Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2015.

Nillittäjät

Kuva
Asia, jota on saanut erityisesti tänä kesänä pohtia ehkä tavanomaista enemmän: paraneeko Suomen kesäkelit, jos niistä jatkuvasti ruikuttaa, valittaa ja vouhottaa joka mahdollisessa mediassa? Ainakin meillä töissä, samoin kuin kaveripiirissä somessa, on suurilukuinen joukko ihmisiä, joiden ainoa kesähuvi tuntuu olevan säästä valittaminen. Koskee se sitten lomakeliä, vapaapäivän säätä tai ihan vaan sitä, mitä ikkunasta katsottuna näkee. (Huom, olemme käsittääkseni edelleen kohtuu siistissä sisätyössä.) Samoin fb on täynnä yhtä ruikutusta ja negaatiota siitä, miten "taas sataa" ja "aina tuulee". Tähän väliin pohdinta, että onko tuo valittaminen kuitenkin toiselta nimeltään Suomalainen tapa small talkiin? Jos näin on, voisiko sen jollain tavoin muuttaa vähän positiivisempaan suuntaan? Itse en ainakaan jaksa alkaa keskustelemaan kelistä kun alku on heti yhtä nillitystä. Elämä nyt vaan on. Itse aloitin alkukesästä keräämään kuvia, joilla olisin todistanut, että tän

Kaikki kääntyy hyväksi.....

Meinasi ihan joutua suuttumaan. Sunnuntaina aamulla luen puhelimesta pikaisesti, että sähköpostia on tullut. Koska odotin toiselta siskoltani viestiä, avasin oikein koneen ja menin lukemaan. AirFrance siinä ystävällisesti ilmoittaa, että "voit tehdä check-inin netissä vuorokautta aiemmin, eli LAUANTAINA 18.7.". Oli onnea, että silmä takertui tuohon lauantaihin. Meidän lento nimittäin on maanantaina, ja mitenkään en saa vuorokautta takaperin välille ma-la. Joten tuli avattua koko viesti. Jossain siellä ohimennen heitettiin, että "lentoanne on muuten aikaistettu ja lennättekin su iltana klo 19:30 sen alkuperäisen ma 7:30 sijaan"....    Noh, siitähän se rähjä sitten syntyi. Nimittäin alkuperäinen lentomme Paris-SLC on kuitenkin edelleen maanantaina klo 10:40 ja henkilökohtaisesti päätin siinä siunaaman sekunnissa etten takuulla vietä yötäni (13h) kentällä jossain kurjassa Pariisissa. (Sivumennen, 2009 toukokuussa Finnairin terminaalissa Pariisissa ei ollut edes ve

Matka lähenee, jännitys tiivistyy

Kuva
Tehtiin "pienet" tuliaisostokset eilen. Hankalaa, kun ei ole ihan tarkkaa käsitystä mitä he Suomesta ja sen tarjoamista jutuista tietävät/muistavat, ja toisaalta on otettava huomioon paino ja muut mahdolliset rajoitukset. Ja sitten se fakta, että sisaruksia oli viisi, joista yksi siis veli. Naisille on vaan helpompi ostaa kaikenlaista. Ron asuu Californiassa joten en usko, että hän ajaa 10 tuntia vain meitä tapaamaan.... Jotain kuitenkin löytyi. Fazerin suklaa on aina hyvä vietävä, samoin Marianne-karkit.  Jonille ostin pari Mariskoolia lempiväreissä, koska niitä voi käyttää moneen ja uskon, että design kuitenkin näkyy siitä edes jotenkin. Lisäksi nappasin ison pinkan kaikenvärisiä Marimekon servettejä, koska edelleen, nimi Marimekko lienee se juttu.... servettejä toki saa kaikkialta, mutta onpahan edes muka-designia ja kevyttä vietävää. Jandiltä tuli viesti, että hän tykkäsi niistä "black licorice things that looked like a candy bar".... noh. Käsi ylös

Sticky Rice

Itselleni muistiin. Vanhukset toivat pyynnöstä keväällä pari kiloa paikallista aitoa sticky ricea eli riisiä... Tänään keksin, että voisi tehdä viikonlopuksi jälkkäriä. Pistin ekan satsin kiehumaan vähän hatusta vedetyllä ohjeella.... ja sitten havaitsin, että riisipussissa on elämää... Iloisesti pellille levitettynä pari kiloa riisiä kävi 250 asteisessa uunissa muutamassa erässä, pieni iltapuhde. Jos ei öttiäiset kuolleet, ainakin niillä oli kurja olla. (Sen verran tuolla on tottunut yhteen sun toiseen, että tää oli odotettavissa. En vaan halua, että ne asuttaa mun kaikki kuiva-aineet....) Sitten, riisin jo kiehuessa, googlasin.... ja hahahaaa, ohjehan löytyi, ihan lähes kotimaisella kirjoitettu mutta aito thaimaalainen. Oma ohjeeni oli ihan ok, mutta jos tästä tulee sellaista alkuperäistä , se on hyvää. Sticky rice 3,5dl sticky riisiä 3 dl kookosmaitoa 3/4 dl sokeria (ja vielä 3 rkl myöhemmin) 1/4 tl suolaa 1 iso mango, mielellään tuore, mutta purkkituote toimii Pes