Verkkoja vesillä, osin rannallakin

No ni (sanoi Ismo Leikola), se olis sitten pässiäinen juhlittu omalta osaltani jo tänään. Huomisesta töihin ja arki lähtee rullaamaan! Eilen paikallisen koirakerhon leikkimielisessä näyttelyssä kanttiinintäteilyä. Ihania muffareita tuli myyntiin: mitä muutakaan koiratapahtumassa kuin kakkakakkuja?? Oli aivan mielettömän hieno pitkäperjantai sään osalta. Sai D-vitamiinit muualta kuin purkista!! Sitten kun näyttely loppui, meidän nuoriso saapui paikalle ja tultiin kotiin. Tänään isolla porukalla eli yhteensä 9 henkeä saman pöydän äärellä lounaalla ja jälkkärillä. Ai että! Jäi oikein levännyt fiilis, vaikka olen muuten ollut järjettömän väsynyt. Tytär poikaystävineen vaan ei saanut nukkua pitkään tänään. He olivat meillä koiravahteina kun Bono oli ollut vasta muutaman viikon ja niinhän nuoriherra tänäänkin meni aamulla heti seiskan jälkeen ja loikki vierassänkyyn, että sakki ylös heti!! Ryökäle! Tää iltapäivälehdistä tuttu jäätelökakkuohje, olisko sitä Kinder-kakkuna m

Tällaisena aamuna on pakko päästä jonnekin muualle viettämään päivää. Onnibussilla suunnaksi Helsinki. Täältä on mahdottoman helppo napata tuo bussi ja päästä kyydillä pääkaupunkiin. Koska siellä parkkeeraaminen on naurettavan hintaista ja hankalaa, maksan ilomielin 11 eur/suunta kahden ihmisen matkoista. Eikä tarvitse jännittää sään vaihtumista ja varsinkin paluumatkalla voi torkkua sen puolitoista tuntia rauhassa niin jaksaa taas ajaa kotiin. Olisimme halunneet nähdä Amos Rexin näyttelyn. Mutta jälleen kerran meitä ei sinne haluttu. Valitsimme päivän väärin, museo on suljettu aina tiistaisin. Ennen jouluahan olisimme myös halunneet sinne ja silloin edessä oli yli tunnin jono...... Jospa tässäkin tapauksessa kolmas kerta toden sanoisi? En tosin tiedä milloin seuraavan kerran on mahdollisuus ehtiä päiväksi tuonne ja näyttely loppuu muistaakseni jo toukokuulla...  Hivenen kyllä tympi. Ovella kohtelias "portsari" viittoi kohti Kiasma a, jonne sitten suunt

Alkuvuosi oli säiden suhteen jollain tavoin niin valoisa, etten ole erityisemmin ehtinyt kaivata kuulaita kevätpäiviä. Normaalioloissa koen yleensä, että herään vasta henkiin maaliskuun loppupuolella, mutta tänä vuonna lienen ollut elossa ihan koko vuoden tähän asti? Mahtoiko se saikkari vapaineen tehdä tämän? Kahvit terassilla jo maaliskuun lopulla. Valo on niin kirkas ja kova, että sinisestä mukistakin tulee lähinnä mustavalkoinen kuva. Aloitin talviloman eilisen päivän päätteeksi, ja alunperin tarkoitus oli miehen ja koirien kanssa matkustaa Keski-Suomeen patikkalomalle viikoksi. En oikein osaa selittää mikä aivopieru se oli, mutta en tosiaan tajunnut, että siellä on vielä lunta ja jäätä tähän aikaan.... (Minähän EN hiihdä enkä harrasta mitään lumilajia, vaan haluan patikoida... ja matkassa kulkee aina koirat.) Havahduin asiaan viime viikolla. Siinä kun seurailen Pappakoiran rauhallista lenkin tekoa ihan täällä, missä metsä on auki, tuli oikein paha mieli ajatuksesta viedä

