perjantai 1. joulukuuta 2023

Kuukausikuva: marraskuu

On kelejä, on pukeutumista ja sitten om marraskuu.
Kuukausista julmin, ikävin, synkin... se, jonka loppumista vain odottaa, että tulisi joulukuu.

Marraskuuta kaipaa joka vuosi kuin kipeää peräpukamaa.


Kun aamuisin lähtee kävelylle sen kuukauden alussa, jolloin niin sanottu ensilumi satoi - paitsi meillä, jossa tuli räntää ja jäätyi tiehen, tehden kaikesta peilijäätä, sitä pohtii aamuisin järkeään ja miettii voisiko koirat ulkoiluttaa mitenkään helpommin. 

Kuukausi, jolloin aamun ensimmäinen ajatus on: loppukuun aikana ei tarvitsekaan taas nukkua yhtään, kun lonkat ja selkä särkee lääkkeistä huolimatta. Liukastelu kun tekee allekirjoittaneen ruodon jäykäksi kuin rottinkikeppi, ja aiheuttaa jäätävää särkyä liukastellessa.


Päivän päätteeksi otettu kuva ei paljon aamusta valostu.

Sosiaalisen median tilit, oikeastaan ne vanhat muistot, kertovat, että viimekin vuonna olen ollut aivan järjettömän väsynyt nimenomaan marraskuussa. Selkeä kaamosoire. 
Herään liian aikaisin liian vähän nukutun yön jälkeen, käyn lenkillä ja käytän kirkasvaloa. En tunne itseäni varsinaisesti väsyneeksi herättyäni, mutta herääminen varsinkin loppuviikkoa kohti on ihan hirveää.... Eikä nämä synkät harmaat päivät ainakaan siihen auta.

Voihan marina ja valitus.


sunnuntai 5. marraskuuta 2023

Marraskuun huvit

Aloitin kansalaisopiston savityökurssilla syksyn aluksi. Olen vähän outolintuna siellä, tuntematta ketään ennestään - ja myönnettäköön, että alkuun oli myös vähän tunnelma, että  "joku vei paikan siltä ja siltä, joka on aina ollut tällä kurssilla..." Muu porukka on siis käynyt samaa kurssia jo useita vuosia. En kuitenkaan suostu kantamaan mitään syyllisyttä siitä, että ehdin varata itselleni paikan kurssilta. Se on ensi syksynä sitten tapeltava uudestaan paikasta, samalla viivalla ollaan. Toki on kovin harmi, ettei kursseja voida järjestää niin montaa kuin halukkaita olisi tulossa.

Minähän olen täysin lahjaton taiteellisesti, ja nähtävästi myös varsin mielikuvitukseton, kun pohdin mitä seuraavaksi alkaisin tehdä. Kun koko homma oli alkuun vielä sellaista, etten oikein tiennyt aikatauluista ja muista, päätin aloittaa joulujuttujen valmistelun hyvissä ajoin. Siihen sitten joukkoon vähän jotain syksyistä... 

Ensimmäisellä kerralla käteen lyötiin pala savea ja ohje oli pelkästään omin käsin tehdä "voimahahmo". Kuten sanottua, mikään hahmo ei eityisemmin tullut mieleen, joten päädyin tekemään kolme pientä "kivikasaa". Juuri niitä, joista joka paikassa sanotaan, ettei esim. luonnonpuistoihin enää saa kasata. Omasta mielestäni niistä tuli ihan lystikkäät, vaikka olisin jälkiviisaana voinut painaa ne litteämmäksi vähän Pyhä-Nattanen-tyyliin. Mutta siellä ne nyt seisovat saunan eteisen ikkunalla ja sopivat hyvin maisemaan.


Voimahahmo-kivet takana, tontut ja yksi
Halloweenin lehdistä

Kivet käsiteltiin patinoimalla, ei lasittamalla. Patinointi on enemmän mattapintainen. Valitsin tarkoituksella ruskeanmustan värin. Idea oli levittää väri poltettuun saveen ja pestä osa pois. Koloihin ja taitteisiin jäi sitten väriä enemmän ja pinnasta tuli miellyttävän elävä. Itse asiassa ihastuin tuohon patinointiin aika tavalla.

