Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2016.

Sokea kuin lepakko vai muuten vaan huono(n)näköinen?

Kuva
Vihdoin siis kauan odotettu optikkokäynti. Ehdin heittää varsin hyvän kahvin ja yhden joulumausteisen donitsin Arnold'silla huiviin ennen kuin taapersin optikkoliikkeeseen ja aloin sovitella..... Eihän tätä naamaa nyt mikään linssi paranna, mutta... lystiä oli. Varsinkin siinä vaiheessa kun pari muuta aikuista alkoi tuijottaa minun ottaessa itsestäni kuvia. Tuolta kun ei saanut pokia kotiin sovitettavaksi vaan ainoa tapa oli näyttää vaihtoehdot kuvana. Täti opettaja tässä hei.... Ehkä vähän mitäänsanomaton malli kuitenkin? Toi tarra juuri näkökentässä vetää vähän suupielen dimandia näkyviin.... Harry Potter, osa 15, valmiina? Ihastuin tähän pokaan hyllyssä. Minusta "kilpikonnanluinen" kuulosti niin hienolta.... Kuten neuvoa antava henkilö sanoi: ne korostavat kauniisti kulmakarvoja. Ai jaa? Näiden kahden välillä arvoin pitkään. Ylemmät on hiukan tummaan liilaan vivahtavat, alemmat enemmän ruskeat. Tykkäsin molempien lämpimästä

Ismit ruokakeskustelussa

Kuva
Kasvisruokailu, vegetarismi, veganismi... näistä revitään otsikoita näköjään pääuutislehtiin jo viikottain. Ei välttämättä mikään huono juttu. Olen ihan sen puolesta, että kouluihin lanseeraataan se viikottainen kasvisruokapäivä samoin kuin kalapäivä (kunhan silloin kyse ei ole kalapuikoista....) Minusta on oleellisen tärkeää, että annetaan mahdollisuus kokeilla kaikkea. Toisaalta kouluissa on nykyään niin monen taustaisia ihmisiä sekä töissä että koulussa, että eri vaihtoehtoja tarvitsee olla useita jo siitäkin syystä. Ymmärrän hyvin rehtorien paineet ohjeistaa keittäjiä. Se, mikä keskustelussa pelottaa, on tiettyjen ihmisten jonkunlainen ehdottomuus asian tiimoilta.  Vaikka itse olisi minkälainen intohimoinen vegaani ja kieltäytyisi käyttämästä nahkakenkiäkin, ei se silti oikeuta moittimaan sekasyöjää ruuasta tai vaatetuksesta. Tai toisinpäin. Töissä työkaverilla oli hyvännäköistä ja -tuoksuista ruokaa. Kysyin mitä se on. Hän vastasi vähän korvat luimussa, että "l

Äiti on vähän väsynyt.....

Meillä on sähköhammasharja. Aika monella varmaan on. Tiedättekö miten se värähtää/pärähtää tietyin välein, ilmoittaessaan, että "on aika siirtyä seuraavaan osioon hampaistossa"? Meillä se tekee sen muistaakseni n. 30 sekunnin välein. Kun normaalisti tulen yövuorostakin kotiin, laitan tahnaa harjaan ja istun pöntön kannella silmät kiinni ja vaan harjaan hampaat ennen sukeltamista nukkumatin maille. Harja ikään kuin kertoo milloin homma on valmis, teen sen tietynlaisessa puolihorteessa ajattelematta itse asiaa mitenkään. Aamulla ennen töihin lähtöä pesen jostain itsellenikin tuntemattomasta syystä hampaat yleensä tavallisella harjalla. Niin eilenkin. Ajattelematta mitään, tai ainakaan sitä toimitusta, joka oli meneillään, tajusin jossain vaiheessa pohtivani "miten tää 30 sekkaa voi kestää tänään näin kauan".... ja sitten silmät ikään kuin rekisteröi näkemänsä ja tajusin peilikuvasta, että harja ei ehkä värähdä minnekään vaikka rapsuttaisin huomiseen..... ****

Sisustusta, huonekasveja

Kuva
Lainasin kirjastosta pienen kasan lehtiä. Yövuorojen jälkeen kun pää ei toimi edes puoliteholla, ajattelin, että niiden selailu olisi mukavaa...... No, olihan se. Tusinoittain erilaisia sisustusjuttuja, ideoita, vinkkejä ja kaikenlaista, mistä voi napata kiinni. Ihan kiva. Paitsi että. Aina tällaista pinkkaa selatessani tulee sellainen voimaton ja vähän onneton olo: miksei mulla ole tuollaista, tuota eikä tätäkään? Sitten taas mennään. Koska aina ei voi hankkia uutta, aina voi "sisustaa" vanhalla eli vaihtaa järjestystä. Hii-o-hoi! Haluan siirtää sohvaa taas uudelle seinälle, piano voisi mennä tuohon, tuolit noin ja matto välillä näin päin. Osan pystyn itsekin raivaamaan, mutta pianoa varten tarvitaan aina myös perheen miehen käsivoimat. Ja sekös pännii: mitään ei pysty tekemään valmiiksi päivän aikana ikään kuin yllätykseksi. (Ja mieshän ei tietenkään "ylläty iloisesti" kun kotiintullessaan havaitsee, että kämppä on kuin ryssän kaatopaikka ja vaimo kää

