Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2015.

Hajanaisia ajatuksia aamulenkillä

* Klo 7:30, lämpö +8, itsellä päällä pitkähihainen T-paita, shortsit ja sandaalit. Vastaantulijoilla pitkää housua, takkia, käsinettä (!!) ja yhdellä lakki. Kuka ei kuulu joukkoon? Olisiko niin, että hoitajalla, jolla on kylmät jalat, on lämmin sydän. =D * Mummokoira oli eilisen kympin ja illan jokirannan perkaamisen (kolmisen tuntia) jäljiltä niin väsynyt, ettei lähtenyt aamulla lenkille. Jokainen vastaantulija kommentoi asiaa hyvin huolissaan. Meillä on tuttuja täällä. Ihana kylä! * Onkohan Perniöläisillä mustilla labukoilla joku yhteinen viha-kanava, jolla ilmoittelevat toisilleen ettei Edua saa lähestyä kuin hampaat irvessä? Nimittäin tuttavalla on musta labu jonka kanssa on tähän asti ohitettu hyvin asiallisesti (emäntänsä kanssa), se on ollut enemmänkin välinpitämätön kuin kiinnostunut. Nyt muutaman kerran tullut isäntänsä kanssa vastaan, tänään viimeksi, ja jo pitkän matkan päästä hampaat irvessä hyökkii päin. Tällä kertaa Edu oli se hyvinkäyttäytyvä, joka ei edes irvistäny

Pantry

Kuva
Jenkkilässä kaikilla on hirmuiset ruokavarastot. Sanon hirmuiset ja tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Kaikille siskoilla oli mm. kymmeniä (!!) kiloja sokeria, jauhoja, säilykkeitä yms. pitkään säilyvää ns. kylmässä varastossa. Tiedä sitten varustautuvatko maailmansotaan vai mihin, muistan vaan, että se oli tapana. Mekin syötiin muinoin jotain säilykkeitä, joiden päiväys alkoi tulla tälle vuodelle (hah!) ja niiden tilalle hankittiin uutta. Siellä oli lähes joka talossa myös ihana komero, miksi sen kääntäisi, siis pantry. "Kaappi", vähän kuin meidän vaatehuone, jossa oli jemma kaikille ruokatarvikkeille. Itsehän olin asian unohtanut ja kun sen ensimmäistä kertaa näin, ihastuin taas, ja samoin teki Pasi. Erityisesti Pennyn pantry teki vaikutuksen: sinne mahtuu ihanasti ihan kaikkea. Ja vielä vähän. Joten kun kotiin päästiin, heitin idean ilmoille, että josko meille sellaisen voisi tehdä, paikka kun periaatteessa on olemassa, vaatii vaan vähän pohdintaa minne kamat siitä nurkast

Arki alkoi

Täytyy vähän kehaista omiaan, nimittäin tyttöjä. (Rehellisyyden nimissä tulee liian harvoin kehuttua ollenkaan!) Koulu alkoi eilen. Lotta mainitsi ohimennen tiistaina, että "kai meillä on huomenna niitä lettuja".... koska siitä lähtien kun Joonas meni kouluun 2000, meillä on paistettu vinot pinot lättyjä aina ekana koulupäivänä. Minusta hauska perinne, ja vielä hauskempi nyt kun muksutkin sen muistavat. Joten Pasi paistoi täällä lettusia aamupäivällä ja vino pino oli vielä jäljellä kun itse kotiuduin. NAM! Pakastimeen on saatu mustikkaa ja mansikkaa, joku raparperikin, mutta kun ikäänkuin reissulta paluusta lähtien ollut olevinaan niin kiire, etten ole ehtinyt puutarhalle, vadelmat on aina vaan puskassa....  Pienimuotoinen stressikin moisesta. Eilen sanoin, että hitsit kun pitäis koirat lenkittää ja säästä johtuen teki niin mieli tehdä pitkä lenkki, mutta kun tarttis ehtiä sinne puutarhallekin niitä vattuja noukkimaan.... ja siihen Ronja, että "kyllä mä voin mennä