Pari syksyn lehteä tein, toisen kuivatin kuppimaiseksi ja yllätin itsenikin sillä, miten kiva siitä tuli oranssiksi lasitettuna. Lasitteen väri nimittäin ei paljastu vielä levitysvaiheessa vaan vasta poltossa...
Toinen lehti on vielä tuloillaan, kaikkea ei ole ehditty vielä lasituspolttaa. Ajattelin tehdä lehtiäkin lisää, koska niistä saa ihan kivat pöytäkoristeet syksyn kattauksiin. Kuppimaiseen voi vaikka laittaa tuikkukynttilän.

Myös pikkutontut on kohtuullisen kivat, niitä teen vielä lisää, että saan koko perheen.


Tontut takan päällä

Muuten marraskuu yrittää taas heti alusta lähtien tapppaa. Liukasta siis. Ja selkäongelmia. 
Aamun lenkit meni muutamana päivänä niin tönkkönä, että seuraavat yöt sitten iloisesti Buranan voimin valvoen... 
Tuohon peilijäiseen liukkauteen kun ei pure mikään nastakenkä, se on vaan liukasteltava. Onneksi toistaiseksi on taas plussalla. 

Muita marraskuisia juttuja on jokaviikkoinen rokotus eli rokotamme massatilaisuuksina ja ylitöinä joka sunnuntai. Omissa töissäni käyn vielä rokottamassa erikseen mm. eri vanhusten asumisyksiköt. 
Piikkejä riittää..... 


Hoitajat työssään....

Jospa tämä vuoden synkin kuukausi tästä sujuisi. Joka vuosi tähän aikaan mietin miksen varannut jotain lomaa ainakin viikoksi, että pääsisi pois tästä synkkyydestä. 

Kyllä se tämäkin kuukausi tästä. Kohta on ns. vuoden harmain päivä ja ehkäpä pikkuhiljaa joulufiilistä kohti. Takka on toiminnassa ja poltetaan joka ilta ainakin vähän. Elävä tuli tuo niin kivaa tunnelmaa kotiin.

keskiviikko 1. marraskuuta 2023

Kuukausikuva: lokakuu

Ihan lokakuun ensimmäiseltä en kuvaa pystynyt ottamaan, koska palasimme vasta toisen päivän iltana kotiin Ahvenanmaalta. Kuva kuitenkin näyttänee suunnilleen samalta kaksi päivää myöhemmin: 


Synkän harmaata ja melko pimeää ottaen huomioon, että kello on kuvanottohetkellä 7:30.
Kuva on itse asiassa lähes identtinen syyskuisen kanssa, joskin puolisentoista tuntia myöhemmin otettu. Näistä näkee hyvin sen, miten valoisuus vähenee vauhdilla tähän aikaan vuodesta.

Lokakuusta: no, sehän meni sitten. Läpi harmauden, jotenkin nopeasti. 
Mitään erityistä ei jäänyt mieleen. 

maanantai 23. lokakuuta 2023

Takkaprojekti

Vanha takka tuli tiensä päähän ja kesän projekti oli purkaa vanha ja syksyllä pohtia sitten uutta.

No, mikäänhän ei koskaan mene kuin kuuluisassa Strömsössä, ei tämäkään. Ensinnäkin havahduttiin mielettömään menneeseen paloriskiin takkaa purkaessa, kun selvisi, että se oli luvattoman heikkoa tekoa. Onni onnettomuudessa, ettei mitään sattunut. Purku sinänsä oli helppoa, tiilethän oli lähinnä purkalla liimattu toisiinsa.....


Pinta kuorittu.
Tästä eteenpäin piti oleman rankkaa työtä, 
irtosi 1,5 tunnissa suunnilleen potkimalla.

Siivo kaiken keskellä oli tosiaan järkyttävä. Se pölyn määrä on jotain sanoinkuvaamatonta. Onneksi oli rakennettu muovitunneli suoraan ikkunaan, joten suurin pöly meni ulos ja tiilien poisheittämisen jälkeen muovin siivoaminen oli kohtuullisen helppoa.


