Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2017.

Sinivalkoinen haaste

Kuva
Sain Marketalta hauskan haasteen: kuvata Suomalaisia sinivalkoisia asioita Suomi 100 -juhlan kunniaksi. Idea on kiva. Tämä vuosi ON juhlavuosi ja takuulla ansaitsee sellainen olla. Meillä on asiat Suomessa erittäin hyvin (naukumisesta huolimatta) ja idea oli kiva, joskin melko vaikea. Myönnän: toteutin sen omaan tyyliini, mutta sehän tässä kai idea olikin. Jokaisen mielikuva sinivalkoisuudesta on kuitenkin omansa. Minulla ei ole erityisempää suhdetta mihinkään väriin sinänsä. Käytän sinistä vaatteissa niin, että farkut on joko haaleat tai farkunsiniset, mutta muuten siniset vaatteet on sitten hyvinkin yönsinisiä. Valkoista käytän harvoin kun työvaatteissakin pääsin siitä eroon. Toisaalta isänmaallisuus tuskin on tekstiilin väristä kiinni. Joten täältä pesee, selityksineen: Kuva on otettu meidän talon katolta. Voisi käyttää vaikka kuvituksena kuvatessa Suomalaista talvea. Hetki ennen sinistä hetkeä. Mitäpä muutakaan: meri, taivas, aurinko. Sen verran

Arkihaaste 47/52

Tämän viikon haasteen olen tavallaan jo tuottanut, kertomalla näistä viikon aikana tapahtuneista jutuista. Paljonkaan lisättävää ei ole. Alkuviikosta siis katastrofaalista kylppäriremonttia, sitten huikea Raskas Joulu -konsertti, siinä ohessa luonnollisesti viikko, jolloin Mama's Taxi kuskasi Ipanaa tallille ja takaisin sekä töissä harva se päivä.... Jos jotain hyvää haluan keksiä, lähinnä tästä kylppärishow'sta, se on fakta, että vihaan marraskuuta, ja tämä on antanut minulle hienon tekosyyn tuoda tätä vihaani julki.  =) Kerään raivoa tulevaa viikkoa ajatellen: meidän pitäisi vihdoin saada raksaporukka tänne ja päästä naamakkain keskustelemaan miten meni noin niin kuin omasta mielestä. Minun mielipiteenihän on jo valmis... Tänään sunnuntaina appivanhemmat kylässä. Hyvää ruokaa, paljon kahvia ja jälkkäreitä. Höpöttelyä, naurua ja hyvää tuulta. Ihanaa vaihtelua!! Pirteää tulevaa viikkoa!!

Raskasta Joulua

Kuva
Tällainen keski-ikäinen täti-ihminen fanittamassa hevibändiä on tietenkin aivan hillittömän huvittavaa ja aiheuttaa kanssaihmisissä lähinnä myötähäpeän tunteita. Antaa mennä vaan.  =) Sen jälkeen kun reilu vuosi sitten törmäsin noihin idoleihini livenä ja höpötin heidän kanssaan useamman minuutin selfien ottamisen jälkeen, päätin, että seuraavalle Raskasta Joulua -kiertueen keikalle hankin liput vaikka mikä olisi. Toukokuussa siis varasin Turun Logomoon liput. Periaatteessa olisin halunnut ne vasta ns. pääkonserttiin 15.12., mutta koska joulukuun aikana on joitain muitakin menoja, pelkäsin, etten saa kaikkia toivomiani vapaita enkä ehkä pääse.... joten tähän alkuun sitten. Eikä haitannut penninkään vertaa!! Päinvastoin. Keskellä kylppärikatastrofia, ihanaa, että oli jotain iloista ajateltavaa!!! Musiikki oli fantastista. Perinteisiä joululauluja, joten mukana sai vetää äänen koko massalla..... Floor ehti sittenkin Turkuun! Uskomatonta kuulla Hollantilaisen