Myöhäinen lounas

Eiliseen palatakseni: kaikki vanhemmat siis kutsuttiin syömään, Pasi askarteli noista tuhansista kuvista jonkunmoisen koosteen (muutama kymmen...) ja elettiin taas kerran reissu läpi. Ruoka oli jenkkityyliin sama mitä syötiin siellä viimeisenä päivänä. Hain torstaina possunroikaleen Perniön lihasta ja heitin sen marinoitumaan liemeen: 0,5 l cokista, reilu rkl Sambal Oelekia, soijaa, sipulijauhetta, pippuria ja loraus nestemäistä savua, terveisin Smith's (bbq-kastike käy kun otsikossa lukee jotain ja hickory... meillä tykätään savusta). Nasu pötkötteli liemessä to-illasta eteenpäin, lauantaina se nostettiin pöydälle lämpiämään joskus 14 aikaan ja Pasi oli heittänyt sen uuniin illalla nukkumaan mennessä. Asteita ei ollut kuin karvan päälle sata ja siellä nasukka paistui reilut 14 tuntia nahka/läski ylöspäin. Melkoisen pehmeää oli kun vihdoin otettiin esille ja kuorittiin ylimääräiset läsät päältä... NAM! Kaverina potut omasta maasta, rakuunaporkkanat ja maissia. Tietenkin vihreä s

Yöpöllöilyä

Jotta työtunnit riittäisivät, mulle oli laitettu heti ekalle viikolle loman jälkeen pari yövuoroa. Jetlagistä ei tosin ollut tietoakaan, mutta muuten kroppa oli sitä mieltä, että sellaiset 10-12 tuntia unta vuorokaudessa kuulostaa hyvältä.... ja valvominen ei todellakaan napostellut pätkääkään. Pasille osui VPK:n päivystys samaan viikonloppuun ja Joonas oli ajanut oman autonsa Turkuun jo viikkoja sitten.... yhtälö, joka tarkoitti sitä, että minä sain kyydin töihin ja sieltä pois tarvitsematta itse ajaa. Aika ylellistä. Haukottelin perjantaina aloittaessa niin hartaasti ja sanoin, että nukahdan takuulla jossain kohtaa kesken työvuoron. Pysyin kuin pysyinkin hereillä, mutta aamulla kyllä torkahdin autossa kun se lähti liikkeelle. Onni onnettomuudessa etten ajanut itse. Joskus on ollut pelottavaa kun on tajunnut minkälainen pommi itse on tien päällä väsyneenä. Tänään, viimeisen yön jälkeen, unta kyllä tuli taas jo autossa ja sammuin kuin saunalyhty sänkyyn päästyäni, mutta jostain sy

Kotona siis taas

Kuva
Koputan nyt varmuuden vuoksi maalaamatonta puuta, mutta sanon kaiken uhallakin: vielä ei tietoakaan jet lagistä. Ei sitä kyllä ehtinyt tulla mennessäkään. Ehkä kroppa on niin tottunut näihin kaheleihin valvottuihin vuorokausiin, kiitos työn. Meillä oli siis todella onnistunut loma. Ihana ystäväni Riitta ehti kommentoimaan, että jenkit näyttää sopivan mulle, koska nauran joka kuvassa. Se on totta. Meillä oli niin hauskaa. Ihmiset on sellaista, mitä ei pysty selittämään: se anteliaisuus, rakkaus, ystävällisyys ja hyvä tahto paistaa kilometrien päähän. Vaikka välissä on ollut 26 vuotta näkemättä, oli kuin olisi kotiinsa palannut. Kahden viikon matka tuntui kuukaudelta, koska tehtiin niin paljon ja ehdittiin käydä hyvin läpi kaikki vuosien aikana tapahtuneet asiat. **** Ennen reissua kävi ilmi, että lentojen aikatauluja on rukattu ja siitä seurasi viikon verran sähellystä ja kiukuttelua kun lentoyhtiöt pesivät kilpaa käsiään, ettei kenenkään tarvitsisi hankkia meille hotellia, odotus

Five states in 13 days

Kuva
What a vacation! Siinä tärkeimmät mitä kannattaa sanoa. Vivi, Pasi, Joni & Scott SnowBird ski resort, menimme koppihissillä huipulle asti, patikoimme jonkun matkaa alas ja tuolihissillä loput. Korkeus oli 11 000 jalkaa (n. 3000 m) merenpinnan yläpuolella. Ja mitkä maisemat.... Ei muuta sanottavaa. Rodeo. Vivi, Pierre, Chandler, Joni Ilta Salt Laken keskustassa, Chandler nappasi kaikille rouville puskasta kukan korvan taakse, joten olihan se poseerattava. Vivi, Valerie, Joni Matkalla pohjoiseen. Tauko lounasta varten, Afton Wyoming, maailman suurin portti, joka on tehty pudonneista hirvensarvista. Jokseenkin vaikuttava, alta mahtui kevyesti iso rekka. Matkalla Jenny Lake:lle patikoimaan Chandler, Vivi, Linzie, Pierre, Pasi, Brendan, Valerie Yellowstonessa oli runsaasti Buffaloita (vaikka kuva onkin otettu matkalla Grand Canyoniin.) Varoituksia karhuista oli tiuhaan. Myyjä pyrki kovasti kauppaamaan meille purkillist