Melko kiva pohja jäi jäljelle.


Vanhaa reikää hyödynnetään jatkossa nuohousluukkuna.


Sitten oli lattia betonoitu siistiksi ja seinä maalattu useaan kertaan. Piti vain ohimennen käydä hakemassa valitsemamme takka ja laittaa se paikalleen. Eikös juuri silloin alkanut jotkin Bauhausin hullut päivät ja haluamamme takka oli kokonaisen satasen halvempi - ja nehän myytiin loppuun päivässä. 😠

Yritin tilata takan nettikaupasta, mutta liikkeet eivät toimita liikkeestä toiseen, vain keskusvarastolta. Joten lähin olisi ollut Tampereella. 
Ihan ei rahkeet riittäneet siihen, että olisi lähtenyt sieltä hakemaan, joten homma jäi syysloman alle hautumaan. Onneksi takkamalli, jonka halusimme, on sellainen, ettei sen kohdalla tarvitse odotella betonin/laastin kuivumisia tms. vaan sitten kun se on paikalleen laitettu, sen voi ottaa käyttöön saman tien.

Sitten olikin yhtäkkiä jo lokakuu ja parina iltana oli lenkin jälkeen olevinaan vilpoisaa. Harmi kyllä oli myös sen verran matalapainetta, etten halunnut alkaa keittiön liettä lämmittämään, joten poltin kynttilöitä - ja kävin tilaamassa vihdoin takan. 

Miehet sen lopulta raahasivat sisään, omani ja kaverin. Pikkasen toista sataa kiloa painoa, sen kaksi miestä kantoi, todetakseen sisällä, että se olisi ollut kevyempi ilman sitä kuljetusta varten tehtyä puukehikkoa, jonka myös toivat olkkariin. 😅  Vaan sattuuhan näitä. 

Seuraavaksi odoteltiinkin nuohoojaa tekemään reikää piippuun. Polttelin sen aikana kynttilöitä, mikä itse asiassa lämmitti yllättävän paljon peltikuorta. Ei niitä turhaan lämpökynttilöiksi mainosteta.
(Nuohooja tulee vasta marraskuun alussa, mutta toistaiseksi pärjätään näin.)


Ei ihan vielä asennossaan.
Eikä nuo tötterötkään tule jäämään siihen päälle....  *huoh*


Harmi, että muurissa on piipun reikä nimenomaan tuossa, missä on. Eli kuvasta katsoen jotakuinkin suoraan takan takana, keskellä tuota kulmasta oikeanpuoleista seinää. Muuten takka olisi asetettu kulmittain, mutta S-mallinen mutka piippuun olisi ollut paitsi hölmöyttä, myös fyysisen tilan vuoksi älytön, joten siinä se sitten seisoo. 

Keittiön hellaa polttelin varovaisesti ja se kuivatti mukavasti talon sisäilman, jolloin lämmön tunne tuli pelkästään kuivumisesta. Puuhella on ihan parasta. Muutama vilpoisa yö tuossa oli, mutta osuivat viikonloppuun, jolloin ehti poltella yhden kierroksen aamulla ja toisen myöhemmin, niin pinta jäi lämpimäksi. Näin arkisin ei muuta ehdi, kuin pari pesällistä laittaa, mutta lämpenee se silläkin. 

tiistai 3. lokakuuta 2023

Ahvenanmaan viikonloppu

Nelisen vuotta sitten käytin Bonon näyttelyssä Eckerössä Ahvenanmaalla ja siitä jäi kivat muistot. Päätin ilmoittaa Boogien samaan paikkaan ja ottaa pitkän viikonlopun retkeilyn kannalta ilman tulostavoitteita. Parasta kaikessa oli, että sain vielä handlerin kehään, koska jännitän itse niin paljon, että koirakin on kuin jäykkä .... 