Kylppäriremonttia, surullisen kuuluisa osa I

Kuva
Kolmen viikon jälkeen, jotain oppineena sanon ihan ilmaisena neuvona: pyytäkää AINA tarjous ainakin kolmelta eri taholta ja pyytäkää referenssejä!!! Tämä tarina on hyvin surullinen ja valitettavasti ihan tosi. ***** Ei nyt ihan suoraan, että koska ei muutettu niin .... mutta vähän sinne päin. 1999 tehty kaakeli oli auttamatta vanha, vanhanaikainen ja kulahtanut. Kyllästytti ja parista kohtaa saumat jo falskasi..... Tästä lähdettiin ma 6.11. kun putkimies ja sähkömies tulivat aamulla irrottamaan omat osuutensa. Varsinainen remontin päämies sitten ilmoittikin jo samana iltana, etteivät saaneet tavaroita paikalle vielä joten aloitus siirtyisi....... Sehän pänni. Oltiin mun isän kämpän suihkun varassa ja ärsytti ajaa joka ilta erikseen suihkuun asuntoon, jonka muu lämpötila on suunnilleen +16 eli siellä tuli vilu heti suihkun jälkeen. Noh, näitä valintoja..... Torstaina tulin töistä kotiin ja näkymä oli tällainen: Lähinnä tuli mieleen, että muutama lapsi on päässyt i

Uudet kulmakarvat

Kuva
Annoin tatuoida, tai kestopigmentoida, kulmakarvani joskus 4-5 vuotta sitten. Itse asiassa tuli tarkistettua ja se oli 4.11.2013. Neljä vuotta siis. Silloin sanottiin, että niitä todennäköisesti pitää vahvistaa jo parin vuoden jälkeen. Ilmeisesti oma ihoni on sitä laatua, jossa väri kestää hyvin. Kuvaa on sen verran käsitelty, että koetin vähän korjata älyttömän kirkasta valkoista valoa. Mielestäni tämä vastaa hyvin todellisuutta. (En muuten ole itkenyt kuvassa, vaan silmänympärysvoide on vielä märkänä silmänalusilla...) Eli tällä naamalla liikkeelle. Minulla toki on kulmakarvoja, mutta ne on täysin värittömät luonnostaan (kuvassa hiven vielä värjättyä väriä) ja niitä on suunnilleen paikallaan joka toinen.  Evoluutiossa on täytynyt tapahtua jonkunmoinen virhe, kun tuollaiset tarpeelliset karvat harvenee ja niitä tarpeettomia (kuten sääret) kasvaa kyllä vuosisadankin jälkeen. Löin niihin päälle kerroksen, ja siis aivan paksun valkoisen kerroksen, puuduterasvaa jo kotona.

Arkihaaste 46/52

Kuva
Tämä ei unohtunut. Munasin vaan aikataulun.  =) Valvoin la-su yön koska särkevät hartiat ja selkä (huono tyyny) ja sitten tein siihen perään 7-21 vuoron sunnuntaina. Jotenkin illalla kotiintullessa ainoa ajatus oli päästä sänkyyn.... ***** Tämän viikon haasteena on todellakin ollut allekirjoittaneen hivenen huono kärsivällisyys.... tai mitä sitä kaunistelemaan: minähän olen niitä mulle-kaikki-heti-NYT -tyyppejä - ja kun sovittu vajaan viikon remontti on venähtänyt kahden viikon mittaiseksi eikä loppua näy, alkaa meikäläisen mitta olla aika tapissa. Olen pyrkinyt keskittymään olennaiseen: meillä ON mahdollisuus käydä suihkussa ja saunassakin, ei ole pakko kulkea ympäriinsä likaisena tai käyttää jotain julkista kylppäriä kuten uimahallia.  MUTTA... paljonkos se sitten auttaa kun tilanne auttamatta PÄNNII!!! Lopputuloksen on syytä olla vallan erinomainen. Katsotaan mihin allekirjoittaneen hermo riittää. Otanpa tässä toisenkin glögin ja vielä vähän Aurajuust