Sitä sun tätä

Kuva
Isäni halusi viedä meidät syömään, koko perheen, sisältäen pojan tyttöystävän. Lauantaina siis isolla porukalla ja voihan että olikin hyvää. Ensinnäkin: mieletön nautinto ylipäänsä päästä syömään tällä sakilla. Valmiiseen pöytään, Valkoiset pöytäliinat, kristallit, hopeat, kynttilät ja kukat..... Minä olen kala-alkupalojen suurkuluttaja. Voisin syödä pelkästään niitä. Maistoin myös Nallen (a.k.a. B. Wahlroos) tilan fasaanimoussea (ei kovin kummallista). Vähän vaivihkaa piti kuvata. Siellä kun oli muitakin ihmisiä. Kaloja. NAMII!! Riimihärkä (toinen alhaalta) oli myös taivaallista. Koko lasillinen punaviiniä ruuan kanssa. Olin menossa yövuoroon suoraan täältä joten mahdottomasti ei voinut.... Caesar-salaattia ja vielä vähän lisää kalaa. Sokeri-suola-graavattu siika oli niiiiin hyvää. Aivan uskomatonta. Seurahuoneen jälkiruokakaappi. Olisin halunnut noita juustoja, ei mahtunut. Ei vaan pystynyt. Pari marenk

Lomat pätkissä vai pitkinä

Kuva
Ylen uutissivulla joku työterveyslääkäri oli vakavasti sitä mieltä, että alle kolmen viikon loma on hukkaanheitettyä lomaa. Alle 8 päivän lomasta ei kuulemma ole vastaavaa hyötyä, koska rentoutumisen tunne ja hyvä fiilis alkavat vasta tuossa 8. päivän tienoilla. Missä tämä tohtori oikein on lomaillut ja kenen seurassa?? Olen eri mieltä!! Vahvasti! Lomahan on ihmisen parasta aikaa: ensin on se ihana loman odotus, sitten itse loma, jälkeenpäin voi vielä muistella miten kivaa olikaan.... yhdessä paketissa saa kuulkaas kolme lomaa . Tavallaan. Edellisessä työpaikassa olin sillä lailla sitoutettu kuukauden päiviin, että tietyt asiat (veroilmoitus) tuli tehdä tiettynä päivänä kuukaudesta, joten lomailla piti vain niiden aikojen välissä. Meille ei voitu ottaa kesätyöntekijää paikkaamaan, koska opettamiseen olisi pitänyt ensin varata koko kevät, mikä oli käytännössä mahdotonta. Näin ollen kaiken minkä jätit tekemättä, löysit edestäsi loman jälkeen. Käytännössä loma tarkoitti kolme

Eräs sunnuntai

Kuva
Kuuden päivän raskas työputki takana. Yksi vapaa, ja uusi putki alkamassa. Siinä lähtökohta. Nukuin kuin pieni porsas . Sikeästi ja pitkään. Pistin silmät kiinni joskus 21:20 aikaan eikä minulla ole mielikuvaa, että puolisko olisi tullut sänkyyn. Aamulla havahduin hännänheilutukseen kun käänsin kylkeä joskus 6:40...   Ylös nousin melko pian 7:00 jälkeen. Rapsuteltuani sitä huiskuvaa häntää (tai sen toista päätä) ensin sängyssä venytellen. Kuva ei ole ihan samalta sunnuntailta. Nythän maa on jo valkoinen. Lenkkireitti on kuitenkin näköjään sama. Ihania metsäpolkuja. Ihan parhaat kaverit. Männyn kaarna on jotenkin kaunista. Harmi, että kuvaan osui myös tuo puhelimesta jäänyt varjo. Puron ylitys. Vesi on kuulkaas jo kylmää.... hrrrr. Tuota tukkia pitkin emme puroa ylittäneet. Siinä menee muutama riuku, joita pitkin on hyvä kävellä. Tosin koko vesistön leveys on ehkä 80 cm joten sen toki vaikka hyppää yli. Sitten tuli luminen sunnuntaiaamu. Aurinko