Lauantaina aamulaivalla yli. Hytissä oli vähän levotonta, kun aamulenkki oli jäänyt väliin. Ajoimmekin suoraan laivalta Getaan ihan saaren pohjoisosaan ja lähdimme retkelle Getabergetille. Tuon reitin varrelta löytyy myös luola ja useita mahtavia kiipeilykallioita. Siellä oli meidänkin kulkiessa kiipeilijöitä, jotka kantavat ne bonnel-patjat suojaksi ja pelkin käsi- ja jalkavoimin kapuavat muutaman metrin korkeuteen kiviseinää. 



Heti reitin alussa oli outoja kivikasoja. Niitä oli satoja ellei tuhansia.
Ihmisen kasaamia, syy miksi, ei selvinnyt.

Reitti kulki runsaasti pitkin kallioita ja en lähtisi sinne sateella, jäisellä kelillä tai muuten edes sateen jälkeen. Sileä kallio on järjettömän liukas märkänä, sitä se oli paikka paikoin nytkin, kun edellispäiväisen sateen jälkeen muutamassa kohdassa oli kosteaa.

Pian kivimuodostelmien jälkeen paljastui aukea paikka, jolla kallio muodosti yhdensortin amfiteatterin. Kuvasta ei näe, mutta kallio muodosti "penkkejä" toinen toisensa perään. Niillä oli kiva istua ja pistellä eväät parempiin suihin.


Kiipeilykallioissa oli monissa kohdin magnesiumjauheet käsien jäljiltä. Yhden poikatrion näimmekin kapuavan, mutta en kehdannut alkaa heitä häiritsemään kuvaamalla. Oli se hienon näköistä, kun ihminen roikkuu käsien ja jalkojen varassa selkä alaspäin ja pääsee siitä nousemaan pystysuoraan ylös... Taitavia nuoria.




Punagraniitti oli kaunista auringossa. Tässäkin kalliossa on kuin jonkun sivuprofiili. (Huomasin vasta jälkeenpäin kuvia läpikäydessäni.)


Aivan reitin päässä laskeuduttiin kauniille rannalle, jossa voisi kesäaikaan todellakin pulahtaa. Koirat sen tekivätkin, me emme.
Koko reitti oli jotain 5 km luokkaa. Tietyistä kohdista johtuen en suosittelisi huonojalkaiselle, mutta todella kaunis ja ihmeellinen se oli. 

Retken jälkeen oli ihan kivakin mennä kirjautumaan hotelliin. Koiratkin olivat tyytyväisiä ja loppuilta meni lähinnä kirjaa lukiessa.

Sunnuntaina Boogien kehä oli vasta klo 13 aikaan, joten meillä oli hyvää aikaa kiertää kaupunki aamulenkkinä. Maarianhamina on kaunis ja tykkään varsinkin merikorttelista kovin. Sunnuntainahan mikään ei ole auki, mutta katsella voi kuitenkin. 
Siitä, ettei mikään ole auki, olimme toki sen osalta hämmästyneitä, että olisimme halunneet mennä syömään jonnekin näyttelyn jälkeen ystävien kanssa, mutta ainoat ravintolat avoinna olivat lähinnä sporttibaareja. Eivätkö paikalliset halua syödä ulkona sunnuntaisin?





Maarianhaminaa aamuauringossa

Lähdimme ajelemaan Eckeröön 11 aikaan ja saavuimme sen verran aikaisin hallille, että Boogie sai vielä rentouduttua esittäjänsä kanssa ja minä panikoida huolella....

Näyttelyn jälkeen suuntasimme Träsket-nimiselle luontopolulle, koska kuten sanottua, jos kiviseltä saarelta löytyy suota, pakkohan se on käydä katsomassa. Myös täällä oli kivikasoja hautamuodostelmien muodossa, ja toki se suokin.





Kaunis reitti tämäkin. Hyvin runsaasti kallioita pitkin kulkeva reitti, matkan varrella kauniita sekametsiä sekä mm. marjakuusia luonnonvaraisena. 

Ajelimme melko nälkäisenä takaisin Maarianhaminaan ja viestittelimme ystäville suunnitelmista. Päädyimme läheiseen sporttibaariin, jossa olemme kerran aiemminkin syöneet erittäin hyvät pizzat, joten koska päivän sankari oli kohtuullisen rento, lähdimme hyvissä ajoin jo yksille.