Käsityömessut Tampereella, nääs

Kuva
Aloitetaan sillä, että minä en missään nimessä ole ihminen, joka askartelee, tekee käsitöitä tai muuta sellaista... (Vähän itsekin ihmettelen miten tänne päädyin!) Työpaikalla järjestetään vuosittain reissu Tampereen käsityömessuille ja tänä vuonna halusin mukaan, koska en ole ennen ollut. Muka-tyylikkäänä aamulla lähdössä.... Hyvä työkaverini Sanna lähti samaan kyytiin ja matka meni rattoisasti hölöttäen ja maailmaa parannellen. Sanna mm. sai valmiiksi yhdet sukat siinä ohessa... Perillä jätimme takit autoon ja painelimme sisälle. Ensimmäisessä hallissa oli runsain mitoin maisteltavaa, joten pikkunälkä tuli siinä korjattua ja hyvillä mielin toiseen halliin.... Nämä pikkupalat kankaita sai Sannan aivan sekaisin. Hän ompelee kaikenlaista ja mm. pikku-kukkaroita....  Tosi kauniita kangaspaloja kaupan olikin. Minä taas, jouluhöpsähtänyt, innostuin aivan valtavasti näistä kaikista koristeista. Viime vuoden Saksan joulumarkkinoilta mieleen oli

Arkihaaste 45/52

Kuva
Kun ajoissa aloittaa, on ihan hyvä jo Tapaninpäivänä korjata kaikki pois.... Minä siis en kestä tätä pimeää aikaa vaan haluan valoa, lämpöä ja joulumieltä. Joulunodotus on parasta. Joten meidän arki on tällä hetkellä tätä: Eteisessä siis vähän jotain..... Pihalle laitettiin valopallot. Raahasin tuollaiset isot rottinkipallot Tallinnasta joitain vuosia sitten. Ne oli siellä kaupan koristeena ja oltiin joulun välipäivinä reissussa. Myivät siis mulle koristeet suoraan katosta. Niihin säänkestävät valot ja se on siinä. Ne on hauskat lumipallot tuolla omenapuussa. Halkaisija joku 30 cm. Muina rikkoina rokassa eli valoina on luonnollisesti nykyään joka ilta otsalamppu sekä koirilla valopannat . Tilasin netistä monta vuotta sitten Leuchtien pannat koirille ja tänä vuonna niihin vasta tarvitsee vaihtaa paristot. Sanoisin, että kohtuullisen kestävää tavaraa!!  Joku taannoin kommentoi iltalenkillä "hauska idea laittaa koiralle jouluvalot" ja jok

Synnyitkö 60-70 -luvulla?

Tällainen kiersi jälleen pitkästä aikaa sähköpostissa ja facebookissakin. Kyllähän siinä niin paljon totta on, että ihan naurattaa.... 1. Autoissa ei ollut turvavöitä eikä niskatukia, saati turvatyynyjä.... 2. Takapenkillä oli hauskaa eikä vaarallista. Siinä sitä seistiin keskikonsolin päällä ja pidettiin kiinni vanhempien penkkien päältä. (Ja olisi lennetty kuin raketti ikkunaan äkkijarrutuksessa.....) 3. Pinnasängyt oli värikkäitä eikä lyijymaalissa oltu varmasti säästelty. 4. Ei ollut turvalukkoja tai "lapsilukkoja" lääkepurkeissa, autojen ovissa tai kodin puhdistusaineissa. Me vaan tiedettiin, ettei niihin saanut koskea. 5. Pyörällä ajettiin aina ilman kypärää, myös isoilla teillä. 6. Juotiin puutarhaletkuista, puroista ja lähteistä eikä kukaan sairastunut. Limsaa sai (jos sai) ehkä lauantaisin saunan jälkeen. 7. Jotkut rakensi mäkiautoja ja niillä laskettiin ja kokeiltiin mäkiennätyksiä. Joskus huomattiin alamäessä, että tuli säästeltyä jarruissa.... 8.