Tuo ylläoleva teksti on pätkä jonkun liiton TESsistä ja tuli sopivasti mieleen, kun näimme mitä edellinen hallitus teki. Jännä, että heillä juoksee palkka ja edut kaikesta huolimatta. Annapa olla, kun joku tavan tallaaja irtosanoutuu, ei taida samat edut koskea..... Tässä blogissa en periaatteessa puhu politiikasta (ei voisi vähempää kiinnostaa), uskonnosta (jokaisen oma asia) tai kissojen/marsujen/seeprojen hoidosta (en tiedä mitään). Sen verran haluan kuitenkin sanoa, että aion äänestää näissä seuraavissa vaaleissa. Kuva netistä Äänestäminen antaa minulle oikeuden olla jotain mieltä päätettävistä asioista ja niiden hoidosta seuraavat neljä vuotta. Toisin sanoen saan valittaa, kun olen itse tehnyt jotain saadakseni mahdollisesti sinne ihmisen, jonka arvomaailma kohtaa omani.  Tietoisesti sanon mahdollisesti , koska tässä maassa on vaan outo tapa sitoutua puoluepolitiikkaan niin, ettei ehdokkaan omilla mielipiteillä olekaan enää mitään sijaa siinä tapauksessa, että si

Älä nuolaise, ennen kuin tipahtaa. Olemme eläneet jännityksessä nyt reilun kuukauden. Kouvolan näyttelyn jälkeen ajettiin Kotkaan Bonon kasvattajalle. Juotiin kahvit ja syötiin pullat.... ja lähdettiin kaksistaan kotiin. Bono jäi seksilomalle.... Ihana Mila-neitonen siellä odotteli. Yritystä oli jo lauantaina, mutta sunnuntaina sitten onnistui ja lopputulemaa odotellaan joskus toukokuun ekalle viikolle. Mila on tänään, aprillipäivänä, käynyt ihan oikeasti ultrassa ja masussa on näkynyt elämää. Jo aiemmin sen käytöksestä on pystynyt päättelemään, että ihan tavallisesti tässä ei kevättä mennä. Se mm. kieltäytyy syömästä koiranruokaa ja haluaisi mieluusti kevyesti haudutettua broileria duchess-perunoilla, tarjoiltuna posliinilautaselta, eikä pannukakkukaan olisi pahasta. Äitinsä on ollut samanlainen, eli nirsoillut sen ajan kun ollut kantavana. Ihmisen rooli tässä on sitten keksiä jokin koiran herkkuruoka, koska pakkohan sen on jotain syödä, ettei luo noita pentusia

Lee Child: Raaka laki Jack Reacher -tarina, josta minulla on kuva, etten ollut sitä lukenut ennen. Metkaa. Tilasin kirjakerhosta muutamia pokkareita, joita meille ei vielä ole ja tämä oli yksi niistä. Kävi ilmi, että on uusimmasta päästä, enkä ole tätä edes kirjastosta bongannut aiemmin. Arto Paasilinna: Maailman paras kylä Taattua Paasilinnaa, sieltä vanhemmasta päästä, jolloin tarinat olivat vielä aitoja ja jollain tavoin "alkuperäisiä". Sittemmin (lue: 90-luvun lopulla ja sen jälkeen) alkoivat toistaa itseään ja jäivät meiltä hankkimatta. Muutamia parhaita vanhoja meillä on vielä tallessa. Harmi, ettei kirjahyllyyn kertakaikkiaan mahdu kaikkea. Alexander McCall-Smith: Oivallinen aviomies Alexander McCall-Smith: Harhapolkuja savannilla Alexander McCall-Smith: Häähuumaa lauantaina Alexander McCall-Smith: Limpopon yksityisetsiväkoulu Alexander McCall-Smith: Pienten muutosten kauneussalonki Mma Ramotswe tutkii edelleen. Kyllä, nämä