Pizza ei pettänyt taaskaan. Vaihdoimme rauhassa kuulumiset ystävien kanssa. Hekin olivat olleet näyttelyssä, mutta heillä koirat olivat kehässä jo klo 9 niin emme näyttelypaikalla tavanneet. 

Maanantaina aamulla ajoimme vielä Ramsholmeniin, jonne kuitenkin ehdottomasti kannattaisi mennä keväällä kukkaloiston aikaan. Kaunis se oli nytkin, mutta kurainen. Toisaalta nyt siellä ei laiduntanut lehmiä, koska koirien kanssa on aina vähän turhan jännittävää kävellä laidunalueiden poikki....




Päivä oli pilvisen puoleinen, mutta sillä lailla lämmin, että hyvin viihtyi.

Reitti oli lyhyen napakka. Niin pitikin, laivaan oli tarkoitus ehtiä. Joten kävelyn jälkeen auto jälleen alle ja kohti Stallhagenin panimoa, jossa on kokemuksemme mukaan aina järjettömän hyvä ruoka, eikä todella pettänyt tälläkään kertaa.
Päätellen suuresta määrästä työmiehiä, jotka tulivat haalareissaan, olimme oikeaan aikaan paikalla lounaalla.


Kalapihvi, muussi ja salaatti suli suuhun.


Pestopasta oli kuulemma myös taivaallisen hyvää.

Mies tykkää Stallhagenin oluista, mutta panimolta emme niitä ostaneet, koska olimme ehtineet hakea kaupasta jo muutenkin tuliaiset ja samalla muutaman purkin jokaista sorttia. 

Se, minkä voisi vinkiksi antaa, on, että moni muukin todennäköisesti haluaisi ostaa valmiissa pakkauksessa esim. 2 purkkia jokaista laatua. On tylsää, että valmiit packit on pakattu aina täyteen vain yhtä.
Luulisi, että noita pahvipakkauksia voi muotoilla esim niin, että ihminen lastaisi siihen itselleen haluamansa oluet ja sitten setti vaan liimattaisiin kiinni. Sen kuljettaminen nimittäin 12-packissä olisi helpompaa kuin irtotölkkien.

Idean saa varastaa vapaasti käyttöön.



Gårdsbutiken on viehättävä, vaikken mitään ostettavaa löytänytkään.

Ajoimme auton lähelle satamaa ja teimme vielä hyppelyn pitkin kaupungin syrjiä. Löysimme mm. äärettömän kivalla paikalla olevan koirapuiston (metsässä) ja samoin urheiluhallilta lähtevän pehmeän ja kauniin kuntoradan. 

Laivalle päästyä seuralaiset olivat valmiit ottamaan rauhallisesti kuuden tunnin laivamatkan ja kieltämättä itsekin oli aika takki tyhjänä. 


Kiva reissu, kivoja reittejä ja ihanaa olla kotona.

sunnuntai 1. lokakuuta 2023

Kuukausikuva: syyskuu

Elokuun loppu oli eritoten märkä. Sitä viimeistä viikkoa, jolla kuukausi vaihtui syyskuuhun, korosti aamujen yllättävä (no, yllättävä ja yllättävä....) hämäryys, eli katuvalot oli aamulla lenkille lähtiessä päällä ja joinain aamuina sammuivat kesken lenkin, kun oli valoisampi aamu, mutta joinain paloivat loppuun saakka.


Kuva otettu aamulla klo 6:05 kun tultiin kotiin. Surullisen harmaata. 

Onneksi tuo syyskuun ensimmäisen päivän aamu oli vain aamu. Päivällä kirkastui ja ilta oli totta puhuen oikein kaunis.