Melko masentava marraskuu (normikauraa)

Kuva
Tämä on se aika vuodesta, kun on vaikea keksiä paljonkaan positiivista sanottavaa. Siis marraskuusta. Keksin kyllä ison liudan kaikenlaista valitettavaa, mutta ei lähdetä siihen..... Kuvia kaivamalla käy kuitenkin ilmi, että mm. joskus on ollut kauniitakin päiviä. Olennainen tieto päivänä, jolloin vettä tulee kuin aisaa eikä auton tuulilasin pyyhkijät meinaa pärjätä kotimatkalla. (Miehen auto, oma oli huollossa...) Mitäs siinä makailet kesken lenkin?? Mun parhaat ♥ pojat ♥ ONNEKSI olen oppinut pukeutumaan sään vaatimalla tavalla. Onneksi ostin uuden, oikeasti sateenpitävän, puvun. Koetan pilkkopimeässä metsässä tallustaessani muistaa, miten kosteus ja sade tekee hyvää iholle.... kasvoille siis.  =) Tykkään kyllä, jollain perverssillä tavalla. Metsä saa minut heräämään henkiin ja ilman päivittäistä lenkkiä en varmasti selviäisi marraskuustakaan. Kerran roikkutuolissa olkkarissa. Bono ei ihan mahtunut kuvaan, tai käsi oli liian lyhyt. Olen käynyt kirj

Tietotekniikkavelho

Kuva
Jösses kun meinasi mennä ihan väärään kurkkuun koko homma. Pelasin jotain blogin ulkonäön kanssa ja kadotin nuo nappulat "lisää teksti" ja "kirjaudu ulos" ja mitä tuolla yläreunassa nyt lukeekin. Älkää kysykö mistä päädyin oikeaan paikkaan, että pääsin ne muuttamaan takaisin. En tiedä. Hädissäni painelin ihan mitä vaan..... Rouva tietokonevelho täällä siis, päivää. Toinen juttu tietotekniikkaan liittyen: ostin uuden koneen ennen syyslomaa. Vanha kun on heittänyt useamman kerran ruudun siniseksi herjalla "uups, jotain meni pieleen". Eipä siinä, uusi kone on aina uusi kone. Mutta enpä taas tajunnut, että olen silloin vuosia sitten ostanut siihen rahalla Microsoftin Office-paketin, jonka nyt sain hauskasti tyttäreltä, koska heillä on koulussa kolme lisenssiä. Ongelma vaan on, että koulun lisenssi ei pidä sisällään valokuvien käsittely-ohjelmaa..... Olen nimittäin tähän asti aina pienentänyt kuvat. Kamera ja kännykkä molemmat ottaa älyttömän isoill

Arkihaaste 44/52

Kuva
Koska talvi yllätti viime viikolla, aloitimme lintujen ruokinnan. Itse asiassa laitoimme ensimmäisen rasvamakkaran ulos jo viikkoa ennen syyslomaa. Minusta tintit ja varpuset on ansainneet sapuskansa ja oppivat sitten tulemaan tähän pihaan. Noita tirppoja on niin kiva katsella. Ja jukra miten ne tirskuttaa. Aivan mieletön konsertti ikkunan takana. Siellä menee nyt koko talven juorut.... Mökissä on auringonkukkaa, makkara on valloitettu ja valkoisessa on pähkinää. Tuon valkoiset mitat on sikäli vähän hankalat, että pitäisikin olla rouhittua pähkinää, jotta ne valuisi paremmin alas ja toisaalta linnut saisivat niitä helpommin nokittua. Katson löydänkö pähkinärouhetta tai auringonkukkaa kuorittuna. Olisi siistimpääkin. **** Muuten viikon alku oli turhankin vauhdikas. Odotin normaalia vapaapäivää maanantaille, sovittuna oli kampaajakäynti, mutta.... Keskittyminen siihen, miten painan "ota kuva" -nappia, niin unohtaa ihan edes hymyillä.... Ei. Ei värjätty ha