Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2022.

Kansainväliset suurmarkkkinat, Turku

Kuva
Siitä taitaa olla jo kaksi vuotta, kun olen viimeksi ollut markkinoilla. Olin juuri ostanut nykyisen auton ja kävelin ystävän kanssa jokirantaa ihmetellen kaikkia kojuja. Ostin auton peiliin roikkumaan Harry Potterin taikapölyä, pullo löytyy autosta edelleen. Miksi sitten ei olla käyty? Ensin oli kaikkien tuntema korona, ja toisekseen ehkä aikataulut eivät vaan ole sopineet tai jotain. En pysty muistamaan miksi emme ole ajaneet Turkuun, jossa kuitenkin vuoden aikana on yhtä sun toista markkinameininkiä. Nyt kuitenkin aivan suunnitelmallisesti napattiin auto alle ja päräytettiin naapurikaupunkiin. Auton sai kätevästi pysäköityä ihan tuomiokirkon taakse, josta on lyhyt matka kävellä. Päivä sattui olemaan todella kaunis ja ihmiset olivat hyväntuulisia. Ipana yhytti meidät heti jokirannan alkupäässä ja kertoi, että sieltä löytyy aitoja saksalaisia, ISOJA, pretzeleitä. Minä olen ihan heikkona noihin Lidlinkin irtomyyntipretzeleihin, joten äkkiä sinne. Voi jukra, toinen toistaan ihanampia, m

Jos pankkitili täyttyisi yhtä nopeasti kuin pyykkikori

Kuva
Jasmin oli löytänyt blogini ja laittoi hauskan haasteen.   Eli mitä, jos pyykkikorin täyttöaste ja pankkitili kulkisivat käsi kädessä.  Sanotaan alkuun niin, että sehän olisi ollut mieletön onni silloin kun kaikki lapset asuivat kotona, koska silloin sitä pyykkivuorta ei tahtonut taltuttaa millään. Korit (monikossa) olivat aina täynnä.  Eritoten teinityttöjen tapa vaihtaa vaatteita monta kertaa päivässä, ja laittaa myös ne hetken päällä olleet pyykkiin, oli aika ajoin hyvin rasittava tapa. Jos meillä asuisi nyt sellainen teini, näillä sähkön hinnoilla oppisi nopeasti kulkemaan puolipitoisissa kuteissa. ****** Tässä kohtaa pidin luovan tauon. Kipitin kellariin kameran kanssa ja pohdin portaissa kehtaisiko mitään kuvaa tästä tilasta julkaista. Sitten totesin, ettei kenenkään likapyykkikori niin järin kuvauksellinen voi olla, joten.... Korit tuntuu olevan tällä hetkellä aika täynnä. Etualalla pikkupyykkikori, kalsareita ja sukkia. Sen takana minusta loogisesti tummien ämpäri, takana vaa

Syksy saapuu

Kuva
Loppukesä oli yhtä haipakkaa. Töissä vaihdoin työpistettä neljän viikon jaksoksi ja uuden oppiminen oli antoisaa ja rankkaa. Siihen lisäksi lukuisat viikonlopuiksi jo viime vuonna sovitut kokeet ja tapahtumat niin kalenteri oli täynnä. Edelleen hymyilen levästi polkiessani sekä töihin että palatessani kotiin. Miten ihminen voikin olla ikionnellinen pelkästä mahdollisuudesta käydä töissä fillarilla. Kun työ, työkaverit ja koko työyhteisö on vielä valtavan hieno, tuntuu välillä siltä, ettei kehtaa hehkuttaa liikaa. Perisuomalainen "piilota kynttiläsi vakan alle" mentaliteetti.... Olen viritellyt uutta uskoa Paimiolaiseen merenpohjasaveen ja uskaltauduin tilaamaan kukkasipuleita. Hitti vai huti, nähdään ensi keväänä. Jännittää kieltämättä, mutta samalla olen vakuuttunut, ettei samanlaista talvea kertakaikkiaan voi tulla kahta peräkkäin. (Toisaalta mikäs minä olen sitä kuuluisaa ilmastonmuutosta vastaan taistelemaan....) Sähköyhtiöhän vedätti meitä ihan 6-0 viime vuonna syksyllä