Muuten syyskuu oli sään puolesta aika kiva. Ulkoilukelit pysyivät hyvinä ja varsinkin nyt viimeinen viikko oli todella yllättävän lämmin. Tosin yöt ovat aika ajoin niin kylmiä, etten jaksa uskoa ananaskirsikan hedelmien valitettavasti kypsyvän ollenkaan.... harmi.

sunnuntai 24. syyskuuta 2023

Syysloma, vihdoin

Tämä kesä on ollut jotenkin vauhdikas. Osin kivalla tavalla, mutta jotenkin olen ollut varsin paljon puhti pois ja vetämätön, ja aloin olla itsellenikin huonoa seuraa muutamien valvottujen öiden jälkeen, joten pieni loma tuli totisesti tarpeeseen.

Valvoin tietenkin myös sen lähtöä edeltävän yön, joten ihan freeseimmilläni ei rattiin menty. Onneksi meitä on kaksi kuskia, niin pystyi Tampereella vaihtamaan, ja nukahdinkin hanttarin paikalle heti ja nukuin jonkin 50 km, minkä jälkeen kahvi virkisti niin, että alkoi jo suorastaan hymyilyttää. (Naama olikin ollut aika vakava koko viikon julmetun väsymyksen vuoksi....)


Matkalla jossain Himoksen suunnalla.
Aurinko ja kahvi ♥

Pidimme mennessä yhden pidemmän tauon jossain Iisalmen tienoilla. Siellä on kiva ulkoilualue, jossa koirat sai pienen 2,5 km lenkin. Puuduttavaa se on niillekin vain makailla liikkuvassa autossa.


Poronhoitoalueelle saavuttu

Menomatka otti sen 12,5 tuntia suunnilleen. Kahdella pidemmällä ja parilla lyhyemmällä pysähdyksellä. Kuusamossa käytiin kaupassa noukkimassa puolen viikon ruuat valmiiksi.

Sen verran jaksoi, että käveltiin 7 km lenkki verryttelyksi kun kamat oli kannettu sisälle. Sitten vain teetä ja vähän iltapalaa ja oltiin valmiit kaatumaan punkkaan. Koirat oli aika levottomia ensimmäisen yön. Ne ihmettelevät aina minne on tultu ja hakevat paikkaansa.




Maaruska oli aika mieletön. Sallan korkeudella pääasia lehtipuista on koivua, jonka lehti muuttuu keltaiseksi, ei juurikaan muun väriseksi. Joten sikäli ruskaa oli vähemmän, mutta maasto soisena on todella upeaa varsinkin niissä paikoissa, joissa pakkanen on päässyt puraisemaan.

Ystävät ajoivat perässä seuraavana päivänä. Me ehdittiin käydä tekemässä yksi patikka aamulla ja sen jälkeen valmistella ruokaa pariksi päiväksi, ja illalla otettiin pieni verryttely heidän kanssaan ennen kuin jälleen kaaduttiin punkkaan. 
Aamulla herätyksen jälkeen sitten nuuskimaan maisemia. He eivät ole käyneet ennen noin pohjoisessa, eivätkä ylipäänsä ole harrastaneet patikointia. Käytännössä meillä meni viikko niin, että tehtiin aamupalan jälkeen jonkinlainen lenkki, yleensä juotiin kahvit reissun päällä ja tultiin kämpille syömään, ja sitten ehkä toinen hyppely myöhemmin iltapäivällä. Raitis ilma tainnutti koko porukan heti kympin uutisten jälkeen, saunalla tai ilman.

Yksi pidempi keikka tehtiin alkuviikosta, eli kierrettiin kahden tunturin kierros, yhteensä 20 km. Siihen varattiin koko päivä ja lisäksi lämpimät ruuat matkalle. Pussiruokaa se toki on, mutta antoi sen verran kaloreita, että reissun pärjäsi, ja illalla olikin kiva käydä Keloravintolassa pizzalla suihkun jälkeen.



Kylmäheteen päivätupa oli jokseenkin mielettömän hieno, ja
aika hienolla paikalla. Kuva otettu tuvan ikkunasta.

Tiistaille oli sovitusti vuokrattu fillarit. Erityisesti miehen työkaveri on kova pyöräilemään ja kulkee joka paikkaan aina kaksirenkaisella. Minä en ole koskaan ajanut muuta kuin tavallisia fillareita ja niitäkin pääasiassa pyörätiellä (asfaltilla), joten kokemus maastoajosta oli mielenkiintoinen, vähän pelottavakin alkuun.
Salla Ski vuokrasi kivat e-läskit ja niinhän siinä kävi, että allekirjoittanut koukuttui samantien. 



Läskit läskeilemässä

Suunniteltiin vähän "helpompi" lenkki alkuun. Kuviteltiin siis ajelevamme lähinnä metsäautoteitä pitkin, mutta kun reittikartasta noudatettiin ohjeistettua reittiä, päädyttiin melko äkkiä poluille, pitkoksille ja melkoiseen metsään.... Mikä ei onneksi tahtia haitannut. Me rouvat ajelimme rauhallisesti pitkoksilla, miehet antoivat pikkupojan itsessään ottaa vallan ja roiskivat kurat selkään pitkin suota. Tai jämähtivät suohon....  Sitä naurun määrää!!

Sähköapu oli näppärä eritoten erittäin jyrkissä ylämäissä, joskin niissä piti nojata vahvasti eteenpäin, ettei keulinut pystyyn. Tuon pyörän ainoa huono puoli on sen älytön painavuus. 40 kg fillaria ja meikäläinen joutui jumppaamaan ihan tosissaan....

Tehtiin se muka-helppo lenkki ensin aamulla, 20 km, ja käytiin kämpillä syömässä ja kahvilla. Sitten napattiin renkaat ja ajeltiin varsinainen tekareiden/amalgaamien kilistely-lenkki kivikossa, ja päädyttiin vielä Pienen Pyhätunturin eli laskettelurinteen huipulle, minne ei sivumennen kukaan ajaisi ilman sähköapua. 
Alastulo sieltä olikin ikävää, kädet alkoi krampata 2 km matkalla huolella, sen verran sai jarrua painaa, kun rinne kuitenkin on jyrkkä. Loppu hyvin kuitenkin. Kukaan ei kaatunut, kukaan ei loukannut ja aivan valtavan hauska päivä takana. 

Toivoisin, että oma työnantajani havahtuisi tosiasiaan, että on työntekijän ja työnantajankin etu järjestää jonkinlainen työsuhde-etu työmatkapyöräilyä ajatellen. Erityisesti Turussa on järjettömät pysäköintiongelmat päivittäin ja jos osa henkilökunnasta voisi helposti kulkea esim. pyörällä, se vapauttaisi paikkoja.  
Miehellä on sellainen etu, että he voivat hankkia minkälaisen tahansa pyörän ja työnantaja hoitaa palkasta pidätyksen ja maksaa frmalle. Tavallaan siis osamaksusopimus, mutta kun puhutaan tuhansien eurojen fillarista, ja toisaalta tuo on koroton vaihtoehto, minusta hyvinkin kiinnostava vaihtoehto. Ottaisin heti.

Viikko hupeni reippaasti. Iltaisin pelasimme Rummikubia, saunoimme ja juoruilimme. 
Nyt on akut ladattu monella tapaa. 

lauantai 2. syyskuuta 2023

Kuukausikuva: elokuu

Suurella jännityksellä elokuuhun. Tuleeko yhtään lämpimäpi kuin edellinen kuukausi? Heinäkuun viimeiset päivät tuntui kostean hikisiltä. Sellainen trooppinen ukonilma luuraa jossain takana -tunne.

Elokuu valkeni kauniina, mutta alkoihan se vettä puskea jo aamusta.



Ja näin jälkikäteen pohdittuna olihan se varsin kostea kuukausi. Vettä tuli aika ajoin päivän aikana enemmän kuin normaalisti koko kuukauden aikana.

maanantai 21. elokuuta 2023

Viikonlopun tohinoita ja sadonkorjuuta

Olipa jotenkin kiireinen viikko, joka jatkui vielä viikonloppuun. Silti näin maanantaina on olo, etten ole tehnyt mitään.

Tein viime viikolla parina päivänä ylimääräisen iltavuoron toisessa työpaikassa ja perjantaina oli ihana tulla kotiin suoraan saunaan. Lauteilla istuimme ja puhuimme, että pitänee aloittaa takan paikan valmistelut ja lauantaina lenkin jälkeen vähän kokeilin rappauksen reunaa, joka repsotti. Siitähän irtosi jonkin verran vanhaa maalattua pintaa ja kas, alta löytyi mm. vanhaa sanomalehteä. Ei ollut siis takka tehty vasta 90-luvulla, vaan oli alkuperäinen. Hyvä, että tuli purettua.


Saman lehden ilmoituksista saisi hyvän hevosen ja 
sille apilaheinää. 

Hirveän paljon rappaus ei irronnut. Hioimme vaan reunat suoraan. Sitten piti rapsutella tiilten päältä kaikki irtonainen pois. Se pölyn määrä jälleen.....  pahimmillaan myös palovaroitin kiljaisi, kun pöly tietysti kävi sen nenään siinä alapuolella hiotessa.



Lopulta lattia oli kohtuullisen siisti. Vedettiin ruman keltainen vedeneristys/praimeri pintaan ja jätettiin kuivumaan. Tähän on välillä myös rakennettu "seinät", joiden taakse betoni voidaan lattiaankin valaa. Jospa tällä viikolla saisi betonin levitettyä ja seinän hierrettyä myös siistiksi. Sitten muuri pitää maalata ja nuohooja tulee poraamaan piippuun uuden liitäntäreiän. Lopulta takka voidaan asentaa.

On tämä ollut aika jumppa, mutta toki talvella liekkien ääressä istuessa kiittelen itseäni, että tuli tehtyä.

Vanha työpaikka kyseli josko tulisin tekemään yhden vuoron. Sovittiin sunnuntain iltavuorosta. Matkan varrella se sitten vaihtui niin, että päädyin tekemään yövuoron la-su. Hullu!! Minähän en ole kuuluisa valvomaan ja varsinkaan tekemään yövuoroja. Sehän oli yksi syy, miksi työpaikkaa vaihdoin viimeksi. Ahneudella on siis se kuuluisa loppu ja päätyy hommiin, joista ei niin välitä.


yökkö

Menihän se. Meitä oli kolme vanhaa sijaista ja yksi kesätyöntekijä. Vanha työkaveri nappasi kyytiin la iltana ja ajettiin yhdessä töihin. Samoin sain kyydin kotiin, mikä oli toki kivaa, koska en kokenut itseäni kovin vakuuttavaksi kuskiksi siinä 25 tunnin valvomisen jälkeen....
Onneksi yö oli mukavan rauhallinen, vaikka tekemistä oli koko ajalle. Ei ehtinyt pysähtyä nuokkumaan, mikä on pahinta yövuorossa.

Torkuin muutaman tunnin sunnuntaina aamulla ja sitten lähdin liikkeelle. Parasta pysyä liikkeessä niin ei uuvahda.
Tyrnejä on saatu kerättyä hyvin vähän. Suurin osa ei suinkaan ole vielä edes kypsiä ja kerääminen on todella hidasta. Mutta kuivuri on pöhissyt nyt yötäpäivää ja ensimmäinen satsi oli valmista. Rouhin sen ja kuivatin rouhetta vielä pari tuntia homehtumisen estämiseksi. Osa marjoista kun jää aina vähän kosteiksi.

Tyrnirouhe on niin hyvää!!



Nam!!

Sain vaihtokaupalla ison puskan Mojito-merkkistä minttua, ja keräsin siitäkin lehtiä. Pari satsia teetäkin olen keittänyt, ja koska olen niitä hassuja ihmisiä, jotka tykkää hammastahnan makuisesta teestä, tuo on ihan herkkua. Tein ison kannullisen jääteetäkin kaappiin. 
Loput keräämistäni lehdistä jätin kuivumaan hellan päälle (ei ole lämmitetty). 



Varsinainen sadonkorjuutaso: tarjottimilla kuivuu -30% laputettua leipää koirille, sitten muutama hassu kanttarelli ja minttua.

Kuukausikuva: marraskuu

On kelejä, on pukeutumista ja sitten om marraskuu. Kuukausista julmin, ikävin, synkin... se, jonka loppumista vain odottaa, että tulisi joul...