassa taustalla näkyvän penkin alta maha maata viistäen tullakseen laavulle, tuo nokinen maa tosiaan värjää karvan kuin karvan. Valkoisessa koirassa näkyy hyvin. 

Kahvi maistuu aivan valtavan hyvälle ulkona. Sää oli tosi kaunis ja aurinko laskemassa. 

Jos siltä vaikka tippuisi keksiä..... 

Lenkin kokopituus on reilu 6 km. Kumpikin koira tepsutti menemään häntä tötteröllä eikä tuntunut paljon jaloissa painavan. 

Loppumatkasta oli pitkospuita, joiden pinta vetikin liukkaaksi. Yöllä oli ollut pakkasta ja ilmeisesti varjopaikoissa ei puun pinta ollut päässyt kuivumaan/lämpenemään edes päivän aikana, joten varovasti sai tepsuttaa itsekin, ettei lävähdä jalkoineen lätäkköön. 

Viritimme otsavalot loppumatkasta, kun alkoi olla riski kompuroida juuriin ja kiviin. 

Kotona laitoimme saunan päälle ja koska eräs valkoinen koira oli kipeästi pesun tarpeessa, pesin sen tassut ihan shampoolla. Tämän jälkeen molemmat koirat retkottivatkin lauteilla rentoina ja raukeina.

Uskoisitko näiden kahden olevan elävässä elämässä todella vilkkaita?

Mun Patikkahauvat ♥♥