Pentutreffit ja patikkaa

Olin alunperin varannut viikonlopun vapaaksi voidakseni sihteeriköidä koiratapahtumassa. Kävi kuitenkin niin hullusti, että kerrankin talkooporukkaa oli ylimääräisenä ja jäin rannalle.... 

Mitenkään suivaantumatta muutin suunnitelmia lennosta, ja ajelimme lauantaina Kotkan ja Kouvolan puolimatkaan treffaamaan Merlinin pentusisaruksia ja muuta porukkaa. Uskomaton keli syyskuun lopulle, oli aivan valtavan kiva päivä. 

Menomatkalla tankkasimme auton ja pissatimme koirat Lohjan ABC:llä ja hain kahvit ja vähän evästä lounastauolle. 

Me tehtiin samalla porukalle vähän mejä-jälkeä koulutusmielessä ja Merlin pääsi tutustumaan sekä fasaaniin että verijälkeen (koska sen luopiot omistajat eivät ole muka vielä ehtineet yhtään jälkeä tehdä.....)
Fasaani olikin huisin kiva. Tulisiko siitä sittenkin lintukoira? 

Iloinen porukka menossa metsään

Pennut tutustuvat fasuun

Fasujäljen jälkeen Merlin oli tosi kiinnostunut.
Olisi vienyt tirpusen mennessään, jos olisi annettu.

Fasujälki menty ja saalis löytyi

Siskon kanssa lähdössä ilmeisesti reissuun

Pieni Minttu oli ihan paras lapsenvahti ♥

5,5 tuntia koirat painivat skutsissa. Siinä me ihmiset juteltiin, syötiin eväitä ja viihdyttiin. Kotimatka oli koirien osalta hiljainen. Meillä oli Bono mukana vähän rauhoittamassa matkaa, mutta eipä sitä sen erityisemmin siihen puuhaan tarvittu.

Kotimatkalla pysähdyttiin sen verran, että napattiin kahvit mukaan. 
Ihana päivä. Pitkä toki, koska matkoihin meni yli 3 tuntia suuntaansa, mutta eipä tuo haitannut. Ollaan tottuneita ajelemaan ja oli tosi kiva tavata noita pentusisaruksia ihmisineen. 

Illalla saunaan ja ajoissa nukkumaan.

Sunnuntai valkeni jälleen kauniina jo 6:30 (koska meidän karvavekkari nyt herää siihen aikaan.....) ja noin minuutin tuumailun jälkeen pakattiin reppu ja painuttiin Teijolle. 
Kaikessa rauhassa patikkaa kohti Teerisaarta. Se on etäisyydeltään sellainen, että otettiin Pappakoirakin mukaan reissuun. Voi miten toinen nautti!! ♥ 

Patikkakoira työssään

Pikku päiväunet

Olen niin ikionnellinen tästä taukopaidasta.

Hikinen takki sai hetken kuivua oksassa roikkuen.

Kahvit maistui mainiolle. Väkeä oli ihan hurjasti ja istuskeltiin kalliolla. Merlin torkahti huopien (eli mikrokuitupyyhkeiden) väliin siksi aikaa ja istuttiin tosiaan aivan rauhassa. 

Sitten tepasteltiin takaisin autolle ja matkan varrella tuli tosi paljon väkeä vastaan. Merlin aiheutti runsaasti "oih" ja "voih" huokailuja vastaantulijoissa. Onhan se toki hauska näky kun selvästi ihan pikkupentuna poukkoilee muka pitkällä reissulla. 
Parkkipaikka oli aivan ammuttu täyteen. Ei olla koskaan nähty niin paljon porukkaa kerralla tuolla. Tosin kun porukkaa katsoi, ehkä kyse oli jostain tapahtumasta, kuten adoptioperheiden treffit tms. Joka tapauksessa oltiin itse tosi tyytyväisiä, että lähdettiin aamulla ajoissa ja toisaalta päästiin alta pois. On myös tosi kiva havaita, että näitä paikkoja käytetään!!!

Bonoa alkoi pennuttaa ja kiipesi syliin

Teerisaaren maisemaa

Pappakin on mukana

Retkiä ja kävelyitä

Pienen pennun kanssa ei tietenkään pysty tekemään mitään mega-patikoita, eikä tarkoitus olekaan. Pappa-koirakin saadaan sopeutumaan uuteen perheenjäseneen, kun se pääsee mukaan.

Perhepotretti Viikinkivuorella

Joten ollaan tehty pieniä lenkkejä kerran päivässä. Isot koirat on kiinni ja Merlin pinkoo vapaana. Tällä saadaan pidettyä pennun vauhti taloudellisena, ettei se mene pupuloikkaa isompien perässä vaan malttaa myös vähän nuuskia ja tutkia.

Isot pojat saavat yleensä aina aamuisin pidemmän lenkin ihan yksin. Laatuaikaa siis niille. Sillä aikaa penska nukkuu ruokatirsat ja jaksaa aina niiden jälkeen sitten riehua.
Eilen, sunnuntaina, pakattiin kuitenkin koko konkkaronkka autoon, kun taivas vähän kirkastui, ja ajettiin Strömmaan, Kemiönsaareen päin. Siellä on paikka nimeltä Viikinkivuori. Tiettävästi muinoin jotain merkkitulia on poltettu sen laella, ja maisemat oli kyllä komeat, joskin pilviset.

Majakka ja Perävaunu

Kerran nukahdin syliin

Koulu järjesti elokuun lopulla vihdoin lakitusjuhlan noille abeille, joilta juhlat jäi väliin toukokuussa. Ipana tuli perjantaina paikalle ja väkersi hiuksiaan nutturalle aamusta. 

Koululla varsin valoisa ja kiva tapahtuma, jossa lakitettiin virallisesti, lueteltiin stipendit ja otettiin ryhmäkuva.

Olimme menossa naapuriin Ipanan hyvän ystävän juhliin tämän jälkeen. Oli jotenkin tosi kivaa, että tytöt pääsivät toistensa juhliin näin "siviileissä", koska vain juhlakalu piti hattua päässään. 

Perniön lukion abit 2020 (kuvasta puuttuu neljä)

Jossain vaiheessa alkoi jo tuntua syksymmältä, ja meilläkin pyörähti pienimuotoinen omenapiirakkatehdas sen verran käyntiin, että sain käytettyä vanhat kertakäyttövuuat pois. Kiva, kun pakasteessa on jotain vierasvaraa.

Ei koiraa, joka ei kävisi saunassa.
Ikää 10 viikkoa ja lauteilla. Kun sauna on siis päällä. (Kuva lavastettu jälkeenpäin....)
Olipa viihtyisää. Rauhallinen ja utelias heppu, makaili ja pureskeli vähän pefletin reunaa.
Mainittakoon, että tässä kohtaa saunassa ei ollut isoja koiria. Niiden suhteen kun tuo on vielä sitä mieltä, että ovat leikkikavereita, niin olisi ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita....